maanantai 21. toukokuuta 2018

Patakukko



Patakukko. Sesonkiherkku

Nyt on sellainen aika, että pieniä kutuahvenia saa niin paljon kuin viitsii nostaa, siis katiskalla.
Ahvenen käsittelyssä on vähän vaivaa, mutta tulos korvaa sen.
Suomut lähtevät eivätkä lennä silmiin, kun veistä pitää vinosti ja evät on syytä leikata pois, ne eivät pehmene koskaan.
Sen sijaan ruodot pehmenevät hyvin, kun niitä hauduttaa tarpeeksi. Siitä onkin sitten olemassa erilaisia versioita.
Itse sain kalat käsiini vasta illan suussa ja tiesin, etten jaksa herätä puolen yön aikaan ottamaan kukkoa uunista, joten paistoin sitä aluksi Jaakko Kolmosen ohjeiden mukaan tunnin 225 asteessa ja panin sitten hautumaan 80 asteeseen koko yöksi eli noin 8 tunniksi.
Tulipa herkullinen ja mehevänä pysynyt paistos ja niin pehmoinen kuori, että…
Yleensä olen aina pannut sekaan sipulia, jota monessa reseptissä on, mutta ilman sitä tuli niin hyvää, että sen voi jättää huoletta poiskin.
Tähän tapaan se syntyi:

1 kg pieniä ahvenia
500 g siankylkeä (ei ollut kovin rasvaista, mutta toimi)
5 dl ruisjauhoja kuoritaikinaa varten sekä
noin 2 teelusikallista hiivaa kuoritaikinaan
ja 2 tl suolaa
Suola on tärkeä, koska muita mausteita ei ole. Toki sitä voi aina lisätä myös syödessä.
Lisäksi voi panna sipulia ja jopa valkosipulia. Särkien kanssa on tullut pantua myös ketsuppia (!) ja korvasin joskus läskin kasvisöljyllä. Paistaakin voi paistopussissa, silloin kuori jää tietenkin pois.
Ahvenia ja sikaa (yhdellä i:llä) pannaan kahteen kerrokseen uunivuoan pohjalle ja suolataan jokainen kerros.
Päälle tehdään taikinakuori.
Paistetaan tunti 225 asteessa ja pannaan sitten taikinakuoren päälle voipalasia, n. 2 reilua rkl.
Sen jälkeen alennetaan lämpö 80 asteeseen ja annetaan hautua 8 tuntia. Panin vielä foliolla tiivistetyn kannen uunivuoan päälle.
Jos on kiire, pidetään 150 asteessa ja haudutetaan 3-4 tuntia.
On onnistunutta, jos kosteus ja kuoren pehmeys ovat säilyneet. Tuoreen suomalaisen kalan jäljittelemätön tuntu korvasi tässä tapauksessa syyllisyyden siitä, että tappaminen vähän lykkääntyi, mutta arvoisa lukija toimikoon yleensäkin eettisemmin.
Syödessä voidaan lisätä vielä voita, ellei läski ollut kylliksi rasvaista ja muutenkin.
Kyllä on maistunut!

2 kommenttia:

  1. Olen arvon blogistilta saanut eräitä parhaista ruokaohjeista. Smetanakirjolohesta keskustellaan vieläkin lähipiirissäni ja tämä ohje tullee myös jäämään mieliin. Kiitos ja hyvää alkavaa kesää!

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.