torstai 17. toukokuuta 2018

Ruokaturismia nyt!


Ruokaturismia!

Tässä juuri eilen muuan Tadžikistanista tänne muutamaksi päiväksi saapunut mies kyseli, mistä saisi sitä kuuluisaa suomalaista maitoon keitettyä kalakeittoa.
Sitähän on täällä Helsingissä ollut niissä Kauppatorin laivoissa, mutta nyt ne ovat tainneet jo lähteä kesätöihin. Toki täältä Suomen pääkaupungista jokin suomalainenkin ravintola löytyy ja sellaisesta ainakin lappilaisista ruuista kiinnostuneet löytävät tarvitsemansa. Mikäpäs se olisi suomalaisempaa kuin poro? Kysykää vaikka virolaisilta.
Mutta tässäkin (tosi)tarinassa on kiinnostavaa havaita, miten suomalaisen herkun maine on Venäjän välityksellä kiirinyt maapallon toisella puolelle, suomalaisten liikauttamatta evääkään.
Venäjällä suomalainen kalakeitto oli pitkään eksotiikkaa, mutta nyt se löytyy jo hyvin monelta ruokalistalta. Saattaa olla, että se siellä on helpompi löytää kuin meillä.
Maahamme on nyt houkuteltu suuria määriä kiinalaisia. Sopii vain toivoa, että matkailutoimijat muistavat myös kulinarismin. Turistille on aina oltava tarjolla toimintapaketteja, jotka halutessa täyttävät heidän päivänsä. Maailmassa ei yksinkertaisesti ole sellaisia maisemia, joita ihminen jaksaisi katsoa useita päiviä muuta tekemättä.
Suomalainen keittiö on monessa suhteessa ainutlaatuinen ja kuin ihmeen kautta se on säilynyt eksoottisena ja tuntemattomana -jopa meillä.
Syynä on tietenkin osaltaan suomalaisten oma tyhmyys ja saamattomuus, mutta osaltaan myös se, ettei suomalaista ruokaa enää viitsitä eikä edes osata valmistaa kunnolla. Luulen, ettei suurin osa suomalaista ole koskaan saanut hyvää suomalaista ruokaa, ehkäpä ei edes kunnollista.
On nimittäin niin, että kun suomalainen ruoka on leimautunut arkiruuaksi jota ei mennä ravintolaan syömään, on siitä seurannut yliolkainen suhtautuminen koko juttuun. Ostetaan jotakin einesmaksalaatikkoa ja luullaan sitten, että koko pöperö on juuri sellaista, jonninjoutavaa mahan täytettä.
 Ja kuitenkin… Mutta turhapa tätä on jatkaa.
Leipä on ruoanlaittajan eräänlainen kuninkuuslaji. Tuoretta, juuri leivottua tai uunissa uudelleen paistettua leipää ei ravintoloista saa, ei ainakaan ruisleipää tai oikeaa hiivaleipää. Lämmittäminen ei asiaa vielä auta, vaikka voi olla askel oikeaan suuntaan.
Tuoreen leivän ominaisuudet säilyvät parhaimmillaan vain minuutteja. Sitä paitsi se pitäisi leikatakin vasta juuri ennen nauttimista.
Tässäkin tapauksessa on se, joka haluaa parasta, turha mennä nykyisiin ravintoloihin. On paljon ruokalajeja, joita saa kunnollisina vain kotona. Sellainen muuten on usein jopa kalakeitto, joka muuten on lähes idioottivarma ruokalaji.
Asia nyt vain on niin, ettei senkään tekemiseen viitsitä panostaa ja unohdetaan se Mannerheimin jalo periaate, että ruokaa on sen verran kunnioitettava, että valmistaa sen aina mahdollisimman hyvin, vaikka kyse olisi vain arkilounaasta.
Mitä kaikkea sentään suomalainen herkkupöytä pystyisi tarjoamaan vaativimmallekin vieraalle! Lanttu on mainio raaka-aine, joka tunnetaan käytännössä vain meillä. Ja onhan niitä.
Suomalainen kala, todellinen aito karjalanpaisti, jossa ei ole rasvasta eikä haudutusajasta tingitty, tuoreet karjalanpiirakat, joiden kuoreen on käytetty vain ruista, raparperi, ternimaito ja monet, monet muut raaka-aineet ja herkut muodostavat perustan kokonaisuudelle, jonka kehtaa esittää kenelle tahansa.
Yleisesti ottaen kyseessä on aika tuhti talonpoikaisruoka, husmanskost, jonka ongelmana saattaa tässä mässäyksen maailmassa olla liiallinen herkullisuus ja ravitsevuus. Toisin sanoen ongelma syntyy itse syöjän kohtuuttomasta viheliäisyydestä, mitä hänelle ei kehdata sanoa ja mitä hän ei itsekään uskalla edes tiedostaa.
Tavaksi on tullut välttää asiakaskunnan raadollisuudesta seuraavia ongelmia väärentämällä tuotteita esimerkiksi vedellä tai muulla arvottomalla jatkeella sekoittaen. Hyvin usein näkee sitäkin, ettei kahvin kanssa ole lainkaan tarjolla kermaa, vaan pahimmassa tapauksessa pelkkää kurria, joka kammottavalla tavalla pilaa hyvänkin kahvin, mutta onpahan sitten kai olevinaan terveellisempää… eikä asiakkaalle jää tuota vaarallista valinnan hetkeä, jossa hänen moraalinen arvonsa ikävästi paljastuisi…
Mutta enpä viitsi enempää jauhaa tätä kokkien ja lääkärien välisen työnjaon sekaantumista, onhan siitä jo tullut maristua eikä maailma vain ole muuttunut.
Mutta kyllä nyt olisi aika tarjota edes niille Saimaalle saapuville kiinalaisryhmille mahdollisuus tutustua paikalliseen kulinaariseen maailmaan. Se voisi parhaiten tapahtua järjestämällä vaikkapa paikallisten maatalousnais/marttayhdistysten kanssa turisteille laadukkaita kursseja, joiden suorittajilla voitaisiin sitten antaa komea diplomi.
Tietenkin sauna, muikunpyynti ja vastaavat asiat vaativat myös omat ohjelmansa. Ja talvella avantouinti, talvikalastus ja vastaavat harrastukset, syksyllä sienestys ja marjastus ja sen jälkeinen saaliin valmistaminen ja nauttiminen tarjoavat lisää mahdollisuuksia.
Muuan mahdollisuus, joka tuli mieleen, on erityisen suomalaisen vodka- ja zakuskapöydän tarjoaminen. Pietarissakin on muuan ravintola (Jat, muistelen), jonka alkupaloihin kuuluu esimerkiksi kuuden tai kahdentoista pikkiriikkisen snapsin valikoima erilaisten zakuskojen kera: sieniä, suolakurkkuja, suolakalaa…
Vodkaa on tällaisessa asetelmassa monta erilaista sorttia ja ihmettelenkin, missä ovat takavuosien erikoisviinat, kuten viljavaakuna, pomeranssiviina ja akvaviitti. Mutta voihan niitä nalivkoja tehdä itsekin, esimerkiksi maustamalla jonkin snapsin sipulilla, toisen kuminalla, kolmannen piparjuurella ja niin edelleen. Ja tarjotut määräthän voivat olla ihan pikkuruisia.
Eipä tässä muuta kuin töihin, ne joita asia koskee. Itse kuulun jo sen verran ns. meneviin miehiin, että teen näitä vain itselleni.

15 kommenttia:

  1. Itse ainakin söin talvella maitoon tehtyä kalakeittoa Pietarissa Moskovan aseman vieressä olevassa ruokalassa. Mistään keiton Suomalaisuudesta ei ollut puhetta.

    Mutta eipä Suomessa mitään oikein Venäjästä muutoinkaan tiedetä kun täällä opiskellaan ruotsia eikä venäjää. Sen verran toki tiedetään että Ala-Kurttiin on tuotu muutama tuhat sotilasta joilla Suomi vallataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä erikoista. Kyllä kalakeitto tulee ilman maitoa ta kermaa, jos tilaat sitä nimellä уха. Jos taas sanot уха по-фински, saat maidolla/karmalla.

      Outo on palvelu, mikäli uhaa tilatessa saatkin suomalaista kalakeittoa.

      Poista
  2. Olin viime kesänä kanttarelliaikaan Saksassa ja niitähän tunnutiin tarjottavan joka toisessa ravintolassa, jopa uusien perunoiden kanssa. Kai niitä jossain saa Suomessakin, mutta itse en ole syönyt niitä kuin mökillämme. Onhan näitä suomalaisherkkuja. Voiko jälkkäri parantua lämmitetystä leipäjuustosta lakkahillon kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan niitä siniä muuallakin. Mutta kysypä esimerkiksi metsäsienisalaattia tai marinoituja tatteja.

      Poista
  3. Olen kuullut, että Helsingissä Hakaniemen hallista saisi maitoon keitettyä kalakeittoa. Näin landepaukkuna ei ole tullut käytyä Stadissa pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se keitto hävinnyt ole. Se ruoka, jota kotonakin saa, nyt ei vain ole löytänyt tietään ravintolaan. Ennenhän sinne mentiin viettämään huonoa elämää ja syömään ranaskalaisittain, mutta alkaahan se tilanne pikkuhiljaa muuttua.
      Italialainen keittiö ravintolassa olisi puoli vuosisataa sitten ollut lähinnä vitsi, mutta ei ole enää.

      Poista
    2. Itse en ole koskaan ymmärtänyt ranskalaisen keittiön arvostusta. Aina kun olen käynyt Ranskassa ravintolassa syömässä on ruoka ollut pettymys. Suomessa ranskalaisista ravintoloista tulee lähinnä mieleen ärsyttävät tarjoilijat jotka aina ruuan pöytään tuotuaan selittävät jokaisen lautasella olevan juustonpalan tarkan koostumuksen. Yleensä on vain tehnyt mieli pyytää heitä olemaan hiljaa.

      Poista
    3. Tarjoilijoiden ruokaselostukset ovat ärsyttäviä. Minua ei kiinnosta pätkääkään, onko lammas jostain Uudenmaan vanhasta kartanosta vai Mönkkösen tilalta Pertunmaalta.

      Hyvää päivänjatkoa tai viikonloppua ovat myös ärsyttäviä toivotuksia tarjoilijalta. Ajattelen silloin aina: piruako se sinulle kuuluu.

      Poista
  4. Kuoreet olivat kuulemma pietarilaisten suuri herkku ja ennen vallankumousta kuoretta vietiin hevoslasteittain Pietariin. En tiedä mikä tilanne on nykyään, pakotteet kai estäisivät.

    En muuten tiedä miltä kuore maistuu, koska sitä pidetään ns. roskakalana eikä sillä ole sijaa tässä lohen, siian ja kuhan valtakunnassa.

    Suomalaisesta ravintolamaailmasta sen verran, että tyypillistä on, kaikenlainen inho laadukkaita raaka-aineita kohtaan. Halvempaa ostetaan, koska asiakas ei huomaa esimerkiksi ison ahvenen tai pienen kuhan fileen makueroa. Hinta kuitenkin on eri luokkaa. Raskileipiä voitaisiin hyvn tehdä, mutta se kun maksaa, niin tehdään hiivalla pikapatonkeja tai lämmitetään esipaistettu pakaste.

    VastaaPoista
  5. Kyllä kuoretta on paljon tarjolla. Kysy korjuskaa.

    VastaaPoista
  6. Jurapapukin opettaa tässä venäläisille miten kalakeittoa tehdään:

    https://www.youtube.com/watch?v=Ztq8QDqg5jE

    VastaaPoista
  7. Kiinalaisturistit kyllä suosivat kiinalaisia ravintoloita.
    Lapissa kyllä tarjotaan Lapin herkkuja; poro,lammas, nauta, hirvim kalat (mm muikut, ahvenet, Perämeren/Tenon/Norjan Lohi), riistaa, hilloja, mustikoita, puolukoita, karpaloita. Lappi a´la carte jo 70-luvulta. Leipänä mm. eri puolilla Lappia erilaisena valmistettava hiivaton ohrarieska (ohra, suola, vesi). Ja valmiiksi luomuna tai melkein.

    VastaaPoista
  8. Lappi lappina. Mutta kyllä Helsingissä näkyy olevan itämaisen kansan suosiossa Konstan möljä, josta saa kunnollista suomalaista kotiruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nyt niin tään monikulttuurisuuden hehkutuksen aikana se suomalainen perusruoka kauheeta impivaaralaista ja olishan se siksi kaameeta sellasta suosia ..

      Poista
  9. Minulle on yksi lysti onko kalakeitossa maitoa vai kermaa kunhan kalassa ei ole yhtäkään ruohoa. On tympeää syödä kalakeittoa kun syöminen on lähinnä vihne ruotojen erottelua.

    Kiinalainen turisti haluaa kiinalaista ruokaa. Se on ongelma matkanjärjestäjille millä pitää asiakkaat tyytyväisinä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.