torstai 24. toukokuuta 2018

Sanoja, traktoreita



Sanojen ja traktorien maailmasta

Olematta nyt mikään latinisti par excellence, huomaan tarvitsevani tuota aikoinaan pänttäämääni kieltä päivittäin.
Itse en tunne mitään erityistä kutsumusta lukea Sallustiusta alkukielellä tai edes Horatiuksen oodien kaksikielisen laitoksen latinapuolta muuta kuin silloin tällöin, kun suomennoksen mieli käy arvoitukselliseksi.
Kuitenkin jo ne lukemattomien koululaispolvien kiusana toimineet Caesarin Gallian sodan neljäs kirja ja Cornelius Nepoksen Suuria miehiä auttoivat saamaan käsityksen siitä, mitä latina on. Ja tulihan niitä sitten esimerkiksi Catulluksen kaltaisia runoilijoita ja kaikenlaisia käännöksiä, kiitos erityisesti nyt jo edesmenneen Teivas Oksalan.
Suomalaisten viehtymys latinaan on ollut ilmiömäistä. Sitäkin suuremmalla syyllä on meillä kaivauduttu eurooppalaisen sivistyksen juurille, kun oma kieli kuuluu vallan toiseen perheeseen. Latina on myös palvellut jonkinlaisena puolueettomana kenttänä, kun oppineet joutuivat joka ainoa opettelemaan sen kielen, jolla kirjoittivat ja siis ajattelivatkin.
Nythän tilanne on toinen. Vain ne, jotka eivät ole anglosakseja, joutuvat opettelemaan. Loput käyttävät ädinkieltään.
On kuitenkin lohdullista ajatella, etteivät anglosaksitkaan ymmärrä omaa kieltään, elleivät osaa latinaa ja lisäksi vähän kreikkaakin. Tokihan sitä kieltä voi käyttää, jos sen on oppinut, mutta sen ymmärtäminen on vielä toinen juttu.
Suurin osa sivistyneestä englannista juontuu latinasta ja siis osittain kreikasta. Silläpä sitten pärjää monenlaisessa tilanteessa ja pystyy ilmaisemaan niitä ajatuksia, joita tarvitsee.
Mutta mitäpä ihminen tarvitsee? Se riippuu elämänpiiristä ja pyrkimyksistä.
Ilfin ja Petrovin romaanissa Kaksitoista tuolia esiintyy hahmo nimeltä Ellotška Štšukina, jota kenties kutsuttiin yksinkertaisemmin Sukinaksi. En tiedä, kuvittelen vain.
Joka tapauksessa Ellotškan aktiiviseen sanavarastoon kuului vain 30 sanaa, mutta niillä hän pystyi ilmaisemaan mitä erilaisimpia asioita.
Ajatelkaamme nyt vaikkapa sanaa bljad, jonka hän taatusti tunsi. Kuvitelkaamme, miten sillä voi ilmaista suuttumusta, inhoa, iloa, hämmästystä, paheksuntaa ja niin edelleen. Vai voiko? –Erinomaisesti voi. Äänensävy ja ruumiinkieli määräävät sanan merkityksen.
 Onko kukaan muuten huomannut, miten suuri merkitys nykyään on alettu antaa ruumiinkielelle? Luulenpa, että kyseessä on suuri kulttuurinen trendi… Eihän meillä enää muutenkaan edellytetä ajatteluun käytettävän aivoja eli ns. yläpäätä.
Mutta, a propos: ketkä nykyään ovatkaan kulttuurin etujoukko, ne, joiden luovuutta ja alkuvoimaa ihastellaan ja yritetään kilvan matkia?
No tietenkin slummeissa syntyneet ja kasvaneet kielivammaiset, jotka purkavat emootioitaan niin sanottuun räp-kähinään, jonka intellektuaalinen sisältö on nolla. Siinähän pelataan Ellotška Štšukinan kanssa samalla tasolla ja kolmekymmentä sanaa riittää niihin tarpeisiin erinomaisesti.
Mutta oikeastaan latinan ajatteleminen sai kimmokkeen siitä traktorista, jonka perässä jouduin ajelemaan kelpo tovin. Nekin ovat nykyään valtavia kolosseja, jotka tekevät vaikutuksen maallikkoon ja kai muihinkin. Ja se meidän Massey-Ferguson 65 kun oli aikoinaan niin mahtava…
Joka tapauksessa sain aiheen pohtia sitä, että on tietenkin loogista, että traktoria (lat. tractor –vetäjä) kutsutaan sanalla traktori. Sanahan juontuu verbistä traho, traxi, tractus sum, trahere -vetää. Miksi sen sijaan auto eli automobiili, itsestään liikkuva on juuri niin nimetty, on epäselvää. Eihän se liiku itsestään, vaan ajettuna ja moottorin (moveo, movi, motus sum, movere –liikkua) voimalla.
Saksalaiset hoksasivat, että juuri voimaahan siinä tarvitaan ja ristivät auton aikoinaan voimavaunuksi Kraftwagen. Mutta eihän mikään ilman voimaa liiku, joten kyseessä on truismi. Toki ymmärrän, että tässä tapauksessa voima tarkoitti hevosettomuutta.
Ranskalaiset puolestaan ajattelivat ajamista ja niinpä autosta tuli voiture –ajokki.  Espanjan coche viittaa minusta vain itse kärryyn, kuten myös englannin car. Suomessa käytettiin aikoinaan sekä sanaa hyrysysy että myös puhkuri, joiden alkuperä lienee helppo arvata. Venäjän mašinasta voi sanoa samaa ja ruotsin bilhän on vain lyhennelmä automobiilistä.
Autoistahan me nykyään puhumme, en tiedä, mistä sitten tulevaisuudessa. Mutta mihin joutuivatkaan ajurit? Issikat eli vossikat (ven. izvoztšik)?
Ajurit toimivat nykyään tietokoneissa ja toimittavat yhä tärkeitä tehtäviä. Myönnän, että mielikuvitustani on aina kiehtonut sellainen termi kuin hiiriajuri, siitä lähtien kuin sen ensi kerran sain kuulla. Jotenkin tekisi mieli nähdä sellainen. Liittyvätkö pikkuruiset pähkinävankkurit asiaan?
Ajurihan on oikeastaan vektori (lat. vector verbistä veho, vexi vectus sum, vehere, ajaa). Minusta tämä on väärin, sillä fysiikassa vektorit ovat nimenomaan vetäjiä eli traktoreita. en kuitenkaan usko, että typerä maailma ryhtyy käytäntöjään loogisuuden takia muuttamaan, joten olkoon.
Yhtä kaikki, traktoreiden rooli tässä maailmassa on kiistämättä hyödyllinen. Ajatelkaamme nyt kaikkia  noita traktioita (tractio): attraktio, kontraktio, subtraktio, distraktio
Mutta pyörimiseenhän meidän sivilisaatiomme perustuu (volvo, volvi, volutus sum, volvere). Ja pyöriminen eli revolutio (re-volvo) ei ikävä kyllä ole historiallinen harvinaisuus. Viime aikoina siinä on usein ikävääkin roolia saanut näytellä revolveri, eikä tässä tarkoiteta sen nimistä sorvia.
Traktorin perässä körötellessä, raikkaana hellepäivän aamuna tuntuu siltä, että ihmiskunta on etääntynyt jo tavattoman kauas siitä, mihin roomalainen sivilisaatio sen aikoinaan vei. Vain kieli on jäänyt.
Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, ettei sitä vielä kohtaa suuri muutos, kukaties re-voluutio, joka vie meidät uudelleen kauas taaksepäin.
Mutta siihen asti tekee hyvää ajatella, että meitä vetää päivittäisessä elämässämme eteenpäin traktori, monsteri, jonka nimen keksivät jo muinaiset roomalaiset, jotka myös käytännössä loivat sen kielen, jolla tämä uusi maailma toimii.
Sic trahit tractor, vehit vector, sic volvit semper cultura nostra!

10 kommenttia:

  1. Sunnuntaiaamuna, viime kuun 8.pnä, näpsäytin kännykällä pari videokuvaa Roomassa 1200-luvulla rakennetun Basilica Papale di San Paolo fuori le Muran tuntumassa. Se on yksi Vatikaanin jälkeen tärkeimmistä Rooman kirkkorakennuksista.

    Laitoin videot facebookin, harmillista kyllä niitä ei voi näyttää täällä.

    Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katedraalin sisällä papin ääni kaikuu, mutta valtaisassa salissa on aamukymmenen tietämissä vain kourallinen kirkkoväkeä.

    Samaan aikaan katedraalin ulkopuolella on vilskettä ja vilinää Rooman maratonin juoksijoiden ohittaessa sen. Elämä on ihmisen parasta aikaa.

    Italian uusi pääministeri tahtoo olla Italian kansan puolustusasianajaja.

    Modernin läntisen ajattelun mukaan valta on elävässä ihmisten kielessä, diskursseissa, eikä enää kaikkialta ajat sitten kuolleessa latinankielessä.

    VastaaPoista
  2. Ehkä tyyytymättömät saisivat potkua puuhiinsa naisen logiikasta?

    On alistuttu vedätettäviksi pohjoismaisessa perheessä ilman valitusoikeutta. Nukkuvat. Joku on väittänyt suomalaisen ajattelun pyörivän väärinpäin.

    Pitänee katsoa Speden pätkiä.

    VastaaPoista
  3. Niin on, Heikki hyvä. Mutta ei maailma pelkkää valtaa ole eikä puhetta. Mitä me täällä olisimme ilman hyvettä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Vatikaanissa luulisi pohdittavan hyveitä. Pääsiäisen Via Crucis kulkueen puheessaan Colosseumilla Paavi pyysi anteeksi nuorilta, koska ovat saaneet perinnöksi jakautuneen ja riitaisen maailman.

      Vastaava Helsingin kulkue kiersi Kaisaniemestä Senaatintorille Suomen Pankin kautta. En tiedä pysähtyivätkö paljastamaan päänsä, mutta ei kai se ihme olisi.

      Poista
  4. Unohdin Timo,selitykseksi kertoa saaneeni joskus Rooman työkokemukselta tehtäväksi pohtia selitystä miksi jotkut sanovat modernia Italiaa ja Suomea Euroopan kahdeksi ääripääksi. Eilen illansuussa pyörän päällä välähti mieleen selitys: Naisen logiikka. Piti heti pysähtyä laittamaan erääseen blogiin kommentiksi, ettei vaan unohdu.

    VastaaPoista
  5. Ei liity mitenkään,mutta miten kommentoit seuraavaa blogia (Richard Pipesin kuolema)? http://pvewood.blogspot.fi/2018/05/two-flawed-heroes-richard-pipes-and.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on sitä tyypillistä. Viisas mies, mutta ei ihan viisas, kun on kanssani eri mieltä noista edistysasioista.

      Poista
  6. Traktori. Minäkin asuin maatilalla, ja isäni Norssin kasvatti kertoi traktorin tarkoittavan veturia.

    Eräänä kesäisenä perjantai-iltapäivänä n´vajata 45 miljoonaa vuotta sitten jouduin hakemaan ystäväni kansa lannoitekuorman Leppävaaran asemalta. Pahus.- Vaunu ei ollut lastauslaiturin kohdalla.Muistin sanan veturi alkuperän, kiinitin junanvaunun peräkärryyn ja traktoroin sen oikelle kohdalle.

    Olen siis ollut junamies... Juhuuu..

    VastaaPoista
  7. Tulipa noista vossikoista mieleen, Manhattanilla joskus lomaillessani, huomasin siellä järjestettävän hevosajeluja maksaville asiakkaille. Ei siinä mitään, pisnis kö pisnis. Paitsi, että nämä taitavat olla nykyään kiellettyjä eläinsuojelullisen syyn takia.

    Asian ydin on kuitenkin, että niistä muutamasta konista irtosi kunnolla paskaa ja kusta. Ihan hirvittävä haju varsinkin kuumana kesäpäivänä. Näitä valjakkoja on kuulemma viime vuosisadan vaihteessa ollut jopa 200000 ja tuskin Pietari on jäänyt jälkeen New Yorkista tai muistakaan suurkaupungeista. Haju on ollut mahtava.

    Moottoriliikennettä on pidetty suurenmoisena keksintönä korvaamaan valjakoiden aiheuttamaa haittaa. Nythän taas haikaillaan autottomista kaupungeista ja romanttisesti haikaillaan luomuliikennettä.. Niin muuttuu mailma Eskoni.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.