sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Amerikkalainen painajainen.


Rottalaumakoe

Jokeria on muistaakseni kehuttu aika hyväksi elokuvaksi. Siinähän on toimintaleffan elementtejä ja silmitöntä väkivaltaa, kuten kaikissa kunnon jenkkileffoissa täytyykin olla.
Mutta lisäksi siinä on tuota syvällisyyttä.
Mitäpä sanoakaan: kun mielisairas lakkaa ottamasta lääkkeitä, hän huomaakin olevansa porukan ainoa terve. Kaikki niin sanottu normaali tässä eli siis siinä maailmassa ja siinä kaupungissa onkin itse asiassa hullua. That is life, toteaa hullu täydestä syystä.
Itse asiassa vasta juuri hän käynnistää tämän absurdin tilanteen tiedostamisen, siis sen, että normaalisti eletäänkin mielettömässä maailmassa.
Jokerin suorittama kolmoismurha on köyhän kansan mielestä hyökkäys rikkaita vastaan. Niin asia tulkitaan, vaikka oikeastaan kyseessä on vain aivan normaali ja jopa hyvin motivoitu yksityinen kosto. Se kuitenkin laukaisee siivottomassa slummien kaupungissa (joku New Yorkin osa?) ketjurektion ja ennen pitkää syntyy aito amerikkalainen mellakka, riot. Siinä sitten taloja poltetaan ja kauppoja ryöstellään.
No, ehkäpä tämä Gotham City on yhtä todellinen kuin Kaurismäkien Suomi-filmien maailma. Jotakin vastaavaa tuolta rapakon takaa joka tapauksessa löytyy, kuten uutisetkin usein kertovat. Kyllähän täälläkin, esimerkiksi Ranskassa osataan hulinoida, mutta tuntuu siltä, että todellinen koko kansan mellakkajuhla kaikkine järjettömyyksineen on aito amerikkalainen laji.
Ainakin toistaiseksi olisi vaikea kuvitella vastaavaa esimerkiksi Venäjällä. Se sentään on, kaikista puutteistaan huolimatta ollut maa, jossa ei ole ollut slummikulttuuria. En väitä, etteikö sitä voisi vielä syntyä. Köyhyys ei ole slummikulttuurin riittävä syy.
Lyhyesti sanoen Jokerissa on kuvattu yhteiskunta, jossa sosiaaliset erot ovat hyvin suuret. Koko ympäristö on saastaista ja yläluokka on tekopyhää. Pohjalla olevilla ei ole toivoa, eikä heistä välitetä.
Puhtaanapitolaitoksen lakon takia roskat vain lisääntyvät ja rotat sikiävät. Se ei kuitenkaan ole mikään juurisyy koko kurjuuteen, joka ilmenee muun muassa piittaamattomuutena ympäristön esteettisistä arvoista. Graffitit on jo keksitty tuossa kukaties 70-luvulle sijoittuvassa tarinassa ja niillä on, roskien ohella koko kaupunki saastutettu.
Mieletön väkivalta on joidenkin nuorten primitiivisenä huvina ja aivan sama kulttuuri ulottuu myös wallstreet-porukan juppeihin, jotka saavat kiksejä avuttoman uhrin potkimisesta.
Noiden mulkeroiden ampuminen kostoksi on motivoitua väkivaltaa ja herättänee vain katsojan sympatiat. Sen jälkeen kuitenkin vasta päästään siihen motivoimattomaan väkivaltaan, joka jostakin syystä on kuulunut ns. toimintaleffojen keskeiseen aarteistoon jo puoli vuosisataa.
Kyseessä on temppu, jolla katsojan luonnollisia inhoreaktioita kosiskellaan. Ainahan voi saada kiksejä eli adrenaliinipiikkejä myös vaikkapa huvipuiston järjettömästi heittelevästä laitteesta. Saman kokemuksen tarjoaa elokuvan järjetön ketsuppiväkivalta.
Mutta tällainen kokemus on sinänsä tavattoman banaali. Taiteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mutta kulttuurin kanssa toki on.
Tarkoitan siis kulttuuria sanan laajassa merkityksessä ja tämän päivän länsimaista kulttuuria erityisesti.
Niinpä ohjaajan onkin kehitettävä jokin syvällinen kertomus ansaitakseen yleisön ja arvostelijoiden kiitokset.
Se kertomus on sosiaalinen eriarvoisuus.
Psykoanalyytikko Erich Fromm kehitteli aikoinaan niin sanotun eksistentiaalisen psykoanalyysin, joka ei johtanut ihmisen perimmäisiä ongelmia pelkästä ruumiinaukkojen kiihotuksesta, vaan sen sijaan eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Hän oli myös merkittävä uskontofilosofi.
Muuan Frommin teos oli Terve yhteiskunta (The Sane Society), joka mielestäni käännettiin myös suomeksi jokunen aika sitten (1990-luvulla?).
Fromm oli sitä mieltä, ettei omistamiseen keskittyvä yhteiskunta ollut terve. Tämä yhteiskunnan perimmäinen sairaalloisuus ilmeni sitten siinä, että se sai terveinä syntyneet jäsenensä sairastumaan ja eri tavoin oireilemaan. Ihminen ei yksinkertaisesti kyennyt olemaan hyvä yhteiskunnassa, joka oli paha. Jokainen normaali ihminen joutui sentään aina toimimaan yhteiskunnallisten reunaehtojen puitteissa.
Ne ihmiset, jotka Jokerin hullu päähenkilö tappaa, eivät itse asiassa ole lainkaan pahoja. He nyt vain toimivat niin kuin siinä kapitalistisessa ympäristössä toimitaan. Hullu -eli siis se ainoa terve- näkee joka tapauksessa heidän pahuutensa, joka on todellista, vaikka ehkä viime kädessä yhteiskunnan syytä ja rankaisee heitä asianmukaisesti.
Tässä nyt ainakin on esitetty hyväntahtoinen tulkintayritys tälle filmille. Kaipa sen tekijät ovat yrittäneet parhaansa ja varmaan saaneet myös myönteistä palautetta. Ehkä tuo kaikki on Amerikassa ihan kuranttia tavaraa eli raha siis virtaa, kuten pitääkin ja ohjaajan ja näyttelijöiden neroutta ylistetään.
Mutta itselleni tulee tässä väkisinkin mieleen venäläinen käsite pošlost, jonka Vladimir Nabokov toi myös anglosaksiseen kirjallisuuteen.
Sillä tarkoitetaan helppohintaista, teennäistä syvällisyyttä. Kyseessä ei ole ainoastaan falskius, vaan juuri sellainen falskius, joka haluaa nimenomaan esiintyä syvällisenä taiteena.
No, tunnettu journalisti Masha Gessen on suhtautunut koko käsitteeseen ironisesti. Tällainen asenne on luonnollinen, ja jopa väistämätön, mikäli olemme johdonmukaisia postmodernisteja. Minä en kuitenkaan ole.
Mutta postmodernistille ei mikään ole aitoa ja ellei mikään ole aitoa, niin kuinka olisi mahdollista ylenkatsoa falskiutta.
Aikamme nyt vain on sellainen, väitetään. Ehkä se nyt ainakin Amerikassa sitten on. Niinpä tulemme näkemään tämän tason elokuvia vielä tulevaisuudessakin.
Muuten. Elokuvateatterissa esitettiin myös pitkä englanninkielinen mainospätkä, joka ymmärtääkseni mainosti suomalaista kuntosaliyritystä. Siinä ei puhuttu sanaakaan suomea…
Tarkoituksena lienee ollut kosiskella sellaisia pölkkypäitä, joiden korkeimpana haaveena on elää yhteiskunnassa, joka on ihan kuin amerikkalainen, kieltä myöten, mikäli mahdollista.
Tämä meidän vaatimaton maamme luettaneen läheisessä tulevaisuudessa myös siihen osaan maapalloa, josta käytetään nimitystä anglophone. Saattaa olla, että silloin yhteiskunnassammekin on ihan oikeita amerikkalaistyyppisiä ongelmia. Silloin kaipaamme ja ymmärrämme myös ja nimenomaan amerikkalaisia elokuvia.
Emmekö olisi ansainneet mitään parempaa?

13 kommenttia:

  1. Amerikastahan tulee kaikki paha, ainakin jos uskomme eurooppalaista älymystöä ja uskommehan me, mutta toisin kuin älymystö me vanhat ja viisaat emme syyllisty vain laiskaan ajatteluun, joten jatkamme ajattelua siihen, mitä hyvää Amerikasta tulee ja kas, maailmahan muuttuukin heti paljon värikkäämmäksi ja ennen kaikkea toiveikkaammaksi paikaksi. Venäjään en luota, Euroopasta kuuluu vain hyssyttelyä, mitä nyt ranskalaiset vähän panevat eloa, Kiina on totalitarismi ja pysyy sellaisena vielä kauan, Afrikasta ei nouse uudisvoimaa vielä aikoihin, jne. Meille ei jää jäljelle kuin vanha kunnon Amerikka. Se on edelleenkin dynaaminen niin hyvässä kuin pahassa. Eiköhän trumppilaiset saa puhdistettua jonkun vanhan kunnon yliopiston uusmarxilaisista proffistaan ja siitä se alkaa taas leviämään. Sitten vain järkiperustein trumppilaisia vastaan. Niin se maailma toimii ja toipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki paha, ainoastaan van n. 99.999% :-)
      Tää Affu on kyllä päänsä pahasti pakkoenglannilla pilannut mutta se nyt ei ole mikään uutinen tässä tekijenkkilässämme.

      Poista
  2. Sanotaanko nyt niin, että Amerikka toimii, jos konservatiivit ja liberaalit pystyvät pitämään maan tasapainossa. Jos taas Marxilaisuus, anarkismi ja muu radikalismi alkaa horjuttamaan maan tasapainoa, niin sitten muuallakin, kuin Houstonin ohjauskeskuksessa voidaan todeta, että meillä on täällä ongelma....iso iso ongelma.

    Amerikka on nyt historiansa uudessa taitekohdassa, sillä Kiina on nousemassa sukupolven aikana sen ohi maailmantaloutena ja kaiketi myös sotilasmahtinakin. Ainakaan se ei ole Amerikan etu, jos maa alkaa vielä nykyisestä kriisiytymään ja jakautumaan sisäisesti, sillä se heikentää Amerikkaa itseään. Sitä voi sitten miettiä, että milläköhän keinoin Amerikka ja amerikkalaiset saataisiin taas yhdistettyä yhdeksi mieheksi, eli jättiläiseksi yhteisen asian puolesta.
    Toinen maailmansota oli sellainen, kylmäsota oli sellainen - mitä seuraavaksi? Mitä se ikinä onkaan, niin kuten edelliset yhdistävät tekijät, sen täytyy lisätä Amerikan vaikutusvaltaa maailmantaloudessa ja yhdistää amerikkalaiset.

    Noin muutoin on ehkä syytä pohtia nykyistä kaiketi juuri amerikkalaista kulttuurista tendenssiä, jossa väkivallalle on annettu suuri valta.

    Väki ja valta = väkivalta.
    Jos väellä ja vallalla on yhteinen käsitys tai edes jonkinlainen ymmärrys moraalista ja etiikasta, niin väkivalta on hallittua ja kohdistuu väen ja hallitseman vallan uhkaajiin.

    Radikalismissa, anarkismissa ja yltiöliberalismissa yksilö itse mielivaltansa kautta käyttää ja edustaa väkivaltaa yksilön tasolla. Tätä ilmiötä nykyinen kulttuuritaantuma, vai onko se jonkin mielestä kulttuurin edistyksen ilmentymä vaikuttaa ihannoivan.
    Pahikset, rosvot, anarkistit, diilerit jne on hyvää ja ne on niitä parhaita tyyppejä ja väen vallan ylläpitämä virkavalta on pahaa, kuten myös perinteiset arvot ja niiden kannattajat.

    Lyhyesti sanottuna uudessa ja edistyksellisessä kulttuurissa kaaos on hyvää ja harmonia on pahaa.

    VastaaPoista
  3. Parhainta americanaa on toki elokuvasarja "Death Wish", tähtenään Charles Bronson. Kolmososa ei edes teeskentele olevansa mitään muuta kuin "mulla on isompi magnum kuin sulla". Harmittavan hyvää tajunnan täytettä silti, ja Bronson on puupökkelön roolissaan oikein hyvä puupökkelö!

    t: Jurpo

    VastaaPoista
  4. Seppo Oikkonen syväluotasi ansiokkaasti Jokerin sanomaa ja taustoja.
    https://alkonkassalla.blogspot.com/2019/10/jokeri-korjaa-yhteiskunnan-potin.html?view=flipcard

    "...esimerkiksi Ranskassa osataan hulinoida, mutta tuntuu siltä, että todellinen koko kansan mellakkajuhla kaikkine järjettömyyksineen on aito amerikkalainen laji."
    No kyllähän ranskalaiset osaavat hulinoida, nyt jo 62 viikonloppua putkeen... Ilmeisesti amerikkalaisten pitkäjänteisyys ei riitä vastaavaan?? Videoklipit sen kertovat:
    https://www.rt.com/news/478613-yellow-vests-clashes-paris/

    "Ainakin toistaiseksi olisi vaikea kuvitella vastaavaa esimerkiksi Venäjällä. Se sentään on, kaikista puutteistaan huolimatta ollut maa, jossa ei ole ollut slummikulttuuria."
    Lenin ja Stalin aikoinaan hoitivat asiat leirittämällä sopeutumattoman aineksen tai vain muuten hukkaamalla sen. Ilmeisen heidän tomillaan on ollut hyvä ennalta ehkäisevä vaikutus slummikulttuurin kehittymiseen aina nykypäiviin asti.
    Tosin Venäjällä on slummikulttuurin tilalle tarjota toisenlaista elämäntapaa, joka on suosittua etenkin lasten keskuudessa:
    https://www.youtube.com/watch?v=VACTEOLow-M
    https://www.youtube.com/watch?v=nOshtBslU1A

    "Emmekö olisi ansainneet mitään parempaa?"
    Olemme ansainneet ja sitähän on koko ajan lisää tulossa EU:n monikulttuurisen politiikan ansiosta; rajattomat mahdollisuudet vaikka kuinka loistavaan tulevaisuuteen. Ja monikielisesti!

    VastaaPoista
  5. Kävin pyynnöstä poikani kanssa katsomassa Jokerin. Oli pitkästyttävin elokuva jota koskaan olimme käyneet katsomassa. En huomannut kerrotunlaista väkivaltaa elokuvassa. Olisinkohan nukahtanut sinä aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä enää huomaakaan. Se on yhtä tylsää kuin mäkihypyn seuraaminen.
      Mutta jos vaivaudut miettimään, mitä siinä tapahtui, niin huomaat kyllä, että siinä oli koko juju.
      Muuten se olisi ollut kuin laskemista hyppyrin vierestä.

      Poista
    2. Itse asiassa se varsinainen juju on se "jokerin" idea.

      Yhteiskuntaa ja yksilöä kokeva kuvaus ja selittäminen voivat lähteä liikkeelle eri premisseistä ja painottua eri tavoin erilaisissa opillisissa tulkinnoissa. Ne ovat kuin pelikortit kädessä -- ensin pakka jaetaan ja sitten pelataan. Jokainen peli -- kuvaus ja selitys -- omaa omat sääntönsä.

      Sitten on tämä yksi kortti, jokeri, joka itsessään omaa kaikki arvot, kaikki tulkinnan ja hyväksikäytön mahdollisuudet -- jokainen ottaa sen mieluusti käteensä ja optimoi oman tulkintansa. Todellisuudessa se on blanko, valkoinen -- se ei "valista kasvojaan" vaan maalaa ne valkoiseksi.

      Niinpä tämä peli, tämä hyvin elokuvallinen peli, johon on jokaista elokuvan historiaan paneutunutta varten ladattu kortteja monilta vuosikymeniltä -- ja myös se tarina johon tämä kortti viitteellisimmin kuuluu, eli "Batman"-kronikka, on vain yksi kortti koko tarjolla olevassa pakassa.

      Tavallaan tarinan opetus -- jota monet eivät näytä omaksuneen vaikka se esitetään ihan erityisen ja erinomaisen eksplikoidusti -- kiteytyy siinä, että määritellessään lopulta itsensä -- ja tultuaan ja vihkiydyttyään nietzschelaisittain "siksi mikä on" -- hän vastaa kysymykseen, onko hän "poliittinen". Ja vastatessaan hän ei siis sano olevansa -- ei poliittinen tai mitään muutakaan -- vaan nimenomaan kieltää olevansa.

      Moniko meistä katsojista osaa samaistaa itsensä siihen henkilöön, joka esitti kysymyksen "onko se hauskaa?", johon Jokeri vastasi. "On, mutta te tuskin ymmärtäisitte sitä."

      Tuo oma arvioni löytyy nimeäni klikkaamalla.

      Poista
    3. Jotakin tuollaista oletinkin. Itse olen elokuvan suhteen analfabeetti, mutta toivon, ettei katsojien enemmistö ole.

      Poista
    4. Niin, muuttuuko poliittinen epäpoliittiseksi pelkkänä ilmoitusasiana?

      Jos ajattelemme, että ihminen on olemukseltaan yhteiskunnallinen olento, ja että perhe on yhteiskunnan pienin yksikkö, niin onko yksilön (mieli)valtaan perustuva teko, joka kohdistuu toiseen/toisiin ihmisiin -> yhteiskunnan yksikköön -> yhteiskuntaan olemukseltaan epäpoliittinen teko?

      Sanoisin, että tilanne, jossa joku tappaa x-määrän ihmisiä, koska voi ja se on hänestä kivaa on poliittinen teko, joko tietoisesti tehtynä, tai tiedostamatta tekojen vaikuttavuutta.

      Kuitenkin näkemättä tätä Jokeri elokuvaa,vaan ajatuksni perustuvat täällä käytyyn keskusteluun, niin mikä mahtaa olla ko. elokuvan tarkoitus? Onko se rahat pois vaan, vai jokin muu, tai sekä ja että?

      Jos elokuvan tarkoitus on pohtia Nietzscheläisen yli-ihmisen olemusta, niin pahoin pelkään, että populaarikulttuurinen maaperä mahtaa olla aika köyhää älyllisen sadon saamiseen ja siitä ammentamiseen. Hyvä tietenkin, jos siitä sellainen syvyys kuitenkin on löydettävissä, onhan se aina mahdollisuus.

      Poista
  6. Kävin katsomassa Jokeri-elokuvan. En ole Peter von Baghin kaltainen elokuva-alan intoilija, mutta Seppo Oikkosen arvostelussa on paljon samaa, jota itse näin elokuvassa. Sillä on tiettyjä selkeitä yhtäläisyyksiä Martin Scorcesen Taksikuski-elokuvaan. Ainakin Robert de Niro esiintyi molemmissa.

    VastaaPoista
  7. Minusta Joker oli poliittinen elokuva nyky-yhteiskunnan sosiaalisesta eriarvoisuudesta, joka oli naamioitu koukuttavalla väkivallalla ja aiheella (Batmanin päävastustaja) viihteeksi. Yllättävän radikaali Holywoodin valtavirtastudion tuotokseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan kyllä. Mutta olihan sen politiikka primitiivistä: "tappakaa rikkaat!".

      Poista

Kirjoita nimellä.