Aika aikaa kutakin

Aika rientää

Vuonna 1970 panin kirjeenvaihtoilmituksenJeune Afrique- lehteen, joka levisi etenkin Maghreb-mahin. Sain yli kaksisataa vastausta.
Nyt huomaan, että tuo aika on puolen vuosisadan päässä. Sillloin oli kulunut vain vähän enemmän aikaa siitä, kun saksalainen tykkivene Panther oli ankkkuroinut tuohon Agadirijn redille, ehkäpä noin merimailin päähän nykyosestä sijainnistani.
Parin tytön kanssa sitten kävin kirjeenvaihtoa ranskan taitoja parantaakseni ja yritin samalla oppia jotakin heidän yhteiskunnaastaan ja kulttuuristaan.
Toinen tytöistä oli muuan Rahima Algeriasta, joka vielä hiljattain oli ollut Ranskan merentakaista aluetta. Ei siirtomaa, vaan valtakunnanosa.
Siellä oli käyty katkera sisällissota ja suuri määrä ranskalaisia oli muuttanut maasta. Ranskan kielen säilyminen sen sijaan tuntui luonnollisealta, kun maa oli jo vuonn 1830 valloitettu ja kukistettu sen merirosvot, jotka pahoin häiritsivät sivistyskansoja.
Samaahan ne olivat tehneet Marokostakin käsin. Mutta Marokko oli vuonna 1970 ollut Ranskan protektoraattina vain nelisenkymmentä vuotta ja nyt jo jonkin aikaa itsenäinen. Silti ranskankieli ja ranskalainen kulttuuri tuntuivat jääneen sinne hyvin vahvasti. Sen vaikutelman ainakin sain.
Algerialaiselle tytölle oli kirjoitettava hänen sisarensa ositteeseen ja hän kuvaili joskus, miten pojat viettävät aikaa ulkona kisailemalla, mutta tytöt joutuvat istua kököttämään sisällä. De on outoa, hän virkkoi .C'est drole (sirkonfleks puuttuu, syytän konetta) hän kirjoitti.
Marokkolainen tyttö taas oli kotoisin Casablancasta, muuan Huguette Sanchez -ehkä nimen voi jo paljastaa. Hänen mielestään tytöillä ja naisilla ei hnedn kotimaassaan ollut mitään sen kummempia ongelmia.
Kaikenlaista joutavaa siinä kirjoiteltiin, kuten nuorten tapana on ja minulle jäi se vaikutelma, että ranska ei ainoastaan ollut näiden tyttöjen koulussa opettelema kieli, vaan todella se kieli, jota he myös käyttivät.
Algerialaistyttö tosin oli berberi eli kabyli ja kertoi, että heidän ja arabien välillä vallitsee suoranainen rasisimi. Ja kyllä kabylit ovat hiean rasistisemia, hän totesi hienoisella ylpeydellä.
Nyt on sitten siitäkin kulunut puoli vuosisataa.
Joskus historia tuntuu syöksyvän eteenpäin huimaa vauhtia, kuten vaikkapa Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmien aikana tai Hitlerin rakennellessa kolmatta valtakuntaansa. Joskus taas tuntuu siltä, ettei juuri mikään muutu, vaan seisotaan samassa pisteessä.
Myönnän, että lapsellisuuksissani odotin tuohon aikaan myös Pohjois-Afrikan kulttuurin hyvin nopesti muuttuvan samanlaiseksi kuin meidän. Olihan eurooppalainen ja pohjoismainen elämäntapa ylivertainen, kuten jo parin vuosisadan aikana oli nähty. Sitä myös pyrittiin kopioimaan, Ranskan entisissä alusmaissa näin tehtiin, kieltä myöten.
Paljon lienee tapahtunutkin. Sen ymmärtämiseksi pitäisi tuntea kunnolla niin alueen menneisys kuin nykysyys.
Täytyy joka tapauksessa myöntää, että olen hairahtunut perusteettomaan optimismiin, ainakin Algerian suhteen.
Marokkolaisessa BAB-lehdessä, joka kertoo olevansa marokkolaisen uutistoimiston intelligentti lehti, ollaan ainakin juuri tällä hetkellä samoissa tunnelmissa.
Lehden päätoimittaja valittaa sitä, ettei Marokolla ole nyt tulevaisuudenuskoa eikä unelmia, vaikka asiat eivät likestaan ole niinkään huonosti. Nuoret pakenevat pysähtyneeseen ja työttömyyden riivaamaan Eurooppaan, mikä on varsin järjetöntä, mutta omasta takaakaan ei ole suurta yhteitä projektia.
Rationaalinen ajatte.u ei vie tässä mihinkään, olisiko turvauduttava magiaan, tuskailee päätomittaja.Paholainen on tässäkin detaljeisssa ja olisi tutkittava, mikä Marokkoa oikein vaivaa. Olisi löydettävä uusi marokkolaisen onnellisuuden kaava.
Ikävä juttu on myös se, että Algeria on nyt kriisissä. Vaikka maat ovat välillä olleet kuin kissa ja koira, on läheisen maan onnettomuus ilman muuta pahaksi myös naapurille.
Muuten, BAB sisältää tässä numerossaan (tammi 2020) hyvin suuren liitteen naisten uudesta muodista, joka liittyy halal-huivehin. Ne ovat myös valtava bisnes, jossa Turkki on vahvoilla.
Naisten työntäminen näkyviin on muutenkin lehden ominainen piirre.
Saattaa hyvinkin olla, että se on tärkeä asia tällä maailman kulmalla ja avain menestykseen. Ehkäpä se onnen kaavakin sieltä löytyy.
Eipä hätiköidä. Tärkeintä voisi koko Afrikassa ensi alkuun olla naisten kouluttaminen ja syntyvyyden vähentäminen.