torstai 31. joulukuuta 2015

Tertium gaudens



Tertium gaudens eli Suomen entinen etulyöntiasema

Viime aikoina on yhä enemmän saanut lukea suorastaan tyrmäävän typeriä tulkintoja Suomen viime vuosikymmenten historiasta ja maamme muka häpeällisestä kohtalosta Kremlin käskyläisenä. Historia toki onkin siitä erikoinen laji, että itse kukin saattaa kuvitella ymmärtävänsä siitä saman verran kuin ammattimiehetkin, ellei sitten peräti enemmän. Juuri tuon jälkimmäisen vaihtoehdon valitsevat yleensä ne, joiden mielestä kansaa aina pyritään petkuttamaan ja sotkemaan selviä asioita joutavalla viisastelulla.
Vaikka tuo jälkimmäinen aivan epäilyksettä pitää myös paikkansa ja juuri nyt kukoistaa aivan ennen näkemättömässä määrin, ei kuitenkaan kannata lähteä siitä, että tulkinta on aina suunnilleen oikea, kun se on vastakkainen sille, mitä ennen sanottiin.
Historian erikoisuuksiin kuuluu, ettei kontrafaktuaalisia väittämiä ole mahdollista empiirisesti todistaa. Voidaan miltei loputtomasti väittää tätä tai tuota päätöstä tai poliittista linjaa virheelliseksi ja selittää, että vaihtoehdot olisivat olleet monin verroin parempia. Laboratoriokokeita ei kuitenkaan voida historiassa tehdä ja tilanteiden toistaminen ei kerta kaikkiaan onnistu. Niinpä on tyydyttävä huolellisesti analysoimaan sitä, mitä oikeasti tapahtui ja verrattava sitä siihen, mitä olisi aivan ilmeisesti voinut tapahtua, mikäli olisi päätetty toisin.
Vaihtoehtoja ei historiassa ole ollut loputtomasti, mutta niitä on ollut. Niitä ei kannata etsiä löysän kapakkajaarittelun, eli Stammtischgeschwätzin keinoin, kuten saksalainen sanoo. Vasta se, joka on tutkinut päätösten historiaa ja tuntee niiden taustat, pystyy esittämään niistä vakavasti otettavan arvion. Muita skenaarioita voi rankata niiden viihdearvon tai esimerkiksi kirjallisten ansioiden perusteella, sikäli kuin kyse ei ole suullisesta esityksestä.
Kun puhutaan Suomen ja Venäjän taloussuhteista ja yleisemminkin talouden vaikutuksesta maiden suhteisiin, ei liene mahdollista löytää parempaa asiantuntijaa kuin Markku Kuisma. Sen vuoksi kannattaa ottaa vakavasti myös ne johtopäätökset, joita hän tekee sellaisista vaihtoehdoista, jotka eivät toteutuneet.
Kuisman palkittua teosta Venäjä ja Suomen talous. Helsinki, Siltala 2015 on jo arvosteltu ja kehuttu monessa paikassa, joten voin jättää suurimman osan sen kiinnostavista faktatiedoista ja johtopäätöksistä tässä selostamatta. Joka tapauksessa kannattaa yhä uudelleen muistaa, miten ensisijainen tekijä talous on meidänkin historiassamme ollut, vaikka sen yksipuolinen korostaminen aikoinaan on tuottanut vastareaktion, joka taitaa vieläkin vaikuttaa. Eihän talous ihmisten toimintaa sanele, mutta sen reunaehdot kyllä.
Sellaisiakin ääniä olen kuullut, että Kuisman kirja olisi ollut jollekin pettymys. Ehkäpä lukija odotti tekijän paljastavan loputkin esimerkiksi ns. suomettuneisuuden ajan alennustilasta, siitä miten Suomea Kremlistä käskytettiin ja meidän ketkut sen kuin matelivat ja myivät kansan etuja.
Tällaiseksihan kuva ei muodostu. Paradoksaalisesti kyllä, Suomella näyttää kylmän sodan aikana olleen käytettävissään resurssi, joka antoi sille vaa’ankieliasemaan verrattavan edun. Suomi saattoi esimerkiksi öljypolitiikassa käyttää poliittista vipusinta molempiin suuntiin. Neuvostoliitto ymmärsi Suomen tarvitsevan länsisuhteita ja länsi ymmärsi sen tarvitsevan idänsuhteita. Suomen romahduksesta olisivat kärsineet kaikki. Sitä paitsi taloudella oli omat lakinsa, eikä politiikka voinut niitä ignoroida.
Neuvostoliitolla oli kylmän sodan aikana käsissään mahtava talousase ja se pyrki varjelemaan etupiiriään Suomessa. Tällainen politiikka leimataan nykyään usein ilman muuta kauheaksi ja sallimattomaksi ja vain Venäjälle tyypilliseksi.
Entä mitä tapahtui? Neuvostoliiton-kauppamme kasvoi kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin, kun öljyn hinta räjähdysmäisesti nousi ja tämä siivitti clearingkauppamme komeaan lentoon. Samaan aikaan ylivoimainen osa taloudestamme oli sitoutunut länteen ja integroituminen sinne jatkui hitaasti mutta varmasti. Mutta myös idässä meillä oli suuria etuja valvottavana. Ei se mitään pakkopullaa ollut, kuten niin sanotun itäeurooppalaisen sodružestvon jäsenet sittemmin omalta kohdaltaan valittelivat. Meillä oli rinnakkaiselo eli sosušeštvovanije ja se oli toinen juttu se.
Suomen metalliteollisuuden huikea kasvu on menestystarina, josta meidän on suuressa määrin kiittäminen idänkauppaa. Sama koskee Nokian ja Koneen menestystarinoita. Mutta eikö tämä kaikki ja taivas myös olisi tullut osaksemme myös ilman tätä pakotettuan idänkauppaa, joka vetelöitti teollisuutemme kilpailukyvyn ja valmisti siten tietä suureen lamaan? Eikö sotakorvausten näkeminen suurena Suomen talouskehityksen vauhdittajana ole pelkkää mielistelyä ja nuoleskelua? Kysehän oli oikeudettomasta ja vastikkeettomasta ryöstöstä? Eikö tarina Kivennavan kirkkoherran taskukellosta Stalinin taskussa ole paras kiteytys tästä historiasta?
Ei historia niin yksinkertaista ole. Kuisma sanoo, ettei idänkaupan koko kuvaa ole vielä kunnolla piirretty, mutta se, minkä hän syvällisen tuntemuksensa perusteella näkee, poikkeaa suomalaisten useinkin synkistä käsityksistä. Venäjän vaikutus edesauttoi monella tapaa myös Nokian, Koneen ja monen muun ”tietä tähtiin”. ”Vanha Venäjä synnytti, Neuvostoliitto kasvatti ja imperiumin viimeisin romahdus vapautti lentoon.”
Hullunkurista on ollut seurata sen, etupäässä nuorempaan sukupolveen kuuluvan joukon meuhkaamista, jolle tie ”länteen” oli ikään kuin pako jostakin Mordorin orjuudesta luvattuun maahan. ”Impivaaralaisuutta pilkanneet länsikiihkoilijat eivät ymmärtäneet asenteidensa tyypillistä itäeurooppalaisuutta”, toteaa Kuisma. Niinpä sitä sitten mentiin Euroopan ytimiin ”alemmuudentunnon uskonvarmuudella ja skandinaaviset länsinaapurit putosivat ihmetellen kyydistä”. Tämä oli todella sääli, sillä Kuisman arvion mukaan 1990-luvulla oli tarjolla ”vahvempi itsenäisyys ja väljempi vapaus kuin koskaan Suomen historiassa: todellinen maailmanlaajuiseen kansainvälisyyteen johdatteleva paikka heikenneen idän ja vahvistuneen lännen välissä.”
Tässä sitä sitten ollaan, mutta höperöimpien mielestä tämä ei vielä suinkaan riitä. Mehän emme ole Naton jäseniä! Katsokaapa nyt Puolaa ja Viroa, jotka ovat meitä edellä matkallaan ytimiin ja onneen! Tilanteemme täytyy siis olla äärimmäisen vaarallinen, koska Venäjän sotilaallinen voima ylittää jo omamme, mikä kai jonkun mielestä lienee historiallinen uutuus.
Kuisma ei puhu Natosta mitään, mutta taloudesta ja sen realiteeteista sitäkin enemmän. Kirja on täynnä perusteelliseen asiantuntemukseen nojaavaa tietoa ja riemastuttavia oivalluksia, jotka eivät ole pelkkää kapakkanokkeluutta. Suomen talouden tarinaa kannattaa tutkailla nimenomaan Venäjän kehityksen yhteydessä, sillä se antaa perspektiiviä myös poliittiseen historiaan. Tässä yhteydessä ei siitä sen enempää. Tyydyn suosittelemaan kirjaa kaikille ja pyydän miettimään kirjoittajan loppukaneettia. Voisiko Suomi olla kuin Ruotsi vuoden 1809 jälkeen? Voisiko se olla suvereeni ja rauhallinen, puolueeton valtio, joka tilaisuuden tullen ”noukkisi kastanjat tuhkasta” mikseipä vaikka jopa rusinat pullasta?
Kuisman mielestä tämä edellyttäisi ”vain halua ja rohkeutta olla vapaasti ja itsenäisesti oma itsensä”. Voisiko asia olla näin? Vai onko se pikemminkin niin, että kun suuri osa itsenäisyyttämme on jo joka tapauksessa myyty tai lahjoitettu pois, on syytä pistää menemään loputkin? Mehän emme kykene edes tekemään rajojemme suojelemiseksi sellaisia päätöksiä kuin Norja tai jopa Tanska tekevät, kuten johtavat virkamiehet toteavat. Vai voisimmeko me sittenkin jonakin päivänä ja voisiko se jopa kerran olla pakkokin?
Jotkut näyttävät uskovan, että vaihtoehtona silloin olisi tulla saatanallisen Mordorin nöyryyttämäksi ja höykyttämäksi, kuten aina ennenkin on tapahtunut.  Tulevaisuuden ennustaminen on vielä vaikeampaa kuin menneisyyden, mutta kannattaa joka tapauksessa ainakin ottaa selvää, mitä silloin ennen oikeastaan tapahtui. Tietoa on tarjolla ja valistuneitakin tulkintoja on löydettävissä aina hyvin kaupaksi menevien valistumattomien ohella.

38 kommenttia:

  1. Brysselissä on uudenvuoden ilotulitukset peruutettu terroriuhan vuoksi. Meillä on SSS-troikan lomaillessa "sotakommunisti" Tarja Halonen pyydetty studioon. Päätoimittajat voivat lepäillä rauhassa.

    Ajattelen, siis olen läntinen ihminen.

    VastaaPoista
  2. Talouden ja Nato-jäsenyyden yhteydet jäävät usein idänkaupan ihannoinnin varjoon. Nykyisessä tilanteessa moni ulkomainen investointi Suomeen hankaloituu turvallisuusnäkökulmaan liittyen. Fakta on, että Venäjään ei luoteta. Ehkä Suomenkaan ei pitäisi?

    VastaaPoista
  3. Totta kai amerikkalaiset propagandatoimistot tuntevat Venäjän paremmin kuin venäläiset itse. Näin uskoo suurin osa suomalaisia, jopa media. HeSa ei julkaise Venäjästä positiivisia uutisia. Vaikuttaa siltä, että tämä on yhteinen päätös läntisen median taholta. Lehdet myyvät paremmin, kun ihmiset voivat lukea sieltä omia ennakkoluulojaan vahvistavia uutisia.

    Siksi tarvitaan asiantuntijatietoa, kuten Kuisman teos ja Vihavaisen historiantuntemus. Tunnen itsekin Neuvostoliittoa ja Venäjää, mutta ei minua kukaan usko, kun puheeni eivät ole HeSan kirjoitusten mukaisia. Haukutaan vain trolliksi. Ei Neuvostoliitossa ja Venäjässä kovin paljon ylistämisen arvoista ole, mutta voitaisiin pysyä edes tosiasioissa.

    VastaaPoista
  4. Jokin kumma piirre meissä suomalaisissa on, kun aina pitää pyrkiä jonkun holhoukseen ja talutettavaksi – ja hyväksikäytettäväksi. Itsenäisyys ja oma vastuu omasta tulevaisuudesta pelottavat.

    Jo Ruotsilla on sen verran suurvaltahistoriaa takanaan ja tervettä itsetuntoa, että sillä tällaisia alemmuudentuntoisia nöyristelytarpeita ei ole.

    Jospa kyse on jostakin salaperäisestä ylisukupolvisesta kansakunnan muistista, jossa Venäjän vallan aika siintelee onnellisena aikana isomman kainalossa – aikana, jolloin iso emämaa antoi turvaa, vaurautta ja upeita kansainvälisiä virkoja keskushallinnossa. Kunnes sitten tuli aika panna yleisvenäläiset direktiivit käytäntöön myös Suomi-nimisessä valtakunnan osassa, missä tästä alettiin urputtaa sortokautena.

    No, nyt Pietari on siis vaihdettu Brysselin ”ytimiin”, koska jokin emämaa pitää olla. Ja sortokaudetkin ovat taas jo alkaneet, kun direktiiviä, yhteisvastuita, taakanjakoa ja itsenäisyyden kaikinpuolista rajoitusta lykkää vähän joka tuutista.

    Onko seuraavaksi taas jääkäriliikkeen vuoro vai miten tämä menee?

    VastaaPoista
  5. Pelottavin sortotoimenpide oli kerran vuoden 1912 yhdenvertaisuuslaki. Sellainen meillä on jo ollut kauan ja virkamiehinä toimivat älykääpiöt ovat ulottaneet sen soveltamisen kaikkiin maailman ihmisiin, jotka viitsivät tänne tulla. Tällaista tilannetta ei Venäjän vallan aikanakaan ollut.

    VastaaPoista
  6. Mitenkähän sortokauden sortotoimenpiteet vaikuttivat tavallisten suomalaisten elämään käytännössä? Vai oliko kyseessä vain ns parempien piirien kokema ongelma?

    VastaaPoista
  7. Lyhyellä tähtäimellä ei tietysti mitenkään. Pitkällä tähtäimellä ovi oli auki maan miehittämiselle, kuten nytkin. Nyt vain eri piirit ovat asiasta huolestuneita.

    VastaaPoista
  8. Olivatko ne eri piirit? Ehkä piirit ovat vain vaihtaneet nimiä.

    VastaaPoista
  9. Ainoa asia missä selkeästi olen Vihavaisen kanssa eri mieltä on suhtautuminen Natoon. Myönnän, että on yhtä helppo perustella myötä kuin vastanäkemyksiäkin ja kuta kuinkin yhtä vahvoin faktoin. Minun mutu-tuntumani tahtoo vain kallistua Natoon päin. Perusteena mukailen aina Francoise Sagania: on kivempi itkeä Mersussa kuin Ladassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelen samoin.
      Vihavainen on kyllä muuten viisas mies.

      Poista
    2. Jo nyt Suomi on täysin Nato-yhteensopiva. Jos Nato-mailla on joskus intressi antaa (= myydä) Suomelle materiaaliapua esim. Venjää vastaan, sen vastaanottaminen ja käyttö sujuu ongelmitta. Ja onhan niillä intressi antaa (= myydä), kun joku niiden puolesta rysyjä hätistää.

      Muuta apua tänne ei paria kunniakomppaniaa enempää tule, sanoi Naton 5. artikla mitä vain. USA on ilmoittanut, että se ei muiden sotia ole kovin halukas hoitamaan - "hoitakaapa siellä Euroopassa nyt itse omat kärhämänne". Silloin jäljelle jäävät muut Nato-maat, Ranska, Saksa, britit. Kun katsoo näiden maiden sopimustulkintoja esim. no-bail-out -pykälän tai Schengenin sopimuksen suhteen, on helppo ymmärtää, että "juuri nyt meillä ei ole mahdollisuutta tapattaa edes 10 000 poikaamme jossakin Itämeren takana tyhjän vuoksi". Eli aivan sama tilanne kuin aina ennekin. Juhlapuheet ja julistukset voi jättää omaan arvoonsa.

      Joten Natosta ei meille apua olisi, mutta merkittävä haitta kyllä, koska se asemoisi meidät yhdeksi lännen astinlaudaksi Venäjää vastaan. Aktiiviseksi osapuoleksi konflikteihin. Venäjän on tuossa tilanteessa lähdettävä siitä, että enää Suomen maaperän ja resurssien käytöstä Venäjää vastaan ei päätä Suomi vaan Nato. Näin käy, vaikka mitä muuta koettaisimme selittää.

      Miksi siis panna päänsä pölkylle, kun mitään vastaavaa hyötyä siitä ei olisi?

      Poista
    3. Lada oli autoan vähän kuin kirveelä veistetty ja tikkuasinkanteen suunnitletu, mutta lämmin kovilla pakkasilla eik ävälittänyt pikkusista pottupeltoteistä muuten :P

      Poista
  10. Veri vetää itään, ei sille mitään voi, vaikka nimi olisi annettu väittämään muuta. Viha vainen on läntistä pakkosyöttöä, samoin Rönkkö. Juuret, rötter, roots, ne pitää tunnistaa ja myöntää. Siitä kestävä syntyy.

    VastaaPoista
  11. Kun puhutaan lännestä, mitä se milloinkin tarkoittanee, on niitäkin varsin monenlaista muotoa, nyt hegemoniaa yhdysvalloissa maailmanjärjestystä koskevissa asioissa pitää uuskonservatiivinen lobby, jonka tavoiteena on maailman muuttamiseksi amerikkalaisten arvojen hallitsemiksi, siis pax americana. Kulturillisesti olemmekin kovin pitkällä tuolla tiellä, enää puutuu vain, että TIIP sopimuksen vivun avulla kiellämme itseltämme omantakeisen, suomalaisen kultuurin tekemisen kannattamattomana. Toivottavasti yhdysvalloista löytyy muitakin ulkopolittisia koulukuntia ,kuin edellä mainitsemani, tilanne taitaa olla niin paha ,että on alettava rukoilla Trumpin menestyksen puolesta, hän näet vaikutaa vähemmän ideologiselta jaainakin sanoo bisneksen olevan maailmaa yhdistävä ja parantava voima. Suomalaisessa ulkopolittisessa keskustelussa,on viimevuosikymmenet ollut hegemonisessa asemassa olleet amerikan uuskonservatiivien meikäläiset taustakuorolaiset,joita sanotaan transatlantisteiksi. Kiitän ja rohkaisen blogistia selkeäsanaisesta patrioottisesta ajattelusta, ehkäpä useammankin suomalaisen pitäisi katsella karttapalloa sekä lukea Spenglerinsä, koska nyt nuo vuosisadan takaiset roknoosit saattavat alkaa toteutua.

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Mitenkähän paljon Suomen suuntautumiseen vaikuttaa se, ettei täällä osata juurikaan venäjää? Tämä lienee melko pitkälti pakkoruotsin syytä (ja sen syy?). Minkähänlaisia poliittisia vaikutuksia sillä mahtaa olla jos pakkoruotsista jonakin päivänä päästään eroon ja nuoriso pääsee opiskelemaan venäjää sen sijasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syy on siis ruotsissa!? Pakkoruotsissa!? Mahdotonta. Ruotsia opiskellaan käsittämättömät määrät oppimatta mitään. Kuinka venäjää voisi oppia paremmin kun ruotsia - tuota Euroopan toiseksi yksinkertaisin peruskieltä - ei mahdu kalloon kahdeksan vuodenkaan jälkeen!

      Poista
    2. Syy on siis ruotsissa!? Pakkoruotsissa!? Mahdotonta. Ruotsia opiskellaan käsittämättömät määrät oppimatta mitään. Kuinka venäjää voisi oppia paremmin kun ruotsia - tuota Euroopan toiseksi yksinkertaisin peruskieltä - ei mahdu kalloon kahdeksan vuodenkaan jälkeen!

      Poista
    3. Ruotsi on ubermensch ja Venäjä untermensch, Suomi lampaiden kasvualusta.

      Poista
    4. Ruotsia ei opita, koska sen opiskeluun ei ole suurella osalla mitään motivaatiota. Sen lukeminen ei kiinnosta eikä siitä ole mitään hyötyäkään, sillä Ruotsissa puhutaan hyvää englantia. Muutamaa pikkupaikkakuntaa lukuunottamatta sitä ei edes kuule missään. Kieliä opiskellaan oman mielenkiinnon, niistä saadun hyödyn tai eri maiden kulttuurin takia, mutta ei pakolla ja päästäksemme palvelemaan ruotsinkielisiä.

      Ne, jotka valitsisivat ruotsin asemesta venäjän (tai jonkin muun kielen), olisivat motivoituneempia ja todennäköisesti pitäisivät kielitaitoaan yllä aikuisinakin, eivätkä unohtaisi sitä heti lukion jälkeen joutuakseen vain opiskelemaan sen uudelleen virkamiesruotsin takia. Kieliä ei kannata opiskella siksi, että ne ovat helppoja, päinvastoin. Helpon ruotsin oppii nopeasti tarvittaessa, venäjä kannattaisi aloittaa mahdollisimman aikaisin. Tietenkin kielistä piittaamattomat voisivat edelleen valita sen ruotsin, mutta kunniahimoisemmille pitäisi antaa vapaus valita toisin. Siitä hyötyisi koko Suomikin.

      Nimim. Venäjää aikuisena opiskellut, tai ainakin yrittänyt. Ruotsiakin opin, mutta ei haittaa yhtään, että olen sen jo unohtanut.

      Poista
    5. Minkänäköinen Pietarin kaupunki mahtaisi olla jos sitä olisi ollut 700 000 suomalaista rakentamassa sotien jälkeen kuten on ollut Ruotsissa?

      Poista
    6. Itse en oppinut koulussa ruotsista mitään, koska mitään motivaatiota ei ollut. Aika ei kuitenkaan riittänyt muiden kielten opiskeluun, kun lukujärjestykseen mahtuu vain rajallinen määrä aineita. Enpä ole kyllä koskaan ruotsia missään tarvinnutkaan.

      Espanjan opin sitten aikuisiällä ihan helposti vaikka se onkin ruotsia vaikeampi kieli. Nyttemmin olen alkanut venäjääkin opiskella ja sitäkin olen oppinut paljon helpommin kuin ruotsia ihan siitä syystä että näen sen osaamiselle tarvetta. Näin vanhalla iällä vain oppiminen ei ole niin helppoa ja kovasti toivon että olisin voinut aikoinaan ruotsin sijasta opiskella sitä venäjää.

      Mutta loppujen lopuksi tästä pakkoruotsiaiheesta lienee ihan turha keskustella asia-argumentein. Tuskinpa se Bobrikovkaan olisi pakkovenäjän vastaisia asia-argumentteja kuunnellut.

      Poista
  14. Kiitokset Vihavaiselle vuoden 2015 blogeista ja hyvää uutta vuotta aktiivisena emerituksena! -jussi n

    VastaaPoista
  15. Minkähän nimen Markku Kuisma itse olisi pannut Metsäteollisuuden maalle ? Hyvä että Matti pekkaspäivä Pekkanen kirjahankkeen vei Eteläranta 2 järjestössä läpi. Jotain ehkä jäi hampaankoloon koskapa Kuisma teki toiseen laitokseen poistoja ja lisäyksiä ja jätti neuvosneuvoston kiitoksitta.

    Muistista taas heittelen luinhan kirjan kolmasti läpi ja neljäs kerta olisi minulle hyvästä, usealle ekakin. Paitsi metsästä, niin se on kuvaus metsän väestä, sinusta ja ylpeydekseni myös minusta.

    Kirjan motto on jänskä vuodelta 1772 pari virkettä Lautojen sahaamisesta ja metsästä elämisestä, jota hyvää Luojan järjestelyä vailla maamme olisi autio paikka, päätteli Carl Gebhard Windquist, pohjoissuomalainen Pehr Kalmin sytyttämänä.

    Kirjan ilmestymisestä on kohta neljännesvuosisata -jai kaikki on toisin. Kuinka?, senkin kuulin samoina vuosina. Neljännen polven tehtaalainen Juhani Niemelä kertoi yleisötilaisuudessa Otaniemessä luonnontieteellis-tuotantotaloudellisen tiedekunnan illassa miten eukalyptuspuu kasvaa, nopesti. Ja miten akaasian kuitu on erinomaista raaka-ainetta. Havukuituun ja jättirekkohin turvaa maalais/metsäläinenliitto tänäänkin Äänekoskella. Sellutehtaan toimiala on muutettu bio-joksikin. Uskoisin sinne nostatettavan yhden pytyn myös syömäkelpoisen petun taikinaksi.

    Ei ole temppu eikä mikään nostattaa ruokaa korvesta aikamme insinööritaidolla. Telkkarin edessä märehtien ja kulautellen massa kulkisi sisuksissa ja ravitsisi minkä nyt energiaa enää tarvitseekaan. Laktoosivaroitus viranomaistermein, entä mikä ikoni etikettiin. Suklaalla ja scientific taste spice ketsupilla aistitettuna se maistuisi. Eikä muu maituisikaan, niin korkeapaineisen markkinointi/mainos/koulutuksen vatkauksessahan jo olemme. Vie kielenkin mennessään. Maistuis varmaan sullekin.

    Kauhut eli todellisuus sikseen, Kuisman kirja ja yliopisto opettajan toiminta kantaa käänteentekevintä vaikutustaan koulukunnan syntymisessä. En lähde nimiä listaamaan paitsi että kohteiden kohdalta jonkun. Paloheimoista on usea upea volyymi, G.A. -sta ja Göstasta ovat häikäisevät kirjat, Rosenlewin sukupolvista tuhon partaalle on hellyttävät kronikat isoihin kansiin koottuna. Yhden jutun lisäisin miesten monipuolisuudesta kielimään. Juhani Ahon pojan Antin upea laaja elämäkerta isästään ja Suomesta kertoo kuinka Eirasta sinne kalakoskille huristeltiin yhden noista Cadillac veljesten dollarihymyllä, naapureita kun oltiin ja tekijämiehiä. Ihania aikoja.

    Juhani Niemelän ja kaverinsa Valistuksessa Paavo Lipposen tähteistä kokosivat Casimir Ehrnrooth ja Wallenbergit suomalaisille omistajille vielä joltisetkin siivut. Kansainvälisten omaisuudenhoitajayhteisöjen holhottaviksi jätettyinä ne tuottavat nimiperheille enemmän kuin koskaan vuosisataisen raadannan vaihduttua yläluokan sossuksi.

    Kiitos Kuisman & Pojat (onko muuten naisia ketään?) vielä koittaa sekin kirjasyksy kun ihmisen välisen luoton eli rahan näkökulmista tämä kertomus täydellistyy. Siinä on kyllä ensin syvältä mielistä kaski poltettava. Merkit ovat lupaavat.

    Maanmahtavat kuten Adair Turner ja John Kay menevät heittäen vasemmalta eli demokratian puolelta ohi sekä rahaylimystön että sen surkujämähtäneen paheksuja-kriitiikkin. Miksi nämä Financial Timesin ja G 20 eliittimiehet ovat radikaaleja ? Jo siksi että elinkeinojen nykyjärjestelijät ovat säälittävää joukkoa, eivät kaappareina sinänsä mutta horisontinsa mataluuden vuoksi, suunnilleen omien tennareittensa mukavuustasoon tähtääviä hölmöjä.

    Noiden mainittujen herrojen plus aitoperäisen radikaalin Michael Hudsonin kirjat vanhalta vuodelta 2015 kuvaavat mitä pääsi tapahtumaan ja mitä tapahtumattomaksi tehdään motinhakkaajan irveellä -ja kyllähän sieltä on ennenkin murtauduttu.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka,
      Kiitos kauniista. sanoista , joita aina mielihyvin otan vastaan.:) mutta ehkä voin samalka valaista omalla käsityksellåni muutamia arveluitasi:
      1) metsäteollisuuden maa oli kyllä oma ideani kirjan nimeksikään, oli huono tai hyvä, minusta kyllä edelleen aika osuva kuvaamaan Suomen historian hallitsevia piirteitä
      2) ei jäänyt mitään hampaankoloon, päinvastoin, kirjan teko oli mahtava oppimisprosessi kaikkiaan, enkä muuten tehnytt seuraavaan painokseen mielestäni oleellisia muutoksia - jos otteeni ovat terävöityneet, syy pikemmin kokemuksen karttumisessa ja Suomem/Euroopan " nykyjärjestelijöiden' säälittävyydessä, sinua lainaten . Maltillisuus tässä maailmassa alkaa olla radikalismia
      3) kuisma & pojat - no kyllä Mirkka Lappalainen tutkii samoja teemoja ja muita tulossa. Ansiot toki heidän omiaan vaikka mielellään omakseni laskutan
      Yt markku kuisma

      Poista
    2. Kun kerran täällä vierailee toinen tai kolmaskin tohtori , Kuisma tälläkertaa, kuuntelin äskettäin jotain lausutoasi pakotepolitikan tehottomuudesta taloushistorian aikana, nytkin taitaa olla tuo hanke venäjän eristämiseksi sekä tuhoamiseksi olla menossa perseleen, siellä ovat voimakaasiti panostamassa omavaraisuuteen , saksalaia syntyinen Steffan Duerr on kohoamassa varsinaiseksi agroruhtinaaksi, hänen yrityksensä Agroniva on päässyt strategisesti tärkeän yrityksen asemaan, jota valtio ei päästä nurin misään tapauksessa, taitaa muuten meikäläinen fortum kuulua saman statuksen kastiin. Meillä puolestaan ovat eräät huonotuuriset nuoret maatalous yrittäjät joutuneet jo lehtien mukaan toimeentulotuki luukulle. Odottaisin myös arvon professoreilta rehellisempää tai rohkeampaa tulkintaa eräiden itäisen europan ja varsinkin baltian maiden postsosialistisen trauman tai russofobian aiheuttamasta pattitilanteesta europan unionin ja venäjän taloussuhteiden esteenä, maamme ja sen viljeliät ja itäsuomen matkailuyrittäjät ovat tuon taudin pahimmat kärsijät.

      Poista
    3. Kauppapakotteilla ei yleensä saavuteta sitä mitä tavoitellaan mutta kyllä ne vaikuttavat, etenkin syyttömiin ä ja sivullisiin, kuten suomalaisiin viljelijöihin. Ja synnytettiinhän laajoilla pakotteilla Ruotsista erotettu Suomikin, ilman että se kauppaboikotin tavoite. Ei näillä nykyisilläkään Ukrainaa auteta, mutta ilman muuta kiristetään suhteita, heikennetään Venäjää ja samalla taatusti tavoitteiden vastaisesti vahvistetaan Putinin asemaa voimistuvan isänmaallisuuden aallossa. Nämä pakotenikkarit ovat joko vaaralliisia tolloja tai vaarallisia sotapoliitikkoja - otteet olisivat ihan toiset jos viisas halu edistää Ukrainan, Euroopan ja samalla Suomen ja Venäjänkin edistystä. Mihin juloksuhautaan katosi hokema kansainvälisen kaupan kukoistuksesta parhaana rauhan takeena? Sillähän myytiin globalisaatio ja kaiken kansallisen sääntelyn purkaminen, mutta nyt se ei kelpaa kun sitä todella tarvitaan. Eli viittaan tässä taas Jukka Sjöstedtin luonnehdintaan nykyjörjestelijöitten laadusta ja tekemisistä. Miten tätä nyt rehellisemmin ja rohkeammin voi sanoa? Metsään mennään että ryskyy, mutta sillehän kaiken maailman dosentit kuin proffatkaan ei voi yhtään mitään - jos nyt edes arvioimme edes miltään osalta oikeansuuntaiset
      Parempaa vuotta t mk

      Poista
    4. Jospa nyt jätettäisiin se toisten rehellisyyden epäileminen. Kehottaisin kuitenkin lukemaan Kanavan 1/16 kolumnin, jahka se ilmestyy.

      Poista
    5. Kriittisen keskustelun tuhoajaksi on jostain mieltemme sopukoista kaivautunut kaiken meidän tavallisen tajunnan ja ymmärtämisen ulkopuolella olevien asioiden määrittely salaliittoteorioiksi, vaikka niissä onkin suurinosa höttöä ja sisällämme asuvien pimeiden mörköjen ruokkimista, löytyy niistä myös jotain maailman ymmärtämisen siemeniä. Tarkoitan globalistien meille myymää uutta maailmanjärjestystä. Kuten Kissinger totesi elämme festfaalenilaisen järjestelmän lopun aikoja, valtiollisen järjestelmän tilalle on kovalla tohinalla muodostumassa globaalien suuryritysten masinoima maailmanjärjestys, jolloin lopulta kaikki elämän ilmiöt ovat tuotteistettu tuon hirviön raakaaineiksi. Nykyinen kansainvälisten suhteiden kriisi on siinäkin suhteessa siirrossotien alkuvaihe ja me nyt satumme elämään erään tuon modernin tunkeutujan näkökulmasta, siis uuden maailmanjärjestyksen, taantumuksellisen , vasta oikeastaan kansallisvaltiona syntyneen jättiläisen kainalossa. Kysymys on myös niinkin perustavasta tekiästä, kuin yksilön ja yhteiskunnan suhteesta, nykyiset autoritääriset itäiset jättiläiset, kiina intia ja venäjä eivät luota yksilön autonomiaan, siellä kansalaisille osoitetaan heidän velvollisuutensa, usein karkealla hanskalla. Yhtiöiden ja sen vallan ulkopuolelle jää väistämättä erittäin suurimäärä epäkuranttia ainesta, tuon tavanrahvaan kanssa olemme pian lirissä, onneksi maamme hallitus on, tosien ehkä ymmärtämätään viimeisillä päätöksilään määräämässä tuon aineksen kuntien ylläpidettäväksi, tarkoitan pitkäaikaistyöttömistä huolehtimista, siinä on joko modernien gettojen tai uusien komuunien siemen meidänkin pällisteltäväksi. Kuisman luontainen varovaisuus on se mitä tarkoitin en hänen enkä muisenkaan rehellisyyttä, kaikisa meissä ei asu Heikki Ylikangas taistelunhaluineen.

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  16. Aika karvasta olisi saksalaisille uhrata "pommerilaisen krenatöörin luita", kun palkaksi olisi luvassa vain kallisarvoisen Venäjä-yhteistyön loppu. Vai jatkettaisiinko sitä silti ilman keskeytystä?
    Ja Ranska. Mourir pour Dantzig?
    Vain Ruotsi pelkää Venäjää niin paljon, että lainaa meille tarvittaessa lentokoneitaan tai ehkä myy.

    VastaaPoista
  17. Lampola vai Inhola? Jean-Paul Sartre käytti sanaa "inho" kuvaamaan tunnetta jonka kokee nähdessään läntisen ihmisen luopuvan arvoikkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun, kääntymällä lampaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Proffa saa määkiä vapaasti kunhan määki ruotsiksi.

      Poista
  18. "Mehän emme kykene edes tekemään rajojemme suojelemiseksi sellaisia päätöksiä kuin Norja tai jopa Tanska tekevät, kuten johtavat virkamiehet toteavat. Vai voisimmeko me sittenkin jonakin päivänä ja voisiko se jopa kerran olla pakkokin?"

    Joissakin asioissa natojäsenuus on antanut Norjalle selkänojaa sen neuvotellessa Venäjän kanssa huomattavan tärkeissä asioissa kuten mannerjalustasta. Näin on Norjan silloinen pääministeri ja nykyinen Naton pääsihteeri usein todennut.

    Natoasiassa olen Vihavaisen kanssa eri mieltä, mutta mitä EU utopiaan tulee hän osuu oikeaan. Koko EU:lle pelkkä ETA olisi riittänyt muutamaksi sadaksi vuodeksi josko kansakunnat homogenisoituisivat jollekin poliittiselle liitolle.

    Öljystä riippumatta ETA+Nato on Norjalle järkevä valinta. Tosin hämmästelen maan Schengen-jäsenyyttä. No se taitaa jo olla murentumassa.

    VastaaPoista
  19. "Sitä paitsi taloudella oli omat lakinsa, eikä politiikka voinut niitä ignoroida."

    Taloudella on omat lakinsa, koska kulta ei haise ja teknologiat hohtaa. Suomalainen mahtifirma Rauma Repola kutistui aikoinaan tavalliseksi metsätontuksi, koska rakensi Neuvostoliitolle strategisesti kiellettyjä syvänmeren sukellusveneitä. USA:n merheenkryyni nykyään on se, että venäläiset sukellusveneet häärivät Atlantin valtameren syvyyksissä sen pohjassa olevien Naton yhteyskaapelien tuntumassa.

    Amerikan vaikutus Suomen talouteen ilmeni myös siten, että amerikkalaisten osakkeenomistajien rahoilla Nokiasta tuli joksikin aikaa maailman suurin kännyköiden tuottaja.

    Jos kerran venäläiset sukellusrobotit nuuskivat Atlantin pohjassa vierasta omaisuutta, niin se voi olla merkki siitä, että Venäjä valmistautuu sotaan. Syyriassakin Venäjä ei oikein pysynyt innoissaan housuissa, kun yritti saada aikaan yhteisen rintaman terrorismia vastaan. Päämääränä oli tietenkin päästä sisään amerikkalaisiin tiedustelukuvioihin.

    Clearingkauppaa ei Venäjällä enää Suomelle tipu, mutta kuten sanottu kulta ei haise ja teknologiat hohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis jos r Repola olisi jatkanut sukelluspallojen toimituksia nl lle sitä ei enää olisi, kerrottiin pentagonissa matomäelle. Ei jatkanut. Se ett rr muuttui Metsoksi ja upm ksi on ihan oma juttunsa. Ja juu, kaikkien valtioiden armeijat valmistautuu sotaan ja muidenkin sukellusveneet maailman merillä nuuskivat, siitä ei voi päätellä juuri muuta

      Poista
  20. Lapsi osti pukinkonttiin Heikki Talvitien Venäjä, Venäjä, Venäjä -kirjan. Siinä on samoja kaikuja kuin blogistin ja Kuisman teeseissä. Eli päinvastoin kuin Erkko evästi talvisotaneuvotteluihin lähteviä Paasikiveä ja Tanneria, ei pidä unohtaa että Venäjä on suurvalta. Heikoimmillaankin. Ja että pyrkiminen hattu kourassa kaikkiin EU:n ytimiin muka vaikuttamaan oli jonkinasteista suuruudenhulluutta, jota nyt saadaan katua.
    Kirjassa oli huomionarvoista myös se, että Ruotsissa on jo merkkejä kaksisataa vuotta kestäneestä pidättyväisyydestä luopumiseksi jonkinasteisen sapelinkalistelun hyväksi.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.