lauantai 26. maaliskuuta 2022

Meidän arvot ja muiden

 

Millainen se on tämä Pohjan Arvo (Arvo Pohja)?

 

 

Tuntuvat nuo vanhat asiat taas kovasti nousevan pintaan, joten päivän uusintana tarjoan tässä hiukan juttua kansainvälisestä World Values Survey -tutkimuksesta. Minkä tyyppiset arvot ovat siis vallalla esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa, USA:ssa, Venäjällä ja Ukrainassa. Katsotaanpa, mitä tutkimus sanoo:

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Arvojen maailmankartta ja edistyksen voittokulku

 

Arvojen maailmankartta, uskonnot ja edistyksen voittokulku

 

World Values Survey on instituutio, joka on jo muutaman vuosikymmenen ajan suorittanut ihmiselämään liittyvien arvojen mittausta yli 80 eri yhteiskunnassa. On todettu, että kymmenet erilaiset arvoväittämät ihmiselämän eri aloilta ryhmittyvät suhteellisen koherenteiksi arvojärjestelmiksi, joissa kaksi ulottuvuutta riittää selittämään 70 prosenttia hajonnasta. Ulottuvuudet liikkuvat toisaalta asteikolla eloonjäämisarvot vs. itsetoteutus, jota lyhyyden vuoksi nimitän hedonismiksi ja toisaalta asteikolla traditionaalisuus vs. rationaalinen sekulaarisuus. Tätä voi nimittää lyhyesti rationaalisuudeksi.

Kun yhteiskunnat sijoitetaan koordinaatistoon, jonka pystysuora (y) akseli kuvaa rationaalisuuden suhteellista määrää ja vaakasuora (x) akseli hedonismin edistyneisyyttä, voidaan todeta, että kartta yllättäen muodostaa eräänlaisen uskontokuntien tilkkutäkin. Nimenomaan uskontokunta näyttää määräävän yhteiskunnan aseman tällä kartalla. Lähellä toisiaan arvojen asteikolla sijaitsevat toisaalta Pohjois-Euroopan protestanttiset maat (oikeassa yläkulmassa). Ne ovat siis edenneet kauimmas molempien ulottuvuuksien suhteen. Maksimaalisen kaukana näistä eli lähimpänä vasenta alakulmaa sijaitsevat taas islamilaiset maat. Tämä lienee sinänsä melko yllätyksetön tulos. ”Arvojen maailmankartan” kiinnostavuus ei kuitenkaan lopu tähän. Koordinaatiston oikeassa laidassa, mutta pohjoismaiden alapuolella sijaitsee anglosaksinen perhe. Maantieteellisesti Englanti, Yhdysvallat ja Australia ovat kaukana toisistaan, mutta arvojen suhteen ne kuuluvat yhteen. Hedonismin voidaan siis todeta olevan niissä varsin kehittynyttä, vaikka rationaalisuus jääkin jälkeen pohjoismaista ja esimerkiksi konfutselaisesta maailmasta. Jälkimmäiseen kuuluvat Japani ja Kiina ovat rationaalisuuden suhteen huipulla, mutta hedonismin suhteen ”jälkeenjääneitä”. Näin on siis asia, mikäli luulemme, että ihmiskunnan kohtalona on siirtyä aikanaan koordinaatiston vasemmasta alakulmasta sen oikeaan yläkulmaan. Jos näin on, loistaa koko maailman johtotähtenä Ruotsi, joka pohjantähden lailla viittoo tietä koko maailmalle. Hedonismin suhteen se on maailman ykkönen ja rationaalisuudeltaankin vain aivan hiukan Japania jäljessä, ainakin ”uusimman aallon” eli 2005-2008 mittauksissa. Vielä uudempi päivitys on pian tulossa, ja sitä voimme vain jännityksellä odottaa.

On suorastaan hätkähdyttävää, miten suuressa määrin tämän sosiologisen mittauksen tulos vastaa Samuel Huntingtonin näkemyksiä maailman jakaantumisesta eri kulttuureihin uskonnollisten rajalinjojen pohjalta. WVS:n maailmankartalla sijoittuvat niin katolinen Eurooppa kuin ortodoksinen maailmakin omiksi alueikseen, niitä edustavat yhteiskunnat ovat keskenään lähellä toisiaan.  Katolinen Latinalainen Amerikka tosin eroaa katolisesta Euroopasta ja sijaitsee sen alapuolella eli suunnilleen yhtä kaukana hedonismiakselilla, mutta alempana rationaalisuuden suhteen. Yhdysvaltojen sijainti on erikoislaatuinen. Hedonismiakselilla se on edennyt kehityksessä kauas, mutta rationaalisuudessa jäänyt Turkin ja Sambian tasolle. Mitä Suomeen tulee, emme ole kovin pohjoismaalaisia, mikäli Ruotsi asetetaan normiksi ja normihan se haluaa olla koko maailmalle. Rationaalisuuden suhteen olemme Kiinan ja Valkovenäjän sinänsä ”hyvällä” tasolla, sekä rationaalisuuden että hedonismin suhteen olemme hyvin lähellä Ranskaa ja Belgiaa, siis nykypäivän eurooppalaisia katolisia. Ilmankos kirkossa nykyään on huomaavinaan yhä enemmän katolisia piirteitä, ristinmerkistä lähtien.

Yhtä kaikki, on kiinnostavaa, että huntingtonilainen kulttuurinäkemys saa vahvistusta myös empiirisistä mittauksista, sehän on ollut poliittisesti epäkorrekti vastustaessaan jenkkien sekaantumista vieraiden kulttuurien arvomaailmaan niiden ydinalueilla, sitä on myös käytetty multikulturalismin vasta-argumenttina. WVS:n tuloksia analysoineet tutkijat väittävät kuitenkin, että Huntington haukkui väärää puuta sikäli, että hän korosti kulttuurien välisten perustavien erojen löytyvän suhtautumisessa politiikkaan ja nimenomaan demokraattiseen järjestelmään. Tämä ei kuulemma olekaan suuri erottava tekijä, toisin kuin poliittisten järjestelmien tarkkailija voisi luulla. Demokratian poliittiset arvot voidaan maailmassa hyväksyä hyvin laajasti, mutta perhearvojen laita on toisin. Seksuaalisuus, suku, sukupuolten suhteet, tabut, suhde lapsiin ovat asioita, jotka jakavat maailmaa tehokkaammin kuin mitkään muut arvot. Ehkäpä Huntingtonin varoitusta pitäisi hieman muokata ja varoittaa ketään tyrkyttämästä toiselle kulttuuripiirille omia seksuaali- ja perhe-elämän arvojaan?

Valitettavasti tämä taitaa olla turhaa työtä. Demokratian esitaistelijat tässä maailmassa, Yhdysvaltojen ulkoministeri Clinton etunenässä, näyttävät luulevan, että tämä poliittinen järjestelmä implikoi ilman muuta myös monia yhteiskunnallisia arvoja, naisten tasa-arvon, homojen oikeudet, lasten tasa-arvoisuuden vanhempien rinnalla ja niin edelleen, siis juuri ne asiat, jotka edistyneimpinä tunnemme Ruotsista ja joita meillä ei vielä näköjään ole samassa määrin sisäistetty. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, millaisia tuloksia voidaan saavuttaa, kun kulttuurin kartalla kaukana toisistaan sijaitsevat yhteiskunnat ryhtyvät pakottamaan toisia noudattamaan omia arvojaan. Suuttumus ja vastarinta ovat ainakin varmoja tuloksia.

Väistämätön kulttuurien konflikti syntyy myös silloin, kun ihminen muuttaa kulttuurisen kartan ääripäästä toiseen. Tämänhän terve järki sanookin. Läntisessä naapurimaassamme tämä ilmiö on saavuttanut jo melko suuret mittasuhteet. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, jatkuuko Ruotsin johtoasema ja sen edistyvä kehitys tällä arvojen maailmankartalla vielä montakin vuosikymmentä ja miten kauas on ylipäätään mahdollista edetä ennen kuin absoluuttinen nollapiste saavutetaan (tässä tapauksessa sitä kyllä merkitään kasvavalla luvulla). Nykyinen kulttuurinen kirjavuus on jo Ruotsissa tuottanut huomattavan määrän kulttuurista pahoinvointia, mistä hätkähdyttävät rikostilastot ja lehtiuutiset yhä uudelleen todistavat. Mikäli poikkeavien kulttuurienklaavien kasvu jatkuu ja kantaväestön osuus kutistuu, tulee Ruotsi ilmeisestikin siirtymään takaisin kohti lähtöruutua, ehkäpä suoraan alaspäin kohti Yhdysvaltoja. Jos ja kun näin tapahtuu, voimme ehkä ajatella saaneemme todistaa yhden maailmankauden suuren kehitystrendin kulminoitumista.

No, tämä on vielä spekulaatiota. Valitettavan todellista sen sijaan on se inhimillinen kärsimys, jota piittaamattomuus kulttuurierojen merkityksestä tuo tullessaan kaikille osapuolille. Varmuuden vuoksi totean, että olen aina suuresti pitänyt Ruotsista ja arvostanut sen moninaisia saavutuksia. Siksi myös säälin sitä, minkä oletan heitä harmittavan.

Mutta miten kauas ihmiskunta voi kehittyä rationaalisuuden ja hedonismin tiellä ennen kuin raja tulee vastaan? Onko olemassa vain yksi suunta? Luultavasti ei ole. Muuan merkittävä poikkeus Ruotsin tieltä on ainakin USA. Rationaalisuuden akselilla se ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana edistynyt, vaan taantunut, vaikka onkin saavuttanut hienoista edistystä hedonismin alalla. Ilkeämielinen tarkkailija voisi sanoa, että on siis syntynyt merkillinen synkretistinen obskurantismin ja hedonismin sekoitus, jonka rajat määrää poliittinen korrektius ja jossa ollaan painumassa yhä syvemmälle irrationaalisuuden syövereihin.

Tässä vaiheessa kriittinen lukija saattaa jo närkästyneenä todeta, että luen tilastoja kuin Helsingin Sanomien toimittaja. WVS sisältää valtavan määrän tietoa monilta inhimillisen elämän eri aloilta. Jo pelkkä koko tuon tietomassan tislaaminen yhdeksi pisteeksi kahden muuttujan koordinaatistossa hävittää suurimman osan sen sisältämästä informaatiosta. Toiseksi myös muuttujien nimittäminen yksioikoisesti rationaalisuudeksi ja hedonismiksi tekee väkivaltaa ihmiselämän koko kirjolle.

Näinhän se on. Analyytikot löytävät tietomassoista ilahduttavaa kehitystä kohti suvaitsevaisuutta, luottamusta ja solidaarisuutta ja paljon muuta miellyttävää. Myös inhimillinen onnellisuus kasvaa, kun päästään vapaaksi taikauskon ja tiukkojen sääntöjen kahleista ja edetään itsetoteutuksen tiellä. Tämän osoittaa kehitys monissa maissa. Vaurauden lisääntyminen ei tunnetusti takaa onnellisuutta, mutta liittyessään vapautumiseen se saattaa nostaa sen kokemista nopeasti ja paljon.

Onnellisuustutkimusta onkin tehty osana WVS-tutkimusta ja osittain tietenkin myös sen ulkopuolella. Onnellisuuden voi todeta yleensä kasvaneen niissä yhteiskunnissa, jotka, kuten useimmat, ovat edenneet tuolla edellä mainitulla Ruotsin tiellä. Joissakin maissa, kuten Etelä-Koreassa kehityskäyrä osoittaa suorastaan jyrkästi ylöspäin. Myös Suomi on onnellisuusasteikolla maailman kärkikaartia ja edistyminenkin on tällä alalla ollut tasaista. Ruotsi ja Tanska ovat kuitenkin meitä pykälän verran ylempänä. Siis jälleen kerran! Ehkä meidän on sittenkin seurattava johtajaa?

Mutta onnellisuuden tiet ovat tutkimattomat tai ainakin vaikeasti tulkittavat. Norja, jossa yhteiskunnallinen kehitys ja samaan aikaan etenkin taloudellinen hyvinvointi ovat sodan jälkeen suorastaan mullistuneet, on onnellisuus pysynyt samalla, suhteellisen matalalla tasolla koko ajan. Nyt Norja on jo jäänyt meistä jälkeen. Mitä heidän siis olisi tehtävä vai eikö mitään?

USA:ssa onnellisuus taas suorastaan laski tasaisesti sodan jälkeen aina 1980-luvulle saakka. Tämä on merkille pantavaa kun muistellaan 1950-luvun Amerikan itsevarmaa nousukiitoa ja amerikkalaisen unelman toteutumista. Sen jälkeen tilanne on tasaisesti hiukan kohentunut. Kokonaisuutena ottaen onnellisuus on USA:ssa kuudenkymmenen vuoden aikana pysynyt samalla tasolla, mikäli trendivaihtelu myös pitkällä aikavälillä hävitetään. Tulosta voi pitää kiinnostavana sikäli, että tässä läntisen sivilisaation johtomaassa on kyseisenä aikana sentään tapahtunut yhtä ja toista. Erikoinen ilmiö on, että Vietnamin sodan ensi puolisko sattui yhteen onnellisuustason merkittävän hetkellisen kohoamisen kanssa, kun taas sen jälkimmäisellä puoliskolla se romahti. Ehkäpä voimme tulkita tämän uusvasemmistolaisuuden saavutukseksi?

No, riittäköön tilastollinen puoskarointi tällä erää. WVS:n kiinnostavien tutkimustulosten pinnallinen analyysi osoittaa ainakin sen, ettei nykymaailman kulttuurisia kehitystrendejä kannata luulla ymmärtävänsä liian helposti. Mieleen tulee vanhan venäläisen neropatin Kozma Prutkovin kiteytys: ”On opiskeltava koko elämänsä, jotta saisi oikeuden sanoa, ettei ymmärrä mitään”.

Se kartta, josta puhutaan, löytyy tästä:

https://www.worldvaluessurvey.org/WVSEventsShow.jsp?ID=428

 

 

 

37 kommenttia:

  1. Ulkoministeri Timo Soini sanoi aikoinaan Turkin vierailulla, että Suomi ja Turkki omaavat samanlaiset arvot. Hillotolppa ministeriltä oikea arvio.

    VastaaPoista
  2. "ulkoministeri Clinton etunenässä, näyttävät luulevan, että tämä poliittinen järjestelmä implikoi ilman muuta myös monia yhteiskunnallisia arvoja, naisten tasa-arvon, homojen oikeudet, lasten tasa-arvoisuuden vanhempien rinnalla ja niin edelleen, siis juuri ne asiat, jotka edistyneimpinä tunnemme Ruotsista ja joita meillä ei vielä näköjään ole samassa määrin sisäistetty. "

    Hyvin mielenkiintoinen, profeetallinen blogi.

    Ensivaikutelmanani huomasin ym suhteessa tapahtuneen nopean muutoksen (2011-2022).

    Toisaalta jo tämä aikaväli osoittaa, ettei kannettu monikulttuurisuus kaivossa pysy (argum: Afganistan). Eivät länsimaiset arvot universaaleja ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa on.
      Mutta mitä ne on? Ja kuka niitä tulkitsee, kuin myös miten se hallinnollisesti ymmärretään on sitten eri asia.
      Pohdiskelin tuossa eilen tuota yhtä iltasanomien artikkelia (ei nyt välttämättä paras tietolähde) mikä käsitteli Ukrainan sijaissynnyttäjiä ja vauvoja kun vauvoja väki saane nyt haettua. (Sama tosin vaivasi Ukrainaa coronakriisin aikaan).
      Lähinnä siinä sitä naisen asemaa, kuinka hallinnollisesti nainen päättynee tilanteeseen missä voinee vuokrata kohtunsa ja kuka sen tahtoo edes vuokrata? (Markkinat on monet, ei koskettane ukkoja tuo kun ei pystyne lisääntymään vaikka lehtiartikkelit sellaistakin ovat kertoneet).
      Äkkiseltään tuli mieleen homoseksuaali, mutta artikkelissa todettiin että Ukrainan laki taisi kieltää homoseksuaaleille kyseiset palvelut. Joten todennäköisesti väki kuka muuten ei vauvoja syystä x, saane tai nainen ei tahtone kantaa itse (kun kokee vaikka että se ruumis siitä menisi "pilalle", kyse on kumminkin ulkomaan kaupasta missä eri kulttuureissa näkemykset ruumista ja asioista on hieman eri, oma näkemys on että ajattelu on hieman vinksallaan sielä toisessa päässä).
      Mistä totesin että nykylääketiede mahdollistaa monia asioita, mutta ei nuo naiselle ole aina eduksi ja teoriassa voisi sanoa jot huoraaminen saa ihan uusia ulottuvuuksia. Mutta eihän siihen teoriassa ole pakko suostua, ongelma tosin lienee raha minkä johdosta olettaisin osan siihen suostuvan.
      Suomessa sijaissynnyttäminen ei ollut laitonta vielä muistaakseni laki tuli 2006? Jonka jälkeen se ei ole ollut laillista. Ennen tuota kyse taas oli käsittääkseni tapauksista joissa vaikka naisen äiti on kantanut vauvan tms. kun tytär ole kyennyt vauvaa kantamaan. (Lähinnä katsottu että täytyy olla vapaa-ehtoista, eikä kyseessä saa olla taloudellista hyötyä joka teknisesti painaisi toisen tiettyyn asemaan toimimaan mahdollisesti vastoin tahtoaan). Kumminkin kyse on marginaalitapauksista. Valta osa ihmisistä kumminkin saanee alkunsa perinteisesti.
      Lähinnä kun pohtinut tuota naisen asemaa valtiossa, missä päätynee nationalismiin tai lähinnä siihen miten se ymmärretään.
      Millaista politiikkaa harjoitetaan vaikuttanee suht paljon naiseen, asia erikseen taas ymmärtäneekö valtaosa eukoista ympärillä tapahtuvia päätösiä ja niiden vaikutuksia elämässään. Suurin osa ei, miehet on sitten asia erikseen.

      Poista
  3. Nyt kun Suomi on viidettä kertaa maailman onnellisin maa, niin sitäpä on kiva ihmetellä. Itselleni asia selkeni, kun tutkin itseäni. Olen aina ollut hyvin vakavailmeinen, joskus kuulemma jopa surumielisen näköinen, joka nuorena kiinnosti tyttöjä, joten ei se pelkästään haitta ole ollut.

    Uskoakseni olen siis vielä perussuomalaisempi kuin arvasinkaan, sillä oman arvioni mukaan olen sunnuntailapsi, jolla on hyvin positiivinen maailmankatsomus ja luultavasti niin om moni muukin suomalainen, vaikkei siltä näytä. Voi olla, että meillä jakautuma ääripäiden välillä on keskinkertaista suurempi, ainakin masennus- ja itsemurhalukujen mukaan.

    Meillähän on myös sananparsi, kell onni on, onnen kätkeköön, joka on älytön neuvo, mutta koska olemme myös kateellinen kansa, niin ehkäpä se on aikanaan ollut hyvä neuvo.

    VastaaPoista
  4. On olemassa kahdenlaista poliittisen vapauden käsitystä. Vanhentuneen, ummehtuneen ja Arvo Pohjan jyrkästi tuomitsevan antiikkisen näkemyksen mukaan vapaa mies osallistuu ja hallitsemiseen ja on vapaa päättämään omista asioistaan.

    Arvo Pohjan edustaman _kehittyneen_ neoliberalismin, itse asiassa managerialismin, mukaan ihmisen ei missään nimessä pidä puuttua hallintoon, asioitten manageroimiseen, sillä se kuuluu asiantuntijoille, eksperteille. Managerit säätävät optimiyhteiskunnan, jossa "vapaan" ihmisen osaksi jää sitten "toteuttaa itseään" maksimaalisesti, sillai niinq aidosti. Löytää todellinen itsensä ja toteuttaa sitä, sääntöjen puitteissa tietysti.

    Tähän taas linkki hiirien paratiisista

    https://www.smithsonianmag.com/smart-news/how-mouse-utopias-1960s-led-grim-predictions-humans-180954423/

    Kukaan ei oikein uskaltanut sanoa, että kyse oli yltäkylläisyyden ja helpon elämän tuotteesta. Ylikansoitushan ei ollut missään vaiheessa lähelläkään.

    VastaaPoista
  5. "Rationaalisuus" tarkoittaa tutkimuksessa kollektivisuutta ja punavihreyttä. Muuten ei ole selitettävissä Yhdysvaltojen sijoitus tällä alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rationaalisuus tarkoittaa yleensä rationaalisuuden palvomista ja sen signaloimista. Siitä ei välttämättä seuraa, että palvoja itse olisi kovinkaan rationaalinen, kuten helposti huomaamme omastakin paremmistostamme.

      Poista
    2. Juuri näin. Lännessä "rationaalisuutta" arvostetaan. Se ei tarkoita, että oltaisiin rationaalisia. Minulla on jäänyt jostakin kirjasta mieleen, kun siinä pohdittiin, kuinka rationaalisesti ja tehokkaasti juutalaisten hävittämistä toteutettiin holokaustissa, mutta silti yleensä holokaustia ei pidetä tavoiteltavana vähemmistökysymysten ratkaisuissa. Tosiasiassa pelkkä kylmä järki ei tehnekkään ihmistä onnellisiksi.

      Sotapropagandassa on kuitenkin hyödyllistä leimata vihollinen ja varsinkin sen johtajat epärationaalisiksi kulttuurissa, jossa järkeä arvostetaan. Näinhän Putinin osalta on menetelty. Valitettavasti en pääse edelleenkään lukemaan Russian Todayta, jotta voisin verrata venäläisten arvioita lännen suurmiehistä. Onneksi ei tarvitse ajatella itse, kun suurmiehet päättävät omaksi parhaakseen puolestani.

      Enkä tietenkään valita, että minua suojellaan sensuurilla EU:n toimesta. Onhan se omaksi parhaakseni, että voin lukea mieltäylentäviä tarinoita lännen suurmiehistä, jotka päättävät puolestani ja sopivat hyväntahtoisesti, mitä saan lukea. Suurmiehistä mainitsen mm. Antti Kaikkosen, Ilkka Kanervan, Petteri Orpon, Antti kurvisen ja Sanna Marinin. Kovasti arvostan myös Krista Kiurua, joka polkee kyllä vankkojen jalkojensa alle vaikka viimeisenkin ihmisoikeuden, jos joku ei ota koronapiikkiä ja sulje ravintalaansa juuri silloin kun Krista haluaa. Tässä oli vain otanta suurmiehistä, joita kunnioitan rationaalisina. Ulkomailta löytyy iso joukko lisää. Vihreistä ja vasemmistosta pitäisi myös nyt mainita tasa-arvon nimissä joku suurmies kummastakin, mutta en ihan oikeasti muista nyt niitä nimiä.

      Poista
    3. Mitäpä, jos puhuttaisiin rationaalisuudesta tässä yhteydessä blogissa selostetussa tutkimuksessa käytetyillä käsitteillä: "toisaalta asteikolla traditionaalisuus vs. rationaalinen sekulaarisuus. " Toisin sanoen se määritellään uskonnollisen maailmankatsomuksen vastakohtana. Ei enempää, ei vähempää; joskus banaani on vain banaani.

      Poista
    4. En kyllä vertaisi banaania ja rationalisuutta toisiinsa. Banaani on banaaninpoimijalle banaani, mutta järki taas on ajasta ja kulttuurista riippuva suhteellinen käsite.

      Poista
  6. Vietnamin sodan aikana ja sen jälkeen Yhdysvaltain talous kasvoi koko ajan. Sen jälkeen uusliberismin myötä alkoi reaalipalkkujen lasku ja keskiluokan velkaantuminen.

    VastaaPoista
  7. Minä sijoittaisin arvot n-ulotteiseen arvo-avaruuteen, missä n voi olla 1, 2, 3, 4 ja niin edelleen toisin sanoen kaksi ulottuvuutta eivät riitä selittämään arvojen maailmaa. Kaksi ulotteinen eli litteä maailma antaa litteän maailmannäkemyksen.

    "Ilmankos kirkossa nykyään on huomaavinaan yhä enemmän katolisia piirteitä, ristinmerkistä lähtien."

    Olen evankelis-luterilainen, mutta käyn silloin tällöin perhe- ja sukusyiden takia myös ortodoksikirkon jumalapalveluksissa ja muissa tilaisuuksissa. Suomen ortodoksinen kirkko on yhtä maallistunut kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin (ev.lut kirkko). Näin on todettava.

    Ristinmerkin tekeminen ei ole pelkästään katolinen tai ortodoksinen tapa vaan sillä on merkitystä myös luterilaisuudessa. Sitä näkee aika lailla ev.lut kirkon jumalanpalveluksissa nykyään. Siinä, että pieni lapsi merkitään ristinmerkillä kastettaessa, ei ole moitittavaa, sillä se vahvistaa kastettavan tulevaa vaellusta; sitä, että pieni lapsi kasteessa pukee päälleen Kristuksen ja tulee Kristuksen kirkkaudesta osalliseksi, ei käsitä järki, jolla on omat rajoituksena.

    Käynpä luterilaisessa tai ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, niin en saa hengellisesti mitään: papeilla ei tunnu olevan annettavaa sielulle. He ovat enemmän kulttuurikristittyjä kuin Kristuksen seuraajia.

    Olin noin kymmenen vuotta sitten eräässä ortodoksikirkon tilaisuudessa, missä oli piispa ja pari muuta pappia. Piispa puhui romaanin kirjoittamisesta, papit teatterista ja sen sellaisista.

    M


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on kumminkin aikanaan valikoitunut tuo luterilaisuus valtionuskonnoksi. Ei ortodoksisuus tai katolilaisuus, tai vaikka lestadiolaisuus. Jäänyt pohtimaan asiaa miksi? Onko kauppasuhteet vaikuttaneet vai mikä? Miksi juuri luterilaisuus? Mikä siinä on ollut niin erilaista?
      Pappi on ihminen siinä missä muutkin. Saaneehan hällä olla muutakin elämää.
      Omien lasten kastepappi oli loistava. Aivan ihana herra.
      Muistan kun siskoni oli tilaisuudesta myöhässä ja mies kävi hänet hakemassa. Takaisin tullessa huomasi papin viihdyttävän kitarallaan soittaen amerikkalaisen Metallica-bändin sävelmää.
      Ja joskus lukenut hänen bändeineen menneen paikalliseen joulun alla soittamaan tiernapoikia.
      Sellainen omasta mielestä papin olisi suotavaa olla. Ei pelätä ihmisiä vaan osallistua, jos väki ei tule kirkkoon, tainnee siihen syynsäkkin olla. Eikä väkeä voi pakottaa.
      Muistanen kyllä lukeneeni että hän oli alkujaan ateisti mikä mahdollisesti selittäisi joitain näkemyksiä/toimintaa.

      Ja ristinmerkin tekeminen tainnee olla enempi kulttuurinentapa. Jos sitä ole omaksunut ei se tulene niin luonnostaan.
      Muistanen katsoneeni videota missä aivotutkija selitti miesten ja naisten aivojen eroista. (Miehet tupannee lokeroimaan kaiken eikä ne lokerot kosketa toisiaan. Kun taas naisen aivot on kuin lankakerä kaikki yhdistyy kaikkeen, mikä on kuin sekasotku). Kun siirtyi naisen aivojen kohdalle teki ensimmäisenä ristinmerkin. Kyse oli vitsistä, eikä niin tekemistä uskonnon kanssa. Tutkija oli mies.

      Poista
    2. Tässä tuo video.
      https://www.google.com/search?q=men%27s+brain+versus+women%27s+brain&client=ms-android-samsung-gj-rev1&prmd=ivn&sxsrf=APq-WBv8teCELhM6qXn6LjSc22ktZN9e4w:1648293542741&source=lnms&tbm=vid&sa=X&ved=0ahUKEwig0-b40-P2AhV2RPEDHW_iCGYQ_AUIFygC&biw=412&bih=734&dpr=1.75

      Poista
    3. "Suomessa on kumminkin aikanaan valikoitunut tuo luterilaisuus valtionuskonnoksi. Ei ortodoksisuus tai katolilaisuus, tai vaikka lestadiolaisuus. Jäänyt pohtimaan asiaa miksi? Onko kauppasuhteet vaikuttaneet vai mikä? Miksi juuri luterilaisuus? Mikä siinä on ollut niin erilaista?"

      Väitän, että jos luterilaisuuden sijasta Suomen uskonnoksi olisi tullut ortodoksisuus, niin eläisimme hengellisesti ja materiaalisesti paljon huonommin nyt

      Luterilaisuus on tuonut suuren siunauksen maailman.

      En kirjoita enempää, koska pidempi tekstini hävisi äsken.

      M

      Poista
    4. Itse taas katsonen sen enempi itsenäisenhallinnon muutokseksi kielialueen hyväksi. Siinä missä kirkko on olluut se hallinto "keskus" mistä sanellaan, nyt se teoreettisesti on eduskunta, mutta käytännössä taas siihen vaikuttanee Brysseli kun taas Brysseliin lobataan milloin mistäkin näkemystä, eikä uskonnolla niin ole merkitystä enempi taloudellisilla tekijöillä.
      Uskonto ja uskominen on kumminkin kaksi eri asiaa.
      Hallinnollisesti tupannut tuumaamaan Jeesuksesta että tainnut olla yksi toisinajattelija historiassa mikä aikansa hallinnon mukaan ristiinnaulittu (ottaen huomioon kuolemantuomiot nykypäivänä ei asiat juur ole kehittyneet joissain kulttuureissa) kuten moni muukin aikalaisensa. Kumminkin taas ajatuksena tarjotaan sitten häntä että kuoli toisten syntien tähden, mikä taas sinäänsä on hauska kun synti sitten riippunee kulttuurista ja sukupuolesta ja teoriassa on henkilökohtainen asia, kulttuuriin kumminkin kasvetaan näin ollen sitä oppinee ne kulttuurin moraalisäännöt muilta. Mikä on hyväksyttyä mikä ei, teoriassa universaaleja, mutta on niissä vaihdantaa.
      Jokseenkin tuumannut että suomalaisena oleminen ole millään tasolla helppoa. Lähinnä kun tuo maantieteellinen sijaintikin sanelee hyvin paljon elämisen ehtoja.

      Poista
    5. "Suomessa on kumminkin aikanaan valikoitunut tuo luterilaisuus valtionuskonnoksi."

      Avaa mikä tähänsä pohjoismaisen historian kirja, niin tuo selitetään:

      - emme ole ortodokseja, koska Ruotsin ja Novgorodin valtakamppailussa em voitti ja tulimme roomalaiskatolisiksi

      - luterilaisia olemme, koska pohjois-Saksassa syntyi protestiliike ja pohjois-Euroopan ruhtinaat, Ruotsissa ahneen kuningas Kustaa Vaasan toimesta, pitivät kovasti ajatuksesta siirtää kirkon varat itselleen.

      Noin pähkinänkuoressa. Paavo Haavikko ilmaisi sen tyylikkäästi: Saksassa on usko puhdistettu, kuningas kuuli väärin, että siellä on kirkot puhdistettu.

      Poista
  8. Inhimillista kehitystä kuvaa itse asiassa parhaiten yksi akseli -- niin lajin kuin yksilön kehittyminen symbioottisesta, sosiaalisesti sitovasta alkutilasta aikuiseen autonomiaan.

    Akseli voidaan kuvata erilaisilla määreillä.Esimerkiksi kehityksenä kollektiivivoimien ohjailemasta objektista omaa tahtoa omaavaksi toimijasubjektiksi. Tapa, jolla yhä edelleen erityistä regressoivaa metodia, hypnoosia, käyttäen yksilön "oma tahto" voidaan palauttaa kollektiiviseen alkutilaansa, jolloin "tahto" yllättäen siirtyykin henkilöltä toiselle, havainnollistaa hyvin miten kerrostunutta yksilöllise n eriytyminen on.

    Alussa oli vain laumaaorganisoinut "valta". Se on kehityksen pitkässä perspektiivissä jalostunut yksilön kokemukselliseksi "tahdoksi". Kysymys siitä, miten "vapaata" yksilön "tahto" on, on edelleenkin auki.

    Kollektiivivoimien vallitsemasta alkutilasta ollaan tultu satojen tai kymmenien tuhansien vuosien matka yksiöllisen eritymisen tilaan, jossa yksilön korvien välissä ajatukset, sanat ja teot erottuvat toisistaan. Kaikki todellisuudenhallinta perustuu tähän -- "ajan" pysäyttäminen ja vangitseminen "käsitteisiin" on kaiken "rationalismin" edellytys. Muistutan, että eurooppalaisella uudella ajalla syysuhdeajattelu -- päämäärärationalismi -- on varsin myöhäsyntyinen tajunnallinen emergenssi.

    Ihmistieteillä on lähtökohtainen vaikeus, joka ei yhtä pahasti haittaa "ihmisestä riippumatonta todellisuutta" tutkivia luonnontieteitä. Ihmistieteissä jo ilmiöiden kuvauksessa on käytettävä lähtökohtaisia käsitteitä joihin sisältyy tulkintaa ja selitystä, joten mitään objektiivisen tarkkailijan positiota tai roolia ei voi olla.

    Kun tarkastellaan ihmistä kehittyvänä lajina tai yksilönä, kaikki "kehitys" voidaan nähdä vain kehityksen suunnasta. Se miten aikuiset ajattelevat, jää aina lapsille täysin käsittämättömäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Durkheimilaisittain tuo kehitysakseli merkitsee myös kynnystä normimoraalin ja omantunnonetiikan välillä.

      "Arvoista" puhuminen on hämäävää sikälikin, että "nimetyt" arvot palautuvat "mekaaniseen" normimoraaliin, kun taas omantunnonetiikassa on kysymys enemmänkin työnjaosta ja roolien vaihdettavuudesta. Jos "arvoja" tutkitaan nimetyistä sisällöistä käsin, tuloksena on todellakin pelkkää käsitesekaannusta. "Opillista" käsitesekaannusta.

      Sosiaalisesti sitovasta normimoraalista roolien vaihdettavuuteen perustuvaan omantunnonetiikkaan. Se on yksi säie tuossa yleisessä lajikehityksessä.



      Poista
  9. ”Meidän arvot ja muiden”

    Ilmoille on heitetty käsite, että nyt on kyseessä vakava demokratian ja autoritaarisuuden välinen konflikti. Täytyy korostaa, että autoritaarisuuden jatkona ovat totalitarismi ja fasismi.

    Venäjällä autoritaarisuuden, totalitarismin, fasismin isänä oli Iivana Julma. Iivana Julman käytäntö muokattiin myöhemmin teoriaksi. Sen teki ensimmäisenä prinssi Mihail Mihailovich Shcherbatov, jonka suonissa virtasi vanhaa aatelisverta aina Rurikista lähtien. Teoksessaan Journey to the Land of Ophir by Mr S., a Swedish Gentleman vuodelta 1784 Shcherbatov kehitti ajatuksen, että Venäjän on muututtava poliisivaltioksi, jossa papitkin ovat poliiseja.

    Shcherbatovin jälkeen tulivat kaikennäköiset iljinit yms. Onko puolustusministeri Shoigun ym. selittämätön katoaminen osa tätä autoritaarisuutta, totalitarismia ja fasismia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " Täytyy korostaa, että autoritaarisuuden jatkona ovat totalitarismi ja fasismi."

      Tämä on nyt taas niitä Hienon kuuloisia lauseita(TM), joita meidän narratiivitodellisuutemme rakastaa. Kun lause vain _kuulostaa_ hienolta ja oikeamieliseltä, silloin se myös on väistämättä mitä syvällisin viisaus ja tosista tosin. Toisin väittämisestä on vain pieni askel holokaustin ja ilmastonmuutoksen kieltämiseen.

      Poista
    2. Catilinan selkäranka on taipuisa kuin kissalla, joka pyyhkii kielellään peräaukon puhtaaksi. Catilina peräti vääntyi vertaamaan ns. lausetta holokaustiin. Sirkustemppu.

      Kun lauseen leimaa holokaustiksi, niin lauseen kanssa ei ole pakko keskustella/väitellä/argumentoida, puhumattakaan epäilemisestä. Lause on vittu ja siinä kaikki. Venäläiset sanoo ”Пошел ты на хуй.” Catilina ei semmosia sanoja antiikkilaisena käytä.

      Poista
    3. Kysymyksessä oleva lausehan on pelkkää paskaa. Historiasta tunnemme lukuisia esimerkkejä myös päinvastaisista kehityskuluista. Venäjän keisareita, Rooman kuninkaita, ym ym. Kuninkaat vs aatelisto oli yhtä tällaista aaltoliikettä, kuten Juhana herttuakin sai huomata.

      Et näköjään ymmärrä lauseen "Siitä on vain lyhyt askel holokaustin kieltämiseen" ironiaa. Et siis tunne sitaattia. No sehän ei ole sinun vikasi. Et vain tiedä sitä. Ei se ole synti.

      Poista
    4. No, Shtherbatov toki oli ruhtinas eikä prinssi, vaikka molempia kutsutaankin englannissa samalla sanalla.

      Poista
  10. Kirjoitan vielä muutaman sanan kristinuskosta. En noudata mitään järjestystä vaan annan ajatuksen vaeltaa.

    Se on kristinusko, mikä on muuttanut koko maailman. Sen siunauksista ovat päässeet osalliseksi kaikki maailman kansat, sellaisetkin, mitkä eivät vielä ole kristittyjä.

    Jos kristinuskon sijasta Eurooppaan olisi tullut muhamettilaisuus, niin meillä ei olisi Bachia eikä Sibeliusta eikä heidän sävellyksiään. Meillä ei olisi juuri mitään niistä siunauksista, joita meillä on nyt.

    Totuus on annettu kristityille, mutta ei muhamettilaisille. Niin kuin monet näkevät, muhamettilaiset, joita on kymmeniä miljoonia kristillisen Euroopan maissa tällä hetkellä, eivät ole siunaukseksi vaan kiroukseksi. Koska totuus on annettu kristityille, niin heidän tuomionsa on oleva kovempi kuin niiden, jotka eivät ole tunteneet totuutta. Tämä on asian toinen puoli.

    Saksan hengellisyyden historia kertoo, että Jumala on siunannut saksalaisia runsaasti ei vain hengellisesti vaan myös henkisesti, älyllisesti ja materiaalisesti. Mutta vaikka Jumala oli siunannut saksalaisia runsaasti (kun katsoo asiaa vaikka 1800-luvun alusta), niin 1900-luvun alkuun mennessä useimmat saksalaiset olivat sydämissään luopuneet Jumalasta. Ja siksi Jumala rankasi heitä ensimmäisellä maailmansodalla. Mutta he eivät ottaneet opikseen, ja meni noin 21 vuotta, kun syttyi toinen maailmansota. Ja siitäkään saksalaiset eivät ole ottaneet opikseen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että Saksa on ottanut niin paljon antikristillisiä muhamettilaisia maahansa. Tänä päivänä Saksassa ei ole oikeaa kristillisyyttä juuri ollenkaan. Saksaa odottaa oven takana kolmas sota. En tiedä, milloin sen aika on.

    M







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tienne onko se niinkään saksalaisista kiinni.
      Kritinusko tupannee olemaan symboliikkaa kuten kieli. Metaforilla on oma merkityksensä kirjakielessä. Suomalaisilla taas kirjakieli tupannetaan ottamaan kirjaimellisesti. Lähinnä liittyen hallintoon.
      Joten onhan tuo kristillisyys muuttanut koko maailmaa, mutta kuka tulkkaa ja missä ajassa, mitä tekstiä onkin oleellista. Plus naisena taas ymmärtänen että se syntisyys langetetaan usein miten vastakkaiselle sukupuolelle. Tuota mokomaa kun himoitaan ja se mokoma kun sitten kumminkaan toiminen kuten miehen luoma mielikuva toivoisi.

      Teoriassa pyhän sakramentin voinnee nähdä myöskin naisen alistamisena, jolloin nainen sidotaan johonkin mieheen. Tällöin teoreettisesti yhteisö "valvoo" naista. Mutta se taas liitynee seksuaalipolitiikkaan ja katolilaisuudessa tuo tupannee näkymään suht selkeästi, kun mahdollisuutta avioeroon ei ole.

      Jokseenkin pitäisi erotella vanha testamenttaalinen ja uusi. (Tosin itselle niillä niin merkitystä kun kirjaimellisesti joidenkin tekstien lukeminen on hieman kyseenalaista. (Aika jossa kyseiset ihmiset ovat eläneet on mennyt ja realistisesti tulisi elää nykyhetkessä ja tulla toimeen elävien kanssa). Naisia kumminkaan ole samalla tavoin aikanaan päästetty opiskelemaan, saati ajan käytöllisesti ole ollut aikaa luoda edes tekstejä, saati että joku ne olisi todesta ottanut.

      Poista
    2. Lähinnä suomalaisten kohdalla pohtinut tuota latinasta "luopumista", onko se nyt niin suuri "synti"? Käyttäneväthän nuo lääketieteessä edelleen kyseistä sanastoa. Siinä niinkään ole tekemistä uskonnon kanssa vaan olettaisi tottumuksen? Kun taas osa kokee nykyisellään englannin ongelmalliseksi. Kumpikaan kylläkään ole äidinkieli, mutta saaneehan niitä opiskella. Sen olettaisi lisäävän yhteiskunnan tietotasoa ja ymmärrystä asioista laajemmalti.

      Poista
    3. "Tällöin teoreettisesti yhteisö "valvoo" naista."

      Sellaisten yhteisöjen, jotka eivät ole valvoneet naistensa seksuaalista käytöstä, miesten geenit eivät ole tavanneet siirtyä eteenpäin. Raadollista mutta totta, kaikille miehille pelkkä elättämään ilo ei riitä.

      Poista
    4. Niin. Ei se naisten alistaminen välttämättä pelkkää kusipäisyyttä ole. Miten käy kulttuurien ja sivilisaatioiden, jotka eivät näin tee?

      Poista
    5. Nii no, teknisesti. Valvooko sitä vaikka valtion poliisi vaiko uskonnollinen yhteisö. Sillä kaippati on merkitystä?
      Lähinnä rikosoikeudellisesti raiskaus on rikos, vaan uskonnollisesti joku voinee sen selittää kun nainen teki jotain jolloin se on "ymmärrettävissä".
      Vähän sama kun Amerikassa naispoliisi sanoi että kun naiset pukeutuu tietyllä tavoin he viestii kevytkenkäisyyttä. Mikä aikanaan sai mielenosoituksia aikaan muuallakin kuin Amerikassa.
      Jep jep. Toinen ääripää taas on hunnuttaa nainen kuin islamissa konsanaan. Vaatetuksella kun on oma merkityksensä jos niille antanee painoarvoa.
      Eikä se himo välttämättä kohdistune naiseen, valta voinee olla myöskin motivaatiotekijä.
      Mitä taas nainen tehnee hallinnolla mikä sanelee enempi sääntöjä, muttei sitten kumminkaan hyödynnä hrnkilöä millään tasolla?
      Kysymys on teoreettinen, jotkin asiat hyödyttänee toiset ei, mutta voinevat taas jotain toista naista hyödyttää vaikkei itse koe tarvetta. Kun väki sitten kumminkaan ole samasta muotista valettu.

      Poista
    6. Mitä nainen tekee hallinnolla, joka sallii hänelle mitä tahansa?
      No, hän tekee silä aivan mitä tahansa.

      Mitä nainen tekee hallinnolla, joka on silponut hänen pimppinsä pikkutyttönä ja pakottaa hänet aikuisena synnyttämään sen kautta uudestaan ja uudestaan?
      No, juuri sen mitä hänen käsketään siellä tehdä.

      Suomesa on ensinmainittu.
      Somaliassa on jälkimmäinen.
      Kummassa haluaisit olla nainen?

      Entäpä jos Somalia tulee kotiisi, kuten berliiniläisnaisille tuli toukokuussa 1945 tai kuten on nyt tullut Venäjän miehittämille ukrainattarille?

      Poista
    7. Sitä kun ei ole valinnut mihin syntynyt.
      Käytännössä tuo sukupuolisiveellisyys ja pimpin leikkely liittynee neitsyysmyyttiin jolla kontrolloidaan naisen seksuaalisuutta. Siinä kumminkin on neljä eritasoista astetta mitä voidaan tehdä (kaikki väärin). Eihän Suomessa moisesta juri tiedetty ennen kuin Afrikasta väki rupesi vaeltamaan. Kätilöt ihmeissään miten tämä tulisi toimittaa? Ongelmahan ei ole suomalaisessa miehessä, mutta auttaa pitänee jos toinen siinä synnyttää. Verovarat taas riittäne moiseen. Eikä sielä ole neuvolajärjestelmää. Naiset voinevat tulla synnyttämään tyyliin viikolla 44 kun Suomessa yleensä käynnistetään viikolla 42, muistaakseni liittyi istukkaan kun siinä rupeaa tapahtumaan muutoksia.
      Eihän tuo ole soveliasta poikien esinahkaakaan leikellä uskontoon vedoten. Asia erikseen jos kyse on liian kireästä mikä haitannee yksilön elämää. Mutta kun kumpikaan uskonnollinenkäytäntö ole täällä alkujaan olleet niin voinne sitten sanoa miksi toisille sillä on tärkeä merkitys?

      Somalia ei tullut kotiin mutta ala-asteen kävin Ahmetien, Muhamettien ja Sowsanien jne. kanssa 90-luvulla. Tyypillinen kaik samalle luokalle niin ei tule koti-ikävä. Todennäköisyydet edes teoreettiseen integroitumiseen ovat häviävän pienet. Ikävämpi puoli etten juur tullut toimeen, hajusteet mitä käyttänevät voinee vaikuttaa tilanteeseen. Vähän sama kuin venäläinen nainen on laittanut hajuvettä niin että koko bussi tuoksuu. Toiset voinee saada migreenin. Kyse ei ole epäkohteliaisuudesta, vaikkakin toinen voi sen valitettavasti niin kokea.
      Joten jaksanen ihmetellä mitä nainen tehnee hallinolla joka retorisesti maalannee mielikuvia kun todennäköisesti ole kokemusta vaan perustunevat kertomuksiin joissain tapauksissa tietoon, kerännee mahdollisen taloudellisen hyödyn, pelottelee eri näköisillä skenaarioilla. (Jokseenkin samaa sarjaa kuin ilmastonmuutos tai jos ei toimi niin tai näin joutuu helvettiin.) Kumminkaan olisi turha tuomita kaikkia muslimeita tai edes somaleita.
      Hallinnollisesti taas ne somalitkin ovat mahdollisesti suomenkansalaisia, kasvaneet Suomessa, puhunevat suomea. Muuta yhteistä sitten kulttuurillisesti olekkaan. Eri uskontokunta, eri ihonväri jne. Suomessa vähemmistö, kuten moni muukin. Tainne kohta muuta ollakaan kuin vähemmistöjä.

      Ja kumminkin Suomessa nainen on päässyt myös tuonne "hengellisen" puolen toimijaksi (teknisesti tämä taas ei olisi mahdollista ilman miesväestön tukea, mutta sinäänsä kun tupannee katsomaan miehiä niin ei nuo pahemmin tainne uskoa jolloin ei todennäköisesti liikuttane kirkossa tapahtuneet muutokset, muuta kuin niille miehille kelle sukupuolella ja uskonnolla on isompikin merkitys), jolloin teoriassa kyse voine olla sukupuolesta uskonnonharjoittajana.
      Näin ollen suomalainen mieshän on aivan ihastuttava demokratiassa.

      Poista
    8. Mielenkiintoinen fakta tuli tosin mieleen ruokavaliosta mikä yhdistänee myös somaleita on kyky käyttää maitoa, eli laktoosi ei ole ongelma. Tosin nykyisessä teollistuneessa yhteiskunnassa kun osa sitä sietäne pohtinut miten paljon sitten prosessoitu ruokavalio vaikuttanee siihen ettei sitä osa enään voinne käyttää samoin?

      Poista
    9. Tuli kyllä kanssa mieleen että tuo synnyttäminen uudestaan ja uudestaan kuulunee myöskin uskonnollisiin näkemyksiin. "Täyttäkää maa". Joku ottanee kirjaimellisesti, toinen metaforana.
      Lääketiede, lähinnä toimiva ehkäisy kumminkin on auttanut länsimaissa. (Tosin joskus pohtinut kun ystävä kertoi että käyttävät Thaimaassa jotain liuosta miehille mikä tukkii siemenjohtimet ja ne voi huuhtoa auki, että miksei tuota tekniikkaa suosita Euroopassakin? Tai edes Suomessa. Huomattavasti järkevämpää kuin vaikka pillerit mitkä valunevat vesistöihin jne.)
      Laittomat abortit kumminkaan ole asia mitä kukaan tahtonee nähdä, paitsi ehkä Soini. Tienne kuinka vahva usko hepulla sitten olisi?
      Mutta kun länsimaissa vaivannee se syntyvyys "pula", niin teoriassahan tuon väki itse "luonut". Biologiaa kumminkaan voinne muuttaa, odotusaika on mitä on. Suomalaisuus kumminkaan ole mikään tuotantolaitos, sama se kuinka kehittynyt valtio on.

      Poista
  11. //
    Lähinnä suomalaisten kohdalla pohtinut tuota latinasta "luopumista", onko se nyt niin suuri "synti"? Käyttäneväthän nuo lääketieteessä edelleen kyseistä sanastoa. Siinä niinkään ole tekemistä uskonnon kanssa vaan olettaisi tottumuksen? Kun taas osa kokee nykyisellään englannin ongelmalliseksi. Kumpikaan kylläkään ole äidinkieli, mutta saaneehan niitä opiskella. Sen olettaisi lisäävän yhteiskunnan tietotasoa ja ymmärrystä asioista laajemmalti.
    //

    En tiedä, onko latinan opiskelulla tietoa ja ymmärrystä lisäävää vaikutusta nykyään, sillä taitaa olla niin, että äidinkielellä oppii parhaiten, vaikka monet ovat opiskelleet muullakin kuin vain äidinkielellään. Jos joku haluaa käyttää aikaansa latinaan, koska kokee sen tärkeäksi, niin sallittakoon se hänelle.

    En tiedä, mutta taitaa olla niin, että kaikissa kielissä on sama syvyys ilmaista asioita, vaikka tietysti on niin, että esimerkiksi maantiede ja uskonto vaikuttavat kielen sanastoon ja sen yleiseen kehitykseen.

    Huonosti osattu englanti taitaa olla maailman eniten puhutuin kieli tätä nykyä. Se on myös yleinen opintojen kieli.

    Mitä sanat "äidinkieli" ja "isänmaa" kertovat kielestä ja maailmasta?

    Palaan kristinuskoon ja Raamattuun.

    Raamatun Vanha testamentti on kristityille hengellisessä merkityksessä kielestä riippumatta. 'Hengellinen merkitys' on eri asia kuin vertauskuvallinen merkitys tai kielikuva. Ja hengellisiä merkityksiä on myös Uudessa testamentissa. Tästä pääsemme naisen asemaan kristinuskossa.

    Tiedämme Raamatusta, että uskonnolliset juutalaiset toivat Jeesuksen luokse aviorikoksen tehneen naisen, joka Mooseksen lain mukaan olisi pitänyt kivittää; profeettaa Muhammed olisi kivittänyt naisen, mutta Jeesus ei. Kun Jeesus "kirjoitti sormellaan maahan", niin siinä lukija tulee hengellisen merkityksen äärelle.

    M



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitä sanat "äidinkieli" ja "isänmaa" kertovat kielestä ja maailmasta?"

      Kaippa tuo olisi otettava kirjaimellisesti? Mies puolustanee maata, mutta uskonto ja äidinkieli tulevat naiselta. Nainen tosin ei voine kasvattaa miestä. Lähinnä se samaistuminen ei käyne samoin, kumminkin eri sukupuolta jne.

      Joskus pohtinut sanaa Jumala eri kielillä tyyliin God, Gud, Jumal jne. Lähinnä se kun kyseessä toinen kieli, tunnepuolen merkitys jää vähäisemmäksi vaikka ymmärtänee sanan tarkoittavan samaa. Vähän sama kuin joku sanoisi rakas, jollain toisella kielellä sanojen merkitys tunnu samalta.
      Miksi lähinnä jäänyt pohtimaan laulujen sanojen merkitystä. Musiikki kumminkin on universaalia, mutta taitelijan täytynee olla todella hyvä saadakseen siihen tunnepuolen jos kuulija osanne kieltä. Kielialueelle taas joku iskelmätähti voi olla hyvin rakas kun laulaa laulua mikä yhdistää kuulijakuntaa. Tosin nykyisellään autotune tupannee pilaamaan monesti laulujen sanat kun meinaa saada väliin kunnolla selvää toisen laulusta.

      Poista
  12. "Miksi lähinnä jäänyt pohtimaan laulujen sanojen merkitystä. Musiikki kumminkin on universaalia, mutta taitelijan täytynee olla todella hyvä saadakseen siihen tunnepuolen jos kuulija osanne kieltä. Kielialueelle taas joku iskelmätähti voi olla hyvin rakas kun laulaa laulua mikä yhdistää kuulijakuntaa. Tosin nykyisellään autotune tupannee pilaamaan monesti laulujen sanat kun meinaa saada väliin kunnolla selvää toisen laulusta."

    Minä kuuntelen ja harrastan nykyään pelkästään klassista ja hengellistä musiikkia. Mainitsen, että Suomessa on ollut paljon lahjakkaista säveltäjiä ja sanoittajia sekä ensimmäisestä että toisesta.

    Vaikka Sibelius on suomalainen ja hänen musiikkinsa oli alun perin kansallista, niin se on kyllä ollut universaalia jo pitkään, ehkä jo alusta asti. Vaikka arvostan Sibeliusta suuresti, niin minun sieluani kyntää ja ravitsee enemmän toisen luterilaisen, tunnetuimman Bachin, sävellykset. Ne ovat jotenkin ajattomia, puhuttelevia, jäsenneltyjä, luovia ja ravitsevia.

    Kuuntelin ja harrastin nuorempana myös venäläisten ja puolalaisten mestareiden pianomusiikkia: Rahmaninovia ja Chopinia ja joitakin muita.

    Se, joka on harrastanut tai tehnyt ammatikseen klassista (taide)musiikkia, tietää, että Neuvostoliitossa ja Venäjällä on aina ollut eteviä pianisteja ja muita musiikin esittäjiä.

    Tästä pääsemme Ukrainaan ja venäläiseen pianistiin Berezovskiin, joka vähän aikaa sitten esitti sähkön ja veden katkaisua Kiovasta. Myöhemmin tehty anteeksipyyntö ei tainnut enää auttaa.

    M

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.