Nyt tarjolla!

 

Verta, hikeä ja kyyneleitä

 

Putin on hiljattain pitänyt tärkeä puheen ”kollegoille” eli korkeimmille vallan haltijoille provinsseissa. Tämä tapahtui seminaarissa, jonka teemana olivat nykyiseen tilanteeseen liittyvät avustukset alueille (ks. http://kremlin.ru/events/president/news/67996 ).

Itse puheessa keskeisenä teemana oli kuitenkin ”erikoisoperaatio” Ukrainassa ja siihen liittyvät asiat kotimaassa ja ulkomailla.

Puhe oli demagogian malliesimerkki ja puhujan esitystavasta paistoi pidätelty kiihtymys: nyt kerron, miten kaiken pitäisi olla ja miten todellisten uskovaisteni pitää asiat ymmärtää. Varmemmaksi vakuudeksi mukana on vielä yksi konkreettinenkin esimerkki: ohjuksen ampuminen Donbassille.

Mutta muuten pelataan koko ajan abstraktioilla: Venäjän oli pakko tehdä se, minkä se teki. Venäjän asemaa maailmassa ja jopa sen olemassaoloa uhattiin Ukrainasta käsin biologisia- ja ydinaseita oli tarkoitus käyttää venäläisten hävittämiseen. Ukraina on harjoittanut ns. kansantasavaltojen alueella kansanmurhaa (vaikka siellä on oma kapinallishallinto), se valmisteli suurta hyökkäystä noille alueille.

Länsi on aloittanut ennenkuulumattoman taloudellisen hyökkäyksen Venäjää vastaan, mutta olisi sen kyllä ennen pitkää joka tapauksessa aloittanut. Ne pakolliset toimet, joihin Venäjä sitten joutui Ukrainassa, eivät tähän asiaan itse asiassa vaikuttaneet siis mitenkään.

Lännessä on venäläisiä vastaan hyökätty ennenkuulumattomalla tavalla. Tämä russofobia muistuttaa täysin natsien aikoinaan lietsomaa antisemitismiä. Asia ei luonnollisestikaan mitenkään liity Ukrainan operaatioon.

Lännen talouspakotteet iskevät pahoin niiden omiin kansoihin, mutta tietenkin myös Venäjän kansaan. Sen on syytä ymmärtää, että kaikki ongelmat, joita on ja tulee, ovat lännen aiheuttamia.

Russofobiaa on myös Venäjällä (niin aina). Viides kolonna yrittää aiheuttaa Venäjälle ongelmia, siihen kuuluvat ne, joiden oikea koti on lännessä, ne, jotka siellä syövät hanhenmaksaa ja viis veisaavat Venäjän kansasta. Ne luulevat olevansa korkeampaa kastia. Tässä yhteydessä valitettavasti Putin jättää mainitsematta nimiä, mm. omat tyttärensä, jotka elävät lännessä Venäjältä tulevien rikkauksien avulla.

Mitä itse erikoisoperaatioon tulee, se sujuu tarkoin suunnitelmien mukaan ja sen tavoitteet ilmoitettiin jo heti alkuvaiheessa. Se jätetään sanomatta, että niiden mukaan Ukraina normaalina valtiona hävitettäisiin ja siellä toimeenpantaisiin ns. puhdistus.

Se, joka tuntee talvisotaan liittyvät Molotovin viralliset esiintymiset, kokee Putinia lukiessaan täydellisen déjà-vu elämyksen. Sama mahtipontisuus, sama kyyninen valheellisuus, sama loukkaantunut sävy, kun kaikki ei tapahtunutkaan suunnitelman mukaan, vaikka näin onkin pakko yleisölle vakuuttaa.

Kansa ei kummassakaan tapauksessa ollut valtion, suuren isänmaan arvoinen. Molotovilla tämä tarkoitti Suomen kansaa, Putinilla Ukrainan kansaa.

Kysymys kuuluu nyt, kuka uskoo Putinia? Molotovia uskottiin aikoinaan laajasti niin kotimaassa kuin jopa ulkomailla. Vain harva Suomen historiaa tunteva uskoi, ettei maa ollut jyrkästi jakaantunut suhteessaan kommunismiin ja siis Neuvostoliittoon.

Myös neuvostoliittolaiset sepustukset loistavan, voittamattoman puna-armeijan ylivertaisesta suorituksesta tuossa operaatiossa menivät moniin tarkkailijoihin täydestä. Olihan Mannerheim-linja (tai Mannerheimin-Kirken linja) yksi ajan suuria, valloittamattomina pidettyjä puolustuslaitteita. Sellaisen murtaminen oli ennenkuulumaton urotyö!

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Putin väitti naama peruslukemilla, että ”erikoisoperaatio” oli alkanut ”ilman meidän syytämme”. Molotov käytti keväällä 1940 aivan samoja sanoja.

Voi näitä suurvaltaraukkoja! Niin se näyttää historia vievän niitä ajopuuna mukanaan kuin vuolas Pohjolan virta jotakuta risua tai tukkia! Ja silti kaikki tapahtuu ankarasti suunnitelman mukaan ja vaatii kyllä uhreja, mutta siihenhän kunnon kansalaiset aina ovat valmiita. Eikös kaikkein suurin onni olekin sillä, joka edes hetkisen verran saa palvella isänmaataan sen oikeassa asiassa! Nyt on onnea tarjolla ja sankaritehdas toimii!

Niin, että kuka moista soopaa uskoo? Tarinassahan on monia heikkoja kohtia, joita jokaisen kriittisesti ajattelevan luulisi pysähtyvän miettimään. Venäjän kokema eksistentiaalinen uhka menee jo runoilun puolelle, mutta varmasti vakuuttaa ne, joilla on tarpeeksi (siis paljon!) halua uskoa mieluummin Kremlin pyhää evankeliumia kuin järjen latteita päätelmiä.

Monet täysijärkisen kirjoissa kulkevat ihmiset uskovat näitä puheita aivan tosissaan, samoin kuin siihen valtavaan kansanmurhaan, jota Ukraina kuka olisi toteuttanut itäosissaan. ”Todisteita” on esitetty Venäjän televisiossa yhä uudelleen eikä muunlaiselle näkemykselle ole annettu mahdollisuuksia. Myös Tšekkoslovakian miehitystä kannatettiin Venäjällä eli siis Neuvostoliitossa hartaasti.

Entäpä nyt kuitenkin se Donbassin kansanmurha? Onhan siellä sentään ilkitöitä tapahtunut. Miksi kansainväliset tarkkailuelimet löysivät vain kovin harvoja uhreja ja sitä paitsi huomasivat molempien osapuolten ammuskelevan demarkaatiolinjan yli, ei siis vain toisen? Ovatko ne olleet lahjottuja? Miksi ne ovat noteeranneet myös natsien kärsimät tappiot? Eikö paikalle olisi pitänyt kutsua kansainvälisiä (siis ei venäläisiä eikä ukrainalaisia) rauhanturvaajia? Miksei?

Entä miksi ei voitu rajoittua toimimaan vain Donbassilla, vaan piti mennä koko Ukrainan alueelle ja pommittaa jopa sen läntistäkin aluetta? No, tähänhän Putin vastaa…  No siksi, että kun siinä tapauksessa, katsokaas, sama olisi pian alkanut uudestaan. Koko maa oli siis denatsifioitava. Vain Putin ja hänen ns. erikoispalvelunsa tietävät, mitä tämä tarkoittaa. Erikoismiehiä siis.

Jonkinlaista epäluonnollistamisesta eli denaturaatiosta ainakin on normaalin kansainvälisen oikeuden ja valtio-opin kannalta kysymys. Saapa nähdä, syntyykö vielä jonkinlainen, niin sanoakseni punitistinen tenttu-Ukraina.

Ulkopuolisen tarkkailijan mieleen tulee pakostakin, että samahan koskee myös Venäjää. Niin kauan kuin siellä ovat vallassa selvästi väkivaltaista ja häikäilemätöntä diktatuuria kannattavat ainekset ja sitä suosiva ideologia, ei pysyvä rauha näytä mahdolliselta.

Eläähän tässä silti pitäisi tällaisenkin porukan kanssa. Kussakin maassa pitäisi johtajia voida vaihtaa aina sen mukaan kuin he ansaitsevat tulla vaihdetuiksi. Talvisodanvaltavan nolauksen Molotov ja Stalin kestväti ja Putin saattaa kyllä kestää tämänkin sodan. Kaikki riippuu kansasta ja sen kärsivällisyydestä. Sitähän Venäjällä on yleensä riittänyt: mitä tuskat tuikeammat, sitä kirjat kirkkahammat!

Mutta aina joskus on maailma joutunut näkemään myös tuon Puškinin kauhisteleman venäläisen sekasorron, joka on mieletön ja armoton. Mutta sellaiseen on vielä pitkä matka.