tiistai 1. maaliskuuta 2022

Siinäpä kysymys.

 

Miten Venäjä olisi uudelleenrakennettava?

 

Vuonna 1990 ilmestyi Aleksandr Solženitsynin hyvin merkittävä pieni teos ”Miten meidän olisi uudelleenrakennettava Venäjä?” (Kak nam obustroit Rossiju?) (ks. http://www.solzhenitsyn.ru/proizvedeniya/publizistika/stati_i_rechi/v_izgnanii/kak_nam_obustroit_rossiyu.pdf ).

Kirjoittaja ei voinut käyttää muotoa ”Kak nam perestroit Rossiju”, sillä se oli jo niin sanoakseni kilpailevan firman käytössä. Hän oli jo kirjoittanut samasta aihepiiristä parissakin pamfletissa, mutta nyt ajatukset koottiin yhteen.

Vuosi oli siis 1990, mikä on syytä pitää tarkoin mielessä. Siltä pohjalta ja vain siltä pohjalta koko teksti on ymmärrettävissä, aivan kuten se, mitä erilaiset älykääpiöt nykyään nimittävät ”suomettumiseksi” pitää ymmärtää ja voidaan ymmärtää vain oman aikansa pohjalta.

Kirjailija huomauttaa heti aluksi, että kommunismin hetki on nyt lyönyt, mutta sen betoninen perusta ei ole vielä sortunut. Että vältyttäisiin vapautumisen sijasta hautautumasta sen raunioihin, oli tehtävä jotakin, mutta mitä?

Ensisijainen kansallinen tehtävä oli Solženitsynin mielestä imperiumista ja imperialismista luopuminen. Venäjällä, ja eritoten nykyhetken sairaalla Venäjällä, ei yksinkertaisesti ollut voimia ylläpitää imperiumia, puhumatta siitä, mitä moraalista vahinkoa sai aikaan toisten kansojen orjuuttaminen.

Solženitsyn oli huolestuneena huomannut, ettei venäläinen kansallinen tietoisuus mitenkään voinut vapautua mielettömästä alueajattelusta, imperialistisesta hulluudesta, jota valheellinen kommunistinen ideologia oli vain kiihdyttänyt.

Venäjän oli kerta kaikkiaan luovuttava orjuuttamasta muita kansoja: kolme Baltian tasavaltaa, kolme Kaukasian tasavaltaa ja neljä Keski-asian tasavaltaa oli ehdottomasti laskettava päättämään itse kohtaloistaan. Sama koski Moldaviaa, mikäli se piti Romanian seuraa parempana kuin Venäjän. Irtautumisen Venäjästä oli oltava kertakaikkista ja peruuttamatonta. (И так я вижу: надо безотложно, громко, четко объявить: три прибалтийских республики, три закавказских республики, четыре среднеазиатских, да и Молдавия, если ее к Румынии больше тянет, эти одиннадцать — да! непременно и бесповоротно будут отделены ).

Kazakstan, joka itse asiassa oli Etelä-Siperia, oli kommunistien mielivaltainen luomus: missä paimentolaiset olivat kerran vuodessa käyneet, se merkittiin uuteen valtioon kuuluvaksi, mutta Iljitšhän nimittikin alueellisia kysymyksiä kymmenennen arvoluokan asioiksi. Kazakstan oli siis kysymys sinänsä ja ilmeisestikin vaati neuvotteluja. Mutta jos ne halusivat erota juuri tuossa muodossa, niin menkööt Herran rauhassa (to i s Bogom).

Toisessa yhteydessä Solženitsyn pohti myös Tšetšenian kysymystä ja päätyi siihen tulokseen, että jos ne halusivat erota, niin kuka niitä voisi estää (ja samaan aikaan pysyä rehellisenä ihmisenä), mutta jos ne olivat osa Venäjää, niin piti myös käyttäytyä sen mukaisesti eikä pitää yllä omaa ulkopolitiikkaa.

Jäljelle jäi kolme ”Venäjää” eli vanhan jaottelun mukaan iso-, vähä- ja Valkovenäjä (velikaja, malaja i belaja Rus). Oli ilmeistä, että ne kuuluivat yhteen ja toisivat luonnollisesti parhaiten yhdessä, liittona, jonka nimi olisi Rus tai vaikkapa Rossija. Asiallisesti kyseessä olisi Venäjän liitto, Rossijskij sojuz.

Tämän liiton yhteydessä, sen sisällä, olisi pakostakin vielä suuri määrä eri kansallisuuksia, joiden kansallisiin pyrintöihin oli suhtauduttava arvostavasti ja huomaavaisesti.

Venäjä oli kokenut ankaran taudin, sosialismin, ja sen oli nyt levättävä ja tervehdyttävä. Tämä merkitsi Solženitsynin mielestä myös tiettyä eristymistä lännestä ja sen vieraasta kulttuurista. Tarvittaisiin varmaan jonkinlaista sensuuriakin estämään kulttuurisen paskavellin pursumista vastustuskyvyttömälle Venäjälle.

Solženitsynin visio oli äärimmäisen rohkea ja omintakeinen. Se oli sen miehen arvoinen, joka moraalisena jättiläisenä oli kyennyt näkemään läpi koko neuvostosysteemin valheiden rakennelman ja päättäväisesti nousemaan sitä vastaan.

Oli irvokas näky, kun henkeä ja uskonvarmuutta täynnä olevat taistolaiset meillä in corpore tuomitsivat Solženitsynin, jota syytettiin sairaalloiseen egoismiin ja omistavan luokan tietoisuuden jäänteisiin perustuvasta taantumuksellisuudesta ja Suuren isänmaallisen sodan sankareiden herjaamisesta.

Erityisesti mainittiin vielä Aleksandr Matrosovin ja Zoja Kosmodemjanskajan muiston häpäiseminen. Eihän entinen rintamamies Aleksandr Isajevitš heistä edes mitään ollut sanonut, mutta objektiivisesti ottaenhan hänet tietysti voitiin siitäkin tuomita marxismi-leninismin nerokkaan supertieteen avulla.

Eipä tässä enempää siitä uskomattaomasta kampanjasta, jolla Solženitsyniä yritettiin halventaa. Samahan jatkuu nykyään toiselta suunnalta, kun kirjailijaa todistellaan taantumukselliseksi slavofiiliksi, hyvä ettei peräti totalitarismin kannattajaksi.

Mitään sellaistahan Solženitsyn ei ollut, mutta on myönnettävä, että hän putosi kehityksen rattailta eikä hänen profetiansa kelvannut kenellekään.

Kaikki tapahtui yhtäkkiä ja odottamatta. Se, joka pilkkaa sovjetologiaa siitä, että se ei onnistunut ennustamaan Neuvostoliiton romahdusta ja hajoamista, osoittaa vain, ettei ymmärrä historiasta mitään. Eivät näitä asioita tienneet vielä vuonna 1990 kukaan, eivät edes ne, jotka ne sitten toteuttivat seuraavan vuoden lopussa, ymmärtämättä itsekään, mitä seurauksia heidän toiminnallaan oikeastaan oli.

Silloinhan oli tarkoituksena luoda Itsenäisten valtioiden liitto, IVY, joka pian, mutta ei välittömästi, osoittautui fiktioksi.

Kun Neuvostoliitto hajosi, se purkautuikin alkutekijöihinsä. Valkovenäjä ei ollut suinkaan mikään valmis kansakunta ja itse valkovenäläinen nationalismi oli rakennettava jälkeen päin.

Ukrainan kanssa oli hiukan toisin. Se oli kieleltään ja kulttuuriltaan selvästi Venäjästä poikkeava ja sen historiaan kuului myös valtiollisuuden aineksia, aika tuoreitakin. Ennen muuta Ukrainalla oli eurooppalaisia juuria, jotka erottivat sitä isovenäläisyydestä. Moskalien vastaisuutta toisaalta ja ukrainalaisen patriotismin tukahduttamista toisaalta löytyi historian varastoista.

Mutta ei Ukrainakaan mikään valmis kansallisvaltio ollut, puhumatta siitä, että sen neuvostoaikana vedetyt rajat tosiaan olivat melkoiselta osalta mielivaltaiset.

Kun uudessa valtiossa ruvettiin rakentamaan kansallista kulttuuria, oli selvää, että siinä törmättiin isovenäläisiin perinteisiin. Ainakin näin jälkeenpäin katsoen se on meille ihan ilmeistä. Niistä virheistä ja jopa rikoksista, joita tehtiin, ei tässä sen enempää. On kuitenkin selvää, ettei tällainen skenaario tullut Solženitsynille edes mieleen, vaikka hän olikin epäluuloinen vapautumisen vaaroihin nähden.

Mutta vapaus on hankala asia myös demokratiassa, jossa enemmistö usein kuvittelee omaavansa oikeuden sanella vähemmistölle, mitä sen rauhaan kuuluu. Demokratia on kuin jokapäiväinen kansanäänestys. Se on aina vaarassa rappeutua mielivallaksi, toki oikeudenmukaisuuden nimissä.

Mutta miksi Putin sentään hyökkäsi Ukrainaan? Asiahan näköjään paljastui hiljattain eräästä ohjelmasta, joka vahingossa lähetettiin ennen aikojaan, kun Ukrainan oli määrä olla jo kukistettu. Kysymys on nimenomaan siitä, että Putin haluaa palauttaa imperiumin, aluksi ainakin tuon Venäläisen liiton muodossa. Venäjänkin jo, muuten selitetään olevan jo imperiumi.

Mikäli ei olisi toimittu nyt, olisi Ukraina ehkä peruuttamattomasti irronnut Venäjästä ja koko ajatus uudesta imperiumista käynyt ikuisiksi ajoiksi mahdottomaksi, kertoi Putin. Juuri samaan tapaan myös Stalin talvisodan kritiikkiseminaarissa puhui hyökkäyksestä Suomeen: oikea hetki oli nyt ja olihan se joka tapauksessa tehtävä…

Stalin sai turpansa veriin ja joutui muuttamaan koko skenaariotaan Suomeen nähden. Täytyy vain toivoa, että Putinille kävisi samoin Ukrainassa.

Selvää joka tapauksessa on, ettei tuolla Solženitsynin kaavailemalla Venäläisellä liitolla (joskus hän käytti myös muotoa Slaavilainen liitto) ole eikä voi olla enää samaa merkitystä kuin sillä olisi voinut olla hänen aikanaan. Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa ja paljon on vettä virrannut Dneprissä sen jälkeen, kun Ukraina yllättäen huomasi olevansa itsenäinen valtio.

Mutta sama koskee Venäläistä imperiumia sen kaikissa muodoissa. Taantumuksen osa on aina epäkiitollinen eikä sillä koskaan ole todellisia tulevaisuuden edellytyksiä. Venäjän johtojuntta on nyt jäänyt pahasti ulkopuolelle historian kehityksestä. Sama koskee kansaa kuten mielipidetarkkailu osoittaa.

Putin on kyennyt palauttamaan autoritaarisen systeemin ja hallitsemaan informaatiota jo vuosien ajan. Sen tuloksena peräti 68 prosenttia venäläisistä kannattaa nyt ”erikoisoperaatiota” Ukrainassa (jos olisi kysytty ”hyökkäyksestä” olisi luku ollut taatusti aivan jotakin muuta). Luku on peräisin tutkimuslaitos VTsIOM:ilta, joka on valtioon kytköksissä, joten sitä pitää arvioida tässä valossa. Silti se näyttää oikean suuntaiselta muiden tietojen valossa.

On selvää, että Venäjällä hyvin laajasti myös kansan keskuudessa kummittelevat taas mielettömän aluepatriotismin aaveet, fasistisen pseudotieteen, ”geopolitiikan” siivittäminä.

Jos Aleksandr Isajevitš olisi hengissä, hän antaisi mitä kuuluu ja kuka käski niin kaikenkarvaisille putineille ja medinskeille kuin myös niitä orjallisesti seuraavalle, älyttömälle ja tahdottomalle mukapatrioottisten venäläisten laumalle. Tietenkin Venäjällä ovat myös omat vanhurskaansa, mutta niistä ei puhuta nyt.

Ei saa elää valheessa, julisti profeetta kerran. Hän onnistui tekemään isänmaassaan valtavan työn, mutta hänen jälkeensä kyvyttömät ja kyyniset ilveilijät yhdessä varkaiden ja rosvojen kanssa ovat vallanneet näyttämön ja onnistuneet vetämään vielä onnettoman kansankin mukaansa.

Nyt Venäjä tarvitsisi uutta, suurta profeettaa. Liberalismi ainakaan läntisessä muodossaan ei riitä Venäjällä vastavoimaksi sille nationalistiselle saastalle, jota levitetään ja on jo kymmeniä vuosia levitetty koko valtion mahtikoneiston avulla.

 

43 kommenttia:

  1. Retorillinen kysymys: meinaako professori emeritus palauttaa r-sanalle Ystävyyden kunniamerkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meinaa. Se on saatu ansioista eikä Puten osuus siinä ollut kuin tekninen.

      Poista
  2. Vielä muutama vuosi sitten olisin ollut eturintamassa sättimässä Putinin typeryyttä, eikä siltä nytkään voi kokonaan välttyä, mutta omaa innokkuuttani häiritsee liikaa, että Lännellä on ketunhäntä kainalossa.

    Kaikesta huolimatta Venäjä ei tainnut olla kovinkaan innokas great resetin kannattaja, joten se olisi pelkällä olemalla olollaan tarjonnut vaihtoehdon. Nyt se tyhmyyttään, tai mikä vielä karmeampaa, harkitusti antoi globalisteille moraalisen ydinpommin, jolla venäläinen vaihtoehto voidaan eliminoida pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä jos tämä onkin osa "Great Reset'iä"?

      Sodan varjolla on jossain määrin helpompi tuoda julkisuuteen muutoksia joita olisi ollut muuten hankalaa selittää parhain päin.

      Termi "Great Reset" itsessään on aika lailla abstrakti joka ei välttämättä tarkoita mitään mutta millä voidaan selittää kaikki.

      Joka tapauksessa on kyse vallan uudelleen jaosta.

      Poista
    2. Kallistun Affun arvioon.
      Lännen kohdalla itse tosin voinne täysin sanoa syypäätä. Kullakin valtiolla omat intressinsä ja oma historiansa mikä teoriassa ohjaa.

      "Sen tuloksena peräti 68 prosenttia venäläisistä kannattaa nyt ”erikoisoperaatiota” Ukrainassa (jos olisi kysytty ”hyökkäyksestä” olisi luku ollut taatusti aivan jotakin muuta). Luku on peräisin tutkimuslaitos VTsIOM:ilta, joka on valtioon kytköksissä, joten sitä pitää arvioida tässä valossa. Silti se näyttää oikean suuntaiselta muiden tietojen valossa."

      Itse en ain oikein luottane kysely tutkimuksiin. (Lähinnä pitänen suuntaa antavina). Väki on riippuvainen mediasta (mistä muuten saisi tietoa, tyyliin sää, mistä taas maanviljelijä ja vaikka kaupungin kunnossapito ovat riippuvaisia), kun taas kysymyksen asettelullakin on merkitystä "toivotun" vastauksen saamiseksi.
      Joskus vastaillut puhelinkyselyihin joissa tietyt vaihtoehdot. Kyselijä tais pitää hieman hupsuna kun selvensin perusteluineen miksi, tiedostaen ettei ne tainne sinne päätyä.

      Toisekseen jenkit (lähinnä rikkaat) kumminkin hyötyivät toisesta maailmansodasta, enkä nykyisessä kulttuurissa ymmärrä mitä se mies olisi puolustamassa? Koti ja isänmaa, mutta käytännössä kun katsonen oman sukupolven naisia ja sitä seksuaalikasvatusta mikä on iskostettu (haikarat on liidelleet kauas pois ja kerrotaan realistisesti kaikille (niin tytöille kuin pojillekkin, sekä ehkäisy yms.) niin kaippa tuo vapaa nainen on viehkeämpi kuin alistettu? Sitä tosin voinne kytkeä hellaan ja makkariin, voinnee päästää sammakoita suustaan, mutta se osallistuu yhteiskuntaan tehden töitä siinä missä mieskin.

      Poista
    3. Mutta tuosta lainauksesta.
      Jos kieli on kollektiivia, joukkoilmiö. Niin teoriassa länsimielisyyskin olisi sitä. Itse vain tuppaan ajattelemaan että voinee ottaa rusinat pullasta, eli kauppaa voinee tehdä, mutta kaik ideologiset hupsutukset jättänen sitten niille kuka niihin tahtonee uskoa.

      Poista
  3. Karkottaminen, yhteydestä eristäminen, on matriarkaatille ominainen rangaistusmuoto. Solzenitsynin vankileirisaariston kuvauksen rinnalla syvyyspsykologisesti oivaltavampi on Dostojevskin "Muistelmia kuolleesta talosta", jossa rangaistussiirtolan elämää tarkastellaan sisältä käsin.

    Miksi matriarkaatti tarvitsee julman johtajan, aina jonkin Isä Aurinkoisen. Miksi matriarkaatissa pojista kasvaa kiusaajia. Asevelvollisuus siellä on pitkä, raakoja miehuuskokeita ja synkkää sadomasokismia täynnä.

    Saamattomuus vahvistaa symbioottisia tuntoja, ja kaikesta huolehtivan kommunismin opit houkuttelevat. Suorastaan ikoninen marttyyrius on aina kuulunut venäläiseen sielunmaisemaan. Sille on sitten surkein sovelluksensa nykyisessä uhriajattelussa, joka ilmiselvästi on Putininkin ainoa hengenlahja.

    Hitlerillä ei ollut bunkkerissaan näpeissä ydinpommien nappulaa, jota painamalla olisi käynnistänyt koko maailman tuhon. Entä jos olisi ollut? -- Siinäpä kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitler olisi sitä painanut melkoisella varmuudella, kun ottaa huomioon hänen käskynsä tuhota Saksan infra, minkä varusteluministeri Speer jätti toteuttamatta.

      Poista
    2. "Miksi matriarkaatti tarvitsee julman johtajan, aina jonkin Isä Aurinkoisen. Miksi matriarkaatissa pojista kasvaa kiusaajia. Asevelvollisuus siellä on pitkä, raakoja miehuuskokeita ja synkkää sadomasokismia täynnä."

      Joo ja ei. Voineeko paavin luokitella tähän? Tai no kaippa sen voi jos erehtynee kysymään feministiltä.
      Ja kumminkin instituutiona semmoinen ettei sitä keikauta mikään, kun kyse on sitten uskosta. Sielä kisataan ihan eri liigassa kuin missään muualla.
      Parempi näin naisena vaan leipoa pullaa niin pysyy mölytkin mitä mieltä asioista ehkä mahassa.

      Poista
  4. Ei Timo ei. Venäjä ei tarvitse uutta profeettaa. Venäjän ongelma on juuri profeetat. Venäjä tarvitsee edes jotenkin toimivan demokratian ja perustuslain joka estää yksinvaltiuden. Ehkäpä Venäjä myös tarvitsee kansan joka tämän ymmärtäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sen profeetan pitäisikin ajaa noita asioita, kansalle, joka ei niitä ymmärrä ja siksi halua.

      Poista
    2. Joo, aito amerikkalainen Systeemi tarvittaisiin

      Poista
    3. Yhdysvalloisa demokratia viellä toimii kun mennään alatasolle, mutta valtakunna huipulla ainoo joka enään tuntuu vaikuttavan on dollari ..

      Poista
  5. Hyvä kooste jälleen kerran, ja samalla hatunnosto siitä, että yhä vielä löytyy niitäkin, jotka myös viime aikojenkin puitteissa ovat kyenneet pitämään tietyn viileän järjen ja harkinnan. Käy tässä nyt päällä olevassa tilanteessa kuinka tahansa, tietyt perusrealiteetit eivät kuitenkaan mihinkään katoa. Haluaapa niistä sitten muuten olla mieltä mitä tahansa.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  6. Venäjästä Usan vasallivaltio. Siinä on se toinen vaihtoehto. Muistaako kukaan kun Bush apeana huokaili: "miksi meitä vihataan vaikka me olemme niin hyviä". Sitten Bush ryhdistäytyi, kuin uudestisyntyi:"He vihaavat meidän demokratiaa".

    Tämä vasallius on asia mistä yleensäkin olisi käytävä enemmän debattia. Vasalliuden hyödyt ja haitat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kummassa maailmassa haluaisit itse elää: siinä missä USA on Venäjän vasalli vai siinä jossa Venäjä on USA:n vasalli - taikka molemmat Kiinan.

      Nyt vihdoinkin viimeisenkin hoipertelijoiden on aina kysyä itseltään "kenen joukossa seisot, kenen lippua kannat". Ne, jotka työntävät pään pensaaseen saavat tyytyä siihen, mitä annetaan.

      Poista
  7. Huom! Seuraava koskee kaikkia suurvaltoja, ei vain Usaa ja Venäjää

    -Emme halua sotaa.
    -Vain vastapuoli on syyllinen sotaan.
    -Vihollinen on luonnostaan paha ja muistuttaa paholaista.
    -Puolustamme jaloa asiaa, emme omia etujamme.
    -Vihollinen tekee julmuuksia tarkoituksella; onnettomuutemme ovat tahattomia.
    -Vihollinen käyttää kiellettyjä aseita.
    -Me kärsimme pieniä tappioita, vihollisen tappiot ovat valtavia.
    -Tunnustetut taiteilijat ja intellektuellit tukevat asiaamme.
    -Asiamme on pyhä.
    -Kaikki, jotka epäilevät propagandaamme, ovat pettureita.

    Sanoisin että myös Suomen älymystö on viime päivinä menettänyt loputkin siitä kriittisestä otteesta mitä heillä ehkä joskus oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ollut; Suomessa "älymystö" on aina ollut vallan ja vallitsevan ideologian sylikoira. Kriittistä äälymystöä on ollut paljon Venäjällä, jossain määrin USA:ssä ja Ranskassa.

      Ehkä vika on maan koossa: pienessä maassa toisinajattelija on hyvin yksin - ellei saa virallinen toisinajattelija/kylähullun statusta.

      Poista
    2. "Tunnustetut taiteilijat ja intellektuellit tukevat asiaamme."

      Tämä tosin yleensä pitää oikeasti paikkaansa.

      Mistä ne muuten tunnistaisi?

      Poista
  8. Kun puhutaan vapaudesta niin kenenkä vapaudesta puhutaan?

    VastaaPoista
  9. Tehkää lista täysin vapaaehtoisesti imperiumistaan luopuneista. Korostan sanaa vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman lyhin lista. Ei yhtään nimeä.

      Poista
  10. Moni on ihmetellyt, mikä on Putinille tapahtunut, kun hän on alkanut käyttäytymään aivan arvaamattomasti ja miehen ulkonäkökin on muuttunut. Itse olen jopa epäillyt, että Putin vaihdettiin toiseen mieheen sillä aikaa, kun hän pitkään oli teillä tietämättömillä.

    Mutta ei häntä vaihdettu, vaan tämä minulle tuntematon leveää Itä-Suomen murretta huastava erikoisasiantuntija paljastaa, että Putin olikin välillä kuppahoidossa, joka ei onnistunutkaan, vaan tauti on edennyt nyt tetriäärivaiheeseen, josta me kaikki nyt kärsimme. Kuunnelkaapa itse:
    PUTINILLA KUPPA - СИФИЛИС Путини ??

    VastaaPoista
  11. https://www.youtube.com/watch?v=bUvdOiDqIms&t=29s

    VastaaPoista
  12. Kiinnitin jo vuosia sitten huomiota tähän Suuren Isänmaallisen Sodan muuttumisesta valtiolliseksi uskonnoksi Venäjällä. Ikäänkuin kuin se olisi ainoa liima joka valtakuntaa pitää pystyssä. Kiina sen sijaan katsoo tulevaisuuteen, sillä on uskottavampi visio.

    No, pian nähdään alkaako hyökkäys Kiinaa vastaan jos Putinin sota retkestä tulee vain Pyrrhoksen voitto (mitä se korkeintaan jo muutenkin on jo nyt)

    VastaaPoista
  13. "Venäjän oli kerta kaikkiaan luovuttava orjuuttamasta muita kansoja: kolme Baltian tasavaltaa, kolme Kaukasian tasavaltaa ja neljä Keski-asian tasavaltaa oli ehdottomasti laskettava päättämään itse kohtaloistaan."

    Mistä saisi Venäjän johtoon tuollaisen hengen jättiläisen - ja kauanko säilyisi hengissä?

    VastaaPoista
  14. Jos on sanonta, että "pitää juosta että pysyy paikallaan", niin Venäjän kohdalla sen voisi muotoilla että "pitää juosta että hiipuu vain hitaasti eikä kiihtyvästi". Niin keskinkertaiset Venäjän resurssit ovat.

    Venäjän väestö on vain keskikokoinen ja siellä on yhtä iso syntyvyysongelma kuin Euroopassakin. Demografiaa on koitettu paikata Keski-Aasian muuttajilla, joista venäläiset eivät pidä. Talous on keskinkertainen ja niin kaukana kilpailijoista, että siitä on hankala saada mitään aikaiseksi.

    Noiden resurssipuutteiden takiahan Venäjä yrittää liittää Ukrainaa. Euraasian unioni, jossa olisivat VEnäjä, Valko-VEnäjä ja Ukraina, olisi noin 200 miljoon ihmistä. Mutta sekin olisi maailman mittakaavassa aika pieni tekijä, jonka kaikki mittarit osoittaisivat alaspäin.

    Loppujen lopuksi, yhteistyö Euroopan kanssa olisi ollut VEnäjälle ehkä realistisin strategia. Omat resurssit olivat niin pienet, että ei niistä omaa imperiumia voinut tehdä.

    VastaaPoista
  15. Kysymykseen suomalainen vastaus: Putin - historioitsija ilman rajoja, tai filosofi ilman rajoja. Virossakin riikikogu valitsee presidentin ettei luulla vain yhden voivan soitella ulkomaille.

    VastaaPoista
  16. "Mutta miksi Putin sentään hyökkäsi Ukrainaan?"

    Järkevä ihminen pohtii jokaisen kysymyksen kohdalla kaikkia selitysvaihtoehtoja ja arvioi todennäköisyyksiä tosiasioiden valossa.

    Venäläisten ilmeisesti täysin virallisten lausuntojen mukaan kyse oli kyllä siitä, että Ukraina oli menossa NATOon, ja viimeinen pisara oli, kun maata johtava humoristi mitä ilmeisimmin täysin vakavissaan alkoi puhua ydinohjuksista (https://www.dailywire.com/news/president-zelensky-suggests-ukraine-may-pursue-nuclear-weapons-to-counter-russia-putin-responds), mille länsivalloissa taputettiin. Tämä tulkinnan mukaan kyseessä olisi Kuuban ohjuskriisiä vastaava selkkaus.

    Ottamatta asiaan kantaa, teoria vaikutta vähintään mielekkäältä. Mutta ainoa "poliittisesti korrekti" ja siksi a priori "tosi" selitys on, että Putin haluaa palauttaa Neuvostoliiton rajat tai on jopa sotahullu Hitler 2.0. Hesaria raamattunaan lukevan idioottilauman silmissä tämäkin kommentti voi tulla vain putlerin trollin kynästä; jos julkinen intellektuelli ei asiaa vähintään hesarin vieraskynänä
    käsittele, ajatuksen täytyy olla höplää!

    Tämä kysymys on aika olennainen Suomen turvallisuuden näkökulmasta. Jos yllä luonnosteltu selitysmalli pitää paikkaansa, Ukraina olisi provosoinut Venäjän reagoimaan. Jos tällaisten itsensä toteuttavien profetioiden pelkkää mahdollisuutta ei ole luvallista kommunikoida eikä niistä keskustella, olemme aika huolestuttavassa tilanteessa. Ja tällaisessa tilanteessa olemme.

    Oma veikkaukseni myös on, että täysin riippumatta sen lopullisista syistä, jotka voivat olla ties kuinka mutkikkaita (vain hesaria lukeva dilentantti kuvittelee, että hän näkee vallan sumuverhojen taakse) länsi on tuomittu häviämään tämä konflikti. Yhdysvallat on kaiken todistusaineiston perusteella melko nopeasti uppoava imperiumi, ja voi olla, tässä se nyt menee -- ja mennessä rytisee. Vanha tarina: hybris ja nemesis. Ei mitään uutta auringon alla.

    Osapuolia on tässä Ukrainan konfliktissa kaksi, ja voi olla, että se aloitteellisempi ei tosiasiassa olekaan Venäjä, eikä myöskään Ukraina, jota on ehkä vain pahasti vedätetty. Yhdysvallat ja anglot omaavat pitkät perinteet ei vain nukkehallitusten pystyttämisessä vaan myös proxy-sotien aloittamisessa ajaakseen intressejään. Touhu voi vain olla nyt aika epätoivoista.

    Mitä käy USAn, kun sen dollarin asema romahtaa? Venäjän irrottaminen SWIFTistä on aika kova veto. Se ei voi olla vailla "sivuvaikutuksia". Kiina on ollut Venäjän puolella, Intia ja jopa Brasialia ovat olleet toistaiseksi poulueettomia—ehkäpä maiden johto on vetänyt saman johtopäätöksen kuin minä tässä, eivät halua hirttäytyä uppoavaan valtaan? Miksi haluaisivat? Minun on hyvin vaikeaa nähdä, miten USA voisi selvitä tästä voittajana, ellei Kiina menisi ja puukottaisi kaveriaan selkään. Ja on vaikeaa nähdä, miksi se näin tekisi.

    Iso kysymys ei ole Venäjä vaan USAn imperiumi, jonka rappion sivuvaikutusta Venäjän toiminta, olivat sen motiivit mitä hyvänsä, tosiasiassa ovat. Mutta tuon woke-uskontoa ja muuta hevonpaskaa viikunanlehtenään käyttävän rosvovallan vasallimaassa ei tätä saa sanoa, täysin järkeviä kysymyksiä ei saa esittää.

    Ja vaikka olen yleisesti arvostanut tämän blogin kirjoittajaa, en voi olla sanomatta suoraan, että on harvinaisen mautonta nostaa esille tämän tyylilajin valheiden arkkityyppinen vastustaja, kun itse pitää yllä tätä säälittävää right thinkiä -- hesarinlukijoiden runkkurinkejä ilmeisesti miellyttääkseen.

    On todellakin surkeaa nähdä, miten järkevinä pitämäni ihmiset ovat menettäneet älyllisen vastustuskykynsä täysin läpinäkyvälle propagandalle ja elävät kuin vuosiluku olisi 1970-jotain. Halla-aho paljastui jo vaaralliseksi sotahulluksi, jolla vaahto pursuaa molemmista suupielistä. Tilanne on harvinaisen surkea. Maamme johto ei ole koskaan ollut yhtä aivokuollut, ja ainoa oppositiovoima näyttää olevan vain marginaalisesti vähemmän muita mielenvikaisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin. Blogisti haluaa profiloitua älykkäänä älyttömien kylähullujen seurassa. Esiintyä valtiofilosofina älykääpiöiden maassa toistaen yhä uudestaan moneen kertaan sanottua, vaikka ihmisiä on aina hallittu toisten toimesta, tavalla tai toisella. Yksi hallintomuoto on sekava kielenkäyttö.

      Poista
    2. Yllä olevien kommentoijien mukaan USA on siis kaiken takana ja sotaan syypää. Ihmisten omatoimisuudelle ei anneta mitään arvoa .Tuon ajattelun mukaan Putinin ja Lukashenkon vastaiset mielenosoituksetkin ovat ulkomaisten agenttien mamipulaatiota.

      Poista
    3. Yllytyshulluja vauhdissa. Ihmisluonteen pimeyteen kuuluu kokea profiloituavansa älykkäänä jos ei koe pärjäävänsä ihmsten omien aistien havaintojen välisessä vertailussa, koska viehätysvoima on sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään.

      Poista
    4. Kukin taaplaa tyylillään2. maaliskuuta 2022 klo 7.43

      Paha virhe edellisessä: ei suinkaan ihmisluonteen pimeyteen, vaan valoisuuteen kuuluu, jne.

      Poista
    5. >…Järkevä ihminen pohtii jokaisen kysymyksen kohdalla kaikkia selitysvaihtoehtoja…

      Tämä puute on kaikkein masentavin nykytilanteessa. Me riemuiten hyväksymme, että meidän hallitsijamme tukkivat meiltä tiedotuskanavat kuulla vastapuolen näkemykset asiasta (RT, Sputnik jne.).

      Me siis hyväksymme sen, että me olemme niin tomppeleita, ettemme pysty itse muodostamaan käsitystä asioista, vaan hyvien isiemme on ne meille selitettävä. Että me siis olemme epäkypsiä demokratiaan.

      Poista
    6. "Yllä olevien kommentoijien mukaan USA on siis kaiken takana ja sotaan syypää."
      Kaippa ihminen lähtökohdin itse on syypää ongelmiinsa, mutta kieltämättä ei voi kieltä etteikö Amerikallakin olisi asioissa hyötysuhteensa (samalla tavoin kuin millä valtiolla vain, ne hyötysuhteet voinee olla yhteneväiset, jenkit tupannee pohtimaan talouden kautta, kauppaa voinee käydä, mutta niin sitä voi käydä monen muunkin valtion kanssa). (Sisäpolitiikka ei nyt kovin kummoisesti ole hoidettu sielä, mut se on heitin asia).
      Sit kun hyö on "vieneet" demokratiaa, niin se ei välttämättä vastaanottajamaissa kaikista näytä siltä mitä he uskovat tekevänsä. Sotilas tehnee niin kuin käsketään. Sehän on hänen homma, ei se toimisi muuten. Sellaista aivot narikkaan työtä, kuten suurin osa töistä tupannee olemaan (tosin suurimmassa osassa tarvinne pohtia moraalisia probleemia, ellei sitten käyne jotain). Jälkeenpäin miettivät et miksi?

      Poista
    7. “Yllä olevien kommentoijien mukaan USA on siis kaiken takana ja sotaan syypää.”

      Juuri näin. Kun esittää kiellettyjä ajatuksia, joiden arviointi vaati sitä niin sanottua ajattelua, tai kun esittää tulkinnan, jota ei voi pakottaa oikeaoppiseen mustavalkoiseen moraalikoordinaatistoon, niistä esitetään naurettava karikatyyritulkinta. Torjuntaa.

      Missä kukaan on väittänyt, että USA on syypää kaikkiin konflikteihin? Tai onko joku sanonut, että Putin on Jeesuksen toinen tuleminen tai edes olennaisesti viaton? Tässä sitä vastoin näytetään julistettavan kuin pyhänä uskonkappaleenaan, ettei USA todellakaan ole YHTENÄ tai MINKÄÄNLAISENA SYYPÄÄNÄ tässä konfliktissa (ja omataan varmaan melko erikoiset tulkinnat myös Syyrian, Libyan jne. suhteen, joissa syyllisyys on liian kiistatonta täydellisesti kiistettäväksi), ja ei absoluuttisesti missään tapauksessa kuin hullu voisi edes pitää mahdollisena, että olennaisimpana.

      Näitä kysymyksiä ei tässä maassa saa sanoa. Tabu on jopa kovempi kuin mamu-kysymyksessä. Ja kun asia nostetaan julki, se torjutaan. Esimerkiksi MIGin taktiikalla.

      Hypoteesin puolesta voidaan kuitenkin esittää joukko voimakkaita argumentteja. Vähintään se pitäisi ottaa vakavasti ja nostaa rehelliseen keskusteluun.

      Yleisemmin pitäisi puhua siitä, miten USAn subtantiaalinen arvostelu on muuttunut kasvavassa määrin tabuksi ja miten sikäläinen disinfo on valtamedioissa joka asiassa (myös sisäinen: BLM protestit, Capiton Hill, jne) Jumalan sanan asemassa. Tai miten myrkylliset jenkkiläiset ideologiat (wokismi, jne) ovat ortodoksiaa yliopistoissa ja enenevissä määrin myös peruskouluissa. 70-luvun pyllistetly ei ollut tähän verrattuna mitään.

      Poista
    8. "Yllä olevien kommentoijien mukaan USA on siis kaiken takana ja sotaan syypää."

      Voisiko edes ajatusleikkinä pohtia mahdollisuutta, että kyse todella olisi USA:n ovela juoni (gambiitti): Putinin annettiin kansakunta varjonsa vallassa hyökätä Ukrainaan, jolle annettiin sympatiaa ja hiukan ohjuksia. Seuraus: Venäjä kytketään vuosikausiksi kulutussotaan tai -miehitykseen, jossa se joutuu tekemään suurta yleisöä kauhistuttava hirmutekoja ja ehkä kuihtuu taloudellisesti. NATO:n rivit saadaan yhtenäiseksi ja USA:n voimia voidaan siirtää Kiinaa vasta.

      Kysyn vaan kuka hyötyy Ukrainan sodasta pitkällä aikavälillä? Ei ainakaan Venäjä, paitsi Putinin mielikuvissa.

      Poista
    9. Nopeasti tilanteet muuttuvat: Niikko ehdotti, että Macron tai joku sanoo suoraan, että Ukraina ei liity Natoon, ja Niikko sai kenkää.

      Halla-aho ehdotti, että Nato tai mahdollisesti EU (toimeenpanijasta hän ei itsekään tuntunut olevan aivan selvillä) ryhtyy Ukrainassa sotimaan ja nousi irtiotollaan ainakin joidenkin keskustelupalstojen sankariksi. Kovin voimakasta ei torjunta ole muutoinkaan ollut.

      Sodan syihin en ryhdy ottamaan kantaa, mutta ainakin Anonyymi klo 4.39 yritti laajentaa keskustelua, joka todella on typistynyt kummalliseksi.

      Putinin ja Lavrovin puheet on voinut katsoa vaikka BBC:ltä; Yleltä tulee muutaman sekunnin valittu pala. Muutkin eurooppalaiset kanavat, ja Al Jazeera, sentään yrittävät olla uutisvälineitä. Yle ei yritä, ja "runkkurinki" ei yleisemminkään ole huono ilmaisu Hesarille.

      Elisa sulki televisiostani ja tietoneeltani Russia Todayn, mutta jos sitä kanavaa tahtoo seurata, ainakin vielä sinne on päässyt VPN-yhteyksillä sekä TOR-selaimella.

      En osaa venäjää, mutta oletan, että englanninkielinen RT toimitetaan vähän toisin. Tietysti se lojaali on Venäjän hallinnolle.

      Poista
    10. Vihavaiselle kiitos kommentoinnin mahdollisuudesta. Tuo USA:n arvostelun muuttuminen ainakin jonkinasteiseksi tabuksi on todella huomionarvoista. Ja naurettavaa kun muistetaan Suomen asema ja historia. Täytyy kai pitää yleisemmän halvaantumisen ja masennuksen sivutuotteena. Maahanmuuttoon liittyvät tabut ymmärrettävämpiä kun silloin voi "kiihottua" joku myös jenkkien suurlähetystön ulkopuolella. -jussi n

      Poista
    11. Tuon yllä olevan useampi kommentteja kimmoittaneen päänavauksen (anonyymi 4.39) säveltäjänä haluaisin tehdä pienen korjauksen. Jussi N. kiitti asiallisesti blogaajaa avoimen kommentoinnin mahdollisuudesta, mikä johti siihen, että haluan todeta, että esitin kritiikkini varmaan tarpeettoman ikävässä sävyssä. No, olin kyllä mielestäni hauska (hesari lukevien runkkuringit). Pahoittelut pienestä ärhentelystä siis, eikä niin, että olettaisin niistä kenenkään loukkaantuneen vaan periaatteesta. Olen vieraasa tuvassa, joten on käyttäydyttävä.

      Poista
    12. "Voisiko edes ajatusleikkinä pohtia mahdollisuutta, että kyse todella olisi USA:n ovela juoni (gambiitti): Putinin annettiin kansakunta varjonsa vallassa hyökätä Ukrainaan, jolle annettiin sympatiaa ja hiukan ohjuksia. Seuraus: Venäjä kytketään vuosikausiksi kulutussotaan tai -miehitykseen, jossa se joutuu tekemään suurta yleisöä kauhistuttava hirmutekoja ja ehkä kuihtuu taloudellisesti. NATO:n rivit saadaan yhtenäiseksi ja USA:n voimia voidaan siirtää Kiinaa vasta.

      Kysyn vaan kuka hyötyy Ukrainan sodasta pitkällä aikavälillä? Ei ainakaan Venäjä, paitsi Putinin mielikuvissa."

      "Yleisemmin pitäisi puhua siitä, miten USAn subtantiaalinen arvostelu on muuttunut kasvavassa määrin tabuksi ja miten sikäläinen disinfo on valtamedioissa joka asiassa (myös sisäinen: BLM protestit, Capiton Hill, jne) Jumalan sanan asemassa. Tai miten myrkylliset jenkkiläiset ideologiat (wokismi, jne) ovat ortodoksiaa yliopistoissa ja enenevissä määrin myös peruskouluissa. 70-luvun pyllistetly ei ollut tähän verrattuna mitään."

      Tällöin pitäisi ottaa sitten myös huomioon uskontotieteet. Mitä linjaa kyseisessä maassa on uskonoppineet seuranneet.

      "En osaa venäjää, mutta oletan, että englanninkielinen RT toimitetaan vähän toisin."

      Itse en niin seuranne mediaa ylipäätään. Huomannut että joku kumminkin jostain putkahtaa ja kertoo mitä tapahtunee. Eri asia sitten mitä siitä tupannen olemaan.
      En myöskään osanne venäjää, ne muutama ystävä mitä äidinkielenään tuota puhunee tulkkaa jos jotain tarvitsisin tietää.
      Mutta isommassa otannassa käännös on aina käännös ja sanojen käyttö niissä riippunee hyvin paljon toimittajasta ja ymmärtäneekö lukija sanat miten? Katsonen että sitä varten tuo hallinto ja koulutus ym. on, että väestö saisi oikeanlaista tietoa. Siksi sitä opiskellaan jos siihen on intohimo (opetussuunnitelmat on kivoja varmaan jonkun mielestä mutta kun kaikista ei vain voi tulla kääntäjiä tai lääkäreitä, muitakin tarvitaan ja parhaimpia yleensä syntynee niistä joilla on se jokin juttu (olettaisin että se tunne on intohimo) siihen) ja mahdollisesti jollain tasolla ymmärtänee että kuulunee siihen väestöön missä elää. Tällöin suotavaa olisi käyttää sitä koulutusta, ei vain itseä varten vaan muitakin. Eihän historian opettajakaan ajattele että opetaa valtion historiaa jotenkin siitä hyötyen? Saaneehan hän palkan, mutta ei historiakaan kaikkia kiinnosta, mielenkiinto alkuun on todennäköisesti vienyt siihen suuntaan. Tai toivon mukaan.
      Muistanen ylä-asteelta yhden parhaimmista opettajista (valitettavasti en kuullut mikä tapaus kyseessä kun olin myöhässä näin oven ikkunasta esityksen) joka performasi tauluviivottimella (oli miekka) jonkun suurmiehen surman.

      Poista
    13. Ja tuli mieleen että Suomessa on kumminkin iso määrä venäläisiä, jotka käyvät töissä ja toimivat yhteiskunnan sääntöjen mukaan. He ovat huolissaan miten heihin suhtaudutaan Venäjän valtion toimien johdosta. Sillä kuinka realistinen pelko on en ottane kantaa, asia mihin ei voinne vaikuttaa, muuta kuin empatialla. Kaippa sen pitäisi onnistua, sitähän on jaettu Suomesta ympäri maailmaa joskos joskus sitten kotimaassakin?

      Poista
  17. On tuotu selvästi esille, Trudeaun ja USA:n teknokraattien jo aloitettua, että sinun rahasi eivät ole sinun rahojasi, vaan sinulla on ainoastaan rajoitettu käyttöoikeus niihin, ja ne voidaan hetken mielijohteesta puhaltaa olemattomiin.
    Tsaarin kultaa etsitään vielä tänäkin päivänä, mutta miten etsitään kirjanpidollista fiat-rahaa? Jos luulette Venäjän koskaan enää palaavan läntiseen rahajärjestelmään ja jättäytyvän sen armoille, miettikääpä uudestaan.
    On varmasti erittäin hyvä veto lyödä kaikki kortit kerralla pöytään ja ruveta kuolaamaan vastustajan kaikenpuolisella tuhoamisella, pilkkomisella ja nöyryyttämisellä. Mikä voisikaan mennä pieleen?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.