Kansainvälistä viestintää

 

Merellä oli tässä takavuosina osattava vielä monenlaista, jotta pärjäisi ihan tavallisissa olosuhteissa, saati sitten kiperässäkin tilanteessa. Navigoida oli osattava ihan itse eikä koneen avulla ja kun rannikon kiintopisteet jäivät taa, oli kyettävä ymmärtämään edes kohtuullisella tarkkuudella sijaintinsa korjatun kompassilukeman ja lokin avulla.

Suuntimakompassilla selvisi sitten sijainti lähempänä rannikkoa, jos kaksi pistettä saatiin tunnistettua ja yöllä etäisyys majakkaan kävi ilmi siitä, milloin sen valo alkoi olla nähtävissä.

Aina joskus saattoi olla hyvinkin tarpeen saada yhteyksiä muihin aluksiin tai rannikolle. Sitä varten oli tunnettava hätämerkit. Niitä oli ja on pitkä litania alkaen kansallisuuslipun nostamisesta väärin päin. Sen ymmärtämisessä oli riskinsä ja esimerkiksi 1700-luvulla, kun Venäjän lippu oli samanlainen kuin Hollannin, mutta värit toisin päin, saivat kipparit vaivata päätään sillä, oliko kyseinen laiva venäläinen vai oliko se hätään joutunut hollantilainen.

Kännyköitä ei vielä aivan äskettäin ollut ja LA-puhelimella eli lällärillä ylsi muutaman kilometrin päähän. Kännykälläkään ei yllä horisontin taa ja kun tukiasemia ei ole lähellä, on sillä turha yrittää soittaa minnekään.

Niinpä avomerelle lähtevissä veneissä on syytä olla VHF-puhelin, jonka hätä- ja kutsukanavaa 16 kaikki laivat kuuntelevat. Muuten, luulen kuulleeni, ettei tähän enää olisi pakkoa. Ihmettelenpä suuesti, kuka siitäkin hyötyy.

VHF:n käyttäjällä täytyy olla lupakirja, joka edellyttää koetta ja sellaisessa minkäkin joskus kävin. Kursseilla opimme erityisesti sen, ettei kanavaa 16 saa tukkia käyttämällä sitä keskinäiseen höpöttelyyn, vaan sen on oltava aina vapaana hätä- ja kutsutoimintoja varten. Sen lisäksi oli ja on kaksikanavainen L-osasto huviveneille, jota käytetään kummallisen harvoin.

No, VHF on puhelin, eikä sen käyttö ole sen kummempaa, kunhan muistaa, että itse puhuessa tangentin on oltava alhaalla ja vastaanotettaessa taas ylhäällä.

Ettei puhe menisi käsittämättömäksi esimerkiksi silloin, kun puhuja on suomalainen ja vastaanottajat filippiiniläisiä, on käytössä kansainvälisiä koodisanoja, jotka merkitsevät ihan tiettyä asiaa kukin. Samoin on olemassa kansainväliset nimet kullekin kirjaimille, että tavattaessa nimiä kirjaimet. jotka eri kielissä usein äännetään eri tavoin, ymmärrettäisiin oikein. Siis esimerkiksi Kilo, Romeo, India, Sierra, Tango, India, India, November, Alfa.

Niinpä esimerkiksi kirjainta K vastaa sana kilo, Foxtrot tarkoittaa kirjainta F, O-kirjainta tarkoitettaessa sanotaan Oscar ja niin edelleen. Sivumennen sanoen, saksalaisilla on ollut omat koodinimensä kirjaimilleen ja samoin suomalaisilla. Nyt useimmat noudattanevat kansainvälistä standardia, jota sanotaan myös Nato-standadardiksi.

Mutta nuo aiemmin mainitut koodisanat ovat alun perin ranskalaisia. Ranskalainen hätäkutsu kuuluu: m’aidez, joka lausutaan medee. Kun vaaditaan radiohiljaisuutta kutsukanavalla, sanotaan sen sijaan silence -m’aidez! (silaans, medee!) ja niin edelleen.

Koska ranskaa ei enää oikein kukaan osaa, opetettiin ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten lausumaan sanat englantilaisen oikeinkirjoituksen avulla ja vastaavasti eräänlaiseksi siansaksakasi muutettuina.

Niinpä m’aidez kirjoitettiin MAYDAY, joka nyt itse asiassa merkitsee toukokuun päivää ja lähinnä kai vappua, joka meillä mielletään hilpeäksi karnevaaliksi, mutta joka äännettynä lähentelee ranskalaista alkutekstiä. Joka tapauksessa siitä on tullut se varsinainen puhuttu ja kirjotettu hätätunnus, joka aina tositilanteessa toistetaan kolmeen kertaan ja kerrotaan sen jälkeen aluksen nimi.

Silence, joka kirjoitettuna on sama sana niin ranskassa kuin englannissa, mutta äännetään eri tavoin, oli opeteltava sanomaan ranskalaisittain silaans ja niinpä se englanniksikin kirjoitettiin muodossa seelonce, millä ei ole mitään järjellistä merkitystä.

En ole joutunut noita termejä tositilanteessa käyttämään, mutta luulen, että on parempi sanoa meidei, kun medee. Jälkimmäistä ei välttämättä ymmärretä- Ehkä voi yksin tein sanoa molemmat. Hätä keinot keksii.

Hätämerkkeihin kuuluu myös esimerkiksi tykinlaukaus tasaisin väliajoin, mutta nykyään tykit puuttuvat aluksista valitettavan usein. Voidaan myös esimerkiksi käyttää morseaakkosia vaikkapa valovilkkuina, jollin hätämerkki on SOS, joka mahdollisesti tulee sanista save our souls. Sen osannevat useimmat.

Kuitenkin myös morseaakkosten osaaminen alkaa olla kovin harvinaista. Venäläiset rannikkovartioston alukset yrittävät joskus saada niillä yhteyttä, mutta harvoin tulevat ymmärretyiksi. Itse kyllä osaan morsemerkit ulkoa vielä 1960-uvun perintönä, mutta en sen sijaan tunne niitä yhdistelmiä, joita lyhyyden vuoksi käytetään viestinnässä.

Niinpä kerrankin sattui, että synkkänä ja syksyisenä yönä myrskyssä ja rankkasateessa Viipurinlahdella hurjasti vaappuva venäläinen vartioalus ilmestyi yllättäen saaren takaa ja morsetti vimmatusti.

En saanut viestistä selvää ja pian naapurikin ymmärsi olevansa kaatumisvaarassa, ellei pian mene takaisin suojaan ja niin tämäkin mysteeri jäi selvittämättä. Santion merivartioasemalla pikkuinen poikkeamamme reitiltä oli myös huomattu, mutta olosuhteet huomioiden asiasta ei tullut kansainvälistä eikä edes kotimaista skandaalia.

Mainittakoon, että tuossa myrskyssä meidän VHF-puhelimemmekin oli jostakin syystä lakannut toimimasta. Sen sijaan kännykkä, joka oli säästynyt kastumiselta, toimi kun rannikolla oltiin ja olimme yhteydessä suomalaisiin merivartijoihin.

 Myös meripelastus kääntyi kännyköitse puoleemme ja kysyi, voimmeko auttaa venettä, joka lähellämme oli ajanut karille ja hinata sen irti.

Valitettavasti se ei ollut mahdollisuuksien rajoissa, sillä 9 hevosvoiman apukoneemme teho riitti juuri ja juuri hitaaseen etenemiseen eikä aina siihenkään. Kaikki yritykset ryhtyä pelastustoimiin olisivat johtaneet nopeasti ja varmasti siihen, että olisimme olleet itse pelastettavien listalla.

Mutta hyvinhän siitäkin sitten päästiin ja merivartijat ne kai irrottivat tuon toisen onnettoman. Merivartijat antoivat meidän ystävällisesti kuivattaa läpimärät vaatteemme tiloissaan ja sähkön ja autonlämmittimen avulla saatiin vene lämpimäksi ja muutama sata litraa vettä ammennettiin sieltä pois.

Tarttisi varmaankin pitää ainakin käsillä noita SOS-koodeja. Toisaalta nyt VHF toimii kyllä ja pidän sitä usein jopa päällä. Toivoisin, että myös laivat seilaisivat aina kanava 16 avoimena. Eihän se maksa mitään.