Niinku se on

 

Sanojen kuurnitsijan työkenttää

 

Motto: Lexicographer -A harmess drudge

that busies himself in tracing the origin and

detailing the signification of words.

Samuel Johnson, A Dictionary of the

English Language, 1755.

 

The Economist on muuan huomionarvoisimmista englanninkielisistä lehdistä. Sen artikkelit ovat anonyymejä, mutta muutamilla palstoilla kirjoitetaan pysyvien nimimerkkien alla.

Muuan sellainen palsta on Johnson, jonka nimi viittaa tuohon 1700-luvun ”harmittomaan ahertajaan”, kuten Samuel Johnson tyypillisen sukkelaan tapaansa itseään nimitti.

Uusimmassa lehdessä (25.11.-1.12.) Johnson kirjoittaa otsikolla Nimittäkää asioita oikeilla nimillään (Say it like it is). Kirjoittaja viittaa aluksi George Orwellin 1940-luvulla esittämään kritiikkiin eufemismien käyttämistä vastaan ja myös vastaaviin uudempiin ilmiöihin.

Paitsi eufemismien käytöllä, asioita vääristellään myös liioittelulla. Kun aikoinaan puhuttiin sovinismista ja sitten seksismistä, on nykyään käytettävä naisvihaa (misogyny) samoista asioista.

Niitä taas, jotka eivät ole omaksuneet vasemmistolaisia rotudoktriineja, ei nykyään enää nimitetä asenteellisiksi, ennakkoluuloisiksi tai edes rasisteiksi, vaan heidän kerrotaan olevan valkoisen ylivallan (white supremacy) kannattajia. Vielä kymmenen vuotta sitten termi oli varattu uusnatseille.

Vastaavasti niitä, joita kerran kutsuttiin idiooteiksi, alettiin aikoinaan kutsua kehitysvammaisiksi ja sittemmin erityisiksi, joka taitaa nykyään olla sekin jo paha sana.

Äärimmäisin terminologia tulee tietenkin Amerikasta, jossa kommunisti ja fasisti eivät mitenkään liity sirppiin ja vasaraan tai hakaristiin, vaan niitä voidaan käyttää jokaisesta, joka on sosiaalisessa mediassa eri mieltä jostakin asiasta. Tämä kuulostaa jo meilläkin kovin tutulta…

Johnsonin neuvo kirjoittajille kuuluu: kun ette kuitenkaan pysty huutamaan kovempaa kuin lauma, keskittykää sen sijaan käyttämään tarkoittamaanne asiaa hyvin kuvaavia termejä sen sijaan, että käyttäisitte asiattomia eufemismeja tai räikeää liioittelua. Kieltä vastaan tehdyt rikokset vaikeuttavat ajan mittaan todellisten ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten kuvaamista.

On itse asiassa kovin hullunkurista, että kun pyrimme huoltamaan omaa kieltämme, joudumme täällä suomalaisella kielialueella katsomaan, miten asiat ilmaistaan muodikkaan luovan luokkamme esikuvakielessä, englannissa ja erityisesti sen amerikkalaisessa variantissa.

Mutta niin se vain on. Nykyään pyrkii jokainen, joka haluaa muiden (yhtä typerän vertaisryhmänsä) silmissä olla jotakin ja ainakin kuulua joukkoon, käyttämään mahdollisimman idiomaattista ja valitettavasti samalla usein idioottimaista englantia, jonka alkuperä on jossakin Amerikan slummialueilla tai muodikkailla kampuksilla. Sitä sitten käännellään parhaan ymmärryksen mukaisesti.

Tämä on yhtä ymmärrettävää kuin pinnallistakin. Matkiminen lähtee kunnioituksesta ja mikäli terve itsekunnioitus puuttuu, matkitaan sitten niitä, jotka näyttävät ns. suuren maailman silmissä olevan muodikkaita. Todettakoon, että miehistä on vähitellen tullut aivan yhtä muotitietoisia kuin naisista, jotka nykyään ovatkin niitä trendisettereitä (ei ole koirarotu).

Huomaamatta näyttää kuitenkin jäävän, että kun toisesta kielestä omitaan käsite, ei se uudessa yhteydessään enää merkitsekään sitä, mitä se alun perin merkitsi. Jokaisella kielellä on oma, persoonallinen hahmonsa ja näennäisesti ekvivalentit käännökset saattavat antaa asialla vähintäänkin uuden maun.

Ajatellaan nyt vaikkapa misogyniaa, jonka Johnson totesi olevan englannissakin asiattoman kärkevä ilmaus, kun puhutaan normaalista arkisesta kanssakäymisestä eikä esimerkiksi patologisten yksilöiden todellisesta psyykkisestä sairaudesta.

Kun termi käännetään suomeksi naisvihaksi, nousee sen pejoratiivisuuden aste selvästi vielä muutaman pykälän. Tarkoitetaanko sillä muka ihan tosissaan, että vaikkapa naisten seksuaaliseen vetovoimaan suuresti huomiota kiinnittävät miehet vihaisivat naisia?

Pelkäänpä, että kieli on tässä tapauksessa vienyt monia intellektuaalisilta kyvyiltään heikompia yksilöitä mukanaan ja he yrittävät ihan tosissaan kuvitella, että seksinjanoiset miehet itse asiassa eivät ylen määrin rakasta naisia, vaan sen sijaan vihaavat…

Entäpä seksuaalinen häirintä? Termin harassment älyttömästä kääntämisestä häirinnäksi on tälläkin palstalla jo sen verran puhuttu, ettei siihen tässä enää palata. Hyvä esimerkki ongelmasta se silti on.

Mitäpä ihminen ei kykenisi kuvittelemaan, mikäli hänellä on siihen motivaatiota vaikkapa vain muodin seuraamisen takia. Bertrand Russell sanoi aikoinaan, että saisi ihmiset muutamassa vuodessa uskomaan, että vesi jäätyy kuumassa ja kiehuu kylmässä, mikäli saisi käyttöönsä nykyaikaisen yhteiskunnan indotrinaatiokoneiston.

Toinen englannista lainattu termi on rasismi En ole tutkinut, milloin se ilmestyi kieleemme, mutta veikkaan 1960-lukua Sitä ennen puhuttiin rotuerottelusta, rotuvihasta ja rotuennakkoluuloista. Suomessahan ei sellaisia ollut eikä voinutkaan olla, ennakkoluuloja nyt lukuun ottamatta. Nekin taisivat usein olla liioittelevan myönteisiä, kuten Tiernapoikien Murjaanien kuninkaan tapauksessa.

Kuten olemme saaneet todistaa, rasismia löytyy nykyään joka paikasta, karamellipapereista lähtien. Mitään järjellistä rajaa paheksuttavan syrjintää kannattavan mielipiteen tai doktriinin ja normaalin, arkipäiväisen ja asenteiltaan neutraalin järjen käytön välille ei muodikkaiden radikaalien mielestä näytä olevan mitään syytä tehdä. Pelkäänpä, ettei se ole edes hyväksyttävää.

Tämä nyt liittyy nykyään tuohon woke-muotiin, josta on puhuttu toisaalla. Kyseessä on kuitenkin jo vanhempi taipumus ajatella laajoilla yleiskäsitteillä ja erityisesti vielä sellaisilla yleiskäsitteillä, joiden sisältö on aivan epämääräinen. Tähän problematiikkaan on Seppo Oikkonen ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota.

Tätä tietä päästään ja on jo päästy nopeasti yhä suurempaan ajattelun primitiivistymiseen ja kielemme näyttää kehittyvän yhä enemmän muualta lainattuja sanoja ja käsitteitä käyttäväksi munkkilatinaksi, jolla pyritään pikemmin osoittamaan omaan ryhmäkuntaan kuulumista kuin aidosti keskustelemaan asioista.

Ehkäpä mekin tarvitsisimme jonkin laatulehden palstoille uurastajan, joka aina ruotisi uusimmat muotisanat ja tarvittaessa virittäisi keskustelun niiden tarpeellisuudesta ja mahdollisista hyödyistä tai haitoista. Eihän sanojen käyttäjiä voi komennella, mutta lähitarkastelu voisi edes auttaa ymmärtämään, milloin ylitetään naurattavuuden rajat.