tiistai 19. tammikuuta 2016

Objektiivinen näkökanta



Objektiivisuudesta ja sen arvosta

Hyvänä materialistina ja dialektikkona Stalin kantoi aikoinaan huolta objektiivisuudesta ja antoi sille ratkaisevan merkityksen. Koska hän ei ollut naiivi metafyysinen materialisti, ei objektiivisuus hänelle tarkoittanut mitään tasapuolisuutta, päinvastoin. Tokihan sellainen vaatimus ikuisessa vastakohtien taistelussa olisi ollut samaa kuin vaatia, että maailmanhistorian edistys on pysäytettävä. Siis yhä mahdoton kuin tolkutonkin vaatimus, vaan ei harmiton.
Koska moinen ei siis ollut edes periaatteessa mahdollista, olivat tasapuolisuuteen ja kiistakysymysten ulkokohtaiseen viileään arviointiin pyrkivät henkilöt tosiasiallisesti, eli objektiivisesti taantumuksen asialla, olivatpa subjektiivisesti mitä mieltä tahansa. Objektiivisesti he olivat vihollisia, ja vihollinen, joka ei antaudu, oli tuhottava, kuten kirjallisuuspaavi Maksim Gorki jylhän kaunopuheisesti asian ilmaisi.
Joskus on kummeksuttu sitä, että Stalin vuonna 1928 julisti, että kommunismin ja siis kaiken maailmanhistoriallisen edistyksen päävihollisia, tärkeimpiä vihollisia olivat sosialidemokraatit ja nimenomaan niiden vasen siipi. Kun Nikolai Buharin unohti korostaa, että kyseessä oli nimenomaan tuo vasen siipi, hän sai ansaitsemansa leiman oikeistopoikkeaman edustajana ja ilmeisesti juuri tuon vasemman siiven hyysääjänä. Ettei vain olisi ollut itse päävihollisen agentti ainakin objektiivisesti?
Muutaman vuoden kuluttua tutkimus osoitti –ammattimiehet olivat asialla- että juuri tällainen roolihan se tällä Buharinilla olikin ja että hänen tuhoamisensa oli maailmanhistoriallisen kehityksen objektiivinen vaatimus. Tyhmimmät kaivelivat niskavillojaan ja miettivät, että mitenkäs se Nikolai Ivanovitš nyt sitten oli voinut olla myös Leninin luottomies ja hänen kovasti kehumansa toveri. Nämä tällaiset toverit eivät ymmärtäneet tärkeintä eli kehityksen dialektiikkaa, joka muutti asioiden merkityksiä nopeassa tahdissa jopa ja aivan erityisesti päinvastaisiksi siitä, mitä ne olivat olleet.
Inkerin kollektivisoinnin aikoihin vuonna 1931 Suomen ulkoministeriön virkamiehet kehottivat inkeriläisiä talonpoikia olemaan vastustamatta kollektivisointia, silloin he tietenkin säilyisivät repressioilta. Huonosti oli asia ymmärretty. Ei Stalinia kulakkien likvidoinnissa kiinnostanut pennin vertaa se, mitä nuo moukat subjektiivisesti ajattelivat tai ajattelivatko mitään. Olennaista oli, että he olivat objektiivisesti vahingollinen elementti, joka oli likvidoitava, kuten edistyspiireissä oli tapana sanoa. Se myös tehtiin eikä kyselty kenenkään mielipiteitä. Eihän siitä olisi silloin mitään tullutkaan.
Mutta takaisin sosialidemokraatteihin. Heistä käytetty sosiaalifasistin nimitys kuvasi Stalinin analyysin mukaan adekvaatisti heidän objektiivista rooliaan. Subjektiivisesti he olivat fasistien leppymättömiä vihollisia ja taistelivat niitä vastaan, mutta juuri siten he söivät kannatusta kommunisteilta ja tässä objektiivisesti kaikkein vahingollisimmassa toiminnassa olivat vasemmistososialidemokraatit kaikkein vahingollisin aines, vrednyj element. Q.E.D.
Eipä ollut sattuma, että turvallisuuselinten paljastamat aktiivisesti sosialismin rakentamista vahingoittavat tuholaiset, vrediteli usein olivat juuri näitä pikkuporvarillisia sosialisteja. Kun NKVD:n lahjomattomat tutkijat paljastivat, että sosialidemokraattien Toinen internationaali ruokki neuvostojen maassa salaliittoa, jonka tarkoituksena oli yhteistyö tulevan imperialistien aseellisen intervention kanssa, ei asiasta enää kukaan hätkähtänyt. Mitä muuta noilta nyt saattoi odottaa?
Pikkuporvarillisten sosialistien katalimpiin juoniin kuului pasifismi, joka objektiivisesti palveli juuri fasismin asiaa. Tämä asia oli todettu jo bolševikkipuolueen toisessa ohjelmassa vuonna 1919 ja se oli entistäkin ajankohtaisempi vuonna 1928, jolloin allekirjoitettiin sodat kieltävä Briand-Kelloggin sopimus ja muuta roskaa.
Epäilemättä Stalinin poliittisissa analyyseissä oli myös tiettyä tarkkanäköisyyttä, siinä luvussa jopa hämmästyttävästi oikeaan osunut ennustus sodan alkamisesta vuonna 1941, minkä hän esitti vuonna 1931.  Mutta oli siellä aivan järjettömiäkin ennustuksia. Sellainen oli vaikkapa usko Englannin ja USA:n välisen sodan puhkeamiseen.
Myös ajatus sosialidemokraattien objektiivisesta vahingollisuudesta kuului noihin mielettömyyksiin ja kun politiikkaa tehtiin sellaisen otaksuman mukaan, autettiin historian ironian mukaisesti natseja valtaan. Mutta eihän niiltä kukaan tuossa vaiheessa kovin kummoisia osannut vielä odottaa. Hitlerin noustua valtaan ja istuessa siellä SA:n likvidoinnin jälkeen sangen tukevasti, jouduttiin analyysejä myös Moskovassa muuttamaan.
 Niinpä vuonna 1935 Komintern joutui toteamaan, että sosialidemokraatitkin kelpasivat apujoukoiksi eivätkä tainneet sitten ollakaan objektiivisesti noita fasisteja, ainakaan enää. Otto Ville, vahvasti savoksi äännetyllä saksallaan muotoili asian Kominternin VII kongressille vuonna 1935. Ja niin tuli Moskovasta kaikkien humaanien tahojen ylin ystävä, kaikenkarvaisten edistyksellisten suojelija ja maailmanrauhan tärkein tuki. Niin ihmeellistä oli dialektiikka ja sen paljastama objektiivisen tilanteen muutos.
Nythän Stalin on, moneen kertaan kaikkien kiroamana, maannut haudassaan jo vuosikymmenet. Hänen poliittiseen perintöönsä suhtaudutaan myös Kremlissä varsin varovaisesti, vaikka myönnetään, että hän oli vaikuttava organisaattori. Harvapa tässä maailmassa on, noin objektiivisesti arvioiden, yhtä paljon saanut kaikenlaista organisoiduksi…
Mutta ihmisten toiminnan arviointi sen objektiivisen merkityksen eikä heidän subjektiivisten pyrkimystensä kannalta on sitä stalinismin elävää perintöä, joka näyttää yhä tuoreena säilyneen edistyspiireissä ja vähän muissakin. ”Oliko Stalin välttämätön?” muistan amerikkalaisen kirjailijan Albert Axellin kysyneen eräässä pikku seminaarissa Helsingissä. Mitähän tuohon nyt oikein objektiivisesti vastaisi? Kenelle oli ja kenelle ei? Entä Hitler? Mutta tällaiset kysymykset, joissa puhutaan vain asioiden objektiivisista vaikutuksista, ovat monen mielestä vastenmielisiä ja suorastaan tuomittavia.
Mutta jotakin Stalinin perinnöstä taitaa elää yhä. Totuuden kunnioittaminen sellaisena kuin se on tai ainakin meille ilmenee, olisi totalitaarisen ajattelun näkökulmasta kovin naiivia toimintaa. Jokainen itseään kunnioittava edistyksellinen journalisti ja poliitikko ymmärtää, ettei voi päästää valloilleen ihmisten informaatiotilaan sellaista tietoa, joka voisi hyödyttää edistyksen vastaisia voimia.
Niinpä on aina suoritettava tuo leninistinen testi, jonka käyttäjänä Stalin sittemmin kunnostautui: ketä se sellainen totuus objektiivisesti palvelee? Cui bono? Jokainen totalitaarisesti ajatteleva taho tekee näin ja ilman asian ymmärtämistä esimerkiksi feministinen puhe vaikuttaa pelkältä mielettömyydeltä.
Though this be madness, but still there is method in it, ymmärsi kerran asian vanha salaneuvos Polonius, ja hän varmaan tulisi hyvin toimeen myös nykyisessä Euroopassa.

11 kommenttia:

  1. Objektivismi haiskahtaa totalitarismin ytimeltä,pietarista pakoon joutunut Auyn Rand teki myös oman objektivismiksi luonnehditun oppijärjestelmän, jota meidänkin mielellään etujoukoksi libertaristisessa mielessä ovat opiskeleet. Stalin paljasta meille vastavallankumuksellist arvonsa, viimestään noissa mainitsemissasi vaiheissa.

    VastaaPoista
  2. Kommareissa parasta on ehdottomasti se, että kun ne pääsevät valtaan, niin ne alkavat välittömästi haitata ja likvidoida toisiaan.

    VastaaPoista
  3. Kirjailija Heidi Köngäksen mielestä totuus Yrjö Leinon petturuudesta valpon ilmiantajana saadaan venäjän arkistojen joskus avautuessa. Tässä vaan on se ongelma, että miljoonat neuvostokansalaiset kuin myös ulkolaistaustaiset on vuosikymmenten aikana tuomittu ja arkistoitu tuholaisina ja agentteina .Mukaanlukien turvallisuudesta vastaavien laitosten Nkvd-kgb johtajat Jagoda, Jezov, Berija tuhansine alaisineen. Vaatisi siis huomattavaa ammattitaitoa tutkijalta arvioida mahdollisesti arkistoista löytyvää Leinon kansiota kun olisi se e.m konnien ja agenttien laatima.

    VastaaPoista
  4. "Vihollinen, joka ei antaudu, on tuhottava": dialektiikka ja logiikka.

    Vuonna 1937 Stalin lähetti Suomeen erikoislähettiläänsä Jartsevin neuvottelemaan aluevaihdoksista, lupaamaan seitsemän kaunista ja kahdeksan hyvää. Ainoana ehtona kaikille vaihtoehdoille oli se, että osa Mannerheimin linjasta siirtyy Neuvostoliiton haltuun. Kauppaa ei syntynyt mutta hyvin kohta syntyi Molotov - Ribbentrop -sopimus. Kun kansainväliset olosuhteet olivat sopivat, alkoi Talvisota, jonka piti loppua Stalinin syntymäpäivään mennessä.

    Huhtikuussa 2014 Euroopan Neuvoston Parlamentaarinen Kokous Ukrainan tapahtumien vuoksi kielsi Venäjältä äänioikeuden kokouksessa sekä osallistumisen sen johtoelinten toimintaan. Elokuussa 2015 Eurooppa sai kokea pakolaisvirran räjähdysmäisen invaasion ja on kokemassa sitä yhä vieläkin.

    http://ruskline.ru/video/2016/01/19/v_nyneshnem_vide_pase_rossii_ne_nuzhna/

    В нынешнем виде ПАСЕ России не нужна (Venäjä ei tarvitse Euroopan Neuvoston Parlamentaarista Kokousta sen nykyisessä muodossa)
    19.01.2016
    Россия заплатит в этом году только треть своего взноса в организацию Совета Европы. Об этом сообщил председатель российской делегации в Парламентской ассамблее Совета Европы, глава комитета Госдумы по международным делам Алексей Пушков. В интервью программе «Мнение» он прокомментировал причины отказа российской делегации ехать на зимнюю сессию ПАСЕ.

    Venäjä oli raivoissaan erottamisen johdosta, koska sen mielestä tasavertaisen dialogin ehtona on Venäjän kaikkien toimien hyväksyminen. Muussa tapauksessa:

    "В нынешнем виде ПАСЕ России не нужна (Venäjä ei tarvitse Euroopan Neuvoston Parlamentaarista Kokousta sen nykyisessä muodossa)"

    Vuonna 1939 Stalin sanoi: "Venäjä ei tavitse Suomea sen nykyisessä muodossa." (Tarvittiin siis Kuusisen hallituksen Suomea.)

    VastaaPoista
  5. Tai Imgre Nagy joka itse oli kaulaansa myönten kiinni koko paskassa määritteli Mathias Rakosin ympärille ryhmittyneen klikin (joka oli hämmästyttävässä määrin myös juutalaistaustainen) seuraavalla tavalla (toisella kotimaiselle kielellä esitettynä):

    "They have no principles or opinions of their own. They will declare without compunction that black is white. In every case they curry favour with those in a position to assure them a better place in Party or state affairs, greater prestige, more income, broader authority, and – above all – a limousine."

    Imre Nagyn hirttäminen ei tee hänestä yhtään sen enempää pyhimystä kuin Suomen vuoden 1918 punaisista jauhopäistä jotka poliittisessa humalassaan ajoivat itsensä ja ennen kaikkea suomalaisen työväenliikkeen turmion tielle. Koskelan Jussilla oli tervettä vaistoa kun hän havaitsi näiden "kulkueiden" epäilyttävän ominaisuuden madaltaa ihmisten objektiivisuuden tasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesit kai, että "Koskelan Jussi" on fiktiivinen olento.

      Poista
  6. Kysyn Timolta onko olemassa mitään uutta (tai vanhaa) tietoa siitä miksi amerikkalaisten kuultiin letkauttaneen suomalaisille vuonna 1944 suurin piirtein siihen tapaan kuin että

    "... ette te tarvitse mitään tietoa Moskovan suunnalta. Teillähän on se teidän oma tietolähteenne siellä."

    (huom. ei ollut tarkka sitaatti ollenkaan)

    Tämä Tapio Tiihosen kirjassaan hyvin lyhyesti mainitsema asia viittaa kahteen mahdollisuuteen:

    1. Amerikkalaiset vitsailivat jostain Kremlissä istuvasta kommunistista muka "syväkurkkuna"

    2. Suomalaisilla ihan oikeasti oli oma solutettu henkilönsä lähellä tietolähdettä.

    Jos jälkimmäinen vaihtoehto siitä seuraa automaattisesti kysymys että kuka oli tuo syväkurkku.

    VastaaPoista
  7. Menee kai amerikkalaisen huumorin tiliin.

    VastaaPoista
  8. MINÄKIN KYSYN TIMOLTA:
    Viktor Vladimirov kirjassaan Näin se oli... kirjoittaa s. 219 "Lisäksi tiesimme, että SKP:n johdossa toimi Suopon agentti..."! Kukas se sitten oli? Kehen Viktor viittaa? On päässyt vallan ohi! Vaan Timomme taitaa tietää?
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimmo Rentolan mukaan skp-piirisihteeri veikko Hauhia tiedotti sosialidemokraattien n.s. puskalan toimistolle, joka puolestaan tiedotti supolle. Myös skp-sisäisen valvontaosaston johtajan Kauko Heikkilän on väitetty tiedottaneen puskalan toimistolle.

      Poista
  9. "Objektiivinen näkökanta"

    Кремль прокомментировал слова Грефа о России как «стране-дауншифтеров»
    20.01.2016
    http://ruskline.ru/politnews/2016/01/20/kreml_prokommentiroval_slova_grefa_o_rossii_kak_stranedaunshifterov/

    Пресс-секретарь президента Путина Дмитрий Песков прокомментировал заявление главы Сбербанка Германа Грефа о том, что Россия якобы стала «страной-дауншифтером».
    «Греф не является членом кабинета министров и имеет полное право на свою точку зрения. При этом он возглавляет крупнейшую финансовую структуру в стране, и его основная задача —защищать интересы акционеров этой структуры, а главным акционером этой структуры пока является государство», — цитирует слова Пескова РИА Новости...

    «В 1990-е годы было сформировано абсолютно антисоциальная, антироссийская с точки зрения нравственных принципов модель государства и бизнеса, когда государство делало вид, что-то регулирует, а бизнес делал вид, что-то производит. Возникла коррупционная олигархическая система, которая продолжает душить здоровый бизнес», - считает советник Президента.

    Venäjän suurimman pankin, Sberbankin johtajan German Grefin lausunto Venäjästä downshifterinä herätti vipinää. Presidentti Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskov ilmaisi asian näin:

    "1990-luvulla oli muodostettu valtion ja elinkeinoelämän
    eettisiltä periaatteiltaan epäsosiaalinen ja Venäjän-vastainen malli, jossa valtio näytteli tekevänsä jotain ja talouselämä puolestaan tuottavansa jotakin. Muodostui korruptoitunut oligarkkijärjestelmä, joka jatkaa terveen bisneksen kuristamista hengiltä."

    Milloin venäläinen korruptoitunut oligarkkijärjestelmä lähtee valloittamaan maailmaa?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.