Armeliaisuuden muodot

Armeliaisuuden velvoitukset ja rettelöinnin harha

Toinen toistaan merkittävämpi hahmo on nyt noussut moraalista säteilyään levittämään kertoen koko maailmalle, että viranomaistemme tekemät käännytyspäätökset ovat vääriä. Ei siis panna  niitä toimeen  ja tehdään uudet ja kivemmat .

Jos joku tähän maahan kutsumatta tullut asuu pari viikkoa torilla, niin tokihan hänen pitää saada tahtonsa läpi, vai miten se Soini asian ilmaisikaan? Vai oliko kyseessä sittenkin se pappi, joka meni kaavussaan viranomaisia vastaan hulinoimaan? Vai oliko jokin muu tarkoitus?

Pääsiäisen johdosta tietenkin huomattiin vielä kirkon levittämässä sanassa todeta, että viittaaminen viranomaisten lainvoimaisiin ratkaisuihin on verrattavissa Pilatuksen käsienpesuun. Niinhän se Jeesuskin kerran lainvoimaisella päätöksellä ristiinnaulittiin. Olisikohan tuo ollut parempi jättää tekemättä vai mitä tässä ajatellaan?

Joka tapauksessa kansankirkkomme asettuminen tällaisessa asiassa selvästi politiikan välikappaleeksi ja viranomaisten vastustajaksi asettaa sen jonnekin muualle kuin mihin asema uskonnollisena yhteisönä velvoittaisi. Luterilainen maamme ei ole teokratia eikä sen pidä sellaiseksi tullakaan.

Mahtoiko Jeesus kerran koota ympärilleen joukkoja taistellakseen viranomaispäätöksiä vastaan, vaikka varmasti ymmärsi, etteivät ne aina oikeita olleet, mukaan lukien hänen oma tuomionsa?

Eipä tietenkään. Turvapaikanhakijoiden maahan ottaminen tai ottamatta jättäminen  kuuluu maallisen regimentin alaan ja se on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys, jossa pelataan yhteisillä rahoilla. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa sellaiset kysymykset täytyy hoitaa normaalin proseduurin puitteissa eikä paikalle sattuneiden aktivistien mielen mukaan.

Sen sijaan, että olisivat ryhtyneet toteuttamaan armeliaisuutta kristittyinä, henkilökohtaisesti ja omilla varoillaan, nuo tietyt henkilöt alkoivatkin avoimesti osoittaa halveksivansa valtion pelisääntöjä ja vaativat veronmaksajien rahojen käyttämistä heidän omien, sinänsä varmaankin ihmisystävällisten mieltymystensä mukaisesti.

Tässä maailmassa nyt kuitenkin sattuu olemaan loputtomasti erilaisia mahdollisuuksia käyttää rahoja ja kaikkea muutakin, niin henkilökohtaista kuin valtiollista panostusta, myös jalosti ja hurskaasti. Kenttä on siis vapaa. Ei muuta kuin kristillistä rakkautta harjoittamaan ihan omin voimin tai sitten pyrkimään valtiolliseen vaikuttamiseen jonkin poliittisen puolueen kautta.

Koska nuo politikoimalla ja rettelöimällä kunnostautuvat ja kristillisyyden nimissä pelaavat filantroopit eivät näytä ymmärtävän ihan aikuisten oikeasti, mitä myötätunnon ja armeliaisuuden teot oikein voisivat olla, katsokoot mallia vaikkapa katolisen kirkon traditiosta, jonka viisaus seuraavassa linkissä on lapsille sovitettu. Valitettavasti teksti on italiaksi, mutta kuvistakin voi jotakin oppia.

Joka tapauksessa siis noista neljästätoista seitsemän työtä on ruumiillista ja seitsemän hengellistä. Tässä ei ole esitetty mitään löysää löpinää, vaan hyvin konkreettisia esimerkkejä sellaisista teoista, jotka arvatenkin antaisivat myös Jeesukselle hyvän mielen. Jeesustelijoista en osaa sanoa.

http://www.preghiereagesuemaria.it/bambini/le%20opere%20di%20misericordia%20spiegate%20ai%20bambini.htm

En linkkaa tätä pilkatakseni. Esitys on todellakin aivan valloittava ja myös velvoittava. Jotakin tästä hengestä soisi niillekin kristillisyyden kaavussa komeileville, jotka ovat valinneet hulinan ja joukkohysterian kristillisen rakkauden sijasta ja muka juuri sitä edistämään.

Yksi lohdutuksen muoto muuten on syntisten moittiminen. On myös sanottu, joskaan ei tässä luettelossa, että rangaistus on rikollisten oikeus. Asiat ovat sentään sukua toisilleen. Jospa nyt siis muistettaisiin tämäkin.

Paperittomuus on muuan rikos muiden joukossa, ehkä hyvinkin ymmärrettävä, kuten niin moni muukin rikos, vähänkö niitä on kiusauksia. Mutta jospa nyt ei totuutta unohdettaisi, silloin on vaara sortua varsinaiseenkin valehteluun. Mikäli rikollinen pannaan vankilaan, velvoittaa armeiliaisuus käymään häntä katsomassa. Vapauttamisesta ei puhuta mitään.

Toki tätä herttaista luetteloa lukiessa on mielestäni syytä pitää mielessä, että vaikka pyhiinvaeltajille kehotetaan antamaan majoitus, ei tämä tarkoita hidzran tai edes hajjin suorittajia. Mikäli tässä erehdyn, erehdyn vilpittömästi.

Ehkäpä pienet bambinot, kaikessa herttaisuudessaan, auttavat isoja setiä ja tätejäkin ymmärtämään, mikä ero asioilla ja toisilla asioilla on? Politiikka on politiikkaa ja hyväntekeväisyys on hyväntekeväisyyttä. Mikäli joku ei italiaa osaa, mahtanee nykyinen käännöskone tehdä tehtävänsä ainakin näin simppelin tekstin kohdalla.