Pahoinpitelijöiden puolue

Rikollisin puolue on löydetty

Kansamme lienee jo ymmärtänyt, että politiikka on tässä meidän maassa rikollista toimintaa. Onhan täällä yritetty puolueille hankkia jopa rahoitusta vielä valtion tukien ulkopuolelta kaiken maailman taulukaupoilla ja seminaareilla.

Rahoitussotkuista kirjoitetut palstakilometrit ovat varmastikin tehneet pysyviä muutoksia jonnekin takaraivoomme, josta heti kimpoaa refleksi, kun kuulemme vaikkapa sanan ”lautakasa”.

Melko tuppeen sahatulta tuntuu joka tapauksessa sellainen journalismi, jota Helsingin Sanomat tämän päivän numerossaan edustaa.

Tarkoitan sitä, että lukijalle tarjotaan eräänlaista puolivalmistetta, joka sopii käytettäväksi vain ja ainoastaan herättämään tiettyjä assosiaatioita tietyistä puolueista. Ehdokkaista, joita kuntavaaleissa sentään ennen muuta äänestetään, on valittu esittelyyn vain muutama satunnainen (?) yksilö.

Uutisen kohteena on selvitys ja lehti varoo visusti käyttämästä sanaa tutkimus, koska lapsikin näkee, ettei kysymys ole mistään pyyteettömästä tiedonintressistä. Päätoimittaja Mukka selittää, että esitetyn aineiston tarkoituksena on tukea sitä, että lukijoilla on käytettävissään riittävät tiedot oman äänestyspäätöksensä tekemiseksi…

Hetkinen, tämä artikkeli esittää siis tilastoja siitä, millaisista rikoksista eri puolueiden ehdokkaita vastaan on vuosina 2012-2017 nostettu syytteitä.

Kuten tunnettua, syytteen nostaminen ei tarkoita lainvoimaista tuomiota ja meikäläisen oikeuskäsityksen ja myös journalistisen käytännön mukaan ihmistä ei ole pidettävä syyllisenä niin kauan kuin asia on osoittamatta. Se nyt vain on niin.

Sitä paitsi tuntuu siltä, että monet hyvinkin paatuneet rikolliset saattavat jossakin elämänsä vaiheessa tehdä parannuksen ja oppia näkemään asiat uudella tavalla. Muuan esimerkki on Saulus, josta Damaskoon tien kokemusten jälkeen tuli Paulus, Paavali. Ja onhan meillä tämä Jan Jalutsi, josta on tullut siirtolaisten hyvä henki, oliko nyt Forssan puolessa.

Joiltakin tämä ilmeisesti siis onnistuu, ainakin siirtolaisten parissa, vaikka olisi varmaankin hyväuskoista ajatella, että suurin osa tämän päivän syntisistä koskaan olisi todennäköisiä tulevia paavaleita.

Kaikkihan me olemme syntisiä, luoja paratkoon. Sen mukaisesti kuuluu myös kaikkien puolueiden ehdokaslistalle syytteeseen joutuneita ihmisiä Vaikka heidän nimiään ei voi yleisesti ottaen kertoa, on toki mahdollista kertoa erilaisten oletettujen rikosnimikkeiden frekvenssejä puolueittain.

Näin saadaan kaiketi selville, ellei nyt rikollisinta puoluetta, niin ainakin syytetyin, mikäli katsotaan, että yksilön yksityiselämä siirtyy hänet listalleen ottaman puolueen piikkiin siinä laajuudessa kuin ehdokkaiden epäiyhistoria kertoo.

En ole varma, minkä logiikan mukaan näin voisi tapahtua, mutta ymmärrän sen, että ainakin jotakin tästä rikoksen tai oikeuslaitoksen kosketuksesta tarttuu myös itse puolueeseen. Varokoon ostaja!

Selvitys osoittaa, että suurimmissa kaupungeissa pahoinpitelyt ja muut henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikosepäilyt ovat useimmiten syynä, kun kuntavaaliehdokas on joutunut oikeuden eteen vuosina 2012-2017, kertoo Helsingin Sanomat.

Myönnän, ettei tiennyt tuota. Olisin itse odottanut, että erilaiset paperilla tehdyt fuskaukset olisivat olleet se yleisin tapa päästä tekemisiin virkavallan kanssa, ainakin nyt poliitikonkokelailla.

Mutta sitten seuraa myös asian pihvi: Pahoinpitelyistä nostetut syytteet ovat perussuomalaisten joukoissa neljä kertaa yleisempiä kuin muissa isoissa puolueissa.

Jassoo. Onkohan väkivaltainen ja pidäkkeetön ihmisaines ottanut juuri persupuolueen pesäkseen? Kukaties juuri tämä heijastaa tuon puolueen tunnettua fasistisuutta, jonka osoittaminen muilla keinoin on jäänyt vielä tekemättä?

Vai olisiko niin, että alttiudella väkivaltaan on muita selittäviä tekijöitä, kuten sosiaaliluokka, koulutustaso, ikä, sukupuoli ja ammatti?

Mikäli kysymys koskisi vaikkapa maahanmuuttajien rikollisuutta, otettaisiin nuo muuttujat ilman muuta tarkasteluun ja leimattaisiin ne laiminlyönyt selvitys tarkoitushakuiseksi vihapuheeksi. Tässä tapauksessa asia ilmeisesti on toisin.

Kun äänestän vaaleissa, tunnen kyllä vastenmielisyyttä kannattaa esimerkiksi henkilöä, joka on ollut koulukiusaaja, jengipahoinpitelijä tai vaikkapa höyrähtänyt militaristi. Sen sijaan esimerkiksi tuomio ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”, joka on annettu sellaisilla perusteilla kuin viime vuosina on uutisten mukaan tapahtunut, ei tee minuun erityisempää vaikutusta.

Kaiken kaikkiaan tuo amatöörimäinen selvitys on niin tarkoitushakuinen, että lapsikin ymmärtää mistä on kysymys ja osaa paheksua moista journalismia. Pidän todennäköisenä, että tämä yritys toimii kuin talvisodan neuvostopropaganda eli suoraan tarkoitustaan vastaan.

Päätoimittaja Mukka päättää selvitystä koskevan kommenttinsa: ”Sinun tehtävänäsi on päättää, onko näillä tiedoilla jotain väliä.”

Eiköhän niillä ole. Aivan erityisesti väliä on tämän tason selvityksillä.