tiistai 4. joulukuuta 2018

Siivottomuuden psykologiaa


Lannan levittely kaupungeissa

Kuten jossakin yhteydessä tuli jo mainittua, Jätkäsaaren miljöö vaikuttaa harvinaisen onnistuneelta ja kerrotaan, että sen suunnittelussa onkin otettu oppia menneiltä sukupolvilta ja unohdettu se hybris, jota Le Corbusierin ja Alvar Aallon tapaiset arkkitehdit edustivat ja joka tuotti yleensä kaameita ympäristöjä.
Muistelen, että Erich Fromm otti funktionalismin esimerkiksi ns. kuolemanvietistä, joka muutenkin oli pahoin pesiytynyt futurismiin.
Psykoanalyysiä ei kenenkään ole pakko ottaa vakavasti, mutta joskus -ei aina- se tuottaa intuitiivisen tunteen siitä, että jotakin oleellista on ihmismielen syövereistä, niitä ahkerasti nuohotessa sentään löydetty.
Rationaalisuus on tässä maailmassa yhtä vähän ihmisen käytöstä selittävä asia kuin se kelpaa kaiken kattavaksi osviitaksi ihmiselämän suunnitteluun. Neuvostoliitossa muuan Gastev otti tavoitteekseen elämän koneellistamisen ja tässä asiassahan hänellä oli myös läntisiä aateveljiä.
Aikaansaannokset olivat lähinnä huvittavia, mutta monet niistä, siis nuo laatikkotalot, valitettavasti seisovat paikoillaan sata vuotta ja kauemminkin. Niitäpä siis joudumme niin sanoakseni ihailemaan.
Kuljeskelin eilen taas hotelli Clarionin lähituntumassa, jossa viehättävien kujien keskellä nousi päällimmäiseksi yksi asia.
Se oli tolkuton roskaisuus. Kahvimukeja, sätkiä, kaljapurkkeja ja epämääräisiä muita jätöksiä oli katu kirjavanaan. Ei siellä tainnut olla roskiksiakaan, mutta oli selvästi nähtävissä, että jotkut asukkaat (vai ohikulkijat?) eivät vähääkään välittäneet siitä, millaisessa ympäristössä joutuivat elämään.
Pohdiskelin, oliko kyseessä kenties se sama feministinen ote arjen haasteisiin, jollaista löytyy nykyään kaikkien naistenlehtien, mukaan lukien hesarin, sivuilta, enkä löytänyt selvää vastausta. Ehkä sillä on asiassa osansa.
Samana päivänä satuin vielä Narinkkatorille, jossa kyllä löytyi roskakoreja, mutta aivan niiden vieressäkin oli myös sadoittain sätkiä, kaljapurkkeja, ruoka-annosten kääreitä ja niin edelleen. Yhtään kadunlakaisijaa ei näkynyt enkä muista sellaisia nähneenikään enää herran aikoihin.
Miten moinen leväperäisyys on selitettävissä?
Kyse ei voi olla pelkästä laiskuudesta ja saamattomuudesta. Kun sätkä heitetään metrin päähän tuhka-astiasta, on kyseessä jonkinlainen aktiivinen teko. Täytynee päätellä, että tekijä haluaa pakottaa muut ihmiset katsomaan kättensä töitä.
Joissakin tapauksissa, etenkin nuorisolla, asia on tavallaan ymmärrettävä. Kun on joutunut niin sanoakseni maailmaan heitettynä keskelle käsittämätöntä ja mahtavaa koneistoa, voi tuntea tarvetta edes jollakin tavalla osoittaa voivansa vaikuttaa ympäristöön.
Nuo vaikutuskeinot ovat hyvin rajalliset sillä, jolta puuttuu henkisiä ja sosiaalisia resursseja. Niinpä oman merkityksen todistaminen tekemällä edes jotakin vahinkoa, voi tuntua houkuttelevalta. Se niin sanottu anarkismi, jollaista nuoriso kannattaa, lienee juuri tätä kantaa.
Psykoanalyysi on selittänyt asian liittyvän siisteyskasvatukseen. Ulosteet ja niillä tuhriminen ovat vauvalle alkeellisen ylpeyden aihe ja lahja, jota hän haluaa antaa vanhemmilleen.
Jos se torjutaan ja lasta jopa sen johdosta nöyryytetään, syntyy ylitsekäymätön trauma, jota puretaan vielä aikuisenakin.
Onkin helppo ymmärtää, että vaikkapa hienon patsaan tuhriminen tussikynällä on eräänlainen vastine sen tuhrimiselle ulosteella. Siinä vähävoimainen yhteiskunnan osanen pakottaa kaikki, mahtavimmatkin, katselemaan ja ikään kuin haistelemaan omia tuotoksiaan, joista hän on ylpeä, koska ne ovat hänen.
Kapinaahan se on, vulgaarianarkistisessa mielessä ja siis toimintaa, jota poliittisessa vasemmistossa nykyään selkärankareaktiona aina periaatteessa kannatetaan.
Tuntuukin siltä, että tuo julkinen sikailu olisi tuskin mahdollista, ellei sillä olisi myös jonkinlaista tukea myös päätöksentekijöiden keskuudessa.
Muuan aikakautemme erikoisuus on se, ettei talonmiehiä eikä kadunlakaisijoita enää palkata. Sen sijaan jokin yhtiö käy, jos käy ja milloin käy, ajelemassa paikalla lakaisukoneella. Roskien heittely kadulle on tavallaan normalisoitu luvalliseksi toiminnaksi. Sen seuraukset hoidetaan sitten yhteiskunnan puolesta.
Vanhan ajan keppiä käyttävää talonmiestä tai edes kadunlakaisijaa on kuitenkin vaikea korvata.
Arvaan, että jossakin vaiheessa Jätkäsaarenkin kujat asutulla alueella ovat sitten hetken verran siistejä. Clarionin ohi kulkevan kadun vartta ei kuitenkaan siivoa kukaan, ainakaan meren puolelta.
Se saa vapaasti kehittyä sellaiseksi kuin Amerikassa on tapana esimerkiksi Washington D.C.:n tummaihoisten asuinalueella. Mutta Amerikkahan lienee useiden ihanteena joka tapauksessa ja joka suhteessa.
Toki Venäjälläkin, etenkin maaseudulla, oli jätteiden heittäminen ympäristöön ollut maan tapana. Ja mitä vaikkapa sätkiin tulee, kerran maailmassa ne heitettiin ehdottomasti sammuttamattomina roskikseen, papereiden sekaan. Eleen lienee ajateltu olevan niin sanotusti cool.
Mutta tilanne on sielläkin muuttunut. Ja mitä ympäristön roskaamiseen tulee, ovat monet Aasian maat siinä suhteessa mallikelpoisia, niin modernisoituneita kuin ovatkin. Kunnon sakot roskaamisesta taitavat saada ihmeitä aikaan.
Tätä mietin, kun suomalainen opas johdatti jotakin aasialaista ryhmää Jätkäsaaressa, kohti roskilla saastutettua aluetta, joiden asukkaiden tavoista ja tasosta heillä epäilemättä muodostui tietty, hyvin perusteltu käsitys.


18 kommenttia:

  1. Se on sitä uussivistymättömyyttä, jonka uusvasemmistolaisuus on niin jalomielisesti tuonut uusiokäyttöömme. Kadunlakaisijahan muistuttaa epätasa-arvoisesta maailmasta ja siksi heitä ei saa enää palkata, ei vaikka koulutukseltaan juuri siihen ammattiin sopivia tulee maahamme tuhansittain joka vuosi. Patriarkaalinen hierarkiayhteiskuntahan perustui siihen, että yhteisön yhden osan identiteettinä oli palvella toista osaa. Se että nykyään kaiken työn tarkoituksena on palvella yhteisen päämäärän eteen, ei merkitse uusvasemmistolle mitään, koska niin on jos siltä näyttää ja kadunlakaisja, piika ja roskakuski päivittäisenä näkynä muistuttavat hyviä ihmisiä yhteiskuntamme jatkuvasta epätasa-arvosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa roskaisuus olla enempi teidän oikeiston vika: tyhmyys (myydään roskia) ja ahneus (siivous maksaa) kun ovat huono yhdistelmä.

      Poista
  2. Suomen lehdissä väitetään Rooman olevan tukehtumassa omiin jätteisiinsä, mutta enpä täällä pari päivää kuljeskeltuani ole ongelmaa huomannut lainkaan.

    Jätkäsaaresta Etelärantaan hypätäkseni eka kirjani ilmestymisen aikoihin 2010 haettiin sinne lehti-ilmoituksella apua ymmärrykseen, ja palkattiin Apunen.

    No, helppohan sieltä Roomasta käsin on huudella, sanotaan.

    VastaaPoista
  3. Ruotsalainen elokuvaohjaaja Ruben Östlund voitti ratkihauskalla postmodernismikritiikillään "The Square" Cannesin Kultaisen Palmun viime vuonna, ja teos palkittiin myös Euroopan elokuva-akatemian toimesta vuoden parhaana elokuvana. Mehän näimme tuon elokuvan YLE:n Teema-kanavalla viime viikolla, ja se on edelleenkin katsottavissa Areenassa.

    Filmin koko oivallus on oikeastaan siinä absurditeetissa joka saa aika monet vähänkään ajattelevat ihmiset nykymaailmassa kysymymään: herranjumala, mitä ihmettä tämä-ja-tämä asia tekee tässä-ja-tässä nimenomaisessa yhteydessä? -- Elokuva alkaa siitä että modernin taiteen museon kuraattori selittää hehkeälle naistoimittajalle nykytaiteen salaisuuksia lähtien kysymyksestä, että jos toimittajan käsilaukku otettaisiin ja asetettaisiin näytteille galleriaan, olisiko se silloin taidetta?

    Sen jälkeen mikään elokuvassa ei enää ole oikein "oikealla" paikallaan. Ei mikään konkreettinen, ei mikään ajateluksellinen, ei mikään käyttäytymiseen kuuluva -- eikä myös mikään moraalinen. Kaikki, koko näennäisen hyvinvoiva ja sivistynyt elämä, on nyrjähtänyttä ja näyttäytyy hykerryttävän absurdina. Simpassi vaeltelee huoneessa kun rakastelukohtaukseen valmistaudutaan, ja filmin kohokohdassa performanssitaiteilija pysy oman performanssinsa raameissa vaan rikkoo röyhkeästi taiteen ja todellisuuden rajan.

    Östlundin elokuva esittää koko aikalaistodellisuutemme -- ja vallankin ruotsalaisen kansankodin -- juuriltaan nyrjähtäneenä, ja ihan hyvin voisi kysyä myös, eivätkö nuo roskat ja jätekasat kaupungin siisteimmin ideoiduissa miljöissä voisi kaiken toivon jo menettäneen, kyynisyyteenkin jo väsyneen, ja yhteiskunnan kaikinpuoliseen järjettömyyteen enää kunnon sotamies Svejkin tavoin vain lisää löylyä heittäen suhtautuvan silmin nähdä, hmmmm, modernina taiteena?

    Valitettavasti vain tämä aikalaistodellisuutemme tosiaan istuu kiinni omassa tervassaan niin tiukasti, ettei esimerkiksi Östlundin elokuvilla ole ollut paljoakaan katsojia. (Teattereissa kiertäessään "The Square" keräsi parituhatta katsojaa -- ajatella, maailman ja Euroopan parhaana palkittu teos.) -- Kannattaa nostaa ylös myös ohjaaja yksi aikaisempi tuotos, elokuva "Play", joka on tyylipuhdasta monikulttuurikritiikkiä alusta ahdistavaan loppuun saakka. Siinä esimerkiksi on noita kadunlakaisijoita, jotka "poliittisen korrektisti" anteeksi pyydellen siivoavat roskia maahanmuuttajanuorten jengin penkin alta. -- Olen kirjoittanut siitäkin esseen pohjustaen analyysia mm. Durkheimilla ja Hannah Arendtilla, ja "The Square"-arvioon pääsee nimeäni klikkaamalla.

    VastaaPoista
  4. Suomessa käveli läpi elokuvateattereiden filmi julkkishenkilöstä alkuperäiseltä nimeltään Heinonen, mutta tunnettaisiin Siilasvuona jos nimi ei olisi varattu, sillä eihän viimeisestä sodasta ole kulunut juuri aikaakaan, eikä mitään saa unohtaa.

    VastaaPoista
  5. Roskaongelman näkemiseen tarvitaan sisä- ja ulkosiisti ihminen. Muistan aina sen, kun muotiin tuli "Huomaavaiset tupakoitsijat"-termi. Jostain käsittämättömästä syystä en koskaan nähnyt tupakoitsijoiden laittavan tumppejaan roskiin, mutta selitys on luultavasti siinä, että huomaavaiset eivät halua huomiota. Nykyään on muutama ihminen, jotka ovat keränneet luonnosta jo satatuhatta tumppia kukin, mutta he eivät ehkä ole niin huomaavaisia kuin tupakoitsijat, jotka eivät halua tietää edes muoviongelmasta, joka planeettaa on kohdannut kaiken tämän huomaamisen seurauksena.

    VastaaPoista
  6. "ettei talonmiehiä eikä kadunlakaisijoita enää palkata. Sen sijaan jokin yhtiö käy, jos käy ja milloin käy, ajelemassa paikalla lakaisukoneella."

    Kyllä minä tästä syyttäisin pikemminkin oikeistoa: kun kaikkinaiset kustannukset halutaan minimoida lakaisukone tulee halvemmaksi, ympäristön laadusta ja sosiaalisesta kontrollista viis. Enkä tahtoisi liittää myöskään vakiintunutta vasemmistoa (=demarit) mihinkään kapinointi- ja roskaamisaatteeseen, eiköhän ne ole hyvinvointivaltion kannattajia. Sen sijaan äärivasemmistosta ja vihreistä en antaisi takuuta.

    Psykoanalyyttinen tulkinta roskaamisen henkisestä taustasta tuntuu sen sijaan hyvin uskottavalta.

    VastaaPoista
  7. "Jätkäsaaren miljöö vaikuttaa harvinaisen onnistuneelta ja kerrotaan, että sen suunnittelussa onkin otettu oppia menneiltä sukupolvilta ja unohdettu se hybris, jota Le Corbusierin ja Alvar Aallon tapaiset arkkitehdit edustivat ja joka tuotti yleensä kaameita ympäristöjä."
    Laitanpa tähän jo vuosia sitten kirjoittamani pohdiskelunpätkän, joka sivuaa samaa asiaa.

    - Aalto ei näytä piitanneen lainkaan siitä, miten ihminen jalankulkijana pyrkii valitsemaan reittinsä. Tämä näkyy piinallisen selvästi esimerkiksi Otaniemessä, johon ei suunniteltu luontevan suoraa reittiä edes Teknillisen Korkeakoulun päärakennuksen ja Dipolin tai Dipolin ja kauppakeskuksen välille. Rovaniemen kehuttu poronsarviasemakaava on minulle vain eksymisen ja ihmettelyn aihe, mutta onneksi en ole joutunut sitä paljoa käyttämään. Hänen luomaansa mallia ja ajattelutapaa on toteutettu yleisemminkin suomalaisessa arkkitehtuurissa, malliesimerkkinä Pietilöiden suunnittelema Tampereen Metso-kirjastotalo, jonka parkkipaikalta joutuu pujottelemaan tippuvan räystään alta kummallista ränniä pitkin.

    Katsokaapa ympärillenne ja miettikää, kuinka paljon ajatusta Suomessa on käytetty erilaisten laitosten ja alueiden jalankulkureitteihin. Ihmetelkää itse, millaista reittiä ihmisten odotetaan kävelevän jonkin kauppakeskuksen tai sairaalan parkkipaikalta sisäänkäyntiin. Luontevimmalla reitillä on pensaita ja kiveyksiä ja talvella lumivalli. Ja jos A-ovelle sattuukin olemaan suora reitti, niin B-ovelle ei ole.
    Autoilijana saa ihmetellä, miksi koululaiset pyrkivät kadun poikki lumivallien yli pysäkin ja koulun kohdalla, vaikka suojateille ei ole edes 200 metriä. Turha ihmetellä, kun itsekin kokisi vastenmieliseksi pitkän kiertämisen, jos olisi jalankulkijana samassa paikassa.
    Tämän suomalaisen arkkitehtuurin häpeäpilkun takana taitaa piillä syvä ja ylimielinen piittaamattomuus ihmisen käytännön toimintaa ohjaavista vaistoista. Niitä pidetään epärationaalisina ja kehittymättöminä, vaikka juuri niiden avulla on mahdollista suoriutua tavanomaisista asioista ilman jatkuvia älyllisiä ponnistuksia. Kun otetaan huomioon, että äly on rajallinen luonnonvara, ihmisiä ei pitäisi pakottaa tuhlaamaan sitä jokapäiväisiin rutiineihin, jotka hoituisivat paremmin vaistonvaraisesti.

    Roskaamisesta olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

    VastaaPoista
  8. Ja niin tapahtui että kun tietoon tuli Matti Apusen päätös lähteä Etelärannasta soutelemaan avarammille vesille, uutinen peitettiin Ahon laitaan Moskovan sumuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Po. "lähteä kirkkoveneiden Etelärannasta soutelemaan avarammille yksilöiden vesille, uutinen peitettiin Ahon laitaan Moskovan sumuihin."

      Poista
  9. "unohdettu se hybris, jota Le Corbusierin ja Alvar Aallon tapaiset arkkitehdit edustivat ja joka tuotti yleensä kaameita ympäristöjä."

    Ikävä kyllä kuuntelin eilen Radio 1:stä, jossa noin klo 15 jälkeen joku arkkitehtuurin proffa sanoi, että nykyopiskelijat ovat hyvin funktionalistisia ja ennnusti laatikkoarkkitehtuurin paluuta ja että Oodi olisi viimeinen wau-arkkitehtuurin edustaja Helsingin keskustassa. Itse kannattaisin kertaustyylejä.

    VastaaPoista
  10. Olisiko kuitenkin kysymys tumpeista eikä sätkistä? Sätkähän on yleensä Rizla-merkkiseen sätkäpaperiin kääritty savuke, filtterillä tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vaan että kansakunta kuolee, vähempi roskia kaduilla.

      Poista
    2. Kyllä se toinenkin kansakunta niitä osaa kylvää.

      Poista
  11. Enemmän kuin Länsisataman ympäristöä häpeän Suomenlinnaa kun sinne viedään turisteja.Tukholmassa käydessä olen nähnyt että jopa satamaterminaalin viereisen makasiinin kivijalkaa maalattiin ja keskustassa rannassa mistä turisteja kuljettavat veneet lähtevät puhdistettiin kivien välistä heinät kaasutoholla.

    Sen sijaan Suomenlinnassa on ruokottamossa kunnossa olevia rakennuksia joista maali hilseilee. Valleilla lojuu suustaladattavia varmaan jostain 1800-luvulta olevia tykkejä maassa. Onko täällä todella varaa antaa harvojen museoesideiden lojua heitteillä. Eikö museoväki saa teetettyä niille edes alkuperäisten jalustojen replikoita jos niitä ei ole jäljellä.

    Eipä sen puoleen ei siinä linnoituksessa joka jäi suurimmaksi osaksi paperille ole nyt hirveästi näytettävää.Mutta sekin vähä on osin rähjäistä kuin alleviivaten kuinka köyhä maa Suomi lopulta on. No tosiasiahan on että Tukholmassa on nähtävää monin verroin Helsinkiin verrattuna.

    Mitä seinäntöhrijöihin tulee niin Helsingin taidemuseossa oli kesällä näyttely graffiti kulttuurista. Siellä oli lähinnä kuvia tuhruista niin Stadista kuin Gotham Citystä. Siellä pyöri myös video Tukholman metrossa toteutetusta performanssista. Siinä joku nuori mies maalaa metrovaunua täyteen tuhruja matkan aikan. Videota käsiteltiin oikeudessakin mutta koskaan ei pystytty tunnistamaan kuka videon kommandopipoinen taiteilija oli.

    VastaaPoista
  12. Eihän tää mitään siihen verraten, kun varhaisella keskiajalla joissain Euroopan kaupungeissa oli määräykset, että kun tyhjensi ikkunasta likaämpärinsä, tuli ensin huutaa kadulla kulkeville varoitus...
    Mitäs arvelette, mistä juontaa kehitys, jonka päätepiste on tämä.

    Minä uskon, että Aivan 1. porras (matkalla tuohon sotkuun) on siinä, että nainen ei saanut olla feminiininen...siis (minun mielestäni) ei nainen...ei vapaa käyttämään hänessä "piileviä" luontaisia lahjojaan.

    VastaaPoista
  13. Kun ajelin polkupyörällä amerikan poikki, siellä oli niitä "Adopt A Highway"-kylttejä. Ja ne osuudet olivat tosiaan siistempiä. Tuli mieleen, että johtuukohan tuo myös tai etupäässä siitä, että ihmiset tajuavat, että ikkunasta heitetyn harmittoman roskan joutuu joku kuitenkin myöhemmin poimimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun kävelet pari kilometriä Washingtonin Mallilta mustien asuinalueelle, näet sellaisen Augiaan tallin, että sen siivoamista ei liene kukaan vakavissaan suunnitellutkaan.

      Poista

Kirjoita nimellä.