perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kurittajien rankaiseminen

 

Kurittajat

 

Venäjänkielisessä tekstissä törmää usein sanoihin karat ja karatel. Sanakirjan mukaan kyse on rankaisemisesta, mutta käännös on aina huono silloin, kun tarkoitetaan yksinkertaisesti suojattoman väestön terrorisointia, kuten usein tarkoitetaan.

Minusta parempi käännös onkin kurittaa/kurittaja. Vaikka sanasta kuri onkin suomessa tehty myös disipiliinin synonyymi, on sillä selvästi myös väkivaltaan/pahoinpitelyyn viittaava merkitys. Ja sellaistahan ne karatelit tekevät. Saattaa ollakin, että olemme saaneet koko kurittamisen venäjästä (karat).

Mitään rankaisemistahan ei avuttoman väestön kaltoin kohtelu sinänsä merkitse, sillä ensin täytyisi olla rikos. Ja rikos ja rangaistus on sitten venäjäksi prestuplenije i nakazanije. Karatelit tekevät pahojaan ilman, että siihen olisi annettu mitään legitiimiä syytä, esimerkiksi vallankumouksellisella terrorilla tai sissitoiminnalla.

Terrori, hallitseminen pelolla on kurittajien (karatel) tarkoituksena. Tietenkin asiaa voidaan yrittää myös kaunistella rangaistukseksi: mitäs rikkoivat meidän antamiamme sääntöjä…

Muuan hyvin tunnettu kurittaja Venäjän historiassa on Mihail Muravjov, tunnettu myös nimellä hirttäjä-Muravjov, joka kuritti Liettuan ja Valko-Venäjän seutuja Puolan vuoden 1863 kapinan jälkeen. Tunnetaan myös Vilnan Muravjovina (Muravjov-Vilenski).

Tuon kapinanhan katsottiin vaarantavan valtakunnan yhtenäisyyden. Vanhan Puolan valtakunnan palauttaminen, mitä ulkomaat ainakin moraalisesti tukivat, oli suurin pelon aihe. Toinen, siihen samaan ongelmakimppuun liittyvä, oli valkovenäläisen kansallisuuden eroaminen kolmiyhteisestä venäläisyydestä (Iso-, Vähä- ja Valko Venäjä).

Niinpä Puola ja Liettua pantiin kuriin. Vanhan itsehallinnon rippeetkin hävitettiin, uniaattikirkko likvidoitiin, kansankielinen opetus kiellettiin ja samoin jopa puolan puhuminen julkisilla paikoilla. Hirttäjä-Muravjov ripusti lyhyessä ajassa 750 ihmistä hirsipuihin.

Muravjov eli Muurahaisela on Venäjällä yleinen sukunimi. Sen kantajat ovat voineet valita puolensa historiassa kertomalla olevansa joko hirttäjä-Muravjovin (Muravjov-vešatel) sukua tai sitten hirtetyn Muravjovin (Muravjov povesennyi) sukua (viittaa sen nimiseen dekabristiin).

Edellinen joka tapauksessa on kurittajan arkkityyppi, joka jo omana aikanaan siinä määrin leimautui, että Pietarin kuvernööri suorastaan kieltäytyi antamasta hänelle kunniamerkkiä ja nimitti häntä ”ihmissyöjäksi”.

 Läntisen Venäjän kuritusoperaatiossa häntä avusti vielä kenraali Kaufman, joka tunnettiin Keski-Aasian valloittajana (venäjän valloittajaa merkitsevä sana pokoritel, kukistaja tulee sanasta pokornyi, nöyrä eli tarkoittaa oikeastaan nöyryyttäjää). Kaufmanin vihollisten tappiot olivat jopa monisatakertaiset verrattuna hyökkääjään, mikä kertonee jotakin sodan luonteesta. Tällaisista asioistahan tuohon aikaan oltiin yleisestikin ylpeitä.

On syytä uskoa, että nyt käynnissä olevan erikoisoperaation Ukrainassa oli määrä olla samantyyppinen rankaisuretki karatelnaja operatsija kuin aikoinaan Puolan ja Keski-Aasian operaatiot. Mitäpäs noilla ukropeilla oli panna Venäjän, suurvallan huippumoderneja aseita vastaan. Ei kun kurittamaan!

Tilanne, jossa toinen vain lyö ja toinen ottaa vastaan, on tyypillinen kurittajan ja kuritettavan suhde. Mikäli sellaista taas kuviteltiin, jouduttiin katkerasti katumaan. Ne ihmeaseet, joita Venäjä on viimeiset kymmenen vuotta hehkuttanut, ovat olleet yhtä tehottomia kuin vanhatkin aseet. Ei suurta maata oteta haltuun muuten, kuin monilukuisen jalkaväen avulla ja loputtomin uhrein.

Kaiken häpeän kukkuraksi Ukraina on nyt tuhonnut yhden Venäjän arvokkaimmista ja tuhoamiskykyisimmistä yksiköistä, risteilijä Moskvan, jonka taisteluarvon voinee arvioida vastaavan yhtä divisioonaa. Lisäksi vakuutetaan, että temppu tehtiin ihan Ukrainan itse kehittämällä ja rakentamalla aseella. Siinä kuritettiin Venäjän laivastoa oikein kunnolla…

Mutta yhäkin vallitsee sodassa tietty epäsymmetria: Venäjä toimii koko ajan Ukrainan alueella, mutta Ukraina selvästi kainostelee toimimista Venäjän alueella. Tyhmimmät putinistit ovatkin kauhistelleet niitä pieniä poikkeuksia, joita on tapahtunut: kuinkas sitä nyt noin kehdataan? Kuritettavan ei ole sopivaa irtautua roolistaan, muuten voi vaikkapa sota syttyä…

Niin, Ukrainan kannalta vieraan maan täysimittainen hyökkäys on varmastikin casus belli. Puheet erikoisoperaatiosta ovat jo kauan olleet pelkkää komediaa, joka ei mene edes tyhmimpiin aivoihin. Venäjää on kuitenkin yhä vain karttanut sanan ”sota” käyttöä, sillä hyökkäyssodan aloittamisenhan maan laki kieltää ja määrää sellaisesta jopa 20 vuotta vankeutta. Vankeutta on rutkasti luvassa myös niille, jotka kutsuvat asioita oikeilla nimillään. Nomina sunt odiosa. Orwellilaisempaa ei voisi enää olla.

Valloittajalle eli nöyryyttäjälle  -pokoritel- on sietämätöntä, ettei uhri nöyrrykään, vaan sen sijaan nöyryyttää kurittajaa. Suurvaltasovinismin elähdyttämälle kansalle tämä on myös myrkkyä ja on selvää, että kostoa vaaditaan. Hyvä yrityshän on mennyt aivan penkin alle ja tehnyt koko suurvallasta naurun aiheen.

Suurvallan kannalta tämä on harmillista -za deržavu obydno- kuten venäläinen sanonta kuuluu. Pitkän päälle hyökkääjä todennäköisesti voittaa, kuten se voitti talvisodassa, mutta onhan sitä ainakin pahasti höyhennetty. Talvisodassa ei koskaan päästy Suomeen tekemään suurta kuritusoperaatiota, miten käynee Ukrainassa?

 Huumorin ystävän on nyt ainakin pakko nauraa risteilijä Moskvan johdosta esitetylle maljalle:

Venäjän laivastolle! Pohjaan! Ei kilistetä (За русский флот! До дна! Не чокаясь.). Kyseessä on siis sen venäläisen tavan huomiointi, ettei vainajille saa kilistää…

14 kommenttia:

  1. "Pitkän päälle hyökkääjä todennäköisesti voittaa"

    Ei mielellään edes ajattele, mitä siitä seuraa Ukrainen kansalle, viattomille siviileille, ettei vain 25-vuotinen "denatsifikaatio" TS Puolan kohtalo 1796-1918.

    VastaaPoista
  2. Valehtelee kuin suola-venäläinen! Vanha kansa tiesi ja tunsi venäläisten tavat satojen vuosien ajoilta kun laukkuryssät ja suolakauppiaat samosivat pohjois- ja itä-Suomea. Kauppaa toki käytiin, mutta tietyllä varauksella...

    Nykypolvet eivät kaiketi ole oikein muistaneet vanhan kansan varoituksia rajan takaisesta elämästä ja näiden tavoista ynnä käytännöistä? Ennen Ukrainan sotaa Naton kannatus oli parin kymmenen prosentin luokaa, mutta nyt se taitaa lähennellä jo 70 prosenttia! Onhan se valtava muutos vain parissa kuukaudessa, sanotaan mitä sanotaan.

    Kysymys kuuluu, miten kauan mielipuolisella valehtelulla voikaan pärjätä? Valehtelemalla omaa kansaa kohtaan ja valehtelemalla sivistynyttä maailmaa kohtaan. Sivistynyt maailma lienee jo herännyt, ja Suomi näistä viimeisimpänä, siltähän tämä näyttää.

    Olen taipuvainen uskomaan, että Venäjällä käy samoin kuin Jugoslavian hajoamissodissa, eli hallinto valehteli valehtelemasta päästyään, mutta yks-kaks hallinnosta nousi merkittävä ja vaikutusvaltainen henkilö, joka kylmän viileästi totesi valehtelun menneen jo liian pitkälle. Eipä sitten mennyt kauaakaan, kun serbihallinto romahti! Valehtelun "paljastaja" säilytti nuppinsa, mutta valehtelijoille tuli noutaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kysymys kuuluu, miten kauan mielipuolisella valehtelulla voikaan pärjätä? Valehtelemalla omaa kansaa kohtaan ja valehtelemalla sivistynyttä maailmaa kohtaan. Sivistynyt maailma lienee jo herännyt, ja Suomi näistä viimeisimpänä, siltähän tämä näyttää."

      Venäjän propaganda on mennyt länsimaissa läpi vuosina 1994-2022. Venäläisten informaatio-operaatiot ovat olleet valtaisa menestys. Siinä kalpenee esimerkiksi Aatun "menestykset" joilla kulissia pidettiin pystyssä vain muutamia vuosia.

      Ongelma on se, että esimerkiksi keskiverto suomalainen ymmärtää propagandaksi vain suoranaisen valehtelun tyyliin "ensimmäinen kosmonautti laskeutunut Merkuriukseen". Erityisen tuhoisaksi ilmiö nousee länsimaisen propagandan yhteydessä, jota tuetaan kuvamateriaalilla. Myös kaikenlainen mediakrittisyys ja lähteiden vertailu on suorastaan julistettu pannaan ja meidän pitäisi uskoa "totuusmedia". Voi vain kuvitella miten pari vuosikymmentä sitten "totuusmedia" sanaa käyttävä opiskelija olisi suorastaan naurettu ulos luennolta, jopa avoimen yliopiston viestinnän luennolta.

      Nykyaikainen propagandisti ymmärtää ihmisen ajattelun olevan heuristista ei loogista. Vain pieni osa väestöstä pystyy formaaliin ajatteluun ja nekin jotka pystyvät käyttävät sitä lähinnä ydinosaamiseen liittyvissä asioissa. Propagandaa on se, että päästään määrittelemään mistä puhutaan ja kenen ehdoilla sekä termeillä. Näin vaikutetaan ihmisten skeemoihin ja ihminen on tullut "ihan ite" johtopäätökseen Y tai X. Tässä vaiheessa jo 90% väestöstä on pudonnut kelkasta ja miettii Aamulehden tai Turunsanomien otsikoita ja toteaa, että kaikki hyvin kun kosmonautit eivät ole laskeutuneet vieraille planeetoille.

      Esimerkiksi suurin osa suomalaisista uskoi ihan tosissaan vuonna 2008, että Georgia oli hyökännyt häikäilemättömästi rauhanturvaajien kimppuun, eikä ansainnut muuta kuin halveksuntaa. Voin vain kuvitella miten GRU:n ja FSB:n ja venäjän ulkoministeriön refleksiivisen kontrollin erikoismiehet poksauttelivat shamppanjapulloja auki.

      Mikä tahansa valhe paljastuu kun joudutaan alastomien tosiasioiden eteen ja propaganda menettää voimansa. Tuollainen alaston hetki oli Saksan hyökkäys Puolaan vuonna 1939 tai Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022.

      Kuitenkin me länsimaalaiset olemme autuaasti unohtaneet Afganistanin romahduksen. Totuus on se, että läntiselle yleisölle valehdeltiin lähes 20 vuoden ajan tilanteesta maassa. Mitään suurta kohua Afganistanin katastrofi ei aiheuttanut. Miksi ei - disinformaatio on disinformaatiota oltiin kuinka hyvällä asialla tahansa?

      Poista
    2. Me "länsimaalaiset". Suomalainen puhunee suomea ja lukenee suomeksi. Se kumminkin on valtaväestön kieli maantieteellisellä sijainnilla nimeltä Suomi. Ulkomaalaiselle Finlandia. (Muistanen töistä työkaverin kuka oli alkujaan Virosta. Ain kun tuli puhetta Virosta, hän kohteliaasti korjasi: -Ei se on Eesti.)
      Lähtökohdin jaksane nykyisellään lukea ulkomaita koskevia uutisia. Aina on jossain jokin ongelma ja sinne pitää joko lähteä tai lähettää rahaa tms. Jos väki kaikkeen reakoisi mitä viestinnässä on tarjolla niin sula mahdottomuushan tuo olisi jokaista miellyttää.
      Totta sinänsä on tuo ettei tuota länsimaista ajattelua oikein kunnolla voinne erottaa ajattelusta ja siinä on haasteensa kun identiteettipolitikointi on valloillaan. Mutta mitä se länsimaalaisuus tarkoittanee suomalaisille? Vähän kuin mitä vaikka kristinusko tarkoittaa, tai sosialismi? (Sosialismin kohdalla sanoisin että valtion tehtävä onkin pitää heikommista huolta, ei tarkoittane että väki heittäytynee jouten, mutta sanana taas ymmärtänyt että se ulkomailla piireistä riippuen ymmärretään hieman väärin. Lähinnä vastakkain asetteluna sosialisti/kapitalisti tyylisesti. Kirkoilla on kanssa monesti se moraalinen näkemys et autetaan heikompia, mutta jotenkin jäänyt vain pohtimaan että teoriassa kun teollistuneessa maassa ei pitäisi olla köyhiä, heikkoja kylläkin, niin päätynen aivoissa jokseenkin oikosulkuun. Ei pitäisi olla mutta?)

      Poista
    3. Viro on suomen kielellä Viro, viroksi Viro on Eesti. Emmehän puhu Deutschlandista tai Sverigestä, Norgesta tai Rossijastaan.

      Poista
    4. "Me "länsimaalaiset""

      Länsimaat. Onko käsite jotenkin liian vaikea? Itsenäni huvittaa nykyinen tietyissä piireissä vallitseva suoranainen länsikiima. Kun aikoinaan idässä luki muraalissa "Puolue on kansan tahto." on nykyisin maassamme ihmisiä jotka huutaisivat "Lisää EU:ta!!" vaikka brysselistä ammuttaisiin ydinohjuksia Suomeen.

      "Suomalainen puhunee suomea ja lukenee suomeksi."

      Korkeakoulutetut ovat iät ja ajat joutuneet käyttämään myös muita kieliä. Jostain 90-luvulta lähtien vierailla kiellillä on luettu paljon muutakin kuin ammattikirjallisuutta. Nykyisin jo lukio tasolla vieraita kieliä joutuu käyttämään laajalti tiedonhankintaan.

      "Aina on jossain jokin ongelma..."

      Niin sinäpä sen sanoit ja venäläiset ovat tätä hyväksikäyttäneet informaatio-operaatioissaan vuosikymmeniä.

      Venäjähän on pyrkinyt esiintymään "ongelmattomana" tahona lännen suuntaan. Tässä on onnistettu siinä määrin, että esimerkiksi Ranskan kanssa oli laajaa sotateollista yhteistyötä ja Saksan energiariippuvuudusta tuskin tarvitsee luennoida.

      Voi vain miettiä minkälaista raivoa Pariisissa ja Berliinissä tunnetaan, kun niiden kaavailema euroopan supervalta tulevaisuus jossa Venäjä olisi toiminut raaka-ainereservaattina kaatui.

      "...pitää joko lähteä tai lähettää rahaa tms."

      Ongelma on läntisten yhteiskuntien muuttuminen konsurmerismin ehdoilla toimivaksi. Olemme ennen kaikkea kuluttajia ja varmaan nyt kun maailmalta kuuluu huonoja uutisia reagoimme sillä, että emme "osta" joukkotiedotusvälineiden palveluja.

      Toki yksilö voisi tehdä yhteisönsä, maansa tai jopa maailman eteen tekemällä vapaaehtoistyötä, mutta sen merkitys on tasaisesti laskenut läntisissä yhteiskunnissa. Kunnon konsumeristi ei ymmärrä edes sitä miten yhdistys toimii, vaan kysyy mitä "palveluita" jäsenmaksulla saa? Ei yhdistykset myy palveluita vaan jäsenet luovat omalla toiminallaan kaiken sen mitä yhdistys saa aikaiseksi.

      "Mutta mitä se länsimaalaisuus tarkoittanee suomalaisille?"

      Minulla on teoria siitä mitä sivilisaatioiden taistelu tarkoittaa suomalaisille.

      Vuosikymmenten kokemuksella voin sanoa, että suomalaisen kadunmiehen teoria sivilisaatioista toimii niin, että olemassa jonkinlainen kilpailu siitä kenellä on paras elintaso. Muiden kulttuurien ja kansojen pitäisi sitten ryhtyä a. joko simuloimaan "parasta kulttuuria" tai sitten b. liittyä siihen. Ongelmiin reagoidaan lähtökohtaisesti kuvittelemalla, että ikävä tilanne menee itsestään ohi.

      Ongelmana on vain se, että maailma ei toimi tuolla tavalla ja koko maailmasta ei tullut suomalaista konsumeristia, joka tavoittelee vain hedonistista tyydytystä.

      Poista
    5. Läskiämpäri juu ei puhuta. Se vain aikanaan tuntui hassulta kun toiselle niin tärkeää. Ei me puhuta Suomestakaan Finlandina, vaikka ulkomaalainen sen niin esittäisi. Tosin joskus jonkun ystävän kanssa pohdin miksi puhumme Itämerestä vaikka siihen ole mitään logiikkaa. Korealaiset puhunee myös Itämerestä, kun taas japanilaiset käyttää samasta kohdasta nimeä Japanin meri.

      Hyvä anonyymi klo.15.16
      "Ei yhdistykset myy palveluita vaan jäsenet luovat omalla toiminallaan kaiken sen mitä yhdistys saa aikaiseksi."
      Itse "näen" että kyse on enempi ns. ihmisen normista verkostoitumiseen. Väki itse tehnee sen. Uskonnollisissa liikkeissä sen hahmottanee helpommin, tyyliin vaikka skientologia. Tyyliin talkoovoimin. Mutta ne perustuu uskonnollisiin liikkeisiin. Tiede taas oman käsitteistön mukaan pyrkii rationaaliseen, logiika taas sitten osin riippunee kielialueesta. Mutta sekin vaatii väen tekemään sen ns. työn.

      "Korkeakoulutetut ovat iät ja ajat joutuneet käyttämään myös muita kieliä."

      Juu ja kirkko on aijemmin ollut se hallinnointikeskus ja latina vähän kuin englanti nykyään. Suomi kumminkin murre-eroineen on se suomalaisten äidinkieli. Ottanee kyllä vaikutteita muilta niin kuin kaikki kielet kun ovat toistensa kanssa tekemisissä, mutta jotkin asiat vain pysynee.

      "Niin sinäpä sen sanoit ja venäläiset ovat tätä hyväksikäyttäneet informaatio-operaatioissaan vuosikymmeniä."

      Lähtökohdin todennut ettei tuota käyttäne vain venäläiset. Nälkäpäiväkeräykset yms. pohjaa vähän samaan (missä muistaakseni 50vuotta ollut saman tyylinen kuva materiaali, näytetään aliravittuja lapsia, vedotaan tunteisiin jotta kukkaron nyörit aukeaa. Tässä sinänsä mitään uutta, Intiassahan väki pistää lapset kerjäämään, pahimissa tapauksissa rampauttaa jotta olisi säälittävämmän näköinen. On asioita mitä ymmärtää ja sitten on asioita mitä ei voi ymmärtää. Ihan jos katsotaan miesten kulttuurieroista niin tähän nähden se kellä on fysiologisia haasteita koetetaan täällä auttaa, kun taas toisaalla niitä voidaan pahimmillaan luoda taloudellisen hyödyntavoittelun johdosta. Sanoisin että kyse on kulttuurieroista ajattelussa ja miehillä juurikin on oma merkityksensä siinä. Nainen kumminkin on fyysisesti heikompi, plus tuo ikävä fakta että siinä tupannee olemaan se jatkuvuus. Ukot kun keskenään pahemmin lisäänny.

      Ja jokseenkin tullut siihen lopputulokseen ettei minkään sortin taistelut kiinnostane. Ei sivilisaatiomaiset tai muut. Tiedepuolella voi olla omat kisansa Nopeleista, mutta itse tykännen yksinkertaisemmista asioista. Maailma kumminkin on valmis, sama se mitä sitten uskon tai tiedepuolen väki sanoo. Kiire on vain ajatuksissa. (Tai no valtion taloudessa voi tehdä tepposensa mutta tykännen enempi maalla ollessa siitä ajankulusta, ettei ole kiire. Kun taas kaupungissa, se tuntuu olevan kortilla.)
      Tosin meillä vielä mitään hätää. Ystävä kertoi yhden firman missä linkitys Japaniin. Heillä sielä työ, lastauksineen yms. minuuttiaikapeliä. Euroopasta meinasivat että menevät näyttämään kuinka se homma hoidetaan vielä paremmin. Japskit veti pidemmän korren. Heitin kulttuuri, heidän ymmärrys ja tietotaidot.

      Poista
  3. Orwellin kirjaa voi todellakin pitää totalitarismin täydellisenä analyysina, ja vaikka niin monella on taipumusta tulkita sitä niin että hänen kritiikkinsä viittaa nimenomaan N-liittoon, itse asiassa kirjan opetus on ihan julkilausutusti paljon yleisempi. Vain valta on kaiken takana. Vain valta merkitsee. Raaka valta.

    Ei siis oppi, ei tulkinta, ei päämäärä, ei päämäärärationalismi, ei tavoite, ei moraali -- vaan vain ja yksinomaan "valta". Totalitarismi on nimenomaan kurittaja, kuin isä, joka antaa jokaiselle lapselleen joka ilta piiskaa ihan vain pitääkseen yllä sen valta-aseman ja pelon joka valta-ajattelun perustana on.

    Psykopaatti arvioi jokaista vastaantulijaa -- sijoittuuko tulija hänen ylä- vai alapuolelleen. Ikään kuin sadismi ja masokismi koko ajan olisivan vaa'ankielellä, ja jonkin signaalin pitää vain laukaista reaktio halveksunnan tai mielistelyn välillä. On selvää, ettei tällainen persoonallisuuden rakenne kestä mitään todellisia haasteita, vaan psykopaatti elää ihan itse luomissaan todellisuuksissa. Jos ja kun psykopaatit päätyvät valta-asemiin -- niinkuin valitettavasti taitaa kaikissa yhteiskunnissa liian usein tapahtua -- se on sitten sitä pahempi yleiselle todellisuudentajulle.

    Narsismi, kyvyttömyys irtautua perussymbioottisista kaikkiallisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunnoista, on samaa sukua oleva ominaisuus, joka myös on valta-asemiin hakeutumisen pohjalla. Narsisteille oma imago on tietysti tärkeä, niin tärkeä, että sen menettäminen koetaan verisenä loukkaantumisena. Esimerkiksi Hitleriin piilorakastunut piilohomo Stalin loukkaantui Hitlerin hyökkäyksestä niin pahasti, että menetti puhekykynsä viikoksi. Hitler taas oli omista kaikkivallan illuusioistaan niin riippuvainen että piti niistä kiinni hamaan katkeraan loppuun asti, ja teki sitten itsemurhan.

    Tuo vaihtoehto on nyt mielestäni syytä pitää esillä myös Putinin tapauksessa. Vallasta sairas ihminen jota loukataan esimerkiksi saattamalla hänen valtailluusionsa naurunalaiseksi, voi tarpeensa vaatiessa tuhota paitsi itsensä myös koko maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei siis oppi, ei tulkinta, ei päämäärä, ei päämäärärationalismi, ei tavoite, ei moraali -- vaan vain ja yksinomaan "valta"."

      Ajattelen itse mielummin niin, että valta on KYKYÄ toteuttaa ne päämäärät, jotka oppi, sen tulkinta, päämäärärationalismi, tavoite, moraali - tai puhdas psykopatia asettavat, vähän niinkuin vasara jolla voi hakata nauloja taikka kalloja,jos siltä tuntuu.

      Julkisissa tehtävissä olevista narsisteista ja psykopaateista olen samaa mieltä. Paras keino heidän toimintansa rajoittamiseen on vallanjako, oikeusvaltio ja toimiva demokratia. Ne ovat monessa piirissä aivan liian aliarvostettu ja.

      Putinin tapauksessa uskon muutoksen laukaisevan tekijän olleen pitkä eristäytyminen samanmielisten joukkoon. Se näyttää olevan tämänpäiväisen Hesarin artikkelin mukaan olevan yhteinen tekijä matkalla erilaisten diktaattorien realiteettitajun katoamiseen.

      Poista
    2. Eurooppalaisen uuden ajan individualisteina koemme oman "minämme" maailman keskipisteenä, ja kaikki tiedolliset käsitteemme ovat muodostuneet ja saaneet merkityksensä yksilökokemuksen maailmassa. Niinpä sen tiedonalan perusteet jota "sosiologiaksi" nimitämme jäävät ylivoimaselle enemmistölle täysin mmärtämättä.

      Yksilökokemuksen maailmassa merkityksensä saavilla käsitteillä ei mitenkään voi kuvata sosiologisia tosiasioita -- että on siis olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palatettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyskimyksiin. Tämä on likimain mahdoton tosiasia ymmärrettäväksi yksilökokemuksen maailmassa.

      Tapaa, jolla alkulaumaa organisoinut "valta" on miljoonien vuosien kehityshistoriassa jalostunut kokemukseksi yksilöllisestä "tahdosta", on aka mahdotonta rekonstruoida. Jonkinlaisen mallin antaa erityinen regressoiva metodi, hypnoosi, joka on edelleen tajuntamme taustalla jäljellä, ja jolla yksilöllinen "tahto" voidaan edelleenkin paluttaa alkuperäiseen kollektiivisen "vallan" muotoonsa, jolloin yllätykseksemme huomaamme, että "tahto" voikin siirtyä henkilöltä toiselle.

      Sosiologia on sen ymmärtämistä, että jokainen meistä käyttäytyy joukossa eri tavoin kuin yksikään yksin ja yksilönä käyttäytyisi. Sosiologia on sen ymmärtämistä, että "valta" on yhteisövoima, ja riippuu yhteisön ominaisuuksista, millaisena se ilmenee.

      Ja vaikeinta on tietenkin mmärtää, etteivät yhteisöilmiöt riipu yksilöiden ominaisuuksista ja pyrkimyksistä. Ne tuppaavat toteutumaan tietynlaisina yhteisöllisinä vakioina -- määrätyn laatuisina ja suhteellisesti määrätyn suuruina -- ihan siitä riippumatta millaisia ovat yksilöiden ominaisuudet. Esimerkiksi jokaisessa yhteisössä syntyy "vallan" edellyttämiä johtajan ja alamaisen, tukijan ja tarkkailijan, jne, rooleja, ja näiden roolien laatu määräytyy sitten yhteisön ominaisuuksien mukaan.

      Sosiaalisen sitovuuden aste on se avainkäsite, jota pitäisi opettaa jokaisessa koulussa jokaisella luokka-asteella. Vain tuollaisia käsitteitä esiin nostamalla meillä voisi olla toivoa siitä, ettemme sortuisi oman kulttuurimme -- eurooppalaisen uuden ajan individualismin -- aiheuttamaan sokeuteen.


      Poista
    3. "Sosiologia on sen ymmärtämistä, että jokainen meistä käyttäytyy joukossa eri tavoin kuin yksikään yksin ja yksilönä käyttäytyisi."

      Totta kai. Mutta yhtälailla täytyy myöntää, että yksilön, tässä keskustelussa vallankäyttäjän, käyttäytymiseen vaikuttavat:

      - geneettiset tekijät

      - psykologiset tekijät, jotka eivät myöskään ole palatettavissa sosiologisiin ominaisuuksiin
      - sosiologiset tekijät, joihin luen myös erilaiset aatteet, ideologiset ja uskonnolliset tekijät, jotka eivät ole palatettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin.

      Yksilön ja ryhmän käytös kulloisessakin tilanteessa johtuu noista tekijöistä,vaihdellen painoarvoltaan asian ja tilanteen mukaan ts joihinkin enemmän yksilöpsykologia, joihinkin sosiologiset ja ideologiset.

      Esimerkki: johonkin henkirikos kun voi vaikuttaa henkilön psykoosi, toisiin ryhmäidentiteetti, vaikkapa keskitysleirin vartijana tai ääriryhmän jäsenenä.

      Tiivistys: yksilön tekijöitä ei voida selittää yhdellä "viisastenkivellä", se on useimmiten monimuuttuja.

      Poista
  4. Mietin, menenkö ortodoksikirkon pääsiäisyön messuun vai jäänkö kotiin. Sen tiedän, että kirkkoon tulee suomalaisten lisäksi venäläisiä ja ukrainalaisia, ja varmaan muunmaalaisiakin. Vaimoni (ortodoksi) aikoi mennä, mutta minä (luterilainen) en ole vielä varma. Messu on täynnä muotomenoja, jotka ovat jotenkin mystisiä ja siksi kiinnostavat monia luterilaisia, vaikka niissä ei ole hengellisyyttä nimeksikään.

    Kun luen blokistin tekstiä ja lukijoiden kannanottoja (kommentteja), niin mietin, että miten he silloin ilmaisisivat itseään, jos heiltä otettaisiin pois sivistyssanat, teoriat ja määritelmät. Kuinka hukassa he olisivat? Mietin samalla itseäni, että miten minun kävisi. Minä yritän kirjoittaa niin yksinkertaisesti kuin mahdollista.

    Me kaikki kirjoitamme jossakin kehyksessä. Minä kirjoitan kristinuskon sisällä. Joku muu jonkun tieteenalan sisällä ja sen kielellä. Jokainen valitsee sen, minkä katsoo parhaaksi.

    Mietin tänään Ukrainan sotaa ja ihmisten kärsimyksiä sodan molemmilla puolilla. Ajattelin, että onko suuri luuta alkanut lakaista Euroopan (minkä aluksi vahingossa kirjoitin muotoon:'Eurooman') maita ja mantuja.

    Tosiasia on, että suuri luuta lakaisee vielä Euroopan ylitse.

    M



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Messu on täynnä muotomenoja, jotka ovat jotenkin mystisiä ja siksi kiinnostavat monia luterilaisia, vaikka niissä ei ole hengellisyyttä nimeksikään."

      Olettaisin että tulkinta riippunee aina omista lähtökohdista. Ei niitä ns. rituaaleja ymmärrä kun ei ole kasvanut kyseiseen kulttuuriin. (Sama kun isä kertoi joskus olleensa teurastamolla töissä. Joka toinen torstai sinne saapui rabbi lukemaan pyhät tekstit ja tadaa, lehmä oli halal. Sinäänsä kun asiassa ole kenellekkään mitään haittaa niin samapa tuo, mut ei tuo merkitys silti itselle aukene). Kuin myöskin pitänen luterilaisuutta Suomessa suht pelkistettynä muotona kristinuskosta (mistä sinänsä itse pidän, elämässä on niin paljon muutakin).
      Lähtökohdin sivistys omasta mielestä on enempi sitä ettei tieten tahtoen toista loukkaa. Mutta kuinka voinee olla loukkaamatta jos ei tiedä toisen ns. sääntöjä tapakulttuuria? (Muistanen kun tätini kysyi tahtoisinko mumminperuja muistaakseni pääsiäismunia? Sanoin että jos lapsille leluksi? Täti totesi ettei ne kyllä siihen sovi. Käsitin että liittynee ortodoksisuuteen ne munat, eikä ole lasten leikkikaluiksi.
      Tosin muistanen kyllä joskus teininä muistaakseni Rovaniemen kirkossa provokaationa yrittänyt istua alttarin eteen mistä täti ojensi samoin tein ettei minun sovi häpäistä kyseistä rakennusta. (Kukin osannee olla ärsyttävä sille päälle sattuessaan).

      Ja joskus vuosia sitten kun sai nauttia Juhannustansseista, tuntui se kaupunkilaistytölle omansalaiselta mystiikalta. Eihän siinä ole siis mitään mystiikkaa, mutta itse vain tykännyt aina tanssista ja se on vain ihanaa katsoa kun toiset sen osannee. Askelkuviot ja kaikki. Iskelmää osa ei pitänee niin korkeatasoisena musiikkina, mutta itse tykännen siitä. Sanoissa vain on jotain mistä saanee eri tavalla kiinni kuin popkulttuurissa. Tosin pitänen siitäkin mutta niissä on kausivaihtelu kuin muodissa. Paljon on yhden hitin ihmeitä.

      Poista
  5. Vladirimir Vladimirovitsh Roisto sai taannoin kärsälleen aikamoisen nyrkkitulon.

    Sille ei voi mitään, että jotkut rakastavat itsetyydytystä eivätkä huomaa asioiden olemassa olemista.

    Asioiden olemassa oleminen ei taida ollakaan pelkän ylpeyden, ylimielisyyden, vihan, haalveksunnan, tyhjien haaveiden, valheiden, yms. viljelemisen takana. Olemassaolo merkitsee myös sitä, että roistomaa saa seuraavankin nyrkkitulon.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.