Kyytiin!

 

Ajetaan me poijat kyytillä!

 

Ajetaan me poijat kyytillä

ja käyrään me kevarissa,

siellä on flikkoja passaamassa

ja pirtua pikarissa!

 

Nykyinen sukupolvi tuskin muistaakaan, että kyyti (skjuts) tarkoitti aikoinaan nimenomaan toisten kyydissä olemista, ajamista kyytilaitoksen rattailla kievarista (gästgifveri) toiseen. Siis vähän niin kuin taksi- ja issikka/vossikkakyyti (izvoztšik, vetäjä, kuljettaja), jonka sai hevospirssistä eli pörssistä, jossa oli useita yrittäjiä valittavana.

Nykyäänhän voidaan esimerkiksi mennä kovaa kyytiä ihan omallakin autolla (automobilis, itsestään liikkuva) tai miksei hevosellakin.

Mutta tuo ajaminen pysäyttää vähän ajattelemaan (muuten:ajetaanko ajatellessakin sitten aivoja liikkeelle kuin konia ikään?). Ajamisessahan on kaksi toimijaa: ajaja (kuski, saks. Kutscher), joka yleensä heiluttaa ruoskaa ja juhta/vetäjä, joka tekee varsinaisen työn.

 Niinpä hevosellaan tavaroita siirtävä ei vedä niitä, vaan vedättää (hevosellaan). Savossa muoto on viättäminen, kuski siis viättää. Vanhan sanonnan mukaan hevonen vetää, mies vedättää, kymppi vedätyttää ja yhtiö vedätätyttää.

Ajaminen on meillä yhä käytössä oleva verbi, vaikka moottori (lat. motor, liikuttaja, ven. dvigatel) onkin kone. Ajaja on joissakin kielissä myös matkaaja, saks. Furhrmann, vir. voorimees. Sanalla saks. fahren, ruots. fara ei näytä olevan varsinaisen ajamisen merkitystä. Nykyään ajaja voi ollakin vain johtaja (saks. Führer), joka ohjaa ilman ruoskaa, mutta ei tietenkään ilman kaasupoljinta, vaikka kaasu normaalisti ei olekaan polttoaineena (ven. toplivo, vir. küte).

Fara/fahren on sana, jota voi käyttää myös vesiliikenteessä, jossa ei koskaan ole vertoeläintä. Silloin kyllä usein puhutaan purjehtimisesta (segla, segeln), vaikka mentäisiinkin moottorilla. Kuskin sijasta on ohjaaja tai laivuri ( kippari, skeppare tai perämies, styrman, ven. šturman), joka pitää perää. Joskus on puhuttu runollisesti myös suurista ruorimiehistä, joita historiassa lienee ollut ainakin yksi (engl. helmsman).

Ajaminen on joka tapauksessa aika kiinnostava sana, sillä sen juuret ovat monissa kielissä samanlaiset, vetoeläimen karkottamisesta lähtevät.

Niinpä venäjässä verbi ajaa on gnat, gonit. Sanaa käytetään myös vaikkapa pontikan keitossa, sehän on nimeltään samogon, eli itse ajettua. Sanasta tulee myös kilpailu, gonka, esimerkiksi kilpavarustelu eli gonka vooruženii. Kilpahevonen taas on vanhaksi suomeksi konkari.

Ajomies on kuitenkin venäjässä jamštšik, mikä viittaa vanhaan tataarinkieliseen kyytiaseman nimeen jam.

Mutta kun venäjäksi matkustetaan junalla, ei sillä ajeta. Juna seuraa (sledujet) tiettyyn paikkaan. Maakravut sanovat, että laivalla mukamas uidaan (plavat), mutta merikarhut nyrpistelevät sanalle: oikeasti laivalla mennään (kuten kävellen) ja verbi on siis idti, hodit. Lentokoneella sentään lennetään (letat).

Matkustamista on tietenkin monenlaista. Toisella kotimaisellahan tie on way (ruots. väg, saks. Weg). Polku on ruotsiksi stig, joka tuo mieleen kiipeämisen tai astumisen (stig framåt!). Polku syntyy polkemalla ja kelpaa vain astumalla kulkemiseen, loogistahan tämä on. Saksan Pfad on jo vähän oudompi. Ainakin kyseessä on väylä, jota joutuu etsimään (vrt. Pfadfinder).

Mistä sitten tuleekaan tuo suomen väylä, jolle on omistettu oma virastonsakin? Kuuluu olevan saamelaista kantaa ja merkitsevän syvää vettä.

Kun on väyliä, on matkailuakin, eli turismia. Sanahan tulee ranskan sanasta tour, joka viittaa pyörimiseen (tourner, it. tornare), mennään jonnekin ja tulla pyörähdetään takaisin.

Latinan via-sanasta juontuu kai ranskan matkaa merkitsevä sana voyage, joka on lainattu moneen kieleen, englannista hamaan venäjään. Venäjässä on omakin sana putešestvovat, sanasta put, tie, josta myös tulee kanssakulkija eli sputnik. Tie on toki myös doroga, joka on kumman lähellä adjektiivia dorogoi eli kallis (rakas). Kai ainakin talonpojille sellaisen ylläpitäminen kävi kalliiksi, vaikka olisi fuskatakin yritetty. Joskushan tien nimellä onkin itse asiassa pelkkä polku, tropinka. Suuri valtatie on sitten magistral tai trassa (saks. Strasse). Edellinen tarkoittaa usein rautatietä.

Suurempimuotoista tai vaikeampaa matkailua kuin pelkkää turismia merkitään usein sanan trek johdannaisilla. Sellainenhan oli afrikaanereiden massamuutto aikoinaan Etelä-Afrikassa. Meillä Lapissa päin on sitten jutaamista ja mitä lieneekin.

Latinaksi tie on siis via, jonka johdannaisia näkee kaikkialla. Sieltä tulee myös strada ja polkua tarkoittavat romaaniset sentiero, sendero jne.

Pitäkööt he sanansa kaikkine konnotaatioineen. Liike on tärkeintä eikä siitä kertominen. Meillä kuskit (selvin päin) kyyditsevät janoisia vappulounaalle ja sieltä poiskin ja se on hyvä se. Sähköpotkulaudat voisi muuten hävittääkin ja tuloksena olisi vain terveempi ja vähemmän sairaalloisesta vihreydestä kärsivä sukupolvi. Kieltoja en kuitenkaan hyväksy, joten asia olisi tässäkin tapauksessa hoidettava verotuksella.