Eliittiä

 

On hienoa olla kultapossukerhon jäsen

 

Kuten viestimet kertovat, itse Suuri Johtaja on antanut 64. moottoroidulle divisioonalle (64. motostrelkovaja divizija) kaartin divisioonan arvon. Juuri tämä, näköjään kaukoidästä tullut burjaattidivisioonahan se toimi Butšan alueella, kunnes ajettiin sieltä pois. Jälkeensä se jätti todisteita sotarikoksista.

Venäjän puolelta väitteet sotarikoksista torjuttiin kiivaasti, kyseessähän oli feikki (uusin venäläinen sana, josta Suuri Johtajakin tykkää) ja osa tätä, muka valheentorjuntaoperaatiota on tietenkin tämä uusi arvonimi. Kuinkapas nyt sotarikollisille sellaisia annettaisiin? M.O.T.

Etsimättä tulee paralleelina mieleen, miten talvisodassa, kun suurhyökkäys saatiin viimein aikaan, alkoi todellinen mitalisade: tuli ylennyksiä, arvonimiä ja mitaleita sadoittain ja jopa tuhansittain. Ja lehdistö kommentoi: tämä tosiasia ei jätä kiveä kiven päälle siitä länsilehdistön valheesta, että loistavalla, voittamattomalla puna-armeijalla olisi Suomessa mennyt jotenkin huonosti…

Todistehan se on sekin. Joka tapauksessa kaartin yksiköt olivat kaikkialla erityisen arvostettuja valiomuodostelmia, joita muut kadehtivat ja jotka yleensä olivat paremmin varustettuja, vaatetettuja ja ruokittuja kuin muut. Venäjällä kaartinupseereita pidettiin arvoasteikossa pykälää arvokkaampina kuin muita ja mikäli kaartinupseeri meni ns. linjarykmenttiin, hän nousi heti yhden pykälän arvossa.

Kaartihan tulee ranskan sanasta garder, vartioida, katsoa. Samaa kantaa on garderobi (hameiden tai viittojen vartio). Kaartilaiset ovat periaatteessa yleensä hallitsijan tai ylipäällikön henkivartijoita. Kaarteja olivat Ranskan armeijassa tehtävänsä puolesta ne, jotka vartioivat kolonnan etenemistä sen eturiveissä (avant-garde) tai sen selustaa (arrière-garde).

Napoleonin aikana keisarin henkikaartista tuli legendaarinen, etenkin ns. vanasta kaartista. Sen komentaja Chambronne sanoi Waterloon taistelussa, ettei kaarti antaudu, vaan kuolee, perkele! La garde meurt, mais ne se rend pas, merde!

Venäjällä kaarti oli virallisesti Hänen majesteettinsa keisarin henkivartiokaarti. Kaartin yksiköillä oli keisarillisen perheen jäseniä ns. kunniapäällikköinä, jotka periaatteessa olivat everstin arvoisia. Niin myös Nikolai II:n tyttäret, joista voi nähdä kuvia kaartinjoukkojen univormuissa.

Myös ulkomaisille valtionpäämiehille saatettiin antaa jonkin kaartinyksikön kunniapäällikkyys. Ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa oli olemassa sellainenkin kummallisuus, kun Hänen majesteettinsa Itävallan keisarin Käkisalmen rykmentti. Sellainen oli muistaakseni myös Saksan keisarilla…

Suomalaista kaartinrykmenttiä ei ollut. Sen sijaan oli venäläisistä koostuva Suomenmaalainen kaartinrykmentti ja sen lisäksi Hänen majesteettinsa henkivartiokaartin suomalainen  tarkk’ampujapataljoona (3-ий стрелковый Финский леиб-гвардии батальон), jota myös Suomen kaartiksi nimitettiin. Sen perustamisvuodeksi laskettiin 1818. Se kunnostautui monella tapaa ja erityisesti Turkin sodassa 1877-1878 ja sai ns. vanhan kaartin arvon. Se lakkautettiin vuonna 1905.

Kansalaissota käytiin tunnetusti Suomessa kaartien välillä. Myös Venäjällä aloitettiin punakaarteille, jotka koostuivat aseistetuista työläisistä ja olivat taisteluarvoltaan heikkoja, sopien lähinnä vartiointiin, kuten nimikin sanoo. Sen jälkeen luotiin bolševikkien puolella ns. puna-armeija, jossa ei leikitty demokratiaa.

Vapaussodan jälkeen annettiin pääkaupungissa sijaitsevalle rykmentille kunnianimi Suomen valkoinen kaarti, nykyäänhän puhutaan kaartin pataljoonasta. Talvisodan alettua nimi muutettiin.

Venäjällä kaarti oli erittäin näkyvästi läsnä Pietarissa, jossa sen eri yksiköiden komeat univormut värittivät katukuvaa. Siitä kuvaus vaikkapa tämän vanhan blogin  mukaan:

tiistai 2. helmikuuta 2021

Schäfereitä ja pystykorvia

 

Vallan vahtikoirat

 

Suomessa lehdistö on alkanut nimittää itseään vallan vahtikoiraksi. Olen aina oudoksunut tätä, sillä vahtikoirien tehtävänähän on aina nimenomaan vartioida sitä valtaa kaikilta vaaroilta, käydä kimppuun, jos vain tilaisuus tulee tai ainakin aina räksyttää kieli roikkuen ja hihnaa kiskoen. (Кс. https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B8%D1%8F ).

Ennen maailmassa valta todisti joka päivä suurenmoisuuttaan ja horjumattomuuttaan pitämällä esillä hyvin syötettyjä vahtikoiriaan -kaartia (ransk. garder= katsoa, vahtia). Kaartin vahdinvaihdot ovat tänäkin päivänä suosituinta katsottavaa monessa suurvallan pääkaupungissa.

Venäjän eurooppalaiseksi pääkaupungiksi rakennettu Pietari oli varsinainen kaartien kaupunki. Luulen, ettei koko maailmasta löytynyt toista paikkaa, joka olisi ollut yhtä kirjavanaan eri kaartiyksikköjen loistavia uniformuja. Taurian puiston vierellä sijaitsivat Preobraženski-kaartin ja Chevalier-kaartin kasarmit, Fontankan varrella oli kokonainen rivi kaartikaupunkeja (sloboda) ja Iisakinkirkon vierellä majaili hevoskaarti (Konnaja gvardija).

Kaiken huipuksi nuo kaartit pitivät sotaisia harjoituksiaan aivan kaupungin sydämessä, Mars-kentällä (Tsaritsyn lug). Se oli toki kaupunkilaisille ilmaista huvia, mutta myös muistutus keisarin musertavasta mahdista. Suomen asemalta saapuvat turistitkin löivät ällikällä Liteinille näkyvien tykkien määrä ja loputtomat univormut.

Aluksi kaartinrykmenttejä oli vain kaksi, Preobraženski- ja Semjonovski-rykmentit, jotka Pietari I oli jo alaikäisenä perustanut. Niitä pidettiinkin kaikkein hienoimpina. Sen jälkeen Anna Ioannovna perusti Izmailovski-rykmentin ja vähitellen noita rykmenttejä (polk) kertyi yhä enemmän, mukaan lukien kasakkarykmentti ja santarmirykmentti ja olihan siellä myös Hänen majesteettinsa henkikaartin 3. Suomalainen tarkk’ampujapataljoona, jota ei saa sekoittaa suomenmaalaiseen kaartinrykmenttiin.

Lopulta keisarillinen kaarti käsitti kaksi jalkaväkidivisioonaa ja yhden ratsuväkidivisioonan ja siinä oli myös tykistöä ja laivastoakin. Suurin osa kaartia oli sijoitettu Pietariin, mutta osa myös Tsarskoje Seloon ja muuallekin keisarikuntaan. Itse keisariparin makuuhuonetta vartioi chevalier-kaarti ja tunnettiin sanonta menemisestä keisarin luo takatietä: chevalierkaartin kautta.

Kaartinrykmentit olivat hienoja ja tämä oli tärkeää. Kuka tahansa ei pystynyt palvelemaan kaartissa senkään takia, että se oli kallista. Mannerheimin tapainen köyhä poika tarvitsi suosituksia ja mesenaatteja ja ennen pitkää myös rikkaan puolison.

Kaarti oli periaatteessa se kaikkein luotettavin osa armeijaa, joka pääsi lähimmäs keisaria. Toisaalta myös ylhäisillä kaartinupseereilla oli eninten poliittista kunnianhimoa, mikä saatiin 1700-luvulla useaan kertaan todeta. Preobraženski-kaarti toimeenpani Elisabethin vallankaappauksen ja Paavali I murhattiin lopulta kaartinupseeriensa toimesta, eikä niistä huolimatta. Vielä dekabristikapinassakin nuo uskollisista uskollisimmat saatiin huutamaan uskollisuuttaan väärälle henkilölle.

Tässä pitänee vielä mainita, että Helmikuun vallankumouksessa nimenomaan kaartinrykmentit menivät ensimmäisinä vallankumouksellisten puolelle. Näin myös hienoista hienoin Semjonovski-rykmentti, jonka komentajana oli vielä hiljattain ollut suomalainen von Etter.

Vallankumouksen jälkeen suuriruhtinas Kirill, myöhempi kruununtavoittelija asuikin jonkin aikaa von Etterin luona Haikon kartanossa, jossa myös syntyi seuraava kruununtavoittelija, muutama vuosi sitten kuollut Vladimir Kirillovitš.

Mutta joka tapauksessa siis nuo vallan vahtikoirat eivät lopulta auttaneetkaan tsaarinvaltaa pysymään satulassa vaan suorastaan päin vastoin.

 Asiaa on koetettu pohtia ja tietenkin löydetty sille syitä, joita kaikille asioille aina löytyy. Mutta tosiasia pysyy armottoman selvänä. Paraatien luoma kuvitelma vallan täydellisyydestä ja horjumattomuudesta oli hiekalle rakennettu eivätkä mitkään aseelliset vartiostot sitä kyenneet tosipaikan tullen pelastamaan.

Kuten tunnettua, V.V. Putin on mahdollisuuksien mukaan palauttanut vanhoja instituutioita. Niihin kuuluu myös kaarti. Nykyään on toiminnassa myös Preobraženski-rykmentti, tuo Pietari Suuren aikoinaan perustama. Chevalier-kaartia ei ole vielä näkynyt.

 Itse asiassa Venäläisen kaartin (Rossijskaja gvardija) perusti jo Jeltsin turvaamaan laillista menoa ja etenkin perustuslakia. Kaarti vannoi niille uskollisuutta ja puolusti presidenttiä poikkeustilakomiteaa vastaan. Presidentti toimii sen komentajana. (ks.https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B8%D1%8F ).

Tämän kaartin selitetään muistuttavan USA:n kansalliskaartia. Monipuolisesti aseistetun kaartin miesmääräksi on arvioitu 60000.

Itse asiassa en ole kuullut tästä kaartista aikoihin mitään. Sen sijaan uusi, Putinin luoma vallan vahtikoira on Rosgvardija (Федеральная служба войск национальной гвардии Российской Федерации (Росгвардия)), jonka jäseniä olemme viime aikoina saaneet ihailla TV:ssä .

Se on perustettu vuonna 2016 ja muistuttaa hyvin paljon niitä NKVD:n ns. sisäisiä joukkoja, joilla oli aikoinaan käytössä lähes kaikenlaista aseistusta ja jotka mm. varmistivat rintamajoukkojen urhoollisuutta pitämällä niiden takana konekiväärit valmiina.

Organisaatio on täysin armeijamainen ja sen johdossa on armeijankenraali. Kuitenkin ne tämän organisaation uniformua kantavat nuorukaiset, joita olen kaduilla nähnyt, ovat olleet aivan nuoria nulkkeja ilman pamppua kummempaa aseistusta ja ainakin minulle on tullut mieleen, ettei noille kyllä vielä mitään ruutipyssyä saisi antaakaan.

Viime aikojen mielenosoituksissa on ollut monenmoista yksikköä, poliiseja, rosgvardijalaisia, niitä joiden selässä lukee HOMO, jos katsoo peilin kautta ja niin edelleen.

Kaikkihan ne ovat vallan vahtikoiria ja sellaisiahan jokainen valta aina tarvitsee. Niin on ollut Ranskassa, Saksassa ja USA:ssakin viime vuosina. Mikäli kuitenkin käy niin, että vallan auktoriteetti kovin yksipuolisesti tulee riippuvaiseksi sen ylläitämästä kennelistä, on se   heikoissa kantimissa ja suurin vaara uhkaa sitä juuri siltä suunnalta. Venäjän historiassa on esimerkkejä.

En suinkaan väitä, että Putin olisi nyt heikoilla. Hänen ansionsa Venäjän nostamisessa alennustilastaan ovat valtavat ja on selvää, että ne kantavat pitkälle. Ylimystö on myös hänelle uskollista, sillä sen kohtalo on isäntään sitoutunut.

Yksi mies ei koskaan ole voinut Venäjää ottaa, ei edes Lenin, saati Pugatšov. Ei vallankumous synny pelkästä tyytymättömyydestä, se edellyttää kahta kilpailevaa vaihtoehtoa, valtakoneistoa. Kaappaus on toki usein -vaikka ei aina- mahdollinen ja sellaista ajatellessa kannattaa aina katsahtaa kaartinjoukkoihin ja niiden upseeristoon.

Lisää kaarteista osoitteessa: https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=santarmikaarti