Vallankumous armeijan johdon piirissä?

 

Miten vallankumousta ei tehdä

 

Aina silloin tällöin on valtio-oppineiden ja muidenkin piirissä pohdiskeltu sitä mitä mahdollisuuksia alamaisilla on syöstä vallasta tyranni ja hänen hallintonsa.

Yhä uudelleen on päätelty, että nykyaikaisen valtion kohdalla nämä mahdollisuudet ovat huvenneet olemattomiin. Nykyaikainen valtio taas on eri aikoina tarkoittanut eri asiaa.

Valtion voimakeinot olivat runsaasti kansalaisten yläpuolella jo silloin, kun sotilasaseet kehittyivät yhä tehokkaammiksi ja olivat siviilien ulottumattomissa. Itse asiassa jo haarniskoidut huovit olivat ylivoimainen vastustaja suomalaisillekin talonpojille Nuijasodassa. Tilanne oli sama muuallakin.

Mutta tilanne onkin saattanut muuttua entistä edullisemmaksi kansan kannalta. Yhä uudelleenhan olemme saaneet lukea, miten sotilasaseita on jaettu siviileille. Jostakin niitä kalašnikoveja on aina löytynyt ja paljon, joko vallatuista arsenaaleista tai sitten salakuljetettuina. Jos jossakin halutaan tappaa vallanpitäjät, löytyy sitä suunnitteleville aina sponsori.

Monessa maassa on myös puolisotilaallisia joukkoja, joilla on sotilasaseet. Muistamme, että meilläkin olivat suojeluskunnat, jotka muuten vuonna 1932 suoraan uhkasivat laillista esivaltaa, joka ei kylläkään antanut periksi.

Venäjällä on ”aina” ollut salainen poliisi, jolla on ollut valtuuksia tehdä sellaista, jota laki ei tavalliselle kansalaiselle salli. Siitä etuliite ”erikois-” (osobyi, spetsialnyi , tšrezvytšajni) niiden nimityksissä: OMON, spetsnaz, tšeka jne.). Siinäpä juuri se porukka kaikkiin ns. erikoisoperaatioihin!

Noiden organisaatioiden tehtäviin on aina kuulunut myös ja ennen muuta rooli sisäisinä joukkoina eli taisteleminen omia kapinallisia tai tottelemattomia aineksia vastaan. Sota-aikana ne muodostivat ns. sulkuosastoja, jotka rintaman takana ns. sulkuosastoina varmistivat, ettei sieltä ilman lupaa palata. Joukkojen koko paisui valtavaksi. Muiden maiden sotilaspoliisit ja santarmistot eivät olleet tähän verrattavissa.

Harvoin huomaa mainittavan, että nykyiseen Rosgvardijaan kuuluu nimeään myöten täysin stalinistinen osasto ODON , joka ylpeilee kommunismin  ajan tunnuksilla: Отдельная орденов Жукова, Ленина и Октябрьской Революции, Краснознамённая дивизия оперативного назначения имени Ф. Э. Дзержинского. Kyseessä on siis Žukovin, Leninin ja Lokakuun vallankumouksen kunniamerkeillä palkittu punalippuinen Dzeržinskille nimetty operatiivisiin tarkoituksiin varattu divisioona… Suottapa ei Putin ole sanonut, että Venäjällä on oikeus ja kai sitten velvollisuuskin ylpeillä koko sen historiasta… Onhan siinä, mistä ylpeillä.

Sivumennen sanoen, toinen ”o” tuon divisioonan nimessä on aivan ilmeisesti aiemmin viitannut sanaan ”osobyi” (-erikois). Erikoismiehiähän nämä ovat, erikoistehtäviin.

Sanalla kaarti on ylpeä kaiku, mikä korostuu myös sanan käpykaartilainen sisältämässä komiikassa. Sanahan tulee ranskan kielen verbistä garder, vartioida (ks. Vihavainen: Haun vallan vahtikoirat tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Kun Venäjällä valta vaihtui 1700-luvulla oli syytä ottaa tarkoin huomioon aristokraattisten kaartinrykmenttien mielipide. Vain se varmisti lopputuloksen.

Muutenhan kaarteissa noin periaatteessa aina palvelivat uskollisista uskollisimmat ja taitavista taitavimmat. Napoleonin vanhan kaartin komentaja ilmoitti aikoinaan antautumista vaativille: kaarti kuolee, mutta ei antaudu.

Nykyään toki uskotaan, että joskus koiraskin poikii. Jotain vastaavaa nähtiin myös vuonna 1917, kun kaartinrykmentit Pietarissa nousivat kapinaan ja ampuivat komentajansa. Ne eivät halunneet ampua siviilejä.

Siitä hyvästä niitä ei rankaistu, vaan palkittiin. Ensimmäisenä esimiehensä ampunut sotilas sai jopa yrjönristin urheudestaan (ks. Vihavainen: Haun hetken sankari tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ).

Se merkitsi syöksyä kohti kaaosta, jonka Putin varmasti muisti eilisessä puheessaan. Tilanne oli eilen Moskovan kannalta vakava. Periksi antaminen kapinalle ei johda kompromissiin. Sen väkivaltainen vastustaminen taas saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Tai sitten ei, mikäli kapinallisilta puuttuvat edellytykset ottaa valta käsiinsä.

Mutta vuonna 1917 kapinallisilla oli valmiutta ottaa valta omiin käsiinsä. Valtakunnanduuma ei ollut yhtä alamaisukollinen kuin nykyään. Sitä paitsi oppositioainekset saattoivat luottaa ainakin intelligentsijan tukeen muodostaessaan väkiaikaisen komiteansa, joka antaisi ensi tilisuudessa vallan koko Venäjän kansan vapaasti valitsemalle Perustavalle kokoukselle.

Väliaikainen hallitus sai pian kilpailijan Pietarin neuvostosta, joka istui Taurian palatsin toisessa siivessä (ks. Vihavainen: Haun taurian palatsi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ). Syntyi niin sanottu kaksoisvalta.

Kaksoisvaltaa on usein pidetty onnistuneen vallankumouksen välttämättömänä ehtona, mutta eihän sellaista ollut vielä helmikuussa vuonna 1917. Tsaarinvallan legitimiteetti vain oli käynyt hyvin heiveröiseksi eikä kaartilaisiinkaan voinut luottaa, kuten saatiin nähdä. Itse asiassa juuri ne pettivät.

Olisiko vastaavaa voinut tapahtua näinä päivinä? On ilmeistä, että Putinilla oli juuri sellainen kauhukuva mielessään ja juuri siihen hän myös puheessaan viittasi. Entäpä, jos erikoismiehet olisivatkin joutuneet ampumaan omaa kansaa? Olisiko lojaliteetti varmasti säilynyt?

Putin on epäilemättä paljon suositumpi kuin Nikolai oli aikoinaan ja hänen nimeensä liittyy erottamattomasti myös Venäjän nousu ”polviltaan” ja elintason huima kohoaminen, olkoonkin, että se on sittemmin pysähtynyt ja jopa hieman taantunut. Sen ilmiön syntipukit on helppo nimetä.

Taistelut Wagneria vastaan olisi luultavasti käyty juuri Rosgvardijan voimin. Sitähän voi ainakin periaatteessa pitää erityisen uskollisena. Wagneria taas ei voi pitää varsinaisena kansan armeijana, eikä sen kanssa taisteleminen ehkä olisi tuntunut sen kummemmalta kuin veljeskansan edustajien tappaminenkaan.

On vaikea sanoa, mitä kaikkea tähän spektaakkeliin sisältyi. Varmastikaan kyseessä ei ollut mikään näytös tai sitten se oli todella bysanttilaisesti rakennettu operaatio, joka oikeuttaisi syntipukiksi kykenemättömän sotilasjohdon. Saapa nähdä, vaihtuuko se. Putin luultavasti ainakin varoo ryhtymästä operatiiviseksi päälliköksi, kuten onneton Nikolai II teki.

Totuus paljastuu yksityiskohdissaan ehkä vasta vuosikymmenien kuluttua. Episodi joka tapauksessa jää koulujenkin historiankirjoihin, ehkäpä vain mainintana: puheellaan presidentti torjui erittäin vaarallisen yrityksen horjuttaa maan tasapainoa ja toimintakykyä sen taistellessa elämästä ja kuolemasta kollektiivista länttä vastaan.

Putinhan näyttäisi ihan Svinhufvudilta, näin suomalaisesta näkökulmasta katsoen…