sunnuntai 4. elokuuta 2024

Kaiken alku

 

Missä viipyy rakkaustarinoista suurin?

 

Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa näyttää koko ajan ja vääjäämättä etenevän ihmisen eläimellistäminen. Toisaalta siihen liittyy eläinten inhimillistäminen. Alamme olla jo samalla viivalla, paitsi, että eläimiä monessa tapauksessa arvostetaan enemmän eikä aina ilman syytäkään.

Englannissa termi human animal on arkipäivää ja kukapa pystisi löytämään naistenlehden, jossa ei puhuta mitään ruumiillisuudesta. Ruumishan ihminen on, tai sanotaan nyt vaikka keho. Muut löpinät voi jättää jälkeenjääneille menneiden aikakausien henkisille edustajille.

Eläimenä ihminen kuitenkin usein asetetaan erityisasemaan. Kun suuri osa muista eläimistä on petoja, jotka pyrkivät kaikin tavoin hyödyntämään sellaisia lajeja, joiden kukistamiseen kyvyt riittävät, on ihmisten keskuudessa syntynyt lahkoja, jotka kieltävät kokonaan moisen toiminnan. Mitään toista eläintä ei saa käyttää hyväksi.

Eläinkunnan piirissä ihminen siis alennetaan jopa muurahaisia alemmas. Nekin sentään pitävät kirvoja karjanaan. Tämä rankkaus on kieltämättä ilmiönä kiinnostava.

Ruumiillisuuteen liittyy usein ajatus villeyden erityisestä arvosta (vrt. Vihavainen: Haun villeys tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Tässä kaiketi näkyy taustalla jo Rousseausta alkanut sivistyneen elämän inhoaminen. Näyttäisi siltä, että tässäkin asiassa naiset ovat kehityksen johdossa ja ymmärrän kyllä miksi.

Oma lukunsa on se romantiikka, joka nykyään liitetään alkuihmiseen ja hänen luonnontilaiseen elämäänsä, joka näyttäisi olleen monessa suhteessa täydellistä ja omaan vaatimattomaan tasoomme nähden ylivertaista. Luonnontilaa lähellä olleet kulttuurit, joille valkoinen mies sitten toi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmät, nähdään usein myös esikuvallisina.

Kuten poliittinen korrektius edellyttää, oletetaan ensimmäisen ihmisen olleen nainen ja asuneen Afrikassa. Mistä hän löysi ensimmäisen miehen, on kiinnostava ja suorastaan mystinen asia. Mutta se, jos mikä onkin kaikkien aikojen rakkaustarinan aihe.

Jokunen vuosi sitten ennustin, että Hollywood ehdottomasti vielä hyödyntää tätä teemaa. Uskon niin vieläkin. Tosin emme vielä ole nähneet elokuvateattereissa tuota spektaakkelia, jolla saattaa olla jopa miljardibudjetti, mutta kyllä se sieltä vielä tulee.

Palautan tässä vielä mieleen, millainen tuon kulttuurimme tuotteista mahtavimman mitä todennäköisimmin täytyy olla.

Näin ainakin arvioin vuosikymmen sitten:

tiistai 24. joulukuuta 2013

Mistä kaikki alkoi

 

The Story of Adam and Eve. Hollywood-versio

 

Kuten tunnettua, muuan biologi on hiljattain selvittänyt ihmisen synnyn arvoituksen. Kaiken alkuna tai siis ainakin ratkaisevana risteyskohtana eli bifurkaationa oli sian ja apinan yhtyminen. Tuo jo aiemmin tunnettu afrikkalainen esiäiti siis ilmeisesti syntyi juuri tästä kaikkien aikojen rakkaustarinasta.

Koska Hollywood väistämättä tarttuu pian näin herkulliseen aiheeseen, en malta olla jo etukäteen miettimättä, millaisen taidenautinnon tulemme saamaan.

Kuka on isä? Siis Aatami? Olen täysin varma, että se on apina. Esi-isämme on filmatisoinnissa lihaksikas bodari, he-man, jolla on ilmeisiä afroamerikkalaisia piirteitä ja joka puhuu syvällä eteläisellä aksentilla. Huomautan, että apinoiden ja sikojen puhe on tietenkin tulkittava normaalienglanniksi eli siis amerikaksi. Mitäpä järkeä olisi näyttää pelkkää murahtelua ja röhkintää. Tekstitys ei käy, sillä Amerikassa se rajoittaisi pahasti kuulijakuntaa karsimalla lukutaidottomat.

Sikana esiintyy aistillisen muodokas Ms. Piggy, ikuinen Eeva, jonka kinkut saavat nykyaikaisenkin uroksen kuolaamaan. Silmäripsetkin ovat seksikkäät –flirtivamad, lopsakamad ripsimed, kuten virolainen sanoisi.

Miten Aatami ja Eeva löytävät toisensa? Tarina liittyy ehdottomasti hengenvaaralliseen seikkailuun, jossa dinosaurukset ja sapelihammastiikerit yrittävät saada siat paisteikseen. Ainoastaan yksi onnistuu pelastumaan ja se tapahtuu apina Aatamin ansiosta. Hän heilauttaa itsensä liaanilla Eevan luo ja tempaisee tämän lujaan mutta hellään syleilyynsä juuri, kun tyrannosaurus Rex on kahmaisemaisillaan makupalan valtavaan kitaansa. Sinne joutuukin sen sijaan Aatamin potkaisemana sapelihammastiikeri, jonka hampaat tarttuvat Rexin kitaan ja joka sen johdosta pian kuolee sukupuuttoon. Aatami ja Eeva vannovat ikuista rakkautta.

Ensimmäisen avioparin elämässä on selviä yhtymäkohtia amerikkalaisen keskiluokan elinympäristöön, muutenhan kukaan ei viitsisi filmiä katsoa, saati siitä mitään ymmärtäisi. Muuan ongelma, jonka rakastava pari pian kohtaa, on rasismi. Pariskuntaa voi nyt jo sanoa aviopariksi, koska ukkosenjyrähdyksen ja salamanleimahduksen lomassa taivaalta näkyy siunaava Jumalan käsi ja kuuluu urkujen mahtavaa, alkuvoimaista mylvintää. Joka tapauksessa, naapuruston apinat suhtautuvat Eevaan vihamielisen ilkeästi ja aivan erityisen rumasti hänen lapseensa, joka on kasvoiltaan suloinen ja täydellisen kaunis ihmisvauva. Hän on maailman ensimmäinen tyttö, meidän afrikkalainen esiäitimme. Apinoiden mielestä se kuitenkin on hirvittävän ruma ja ennakkoluulojen vallassa ne pitävät kokouksen, jossa päättävät tappaa pienokaisen.

Konservatiivien suvaitsemattomaan asenteeseen liittyy myös vihamielisyys Aatamia kohtaan, sillä enemmistö pitää hänen karvoitustaan aivan liian tummana. Onneksi pariskuntaa varoitetaan ajoissa ja yöllä he suuntaavat kauas erämaahan, jättäen taakseen järjestäytyneen apinayhteiskunnan.

Rakastavaiset eivät kuitenkaan tarvitse yhteiskuntaa, heillä on nyt toisensa ja heillä on lapsi, jolla he uskovat olevan suuren tulevaisuuden. Tarpeeksi vaellettuaan perhe löytää vehreän laakson ja tarkkailee sitä ihastuneena korkealta vuorelta. Aatami ja Eeva katselevat rakastuneesti vuoroin toisiaan, vuoroin lasta, joka hymyilee valloittavasti. Mahtava musiikki säestää kameraa, joka zuumaa hedelmälliseen laaksoon, jossa solisevat purot ja josta on tuleva ensimmäisen ihmisen koti. ”This Land is mine, God gave this land to me” laulaa taustalla kaunis baritoni.

Lopuksi näytetään perhe takaapäin, Eeva istumaan nousseena, pikku vauva nisää imemässä ja Aatami sen vierellä karvainen käsi Eevan upeiden kinkkujen päällä. Tulevaisuus on alkanut!

 

4 kommenttia:

  1. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa; valitsen siis kulttuurimme rappion ja taantumisen suremisen.

    (Mistä muuten puoliso Aatamin ja Eevan jälkeläiselle?)

    VastaaPoista
  2. "Koska Hollywood väistämättä tarttuu pian näin herkulliseen aiheeseen, en malta olla jo etukäteen miettimättä, millaisen taidenautinnon tulemme saamaan."

    Jos amerikkalaiset tämmöisen tempaisisivat niin enempi se taitaisi olla lähetyssaarnaamista siinä samalla kun ovat wokea rummuttaneet, muoti-ilmiön vaihdos taitaisi olla. Todennäköisesti iskisi kyllä sikäläiselle kotimaiselle kuulijakunnalle ehkä hyvin?

    "Ensimmäisen avioparin elämässä on selviä yhtymäkohtia amerikkalaisen keskiluokan elinympäristöön, muutenhan kukaan ei viitsisi filmiä katsoa, saati siitä mitään ymmärtäisi. Muuan ongelma, jonka rakastava pari pian kohtaa, on rasismi. "

    Jotenkin tuo ajattelu menee tuossa suomalaisena vinksalleen. Jos ensimmäinen Eeva on musta niin missä rasismi? Seuraavassa sukupolvessa? Amerikassa on kyllä sitten ne lait aikanaan olleet aivan omaa linjaa ihonvärin erottelun suhteen. 1800-luvum New Orleansissa vaikutti nainen nimeltä Lulu White. Hänen yksi rikoksistaan oli pitää bordellissa niin vaaleita kuin myös tummia tyttöjä. Niin ei siinä että piti bordellia. On siinäkin sitten, toiset miehistä käyttävät palveluja ja toiset tuomitsevat syntisenä touhuna.

    VastaaPoista
  3. Ilman muuta täyttä Hollywood-tavaraa ajan hengessä.

    Synopsis on aivan mainio. Menestys on taattu.

    (Miss Peggylle ehkä ripaus feminististä särmää vielä ja tetenkin se pakollinen viittaus ilmastonmuutokseen, niin se on siinä.)

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.