Des Pudels Kern

 

Lyhyt kurssi ja yleislinja

 

Jokainen vanhemman sukupolven sivistynyt venäläinen tuntee käsitteen Lyhyt kurssi ja ymmärtää, miten paljon noihin kahteen sanaan voi sisältyä.

Niihin nimittäin sisältyi koko stalinismin ideologia, sekä sen kiliastinen lupaus, että sen metodit maan päällä ja normit kaikille ajoille ja koko ihmiskunnalle.

 Tietenkin mukana oli myös syntymyytti ja tarina sekä profeetan taistelusta maailmanhistorian tarkoituksen toteuttamiseksi että niistä pahan voimista ja juudaksista, jotka olivat toimineet historian vääjäämätöntä kulkua vastaan ja yrittäneet sitä estää.

Tämän ihmeellisen teoksen nimi kokonaisuudessaan kuului Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikit) historia. Lyhyt oppikurssi. Puolueen keskuskomitean vuonna 1938 hyväksymä (краткий курс истории кпсс - Поиск (bing.com)).

Kirja ei ollut suuren suuri, mutta sisälsi kaiken olennaisen siitä, mitä uuden neuvostosivistyneistön piti maailmasta tietää ja koko älymystö velvoitettiinkin kokonaisuudessaan opiskelemaan sitä metodisesti, pätevässä opastuksessa ja valvonnassa tietysti. (ks. Vihavainen: Haun lyhyt kurssi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Koska kyseessä oli koko ihmiskuntaa koskeva maailmanselitys, se käännettiin lukuisille kielille ja väitettiin, että se oli maailman eniten painettu kirja ja olisi siis lyönyt laudalta raamatunkin.

Kirjan tavaton merkitys näkyi siinä, että siitä voitiin aina etsiä sitaatteja elämän ja politiikan tarpeisiin. Tässä mielessä se oli Maon Punaisen kirjan edeltäjä.

 Kun sotilaat ei, vaan työläisten ja talonpoikien puna-armeijan taistelijat (bojtsy RKKA) lähtivät vapauttamaan Suomen kansaa, oli heillä repuissaan vain kaikkein välttämättömin, mutta siihen kuului myös tämä kirja, kuten muuan tuon aikainen kaunokirjallinen teos kertoo. Ehkä sitä tosiaan oli viisasta kantaa mukana.

Toki kirjan opetteleminen kuului vain uudelle intelligentsijalle, ei massojen sentään tarvinnut ymmärtää kaiken tarkoitusta teoreettisella tasolla. Heille se kerrottiin ylhäältä käsin.

Mutta älymystön täytyi ja tästä kirjasta se saattoi oppia myös sen, mitä leniniläinen marksismi (marksismi-leninismi) oikeastaan oli. Sitä koskevan luvun oli kirjaan kirjoittanut pääsihteerin vaatimatonta titteliä kantava J.V. Stalin, jonka nerous ei ollut henkilökohtaista, vaan heijastui suoraan Leniniltä ja sitä kautta adekvaatisti noudatti maailman olemuksen käsittämistä.

Kirjan lopussa oli joukko numerolituja johtopäätöksiä siitä, millä tavalla puolueen oli hoidettava maailmanhistoriallinen tehtävänsä ja mitkä vaarat vaanivat tässä elämää (ja tietenkin jopa miljoonien yksilöiden elämää) suuremmassa tehtävässä.

Olennaista oli, että puolueen yleislinjan (generalnaja linija) oli aina oltava oikea. Niin oikeisto- kuin vasemmistopoikkeama olivat yhtä pahoja, sillä molemmat merkitsivät tietä kapitalismin palauttamiseen ja koko maailmanhistoriallisen kehityksen romahtamista.
Tuollainen romahdus saattoi tietenkin olla vain väliaikainen, mutta se olisi merkinnyt miljoonien ja taas miljoonien ihmiselämien turhaa tuhoutumista kapitalismin kauhuissa.

Niinpä puolueen yleislinjan puhtautta oli vaalittava armottomasti ja tuhottava ja juurittava kaikki poikkeamat. Vuonna 1937 alkanut suuri terrori keskittyi juuri tähän tehtävään ja oli malliesimerkki siitä, että nämä asiat otettiin tosissaan eikä puhuttu turhia. Verellä sinetöidyt asiat on aina suuriksi todistettu.

Kun koko puhdistus aloitettiin, oli puolueen historian ja ideologian opettaminen kaikille johtoportaiden tasoille keskeisessä roolissa. Stalinin puhe maaliskuisessa keskuskomitean plenumissa nosti uuden historiatietoisuuden koko uuden, sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän keskeiseksi asiaksi.

Mainittakoon, että sosialistiseen järjestelmään oli maassa siirrytty juuri tuolloin. Se tapahtui nimenomaan vuosien 1936 ja 1937 vaihteessa, eikä siis suinkaan vielä Lokakuun Suuressa Sosialistisessa Vallankumouksessa eikä myöskään ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana.

Lyhyt kurssi oli uudessa yhteiskuntajärjestelmässä elävien uusien ihmisten ajattelun keskeinen opas. Se opetti, miten Neuvostoliitto oli noussut maailman kansojen johtoon ja miten se rakensi uutta maailmaa. Se antoi perusteet kaikille niille uhrauksille ja ponnistuksille, joita kansalta vaadittiin.

Se kertoi myös toivosta ja uudesta paratiisillisesta maailmasta, jossa ei enää tunnettu luokkien välisiä ristiriitoja. Sosialistisessa yhteiskunnassa oli vain kaksi toistensa kanssa ystävällismielistä luokkaa, työväestö ja talonpoikaisto sekä niistä lähtevä uuden älymystön kerrostuma (prosloika), jolla ei ollut luokka-asemaa.

Uudessa yhteiskunnassa ei enää kadehdittu tai vihattu älymystöä ja sen elintasoa, vaan pyrittiin kaikki tulemaan osaksi sitä, erityisesti tähän vaadittiin Lyhyen kurssin hallitsemista.

Uudessa yhteiskunnassa ei myöskään tunnettu kansallisuuksien välisiä ennakkoluuloja. Niinpä paikallinen nationalismi ja kielteinen suhtautuminen suureen Venäjän kansaan vähemmistöjen keskuudessa ei enää ollut ymmärrettävä kehitysvaihe, vaan rikos, jolle ei enää voinut olla hyväksyttäviä yhteiskunnallisia perusteita. Oli ilmeistä, että tuollaisen käyttäytymisen todelliset juuret olivat ulkomailla.

Kun Venäjä vapautui bolševismista, oli Lyhyt kurssi paljon esillä julkisessa keskustelussa. Asiantuntijat näkivät helposti, että myös niin sanotun destalinisoinnin jälkeen Lyhyen kurssin ydinsanoma oli jäänyt koskemattomaksi ja hallitsi yhä historiankirjoitusta. Sen hajottaminen oli uuden Venäjän rakentajien keskeisiä tehtäviä.

Lyhyt kurssi oli tietenkin vain yksi venäläisen messianismin ilmaus, mutta se oli sitä sangen omaperäisellä tavalla ja kahlitsi koko Neuvostoliiton älyllistä liikkumavaraa viimeiseen saakka. Kun siihen vielä ympättiin Suuren Isänmaallisen Sodan sankaritarina, oli syntynyt erittäin vahva linnoitus, joka uhmasi vapaata älyllistä toimintaa.

Lyhyen kurssin valta murrettiin kyllä 1990-luvulla ja tuhannet kukat saivat kukkia myös historiankirjoituksen alalla. Venäjäksi ilmestyi myös toistasataa nidettä käsittelevä sarja johtavien stalinismin tutkijoiden teoksia. Suomeksi noita kirjoja on käännetty vain muutama.

Tarjolla oli nyt jokaiselle jotakin, köykäisestä rabulismista ja Andrei Zubovin ääriliberaalista yleisesityksestä aina slavofiiliseen obskurantismiin, johon Izborskin klubin tunnetut hämärämiehet sitten erikoistuivat.

Tässä en nyt rupea selostamaan tämän joukon piiristä nousseita uusia messianistisia historiantulkintoja (vt. Vihavainen: Haun izborskin klubi tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)), totean vain, että pahalta näyttää.

Valtiojohto on taas ottanut historiantulkinnat tiukkaan holhoukseensa (Vihavainen: Haun uusstalinismin käskynjako tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com) ) ja saamme jatkuvasti kuulla yhä uusista kielloista, joiden uhmaajia uhkaillaan kovilla rangaistuksilla.

Venäjän historia on taas pyhä ja taas kerran se on pyhitetty täysin vakain tuumin, kyynisesti, stalinistiseen tapaan ja totuudesta piittaamatta.

Uutta Lyhyttä kurssia ei vielä ole ilmestynyt, mutta en vähääkään hämmästyisi, jos se vielä tämän vuoden aikana ilmaantuisikin tätä maailmaa valaisemaan ja esiteltäisiin maailmanhistoriallisten nerojen, Putinin, Medinskin, Patruševin ja heitä liehittelevien professorien ja dosenttien paistatellessa Lužnikin stadionin valonheittäjien lolisteessa...