Mudakit ja valtion
arvovalta
Niin sanottuja sivistysanoja ei ole
tapana kääntää. Yleensä ne ovat peräisin latinasta ja kreikasta, joskus ranskasta
tai saksasta.
Englannista lainatut sanat, joita nykyinen
tekstimaailma tulvii, eivät enää assosioidu sivistykseen sen vanhassa mielessä,
vaan lähinnä sen vastakohtaan eli muodikkaaseen slangiin slummi- ja
takapihakulttuureineen.
Koska irrallisten sanojen nousu suuriksi
emotionaalisesti latautuneiksi symboleiksi on tapahtunut yhtä jalkaa
lukutaidottomuuden kasvun ja infantiilin kuuntelu- ja katselukulttuurin kasvun
kanssa, on niiden kanssa syytä olla varovainen.
Yliansalliset valvontaelimet
tietävät, että ainoastaan niiden anglosaksisilla konnotaatioilla on merkitystä
ja algoritmit toimivat sen mukaisesti, uuden, omakohtaisesta ajattelusta
luopuneen eturientoisen kansanosan innokkaalla myötävaikutuksella.
Kyseessä ei ole pelkkä nuoriso,
joka tietenkin naiiviutensa takia on helpointa saada kannattamaan kulloistakin
muotia intohimoisesti ja hyväuskoisesti. Vanhemmat ikäluokat tekevät saman
vastahakoisemmin ja ymmärtäen siihen liittyvän falskiuden.
Sanaa mudak (мудак) en siis rupea kääntämään. Sen verran
autan, että kyseessä on venäläinen slangisana, jollaisia kenenkään ei meillä
tarvitse osata. Ymmärtämiseen riittääkin luultavasti jo pelkkä
tietokonekäännös.
Joka tapauksessa valitsin tuon
sanan halutessani luonnehtia niitä henkilöitä, jotka vastoin parempaa tietoaan
lanseeraavat(!) lokakampanjoita naapurivaltiosta ja yrittävät uskotella omalle kansalleen
mitä tahansa, joka heidän mielestään saattaisi edistää kansallista asiaa
tavalla, joka tarkoittaa heidän omien harhojensa toteutumista.
Jokaisenhan täytyy antaa tehtä
omaa propakantaa lauloi toinen niistä kahdesta lahden takaisesta soutajasta,
jotka Suomen TV:n Väiskin lihatiskin houkuttelemina saapuivat Porkkalan kuolevaan
kyläkauppaan ja totesivat, että heille oli valehdeltu.
Jokainen maa tosiaankin koettaa
edistää omaa asiaansa ja tiedottaa hyvisätpuolistaan. Se on normaalia.
Normaalia sen sijaan ei ole goebbelsiläinen totaalisesti valheellinen
propagandavyörytys, josta suomalaiset aikoinaan jo talvisodassa saivat
kokemusta.
Se on oma maailmansa, jossa kaikki on
mahdollista tai siis olevinaan mahdollista. Koronaepidemiankin selitti korkea
venäläinen propagandaviranomainen aikoinaan osaksi kolmatta maailmansotaa ja
väitti, että Naton joukot oli suojattu tältä vitsaukselta, joka oli sen sijaan kohdistettu
viholliseen…
Lähellä on kaamea aavistus, että monet
omia valheitaan suoltavat mudakit alkavatkin jo itse uskoa niihin.
No, tässä taas pieni kertaus
asiasta, йoka vain ei näytä
vanhenevan:
lauantai 30. toukokuuta 2020
Mitä
valehtelulla rakennetaan?
Goebbelsin laakerit
Näin totuuden jälkeisenä
aikana sitä on oppinut kuulemaan hätkähtämättä mielettömimpiäkin
väitteitä. Mikä esimerkiksi on tämä koronapandemia olemukseltaan ihan loppujen
lopuksi? Etteikö vain olisi Kiinan laboratoriosta karannut biologisen
sodankäynnin väline, johon unohdettiin kehittää vasta-aine tai myöhästyttiin
siinä? Onhan tämäkin teoria esitetty. Sitä kyllä saattoi odottaakin.
Tällaisille salaliittoteorioille
normaali ihminen toki yleensä nauraa, mutta hymy alkaa hyytyä, kun kuulee, että
Venäjän niin sanotun informaatiopuolustuksen johtava asiantuntija Igor Panarin
kertoo, ettei hänellä ole pienintäkään epäilystä siitä, että kyseessä
on Naton operaatio…
Se, että pandemia kurittaa pahasti
Nato-maita, ei häiritse johtavaa propaganda-auktoriteettia millään tavoin.
Nato-joukot on jo rokotettu virusta vastaan eikä muutama tuhat ylimääräistä
siviiliä mitään merkitse sellaisille instituutioille kuin Nato…
Herää tietenkin kysymys, onko tämä
mies järjissään ja miten hän voi odottaa, että ihmiset ottavat moisia puheita
vakavasti.
Itse asiassa mikään valhe ei ole
niin suuri, etteivät jotkut sitä uskoisi, ja sitä paitsi propaganda vaikuttaa
silloinkin, kun siihen ei uskota. Aina siitä jotakin tarttuu…
Tämän kirjoitin vuonna 2013
kertoessani Panarinin kirjasta Rossija i informatsionnaja vojna:
Panarin uskoo, että ellei Venäjä
kontrolloi omia tiedotusvälineitään, sen tekevät muut valtiot. Tiedotuksen
ohjauksessa tarvitaan sekä sensuuria, että aktiivisia keinoja. Metodit ovat
yleisesti tiedossa. Niitä ovat muun muassa anonyymi auktoriteetti (”tutkijoiden
monivuotisen työn tuloksena…”), arkipäiväinen kertominen (joka esimerkiksi
tarvittaessa banalisoi kauheudet), varkaiden aina suosima ”ottakaa varas
kiinni!” –metodi, ”jaarittelu”, ”haloefekti”, ”ensimmäisyyden efekti”,
”paikallaolon efekti”, ja niin edelleen. Informaatiota tarjottaessa voidaan
käyttää monia tehokeinoja, ”silminnäkijöistä” toistoon.
Banaaliudestaan huolimatta juuri
jatkuva toistaminen on ilmeisesti yhä propagandan keinoista tehokkain. Sanoman
perille ajamisessa voidaan myös käyttää puolitotuutta, kontrastia, psykologista
sokkia, mielipidemittauksia, assosiaatioiden luomista ja niin edelleen.
Yleisölle voidaan tarjota ”myrkyllistä sandwichia”: se tarkoittaa, että ei
valehdella, mutta sivuutetaan ”tarpeettomat” faktat. Käytettävissä on myös
metodi nimeltä ”sokeroitu sandwich”, jossa negatiivinen pihvi piilotetaan
positiivisen aloituksen ja lopetuksen väliin.
Tämä herra on siis
informaatiosodankäynnin ammattilainen ja sodassahan kelpaavat kaikki sellaiset
aseet, joilla on jotakin tehoa. Mikäli sinänsä järjetöntä väitettä
toistamistaan toistetaan, se kyllä jättää jälkensä ihmisten psyykeen ja
vähintäänkin sille taholle, jota mustataan, syntyy todistustaakka: hänen on
osoitettava, ettei ole syyllinen. Tämä ei ole niinkään helppo tehtävä
informaatioavaruudessa, joka ei ole mikään raastuvanoikeus. Aina löytyy tietty
määrä ihmisiä, jotka uskovat juuri sen, mitä haluavat, aivan riippumatta siitä,
mitä oikeus päätöksissään toteaa tai toteaisi.
Se, joka on seurannut sitä
venäläistä propagandatulvaa, jota aivan viime aikoina on levitetty suomalaisten
muka sota-aikana tekemien rikosten ”paljastamiseksi”, huomaa heti, missä
keittiössä nämä liemet on keitetty.
Suomalaisilla todella oli sodan
aikana Itä-Karjalassa keskitysleirejä, joissa kuolleisuus nousi kovin
korkeaksi, kuten se leireillä tuohon aikaan nousi miltei kaikkialla. Aivan
erityisesti niin tapahtui Neuvostoliitossa.
Asia ei johtunut siitä, että
leirien asukkaita olisi haluttu tuhota, vaan kyse oli taudeista, joiden
tappavuutta lisäsi heikko ravitsemustaso ja tuon ajan lääketieteen
kehittymättömyys. Antibioottien puuttuessa mikä tahansa vilustuminen saattoi
käydä kohtalokkaaksi.
Kannattaa panna merkille, etteivät
suomalaisten leirien vastuunalaiset johtajat joutuneet sodan jälkeen tuon
suuren kuolleisuuden takia rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ymmärrettiin
mainiosti, että mikäli olisivat joutuneet, olisi koko valtava venäläinen leiriorganisaatio
pitänyt vielä suuremmalla syyllä tunnustaa rikolliseksi.
Esimerkiksi suomalaisista
sotavangeista –jotka yleensä joutuivat vangeiksi vasta sodan loppuvaiheessa-
kuoli noin neljäkymmentä prosenttia. Luku oli vielä suurempi kuin venäläisten
sotavankien kuolleisuus Suomessa (lähes 30 prosenttia), joka oli toki skandaalimaisen
suuri, mutta keskittyi vain vuoden 1942 nälkäaikaan.
Kuolleisuus oli myös Itä-Karjalan
siviilileireilläkin paljon korkeampi kuin vapaan väestön keskuudessa. Tämänkin
asian suomalaiset hoitivat huonosti, mutta eivät sen huonommin kuin venäläiset
hoitivat ne leirit (”työarmeijan”), joille suomalaiset neuvostokansalaiset
keskitettiin.
Sodan tuhot olivat molemmissa
tapauksissa merkittävä selittävä tekijä. Itä-Karjalassa kuten koko
Neuvostoliitossa sovellettiin ankarasti ns. poltetun maan taktiikkaa, mikä
tarkoitti sitä, ettei jälkeen tuleville ja sinne jääneille saanut jättää mitään
elintarvikkeita eikä suojaa. Esimerkiksi Petroskoin asunnoista tuhottiin
nelisenkymmentä prosenttia.
Suomi, jolta oli Moskovan rauhassa
riistetty yli 10 prosenttia maataloustuotannosta ja jolla oli elätettävänä
tyhjennetyn Karjalan evakot, ei kyennyt ruokkimaan kunnolla edes omia
kansalaisiaan, saati sitä lisäväestöä, joka jäi sen huollettavaksi jatkosodan
aikana: 80000 itäkarjalaista ja venäläistä siviiliä ja 65000 sotavankia. Heidän
huoltonsa olisi pitänyt hoitaa paremmin, mutta on pakko myöntää, ettei se ollut
helppo tehtävä.
Venäläiset propagandasodan
ekspertit ovat nyt ottaneet Suomen maalitauluksi ja ottaneet esille kansanmurhan käsitteen.
Ei tarvita paljoakaan meilikuvitusta huomata, että asia liittyy siihen, että
Suomessa on nyt nostettu esille Stalinin aikana tehty suomalaisten kansanmurha,
jota ei ole mitään syytä panna lainausmerkkeihin. Kyseessä oli kansallisuuden
perusteella tehty joukkomurha, jossa tappamisen tarkoituksesta ei voi erehtyä,
siitä on yksiselitteiset dokumentit olemassa.
On masentavaa, että nykyiset
Venäjän vallanpitäjät näyttävät samaistuvan siihen rikolliseen hallintoon, joka
hallitsi Neuvostoliittoa. Etenkin ns. erikoispalvelut näyttävät mielihyvin
omaksuvan tämän polveutumisen.
Vielä vähän aikaa sitten noihin
orgaaneihin oli tapana Venäjällä säädyllisissä piireissä suhtautua jyrkän
tuomitsevasti. Nyt tämä aikamme uusi aristokratia on taas
saanut lisää ystäviä ja vaikutusvaltaa.
Kun jokin aika sitten tuskin kukaan
olisi kehdannut ilman kritiikkiä esittää noiden elinten kuulusteluissa
saatuja tietoja todenperäisinä, kuuluu aikamme uutuuksiin, että tätä nyt
joissakin viestimissä tehdään aivan häpeilemättä.
Niin sanotut turvallisuuselimet
keittelivät kokoon miljoonia valheellisia juttuja, joiden perusteella sitten
valtava määrä ihmisiä vangittiin ja teloitettiin.
Tiedämme nykyään erinomaisesti,
millaista roskaa noissa niin sanotuissa jutuissa käytettiin todisteina.
Vähälahjaisimmat agentit tiettävästi syyttivät jopa joitakin henkilöitä
aikomuksesta kaivaa tunneli Kiinaan, jonka kautta päästäisiin tekemisiin neuvostovaltion
vihollisten kanssa.
Niinpä maailma on nyt (mutta ei
koskaan aiemmin) saanut kuulla suomalaisten kiduttaneen vankejaan ja surmannen
heitä petomaisesti elävältä hautaamalla ja kaasuttamalla. Orgaanien arkistoista
ovat nämä tiedot peräisin ja julkaistaan ilman pienintäkään lähdekritiikkiä.
Uusin ennätys alalla ovat nyt ne ”tiedot”, joiden mukaan suomalaiset paitsi
pommittivat ja tulittivat siviiliväestöä, jopa pudottivat lapsille
tarkoitettuja lelupommeja…
Ehkäpä tässä oli jo niin
sanottu ultimate shit test. Jos ne nielevät tämän, ne nielevät jo
mitä tahansa. ”Uutisten” vaikutuksia arvatenkin tutkitaan.
Mutta historiaa kannattaisi
muistella ja kunnioittaa.
Talvisodan aikana
neuvostopropaganda oli niin tökeröä, että suomalaiset saivat nimenomaan siitä
aivan erityisesti sisua taistella valhetta vastaan. Jatkosodan aikana noita
juttuja jopa levitettiin suomalaisten itsensä toimesta kirjassa Suomi
Neuvostoliiton radiossa. Kirjan kokoajana oli tunnettu radioääni Jahvetti.
Suomi siis levitti vapaaehtoisesti itse vihollisen propagandaa, joka oli
parasta lääkettä sitä itseään vastaan…
On selvää, että myös nykyinen
röyhkeä disinformaatiokampanja toimii sen levittäjiä vastaan Suomessa. On
mahdollista, ettei tämä kiinnosta näitä kyynikoita, joiden kohderyhmä lienee
kotimaassa. Mutta ehkä myös venäläistä kadunmiestä nyt aliarvioidaan?
En oikein usko, ettei totuudella
yhä voisi olla merkitystä politiikassa. Mikäli kansa havaitsee, että hallinto
ei sitä lainkaan kunnioita, saattaa tämä ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa sen,
että tuo hallinto menettää kaiken uskottavuutensa. Pelkän pampun avulla
hallitsemisesta saattaakin sitten tulla varsin hankala tehtävä.
"Normaalia sen sijaan ei ole goebbelsiläinen totaalisesti valheellinen propagandavyörytys, josta suomalaiset aikoinaan jo talvisodassa saivat kokemusta.
VastaaPoistaSe on oma maailmansa, jossa kaikki on mahdollista tai siis olevinaan mahdollista. …
Lähellä on kaamea aavistus, että monet omia valheitaan suoltavat mudakit alkavatkin jo itse uskoa niihin."
Mitäpä ihmeellistä tämän hetken sotaa käyvän Venäjän mudakien toiminnassa on? Tuossahan blogissa 30.5.2020 koko tuleva pelikirja on avattuna vieläpä korkean venäläisen tahon Panarinin toimesta.
Blogissa mainituista Karjalan siirtoleirien kansanmurhastakin taitaa olla "Moskovan raastuvanoikeuden" lainvoimainen tuomio...
Taitaa ikävä kyllä olla niin, että propaganda- ja hybridisodassa ja siihen valmistautumisessa Venäjä on valovuosia edellä lännestä. Lisäksi hämmästyttää taas kerran nähdä miten asiantunteva taho - blogisti - on voinut vuosikausia ennen tätä päivää nähdä tulevaisuuden merkit.
Hyvä ystäväni Nikolai käytti aina ilmaisua Мудашвили..venäläiseen etnoystävälliseen tapaan.
VastaaPoistaMitä olen olukenut Venäjän Karjalahan oli lähinnä avovankila jo yli 30v ennen suomalaisten miehitysaikaa. Yhdessä kylässä suomalainen kysyi akalta missä kaikki miehet ovat? Tämä vastasi "pari vuotta sitten tulivat yöllä kuorma-autot ja veivät kaikki miehet. Minne, sitä ei kukaan tiedä."
VastaaPoistaTuomas Enbusken mukaan "sivistyssanat eivät ole sen hienompiakaan kuin muutkaan". Jotain on jäänyt häneltä ymmärtämättä. Eihän kyse ole itse " hienoudesta" vaan ymmärrän kielen monipuolisuudesta. Jolta kannalta sivistys sanat ovat tietysti hieno asia.
Kaikki sodat tulevat joskus päättymään, niin myös Ukrainan sota, Venäläiset ovat kaukaa viisaita, eli kun sitten jossakin vaiheessa puhutaan Butsan tapahtumista, niin venäläiset ottavat puheeksi "mutta kun"-ajatuksella sen, että syyllistyiväthän suomalaisetkin kansanmurhaan Karjalassa, eli aina roiskuu kun rapataan. Venäläiset ovat kaukaa viisaita!
VastaaPoista