Uudet
standardit
Kun
Neuvostoliitossa oli toisen viisivuotissuunnitelman (1933-1937) aikana likvidoitu
riistäjäluokat ja lopetettu ihmisen toiseen ihmiseen kohdistama riisto, voitiin
todeta sosialistisen yhteiskunnan muuttuneet todellisuudeksi.
Tämä keskeinen
asia huomioitiin vuoden 1936 lopulla hyväksytyssä uudessa perustuslaissa, joka
oli maailman demokraattisin. Vuosi 1937 oli sosialistisen yhteiskunnan
ensimmäinen vuosi koko maailmassa, uuden yhteiskunnan sisäänajo.
Tässä ei ole
tilaa esitellä tarkemmin kaikkea sitä uutta, mitä Neuvostoliitossa nyt, eli
siis vuonna 1937 oli. Jokainen venäläinen ymmärtää tuon vuoden symbolisen merkityksen.
Erittäin tärkeää joka tapauksessa oli, että nyt oli syntynyt uusi sosialistinen
neuvostoihminen, joka toimi ja ajatteli uudella tavalla.
Vanhan yhteiskunnan
jäänteet oli nyt sen sijaan lakaistava kokonaan pois ja tuotava niiden tilalle
uudet, sosialistiset arvot ja normit, jotka olivat uuden yhteiskunnallisen
järjestelmän mukaisia. Yhtenä esimerkkinä olivat kansallisuuksien väliset
suhteet.
Ennen
sosialismin toteutumista oli myös Neuvostoliitossa ollut kansakuntien välisiä
jännitteitä. Oli sekä paikallista nationalismia että venäläistä suurvaltasovinismia.
Asioiden sujumiseksi oli silloin ollut välttämätöntä ottaa huomioon ihmisten
herkät tunteet ja kansalliset ennakkoluulot. Tämä ilmeni suoranaisena vähemmistökansojen
suosimisena venäläisten kustannuksella, korenizatsija-politiikkana.
Nyt, sosialismin
toteuduttua sellainen politiikka olisi ollut taantumuksellista ja kaikin tavoin
sopimatonta, jopa rikollista. Itse asiassa siitä rangaistiinkin nyt myös menneiden
vuosien osalta takautuasti, vaikka se oli silloin ollut valtion omaa
politiikkaa.
Nyt joka
tapauksessa ei vähemmistökansojen paikalliselle nationalismille enää ollut mitään
pohjaa uudessa yhteiskunnassa, puhumattakaan sellaisen politiikan
tarpeellisuudesta. Nyt tuollainen politiikka, joka merkitsi suuren Venäjän kansan
syrjimistä ja kansallisuusvihan lietsomista, oli yksinkertaisesti rikos. Yksi
pahimmista.
Uudet standardit
koko yhteiskunnassa otettiin käyttöön sangen jyrkillä otteilla. Vuoden 1937
arvojen ja normien valvojat eivät ymmärtäneet leikkiä ja se tehtiin kansalle
tiettäväksi satojen tuhansien kuolemantuomioiden kautta. Julkinen sana
täyttyikin nyt uusien normien ylistyksestä ja entisten kiroamisesta. Muutos oli
nopea ja täydellinen.
Vanhasta buumerista
tuntuu yhä useammin siltä, että elämme samanlaista uusien normien käyttöön
ottamisen aikaa. Se, mikä aikoinaan ja vielä hetki sitten oli normaalia arkipäivää,
saatetaan nyt leimata itse asiassa rikollisuudeksi ja oikeusistuimet todella käsittelevät
aivan uudenlaisia, vasta vastikään maailmaan ilmaantuneita rikoksia ja langettavat
niistä tuomioita.
Luinpa vastikään
arvossapidetystä Suomen Kuvalehdestä artikkelin, jossa muuan äiti sangen ankarasti
tuomiten kertoi siitä, millaista kohtelua hän itse oli Suomessa saanut tumman
ihonsa ja afrikkalaisen nimensä takia. Tälle kohtelulle olivat ominaisia rasismi
ja toiseuttaminen, molemmat nykyään ilmeisesti jonkinlaisia
rikollisuuden ilmentymiä.
Nämä asiat olivat
ilmenneet muun muassa siten, että hoitaja päiväkodissa oli silittänyt hänen
lapsensa päätä ja huokaissut ”Ihanat hiukset… siis aivan ihanat kikkarat…”
Kirjoittajan
mielestä sana kikkara muistutti sanaa koirankikkare ja hän tunsi olonsa ”epämukavaksi,
hämmentyneeksi ja nöyryytettyksi” -vaikka se ei tietenkään ollut hoitajan tarkoitus…
Toinen esimerkki
samasta asiasta oli afrikkalaisten nimien sekoittaminen toisiinsa. Tämäkin oli
kunnioituksen puutetta: ”Ilmeisesti valkoihoiset suomalaiset eivät pysty kohtaamaan
edes perustason kunnioittavasti ketään, jonka nimi ei ole Anna tai Pekka,
paheksuu kirjoittaja.
Se, että
suomalaisuus nähdään neutraalina ja normaalina täällä Suomessa on kirjoittajan
mielestä suuri epäkohta. Jopa ihmisten oletetaan olevan valkoisia, joita monet
eivät enää ole, vaikka vielä hiljattain olivat.
Suuri epäkohta
on, että uusi hallitus on leikannut yhdenvertaisuuskasvatuksen rahoituksesta,
eikä antirasismi enää ole varhaiskasvatuksen opettajilla tärkeyslistan
kärjessä.
Tämän vuodatuksen
lukenut ymmärtää, että kirjoittaja paheksuu syvästi niitä suomalaisia, jotka
eivät aktiivisesti pyri tai pysty omaksumaan uudenlaisia normeja, Afrikan
tähti-pelin kieltämisestä cowboy ja inkkari-leikkien kieltämiseen. Hän myöntää
myös tuntevansa kateutta ja katkeruutta valkoisia vanhempia kohtaan.
Epäselväksi jää,
kuinka paljon artikkelin kirjoittaja itse asiassa on kärsinyt sellaisestakin ”mikroaggressiosta”
kuin lapsensa hiusten kehumisesta. Kadehtiminen ja katkeruus kantasuomalaisia
kohtaan on ainakin hänen mielestään näköjään oikeutettua. Tuon ”kantasuomalaiset”-
sanan käyttö ei sen sijaan ole.
Ilmeisenä
johtopäätöksenä on, että jos ulkonäöltään erilainen, musta henkilö nähdään
täällä Suomessa erilaisena, mikä tuntuu hankalalta, olisi tässä syy muuttaa nimenomaan
kaikkien valkoisten suomalaisten (entiset kantasuomalaiset) käytös sellaiseksi,
ettei uusi vähemmistö tuntisi oloaan epämukavaksi.
Onhan tämä
melkoinen vaatimus, jollaista olisi maassamme aiemmin vallinneen normiston
mukaan ollut pakko kutsua uskomattomaksi röyhkeydeksi. Millä oikeudella tänne
muuttanut parin prosentin vähemmistö asettaa vaatimuksia koko maan kantakansallisuudelle?
Vastauksen
tiedämmekin: se tekee niin siksi, että Amerikassa sellainen kuuluu asiaan. Siellä
oletetaan lähtökohtaisesti, että ns. afroamerikkalaiset ovat siinä maassa
olleet sorrettu ryhmä, jonka huosta menestyksestä valkoinen enemmistö on
vastuussa ja myös kunniavelassa aiemmin harjoittamastaan sorrosta sorrettujen
jälkeläisille.
Meillä ei mitään
vastaavaa ole tietenkään ollut, mutta tässä uudessa kulttuurivallankumouksessa
on myös meidän arvojamme ja normejamme haluttu muuttaa aivan samaan amerikkalaiseen
muottiin, jossa vanha ajattelu on pyöräytetty dialektisesti päälaelleen, kuten
vuonna 1937 Venäjällä: oleellinen seikka kaikkien kannalta ovat nyt vähemmistöt
ja heidän tuntemuksensa, eivät sen sijaan enää enemmistöt, jotka aikoinaan
olivat demokratioissa määräävinä.
Immanuel Kant
esitti aikoinaan pari pääkysymystä, joista toinen oli mitä voimme tietää ja
toinen mitä saamme toivoa.
Nyt olemme
tilanteessa, jossa emme voi tietää edes sitä, millaisia kärsimyksiä
uhripääomalla ratsastava vähemmistön edustaja voikärsiä lapsensa tukan
kehumisesta. Asia on omaksuttava ilmoituksella. Ehkä tuo asia hyvinkin on niin
tärkeä, että suuren enemmistön on sen takia muutettava sekä käyttäytymistään
että ajatteluaan?
Entä mitä saamme
toivoa? Voisimmeko toivoa vaikkapa sitä, että vähemmistöjäkin edustavat ruikuttajat
otettaisiin yhteiskunnassa huomioon vain samalla tavalla kuin vastaavat
enemmistön edustajat, eli siis ilman mitään erityiskohtelua?
En tiedä vastauksen
perusteluja, mutta ymmärrän, että kun nyt olemme siirtyneet monokulttuurista
monikulttuuriin, on tapahtunut peruuntumaton prosessi, joka on vain hyväksyttävä.
Sen toivominen, että multikulturalismin ideologiasta päästäisiin eroon ei taida
uusien normien mukaa n olla edes sallittua.
Vielä pari
vuosikymmentä sitten useampikin johtava eurooppalainen valtiomies totesi multikulturalismin
olleen virhe. Se virhe oli kuitenkin peruuntumaton eikä enää liene mahdollista
esittää toiveita siitä, että se sittemmin voitaisiin muuksi muuttaa.
Nyt olemme
tilanteessa, jossa toistaiseksi aivan pienetkin vähemmistöt esittävät
äänekkäästi vaatimuksiaan enemmistön normien muuttamisesta.
Blogin alkuosa oli hyvin mielenkiintoinen taustoitus suurten puhdistusten kansallisten operaatioiden teoreettiseen perusteeseen.
VastaaPoistaTosin mietin eikä Karjalan tasavallassa suomalaistaustaisiin puhistus alkanut jo 1935.
Pitää paikkansa. Ukrainassa se alkoi jo vuonna 1933. Kansalliset ennakkoluulot Stalin julisti voitetuiksi jo vuonna 1935, mutta vanhan politiikan muuttuminen rikolliseksi vei vähän aikaa.
Poista"Ilmeisenä johtopäätöksenä on, että jos ulkonäöltään erilainen, musta henkilö nähdään täällä Suomessa erilaisena, mikä tuntuu hankalalta, olisi tässä syy muuttaa nimenomaan kaikkien valkoisten suomalaisten (entiset kantasuomalaiset) käytös sellaiseksi, ettei uusi vähemmistö tuntisi oloaan epämukavaksi.
VastaaPoistaOnhan tämä melkoinen vaatimus, jollaista olisi maassamme aiemmin vallinneen normiston mukaan ollut pakko kutsua uskomattomaksi röyhkeydeksi. Millä oikeudella tänne muuttanut parin prosentin vähemmistö asettaa vaatimuksia koko maan kantakansallisuudelle?
Nyt olemme tilanteessa, jossa toistaiseksi aivan pienetkin vähemmistöt esittävät äänekkäästi vaatimuksiaan enemmistön normien muuttamisesta."
Luin saman artikkelin ja koin sen samoin uskomattomaksi röyhkeydeksi "mikroaggressioineen" enemmistöväestö kohtaan, vieraat ja erilaiset vähemmistöt alkavat isännöidä enemmistöä. Onpa aikoihin eletty!
Länsimainen rasismi on leppoisaa, sitä pitää kyllä sietää, kaikkien. Aasialainen, afriikkalainen ja lähi-itäläinen rasismi on hengenvaarallista.
VastaaPoistaJokainen aikuinen on rasisti, viimeistään silloin, kun tyttäret esittelevät vävykandidaatteja. Tätä rasismia Suomessa on erityisesti muhamettilaisilla ja mustalaisilla. He ovat ylpeää väkeä, eli rasisteja ja väkivaltaisia.
Erinomainen kirjoitus.
VastaaPoistaOn uskomaton asia, että media ja edistyneistö eivät pysty minkäänlaiseen itsereflektioon ja itsekritiikkiin noissa touhuissaan. Aivan lapsen tasolla vedetään. Ollaan niin woke, että ei mitään rajaa eikä tolkkua.
Wokeltajien pitäisi ottaa mallia tästä blogista ja sen kommenteista, jotka ovat aivan johdonmukaisesti itsereflektion ja itsekritiikin riemujuhlaa.
PoistaMutku moraalinen ylemmyys.
PoistaItse olen aikaa päivää tullut siihen tulokseen, ettei omalla - tai varmaan suomalaisten valtaosan - kohdalla tarvetta itsereflektioon tai -kritiikkiin ei oikein ole enkä jaksa sellaiseen väkisin ryhtyä.
PoistaPitää varmaan sikailla tässä ensin oikein kunnolla!
"On uskomaton asia, että media ja edistyneistö eivät pysty minkäänlaiseen itsereflektioon ja itsekritiikkiin noissa touhuissaan". Ei tietenkään, koska tuollainen touhu on niin helppoa ja niin kauan kuin se uppoaa yleisöön ja sillä saa rahaa ja valtaa, miksi vaivautua muuhun. Kyllä kritiikin täytyy tulla yleisön puolelta.
PoistaLainaus kirjasta 'Havahtuminen - Anthony de Mello'. "Unessa oleva ihminen ajattelee aina voivansa paremmin jos muut muuttuisivat. Kärsitte siksi, että nukutte, mutta ajattelette: miten ihanaa elämää olisikaan, jos joku toinen muuttuisi. Miten ihanaa, jos naapurini muuttuisi, vaimoni muuttuisi, esimieheni muuttuisi. Haluamme aina jonkun muun muuttuvan voidaksemme hyvin. Mutta onko mieleenne koskaan juolahtanut ajatus, että vaikka vaimonne tai miehenne muuttuisikin, mitä te siitä hyödytte. Olisitte yhtä haavoittuvia kuin ennenkin. Te olette se, jonka on tarpeen muuttua."
VastaaPoistaHyvä kirjoitus antaa vastauksen enemmistökulttuurin "ahdingolle". Nyt kun antirassismi, woket, deit, blm, antikolonialismi, pakkoruotsi, känselöitisaatio, suvakismi, hiilidioksidivastustus, elokaappina, islamismi, antifassismi jne ovat saaneet itseään julkisuuteen, havaitsemme, että itse asiassa kansan enemmistön identiteetti ja kulttuuri tarvitsevat suojelua ja kunnioitusta. Finnish way of life matters! Palataan lähtöruutuun, jo oli aikakin, back to business
VastaaPoistaRasismilla pelottelu on suomalaiseen tehoavaa. Mikä on tuota maahanmuuttajien hyväksikäyttäessä, kun punavihreät ovat apunaan. Omaa kansaansa vastaan.
VastaaPoistaJatkosodan aikaan toteutettiin selkeää linjausta niitä kohtaan, jotka kärähtivät vihollisen auttamisesta.
PoistaPaitsi sitten lopulta hella wuolijoen kohdalla.
Tottakai tuollaisia kaistapäitä, kikkaraisia tai pellavapäitä, riittää joka lähtöön, mutta pahinta on, että heidän juttujaan julkaistaan niin Suomen Kuvalehdessä, Ylellä kuin Hesarissakin.
VastaaPoistaNiin päiväkodin työntekijä ei paijannut lapsen vaan äidin päätä kikkaroista puhuessaan.
VastaaPoistaAi niinkö? Muistan miten ruotsalainen työnjohtajanainen teki saman suomalaiselle työntekijänaiselle vuonna 1970. Näytti todella herttaiselta.
PoistaMiten itse reagoisit jos joku, vähemmän tuttu miespuolinen taputtaisi Benny Hill tyyppisesti päälakeasi ja sanoisi että oi kun ihanan sileä kalju , vieläpä hellästi sivelisi ohi mennessään kun olet polvillasi johonkin tekemiseen keskittyneenä. Varmasti näyttäisi herttaiselta.
PoistaEihän siinä voisi nauramatta olla. Pitäisi vain äkkiä keksiä jokin yhtä hyvä huuli. Se riippuisi vastaanottajasta.
Poista"Ihmiset tulevalla porukalla hulluiksi, mutta palautuvat järkiinsä yksitellen."
VastaaPoistaVoimia!
"Se, että suomalaisuus nähdään neutraalina ja normaalina täällä Suomessa on kirjoittajan mielestä suuri epäkohta. Jopa ihmisten oletetaan olevan valkoisia, joita monet eivät enää ole, vaikka vielä hiljattain olivat."
VastaaPoistaOlettaisi tässä kohtaa mielenterveyden tarvitsevan hoitoa jos tämän kokee haasteelliseksi.
Kai tuon voisi muuttaakin kuten Amerikassa Michael Jackson aikanaan, toiseen suuntaan. Mitään järkeähän siinä ei olisi ja kestäisi vain sukupolven, kun siirto olisi keinotekoinen.
”Uudet standardit”
VastaaPoistaNeukun eräs uusista standardeista oli kommuniistitsheskoje vospitanije trudjashihsja eli työtätekevien kommunistinen kasvatus eli kasvatus kommunismiin. Ja tämän kasvatuksen sydämenä oli credo bezzavetnaja predannost’ partii i pravitel’stvu eli varaukseton uskollisuus puolueelle ja hallitukselle. Puolue ei koskaan tee virheitä.
Pidettiin säännöllisiä kokouksia tuotantolaitoksissa ja virastoissa, jne. tyäajan jälkeen. Jokaisen piti osallistua kokoukseen. Kokouksen alussa kaupungin tai piirin puoluekomitean jäsen tuli kertomaan millaisia saavutuksia oli saatu koko maassa ja piirissä. Sitten seurasi kritiikin ja itsekritiikin jakso eli miten olisi pitänyt toimia, jotta työ olisi sujunut tehokkaammin. Ne, jotka säännöllisesti jäivät pois kokouksesta, saivat rangaistuksen. Aktiiviset taas saivat kiitosta ja aineellistakin jotakin ammattiliitolta.
Ja tämmöstä oli joka kuukausi. Ei ole mikään ihme, että kun Neuvostoliitto luhistui, niin kukaan ei itkenyt siitä.
Vähän niin kuin Ylen DEI-koulutukset?
PoistaNs. Stalinin vainot olivat normaalimeininkiä: totalitariaatti joutuu koko ajan käymään sisällissotaa valtansa ylläpitämiseksi, enempi tai vähempi. Cccpeen vainoilut olisi jokatapauksessa tapahtuneet, kepinnokka-ukon henkilöstä riippumatta. Sama juttu edelleen, mm poh-koreassa, kuupassa, valkovennäällä, eri puolilla afriikkaa, kiinassa jne.
VastaaPoistaMaahanmuuttajia tulee kymmenistä maista ja monista kulttuureista. Heillä on monenlaisia käsityksiä sopivata käyttäytymisetä ja erilaisista tavoista ja hyvästä elämästä. Emme me voi sopeutua niihin kaikkiin varsinkin kun aina keksitään uusia loukkaantumisen syitä, jotta uhristatus säilyy. Eivätkä eri maista tulevat maahanmuttajatkaan pysty sopeutumaan myöskään toisiinsa. Ainoa toimiva manetelmä on, että maahntulijat sopeutuvat sen maan tapoihin jonne muuttavat. Maassa maan tavalla tai maasta pois ei ole rasismia vaan kokemusperäisesti ainoa toimiva käytäntö.
VastaaPoistaTiedustelisin, että onko sulla joku omakohtainen kokemus/tarina siitä, miten olet joutunut mukautumaan maahanmuuttajan kulttuuriin? Vai onko tämä taas jotain omituista persuretoriikkaa, joka ei vaan aukea millään?
PoistaJuntit, jotka eivät omaa käytöstapoja, ovat usein kotimaista laatua, ja heihin törmääkin lähes päivittäin milloin missäkin. Ihme kyllä maailman valtaväylillä käyskennellään oikein sujuvasti ilman suomalaisia, joten ehkä on vain luotettava siihen, että muuallakin kuin Suomessa arvostetaan inhimillisen sivistynyttä elämäntyyliä.
Tietenkin tänne tulijat yrittävät sopeutua tähän maahan ja sen kulttuuriin. Kyseessä ei Kalle ole kuitenkaan mikään erilaisten eliölajien kohtaaminen vaan ihminen kohtaa ihmisen-tyyppinen tilanne, eikö? Ehkä juuri sinulla on rohkeutta sanoa hei! vieraalle ihmiselle ja tulla vaikka tutuksi hänen kanssaan, hui!
Joo, ei ole rohkeutta puuttunut. Finessejä voi käytöksessään hioa jokainen, eivätkä maahanmuuttajat ole poikkeus. Sen sijaan parkuminen pikkuasioista ei kuulu kenellekään sivistyneelle ihmiselle.
PoistaKommenttini viimeinen lausahdus ei sovi tähän blogiin kyllä ollenkaan, korvataan se jollainen neutraalimmalla. Tämän opin lukiossa venäjäkielen lehtoriltamme, joka kertoi suomalaisturisteista Leningradissa. Turistibussin pysähdyttyä oven edessä oli suuri lammikko, ja joka ainoa nainen hypätessään sen ylitse kiljui tuota sanaa.. ja lehtorinna-parka häpesi silmät päästään, kun ruma sana sanottiin niinkuin se on.
Poista" parkuminen pikkuasioista "
PoistaBlogin kontekstissa tämä varmasti aukeaa persumieliselle yhtä hienosti kuin pesukarhukravatin olemus, mutta kuuntelen kyllä mielelläni, jos selvennät mihin viittaat "pikkuasioilla parkumisella"? Kenties omaan kirjoitukseesi, joka käsitteli sen puolesta välistä loppulauseeseen asti kyseistä valitusta.
Voi surkeus. En voi auttaa.
PoistaKuinka yllättävää, että samanlaiset terveiset vaan täältäkin.
PoistaTässä vanhenevassa viismiljoonaisessa kansassamme ehkä kannattaisi miettiä asennoitumista niihin nuoriin meitä sikiäväisempiin ihmisiin jotka tänne syystä tai toisesta katsoo aiheelliseksi muuttaa asumaan. Ei oikeastaan ole varaa kovinkaan ylpeään vastaanottoon. Vilkaisu väestöpyramidiimme kertoo kaiken...
VastaaPoista"Vilkaisu väestöpyramidiimme kertoo kaiken..."
PoistaKannattaa vilkaista samalla myös työllisyystilastoihin maahanmuuttajan lähtömaan mukaan. On hyötymaahanmuuttoa ja on haittamaahanmuuttoa. Kulttuureissa on isot erot, heimokulttuurit eivät toimi pohjoisissa Kela -valtioissa.
Se oletus, että mikä tahansa maahanmuutto on tämä maan pelastus, ei siis ihan taida pitää paikaansa.
Seuraavaksi vastaantulevaan syytökseen "mutta kun rasismi vei työhalut" sanoisin sen, että se vain oikeuttaa Kelan palkoille jäämisen.