keskiviikko 14. elokuuta 2024

Hän syyttää

 

Uudet standardit

 

Kun Neuvostoliitossa oli toisen viisivuotissuunnitelman (1933-1937) aikana likvidoitu riistäjäluokat ja lopetettu ihmisen toiseen ihmiseen kohdistama riisto, voitiin todeta sosialistisen yhteiskunnan muuttuneet todellisuudeksi.

Tämä keskeinen asia huomioitiin vuoden 1936 lopulla hyväksytyssä uudessa perustuslaissa, joka oli maailman demokraattisin. Vuosi 1937 oli sosialistisen yhteiskunnan ensimmäinen vuosi koko maailmassa, uuden yhteiskunnan sisäänajo.

Tässä ei ole tilaa esitellä tarkemmin kaikkea sitä uutta, mitä Neuvostoliitossa nyt, eli siis vuonna 1937 oli. Jokainen venäläinen ymmärtää tuon vuoden symbolisen merkityksen. Erittäin tärkeää joka tapauksessa oli, että nyt oli syntynyt uusi sosialistinen neuvostoihminen, joka toimi ja ajatteli uudella tavalla.

Vanhan yhteiskunnan jäänteet oli nyt sen sijaan lakaistava kokonaan pois ja tuotava niiden tilalle uudet, sosialistiset arvot ja normit, jotka olivat uuden yhteiskunnallisen järjestelmän mukaisia. Yhtenä esimerkkinä olivat kansallisuuksien väliset suhteet.

Ennen sosialismin toteutumista oli myös Neuvostoliitossa ollut kansakuntien välisiä jännitteitä. Oli sekä paikallista nationalismia että venäläistä suurvaltasovinismia. Asioiden sujumiseksi oli silloin ollut välttämätöntä ottaa huomioon ihmisten herkät tunteet ja kansalliset ennakkoluulot. Tämä ilmeni suoranaisena vähemmistökansojen suosimisena venäläisten kustannuksella, korenizatsija-politiikkana.

Nyt, sosialismin toteuduttua sellainen politiikka olisi ollut taantumuksellista ja kaikin tavoin sopimatonta, jopa rikollista. Itse asiassa siitä rangaistiinkin nyt myös menneiden vuosien osalta takautuasti, vaikka se oli silloin ollut valtion omaa politiikkaa.

Nyt joka tapauksessa ei vähemmistökansojen paikalliselle nationalismille enää ollut mitään pohjaa uudessa yhteiskunnassa, puhumattakaan sellaisen politiikan tarpeellisuudesta. Nyt tuollainen politiikka, joka merkitsi suuren Venäjän kansan syrjimistä ja kansallisuusvihan lietsomista, oli yksinkertaisesti rikos. Yksi pahimmista.

Uudet standardit koko yhteiskunnassa otettiin käyttöön sangen jyrkillä otteilla. Vuoden 1937 arvojen ja normien valvojat eivät ymmärtäneet leikkiä ja se tehtiin kansalle tiettäväksi satojen tuhansien kuolemantuomioiden kautta. Julkinen sana täyttyikin nyt uusien normien ylistyksestä ja entisten kiroamisesta. Muutos oli nopea ja täydellinen.

Vanhasta buumerista tuntuu yhä useammin siltä, että elämme samanlaista uusien normien käyttöön ottamisen aikaa. Se, mikä aikoinaan ja vielä hetki sitten oli normaalia arkipäivää, saatetaan nyt leimata itse asiassa rikollisuudeksi ja oikeusistuimet todella käsittelevät aivan uudenlaisia, vasta vastikään maailmaan ilmaantuneita rikoksia ja langettavat niistä tuomioita.

Luinpa vastikään arvossapidetystä Suomen Kuvalehdestä artikkelin, jossa muuan äiti sangen ankarasti tuomiten kertoi siitä, millaista kohtelua hän itse oli Suomessa saanut tumman ihonsa ja afrikkalaisen nimensä takia. Tälle kohtelulle olivat ominaisia rasismi ja toiseuttaminen, molemmat nykyään ilmeisesti jonkinlaisia rikollisuuden ilmentymiä.

Nämä asiat olivat ilmenneet muun muassa siten, että hoitaja päiväkodissa oli silittänyt hänen lapsensa päätä ja huokaissut ”Ihanat hiukset… siis aivan ihanat kikkarat…”

Kirjoittajan mielestä sana kikkara muistutti sanaa koirankikkare ja hän tunsi olonsa ”epämukavaksi, hämmentyneeksi ja nöyryytettyksi” -vaikka se ei tietenkään ollut hoitajan tarkoitus…

Toinen esimerkki samasta asiasta oli afrikkalaisten nimien sekoittaminen toisiinsa. Tämäkin oli kunnioituksen puutetta: ”Ilmeisesti valkoihoiset suomalaiset eivät pysty kohtaamaan edes perustason kunnioittavasti ketään, jonka nimi ei ole Anna tai Pekka, paheksuu kirjoittaja.

Se, että suomalaisuus nähdään neutraalina ja normaalina täällä Suomessa on kirjoittajan mielestä suuri epäkohta. Jopa ihmisten oletetaan olevan valkoisia, joita monet eivät enää ole, vaikka vielä hiljattain olivat.

Suuri epäkohta on, että uusi hallitus on leikannut yhdenvertaisuuskasvatuksen rahoituksesta, eikä antirasismi enää ole varhaiskasvatuksen opettajilla tärkeyslistan kärjessä.

Tämän vuodatuksen lukenut ymmärtää, että kirjoittaja paheksuu syvästi niitä suomalaisia, jotka eivät aktiivisesti pyri tai pysty omaksumaan uudenlaisia normeja, Afrikan tähti-pelin kieltämisestä cowboy ja inkkari-leikkien kieltämiseen. Hän myöntää myös tuntevansa kateutta ja katkeruutta valkoisia vanhempia kohtaan.

Epäselväksi jää, kuinka paljon artikkelin kirjoittaja itse asiassa on kärsinyt sellaisestakin ”mikroaggressiosta” kuin lapsensa hiusten kehumisesta. Kadehtiminen ja katkeruus kantasuomalaisia kohtaan on ainakin hänen mielestään näköjään oikeutettua. Tuon ”kantasuomalaiset”- sanan käyttö ei sen sijaan ole.

Ilmeisenä johtopäätöksenä on, että jos ulkonäöltään erilainen, musta henkilö nähdään täällä Suomessa erilaisena, mikä tuntuu hankalalta, olisi tässä syy muuttaa nimenomaan kaikkien valkoisten suomalaisten (entiset kantasuomalaiset) käytös sellaiseksi, ettei uusi vähemmistö tuntisi oloaan epämukavaksi.

Onhan tämä melkoinen vaatimus, jollaista olisi maassamme aiemmin vallinneen normiston mukaan ollut pakko kutsua uskomattomaksi röyhkeydeksi. Millä oikeudella tänne muuttanut parin prosentin vähemmistö asettaa vaatimuksia koko maan kantakansallisuudelle?

Vastauksen tiedämmekin: se tekee niin siksi, että Amerikassa sellainen kuuluu asiaan. Siellä oletetaan lähtökohtaisesti, että ns. afroamerikkalaiset ovat siinä maassa olleet sorrettu ryhmä, jonka huosta menestyksestä valkoinen enemmistö on vastuussa ja myös kunniavelassa aiemmin harjoittamastaan sorrosta sorrettujen jälkeläisille.

Meillä ei mitään vastaavaa ole tietenkään ollut, mutta tässä uudessa kulttuurivallankumouksessa on myös meidän arvojamme ja normejamme haluttu muuttaa aivan samaan amerikkalaiseen muottiin, jossa vanha ajattelu on pyöräytetty dialektisesti päälaelleen, kuten vuonna 1937 Venäjällä: oleellinen seikka kaikkien kannalta ovat nyt vähemmistöt ja heidän tuntemuksensa, eivät sen sijaan enää enemmistöt, jotka aikoinaan olivat demokratioissa määräävinä.

Immanuel Kant esitti aikoinaan pari pääkysymystä, joista toinen oli mitä voimme tietää ja toinen mitä saamme toivoa.

Nyt olemme tilanteessa, jossa emme voi tietää edes sitä, millaisia kärsimyksiä uhripääomalla ratsastava vähemmistön edustaja voikärsiä lapsensa tukan kehumisesta. Asia on omaksuttava ilmoituksella. Ehkä tuo asia hyvinkin on niin tärkeä, että suuren enemmistön on sen takia muutettava sekä käyttäytymistään että ajatteluaan?

Entä mitä saamme toivoa? Voisimmeko toivoa vaikkapa sitä, että vähemmistöjäkin edustavat ruikuttajat otettaisiin yhteiskunnassa huomioon vain samalla tavalla kuin vastaavat enemmistön edustajat, eli siis ilman mitään erityiskohtelua?

En tiedä vastauksen perusteluja, mutta ymmärrän, että kun nyt olemme siirtyneet monokulttuurista monikulttuuriin, on tapahtunut peruuntumaton prosessi, joka on vain hyväksyttävä. Sen toivominen, että multikulturalismin ideologiasta päästäisiin eroon ei taida uusien normien mukaa n olla edes sallittua.

Vielä pari vuosikymmentä sitten useampikin johtava eurooppalainen valtiomies totesi multikulturalismin olleen virhe. Se virhe oli kuitenkin peruuntumaton eikä enää liene mahdollista esittää toiveita siitä, että se sittemmin voitaisiin muuksi muuttaa.

Nyt olemme tilanteessa, jossa toistaiseksi aivan pienetkin vähemmistöt esittävät äänekkäästi vaatimuksiaan enemmistön normien muuttamisesta.

 

 

32 kommenttia:

  1. Blogin alkuosa oli hyvin mielenkiintoinen taustoitus suurten puhdistusten kansallisten operaatioiden teoreettiseen perusteeseen.

    Tosin mietin eikä Karjalan tasavallassa suomalaistaustaisiin puhistus alkanut jo 1935.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkansa. Ukrainassa se alkoi jo vuonna 1933. Kansalliset ennakkoluulot Stalin julisti voitetuiksi jo vuonna 1935, mutta vanhan politiikan muuttuminen rikolliseksi vei vähän aikaa.

      Poista
  2. "Ilmeisenä johtopäätöksenä on, että jos ulkonäöltään erilainen, musta henkilö nähdään täällä Suomessa erilaisena, mikä tuntuu hankalalta, olisi tässä syy muuttaa nimenomaan kaikkien valkoisten suomalaisten (entiset kantasuomalaiset) käytös sellaiseksi, ettei uusi vähemmistö tuntisi oloaan epämukavaksi.

    Onhan tämä melkoinen vaatimus, jollaista olisi maassamme aiemmin vallinneen normiston mukaan ollut pakko kutsua uskomattomaksi röyhkeydeksi. Millä oikeudella tänne muuttanut parin prosentin vähemmistö asettaa vaatimuksia koko maan kantakansallisuudelle?

    Nyt olemme tilanteessa, jossa toistaiseksi aivan pienetkin vähemmistöt esittävät äänekkäästi vaatimuksiaan enemmistön normien muuttamisesta."

    Luin saman artikkelin ja koin sen samoin uskomattomaksi röyhkeydeksi "mikroaggressioineen" enemmistöväestö kohtaan, vieraat ja erilaiset vähemmistöt alkavat isännöidä enemmistöä. Onpa aikoihin eletty!

    VastaaPoista
  3. Länsimainen rasismi on leppoisaa, sitä pitää kyllä sietää, kaikkien. Aasialainen, afriikkalainen ja lähi-itäläinen rasismi on hengenvaarallista.

    Jokainen aikuinen on rasisti, viimeistään silloin, kun tyttäret esittelevät vävykandidaatteja. Tätä rasismia Suomessa on erityisesti muhamettilaisilla ja mustalaisilla. He ovat ylpeää väkeä, eli rasisteja ja väkivaltaisia.

    VastaaPoista
  4. Erinomainen kirjoitus.

    On uskomaton asia, että media ja edistyneistö eivät pysty minkäänlaiseen itsereflektioon ja itsekritiikkiin noissa touhuissaan. Aivan lapsen tasolla vedetään. Ollaan niin woke, että ei mitään rajaa eikä tolkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wokeltajien pitäisi ottaa mallia tästä blogista ja sen kommenteista, jotka ovat aivan johdonmukaisesti itsereflektion ja itsekritiikin riemujuhlaa.

      Poista
    2. Itse olen aikaa päivää tullut siihen tulokseen, ettei omalla - tai varmaan suomalaisten valtaosan - kohdalla tarvetta itsereflektioon tai -kritiikkiin ei oikein ole enkä jaksa sellaiseen väkisin ryhtyä.

      Pitää varmaan sikailla tässä ensin oikein kunnolla!

      Poista
    3. "On uskomaton asia, että media ja edistyneistö eivät pysty minkäänlaiseen itsereflektioon ja itsekritiikkiin noissa touhuissaan". Ei tietenkään, koska tuollainen touhu on niin helppoa ja niin kauan kuin se uppoaa yleisöön ja sillä saa rahaa ja valtaa, miksi vaivautua muuhun. Kyllä kritiikin täytyy tulla yleisön puolelta.

      Poista
  5. Lainaus kirjasta 'Havahtuminen - Anthony de Mello'. "Unessa oleva ihminen ajattelee aina voivansa paremmin jos muut muuttuisivat. Kärsitte siksi, että nukutte, mutta ajattelette: miten ihanaa elämää olisikaan, jos joku toinen muuttuisi. Miten ihanaa, jos naapurini muuttuisi, vaimoni muuttuisi, esimieheni muuttuisi. Haluamme aina jonkun muun muuttuvan voidaksemme hyvin. Mutta onko mieleenne koskaan juolahtanut ajatus, että vaikka vaimonne tai miehenne muuttuisikin, mitä te siitä hyödytte. Olisitte yhtä haavoittuvia kuin ennenkin. Te olette se, jonka on tarpeen muuttua."

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus antaa vastauksen enemmistökulttuurin "ahdingolle". Nyt kun antirassismi, woket, deit, blm, antikolonialismi, pakkoruotsi, känselöitisaatio, suvakismi, hiilidioksidivastustus, elokaappina, islamismi, antifassismi jne ovat saaneet itseään julkisuuteen, havaitsemme, että itse asiassa kansan enemmistön identiteetti ja kulttuuri tarvitsevat suojelua ja kunnioitusta. Finnish way of life matters! Palataan lähtöruutuun, jo oli aikakin, back to business

    VastaaPoista
  7. Rasismilla pelottelu on suomalaiseen tehoavaa. Mikä on tuota maahanmuuttajien hyväksikäyttäessä, kun punavihreät ovat apunaan. Omaa kansaansa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkosodan aikaan toteutettiin selkeää linjausta niitä kohtaan, jotka kärähtivät vihollisen auttamisesta.

      Paitsi sitten lopulta hella wuolijoen kohdalla.

      Poista
  8. Tottakai tuollaisia kaistapäitä, kikkaraisia tai pellavapäitä, riittää joka lähtöön, mutta pahinta on, että heidän juttujaan julkaistaan niin Suomen Kuvalehdessä, Ylellä kuin Hesarissakin.

    VastaaPoista
  9. Niin päiväkodin työntekijä ei paijannut lapsen vaan äidin päätä kikkaroista puhuessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niinkö? Muistan miten ruotsalainen työnjohtajanainen teki saman suomalaiselle työntekijänaiselle vuonna 1970. Näytti todella herttaiselta.

      Poista
    2. Miten itse reagoisit jos joku, vähemmän tuttu miespuolinen taputtaisi Benny Hill tyyppisesti päälakeasi ja sanoisi että oi kun ihanan sileä kalju , vieläpä hellästi sivelisi ohi mennessään kun olet polvillasi johonkin tekemiseen keskittyneenä. Varmasti näyttäisi herttaiselta.

      Poista
    3. Eihän siinä voisi nauramatta olla. Pitäisi vain äkkiä keksiä jokin yhtä hyvä huuli. Se riippuisi vastaanottajasta.

      Poista
  10. "Ihmiset tulevalla porukalla hulluiksi, mutta palautuvat järkiinsä yksitellen."

    Voimia!

    VastaaPoista
  11. "Se, että suomalaisuus nähdään neutraalina ja normaalina täällä Suomessa on kirjoittajan mielestä suuri epäkohta. Jopa ihmisten oletetaan olevan valkoisia, joita monet eivät enää ole, vaikka vielä hiljattain olivat."

    Olettaisi tässä kohtaa mielenterveyden tarvitsevan hoitoa jos tämän kokee haasteelliseksi.
    Kai tuon voisi muuttaakin kuten Amerikassa Michael Jackson aikanaan, toiseen suuntaan. Mitään järkeähän siinä ei olisi ja kestäisi vain sukupolven, kun siirto olisi keinotekoinen.

    VastaaPoista
  12. ”Uudet standardit”

    Neukun eräs uusista standardeista oli kommuniistitsheskoje vospitanije trudjashihsja eli työtätekevien kommunistinen kasvatus eli kasvatus kommunismiin. Ja tämän kasvatuksen sydämenä oli credo bezzavetnaja predannost’ partii i pravitel’stvu eli varaukseton uskollisuus puolueelle ja hallitukselle. Puolue ei koskaan tee virheitä.

    Pidettiin säännöllisiä kokouksia tuotantolaitoksissa ja virastoissa, jne. tyäajan jälkeen. Jokaisen piti osallistua kokoukseen. Kokouksen alussa kaupungin tai piirin puoluekomitean jäsen tuli kertomaan millaisia saavutuksia oli saatu koko maassa ja piirissä. Sitten seurasi kritiikin ja itsekritiikin jakso eli miten olisi pitänyt toimia, jotta työ olisi sujunut tehokkaammin. Ne, jotka säännöllisesti jäivät pois kokouksesta, saivat rangaistuksen. Aktiiviset taas saivat kiitosta ja aineellistakin jotakin ammattiliitolta.

    Ja tämmöstä oli joka kuukausi. Ei ole mikään ihme, että kun Neuvostoliitto luhistui, niin kukaan ei itkenyt siitä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän niin kuin Ylen DEI-koulutukset?

      Poista
  13. Ns. Stalinin vainot olivat normaalimeininkiä: totalitariaatti joutuu koko ajan käymään sisällissotaa valtansa ylläpitämiseksi, enempi tai vähempi. Cccpeen vainoilut olisi jokatapauksessa tapahtuneet, kepinnokka-ukon henkilöstä riippumatta. Sama juttu edelleen, mm poh-koreassa, kuupassa, valkovennäällä, eri puolilla afriikkaa, kiinassa jne.

    VastaaPoista
  14. Maahanmuuttajia tulee kymmenistä maista ja monista kulttuureista. Heillä on monenlaisia käsityksiä sopivata käyttäytymisetä ja erilaisista tavoista ja hyvästä elämästä. Emme me voi sopeutua niihin kaikkiin varsinkin kun aina keksitään uusia loukkaantumisen syitä, jotta uhristatus säilyy. Eivätkä eri maista tulevat maahanmuttajatkaan pysty sopeutumaan myöskään toisiinsa. Ainoa toimiva manetelmä on, että maahntulijat sopeutuvat sen maan tapoihin jonne muuttavat. Maassa maan tavalla tai maasta pois ei ole rasismia vaan kokemusperäisesti ainoa toimiva käytäntö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedustelisin, että onko sulla joku omakohtainen kokemus/tarina siitä, miten olet joutunut mukautumaan maahanmuuttajan kulttuuriin? Vai onko tämä taas jotain omituista persuretoriikkaa, joka ei vaan aukea millään?

      Juntit, jotka eivät omaa käytöstapoja, ovat usein kotimaista laatua, ja heihin törmääkin lähes päivittäin milloin missäkin. Ihme kyllä maailman valtaväylillä käyskennellään oikein sujuvasti ilman suomalaisia, joten ehkä on vain luotettava siihen, että muuallakin kuin Suomessa arvostetaan inhimillisen sivistynyttä elämäntyyliä.

      Tietenkin tänne tulijat yrittävät sopeutua tähän maahan ja sen kulttuuriin. Kyseessä ei Kalle ole kuitenkaan mikään erilaisten eliölajien kohtaaminen vaan ihminen kohtaa ihmisen-tyyppinen tilanne, eikö? Ehkä juuri sinulla on rohkeutta sanoa hei! vieraalle ihmiselle ja tulla vaikka tutuksi hänen kanssaan, hui!

      Poista
    2. Joo, ei ole rohkeutta puuttunut. Finessejä voi käytöksessään hioa jokainen, eivätkä maahanmuuttajat ole poikkeus. Sen sijaan parkuminen pikkuasioista ei kuulu kenellekään sivistyneelle ihmiselle.

      Poista
    3. Kommenttini viimeinen lausahdus ei sovi tähän blogiin kyllä ollenkaan, korvataan se jollainen neutraalimmalla. Tämän opin lukiossa venäjäkielen lehtoriltamme, joka kertoi suomalaisturisteista Leningradissa. Turistibussin pysähdyttyä oven edessä oli suuri lammikko, ja joka ainoa nainen hypätessään sen ylitse kiljui tuota sanaa.. ja lehtorinna-parka häpesi silmät päästään, kun ruma sana sanottiin niinkuin se on.

      Poista
    4. " parkuminen pikkuasioista "

      Blogin kontekstissa tämä varmasti aukeaa persumieliselle yhtä hienosti kuin pesukarhukravatin olemus, mutta kuuntelen kyllä mielelläni, jos selvennät mihin viittaat "pikkuasioilla parkumisella"? Kenties omaan kirjoitukseesi, joka käsitteli sen puolesta välistä loppulauseeseen asti kyseistä valitusta.

      Poista
    5. Kuinka yllättävää, että samanlaiset terveiset vaan täältäkin.

      Poista
  15. Tässä vanhenevassa viismiljoonaisessa kansassamme ehkä kannattaisi miettiä asennoitumista niihin nuoriin meitä sikiäväisempiin ihmisiin jotka tänne syystä tai toisesta katsoo aiheelliseksi muuttaa asumaan. Ei oikeastaan ole varaa kovinkaan ylpeään vastaanottoon. Vilkaisu väestöpyramidiimme kertoo kaiken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vilkaisu väestöpyramidiimme kertoo kaiken..."

      Kannattaa vilkaista samalla myös työllisyystilastoihin maahanmuuttajan lähtömaan mukaan. On hyötymaahanmuuttoa ja on haittamaahanmuuttoa. Kulttuureissa on isot erot, heimokulttuurit eivät toimi pohjoisissa Kela -valtioissa.

      Se oletus, että mikä tahansa maahanmuutto on tämä maan pelastus, ei siis ihan taida pitää paikaansa.

      Seuraavaksi vastaantulevaan syytökseen "mutta kun rasismi vei työhalut" sanoisin sen, että se vain oikeuttaa Kelan palkoille jäämisen.

      Poista

Kirjoita nimellä.