Gefundenes Fressen

 

Seurustelusta ja sen edistämispaketista

(Für 3 Abende voller literarischer Entdeckungen und kulinarischer Highlights, Die Zeit)

 

Kun ihmiset kohtaavat, he yleensä pyrkivät jollakin tavoin kommunikoimaan eli tekemään toisten kanssa yhteiseksi jotakin omaansa hengen maailmassa (lat. communis, yhteinen). Moni suomalainen kyllä mieluummin kääntää katseensa johonkin toiseen suuntaan.

Nykyaika tuntee jos jonkinlaista chattia, talkkia, debattia ja ties mitä. Netissä se tapahtuu usein karkealla tasolla, joka näyttääkin kauhistuttavan niitä turvallisen tilan etsijöitä, joita nykymaailma on pullollaan.

Toki kommunikoinnissa on erilaisia tasoja ja asteita moneen tarpeeseen. Kaikkea ei kannata yrittää tunkea samaan muottiin ja mitata samoilla mitoilla, jos nyt mittaamista yleensäkään pidetään tarpeellisena tai mahdollisena joka asiassa. Sekin tuppaa unohtumaan nykyihmiseltä, joka sielultaan on yhä amerikkalaisempi.

Vanha saksalainen ja muillekin sopiva ajatelma toteaa: Das Tier frisst, ein Mensch isst, aber ein zivilisierter Mensch speist. Eläimet syövät, ihmiset ruokailevat tai nauttivat ruokansa ja sivistyneet ihmiset aterioivat.

Eipä sikäli, kyllä ihmisetkin usein ja jopa useimmiten vain tankkaavat, ahmivat, särpivät, ahnehtivat, märehtivät ja niin edelleen. Kuitenkin ihmisen erikoisuuksiin kuuluu, että hän on kohottanut myös syömisen taiteeksi, silloin kun se parasta on.

Aterioinnissa näet piilee mahdollisuus sekä älyllisen, että emotionaalisen kommunikaation yhdistämiseen optimaalisella tavalla, mikä kohottaa tapahtuman arvokkaammaksi kuin sen osien summa.

Jo Platonin pidoissa (vrt. Vihavainen: Haun platon pidot tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com), tapaamme seurustelun sellaisella tasolla, jota voi nimittää erityisellä sanalla konversoinniksi (ransk. conversation, saks. ym. Konversation jne.). Ruotsissa tietosanakirjojen nimi on perinteellisesti ollut Konversationslexikon.

Sanan kantana latinassa on verbi vertere, kääntyä ja etuliite con viittaa joko yhteyteen tai vahventaa pääsanaa. Kaiketi siis sana alkuperäisessä merkityksessään viittaa vastavuoroiseen kääntymiseen toisten puoleen.

Kyseessä ei siis saa olla monologi. Vastavuoroisuus on olennaista. Toki tunnemme historiasta myös pitkiä monologeja, joita on nimitetty pöytäpuheiksi, Tischreden. Niitähän on julkaistu sekä Lutherilta että Hitleriltä. Kiinnostavaa niitäkin on lukea, mutta ei niistä kannata opiksi ottaa, mikäli ajatellaan, että niiden esittäjät ihan oikeasti pitivät niin pitkiä puheenvuoroja.

Tohtori Samuel Johnson, perienglantilainen älykkö ja originelli sanoi aikoinaan, että ravintolan pöytä on inhimillisen onnen valtaistuin (ks. Vihavainen: Haun cheshire cheese tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Tämän onnellisuusnäkökulman (joka itse asiassa jo sisältää sangen monimutkaista problematiikkaa, vrt. Vihavainen: Haun onnea, lykkyä ja tuuria tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)) ohella sai konversaatio, seurustelu jo varhain myös tärkeän sosiaalisen merkityksen, kun sievistelevät hupsut ja monet muutkin kehittivät siitä sosiaalista leikkiä ja jopa peliä.

Vanhimman Suomessa ilmestyneen aikakauslehdenkin nimi oli Om konsten att rätt behaga. Pelkästään tämä asia kertonee meille jotakin tuon käsitellyn asian merkityksestä. Toki siihen liittyi myös potentiaalisesti suuria rahallisia arvoja, jotka realisoituivat tyttärien edullisissa naimiskaupoissa.

Saattaapa olla niinkin, että seurapiireissä seurustelun varsinaisesti intellektuaalinen aines sai antaa tilaa aivan pinnallisille nokkeluuksille ja etukäteen harjoitetuille hurmaamiseleille. Saattoi olla tärkeämpää vaikkapa lausua kauniisti jokin ranskankielinen fraasi kuin edes ymmärtää sen tarkoitusta.

Joka tapauksessa voidaan todeta, että esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa ja varmaan monessa muussakin maassa konversaatio muuttui helposti satojen sääntöjen rasittamaksi seuraleikiksi, jossa tuskaisina pyrittiin mahdollisimman täydelliseen suoritukseen ja kammoksuttiin jokaista mahdollista virhettä.

Ainakin joidenkin kuvausten mukaan tällainen muodollisuus poikkesi Venäjän vastaavasta instituutiosta, jossa päästiin pakottomaan ja miellyttävään yhteiseloon. Varmuuden vuoksi huomautan, että vastustan jyrkästi ja ehdottomasti Putinin laitonta hyökkäyssotaa.

Aina silloin tällöin ostan Die Zeit-lehden irtonumeroita. Lehtihän on täyskokoista sanomalehteä muistuttava viikkolehti, joka ilmoittaa olevansa Wochenzeitung für Politik, Wirtschaft, Wissen und Kultur. Usein siinä onkin erinomaisia juttuja, jollaisia on Suomen ns. laatulehdistä turha etsiä.

Nyt pisti silmääni lehden oma mainos, jossa tarjottiin paketteja nimeltä Das literarische Menü. Kyseessä on kolmen konversaatioillallisen (literarische Soiree) paketti, joka sisältää kirjallisuus- ja kysymyskortteja, joissa on jännittäviä Zeitin toimituksen luomia ajatteluärsykkeitä (Denkanstössen) ihmisenä olemisesta, rakkaudesta ja muistamisesta. Ne johdattelevat seurustelua fantastisella tavalla (auf fazinierende Weise).

Lisäksi paketissa on hienostuneita (raffinierte) kolmen ruokalajin ruokalistoja, jotka on helppo valmistaa ja lisäksi vielä jännittäviä (anregende) Zeit-lukuvihkoja, joissa kerrotaan kirjailijoiden, teosten ja teemojen taustoista…

Nyt paketti maksaa 59,95 euroa ja lisäksi 4,95 euron postimaksun. Tilatkaa osoitteesta shop.zeit.de/litmenue .

Minä taidan jättää tilaamatta, mutta ihailen kyllä lehden toimituksen rohkeaa ja varsin epäsovinnaista ideaa. Kun lukutaito, keskustelu ja jopa ruokailu ovat nyt yleensä rappeutuneet hyvin lähelle eläimellistä tasoa, jota vieläpä ihannoidaan, on tässä kyllä jotakin pysähdyttävää, vaikka amerikkalainen helppoheikki tuleekin mieleen.

Saksan yli 80 miljoonasta ihmisestä varmaankin löytyy muutamia tuhansia Zeitin lukijoita, jotka ovat aina haaveilleet intellektuelleiksi tulemisesta, mutta eivät ole tienneet, miten se tapahtuu. Nyt on tarjolla valmis paketti askelkuvioineen, joten onnistuminen on nopeaa, helppoa ja varmaa.

Näinhän se 50-luvun Tanssikurssi-kirjanen mainosti itseään. Sama firma tarjosi myös Lemmenkoulu-teosta, jossa opetettiin alan salaiset taidot suutelemisesta lähtien vai oliko se nyt sinne päätyen. Minä tilasin vain tuon ensinmainitun.

En ole ihan varma siitä, voisiko myös New York Review of Books tarjota vastaavia paketteja. Oma Kanavamme tuskin voisi, potentiaalisten ostajien joukko taitaa olla niin pieni. Kulttuurivihkoista en mene sanomaan. Itse asiassa se voisi sinne sopia mainiosti: opi perusasiat laulaen ja leikkien!

No, epäilemättä koko ajatus on aika hullunkurinen, mutta silti se tuntuu jotenkin kiehtovalta. Ettäs keksivätkin tällaisen tavan tukea lukijoiden pyrkimyksiä älyllisen tasonsa korottamiseen. Ainakin tämä kertoo siitä, että Zeitin toimitus arvostaa kirjallista älymystöä, myös rahallisessa mielessä.

Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Muistakamme Leninin sanat siitä, ettei älymystö ole kansan aivot, vaan sen paska (говно, sit venia verbo).

Mitä enemmän tuota tarjousta ajattelee, sitä kiinnostavammalta se tuntuu. Mitä ihmettä noissa korteissa oikein lukee? Mitä se toimitus on oikein keksinyt ajattelumme ja makumme kehittämiseksi? Jos joku tilaa sarjan, voisin varmaankin tulla mukaan koekäyttäjäksi.