maanantai 26. elokuuta 2024

Maista ite!

 

Taste Saimaa

 

Saimaa on vuonna 2024 European Region of Gastronomy. Mitä kaikkea se meritsee, en tiedä. Arvattavasti jotkut makutuomarit sen merkeissä kiertelevät aluetta ja antavat enemmän tai vähemmän pisteitä ruokapaikoille.

Suomi ja Saimaa ovat ansainneet tämän noston. Maailmalta on ollut turha etsiä suomalaisia ravintoloita, vaikka omaleimaisia ruokia meiltä löytyy saman verran kuin muusta Euroopasta yhteensä.

 Tietenkin liioittelen ja ymmärrän hyvin, että omat kansalliset rukamme ovat useimiten jossakin muodossa olemassa myös muissa maissa. Gastronomia jos mikä on kuitenkin ala, jossa finessit merkitsevät paljon, jopa kaikkea.

 Leipää on maailma täynnä, mutta yritäpäs saada vaikkapa maailman mteropolien hienoimmistakaan paikoista vaikka vain savolaista ruisleipää, ohrarieskaa tai karjalanpiirakoita. Nämäkään eivät ole mitään vakiotavaraa, vaan laatu vaihtelee jokaisen kohdalla valtavasti: tympeästä mössöstä fantastiseen, tuoksuvaan herkkuun.

Tuota Saimaan ja suomalaisen ruuan etikkoaikaa on mielestäni käytetty hieman omituisesti keskittymällä kokonaan vain tiettyjen ravintoloiden nimiin. Viisasta se on sikäli että, kuten sanottu, kehno valmistaja turmelee kyllä ne maailman parhaat, maukkaimmat ja puhtaimmatkin raaka-aineet, joita tälä aueella on.

On siis hyvä nostaa esille mestarit ja keskittyä niiden antiin. Muuan paha puute joka tapauksessa näkyy tuossa alueen herkuttelukartassa, nimittäin savonlinnalainen opetusravintola Paviljonki on joukosta poissa. Sen anti on kuitenkin aina ollut huippua. Myös Puumalan Poiju on ainakin joskus ansainnut korkeimamt pisteet.

Mutta piti puhumani siitä, ettei ole järkevää keskittyä nostamaan esille vain tiettyjä ruokapaikkoja. Ei niitä kukaan kauan muista.

Sen sijaan on asianmukaisella ylpeydellä esiteltävä niitä ruokalajeja, joita löytyy nimenomaan Saimaan alueeta ja itse asiassa vain täältä. Usein niitäkän ei ole saanut ravintoloista. Ehkä olisi aika ruveta saamaan?

Ensimmäinen mieleen tuleva asia ovat Erilaiset kukot: ahvenkukko, muikkukukko, lanttukukko ja lihakukko. Myös pitkään uunisa haudutettu patakukko esilaisista pikkukaloista ja läskistä on mainiota.

Oikein tehtyinä ne kaikki ovat todellista herkkua ja ne on myös ymmärrettävä tarjota ja nauttia kuumana, ikään kuin uuri uunista nostettuina. Toinen tapa on tietenkin ollut syödä niitä vaikkapa jossakin kaukana suopellolla tai metsässä säilykepurkillisen tapaan, mutta ei siitä nyt enempää se kuuluu menneisyyteen.

Puhdas ja tiivislihainen Saimaan kala on ihan toista kuin etelän vetelät merikantturat, joista puuttuu maku. Ei ole yhtään Saimaan kalaa, joka ei oikein valmistettuna olisi herkkua. Uunihauki runsaan voin ja tillin kera maistuu vatrmasti, särkifilee suolattuna ja pakastettuna on kalojen aatelia. Ne ruodot voi käyttää keiton lientä valmistettaessa tai heittää pois. Ei niitä kukaan pakota syömään.

Muikku on Saimaan kuningaskala ja sitä on käsiteltävä eri tavoin koosta riippuen. Isoista muikuista saa erinomaista herkkua paistettuna, pienet taas on miedosti suolattava sipulin kera. Jos ne valmistaa liian runsaan jauhon ja voin kera, ne saattaa onnistua pilaamaan ja hankkiin vain ähkyn.

Siika on graavattuna parhaimmillaan ja sen mukaan kannattaa panna katajanmarjoja tai giniä. Ahvenfileet ja savuahvenet ovat loistoruokaa. Mistäpä saat parempaa? Matikoitakaan ei pidä unohtaa talvella.

Koko Suomen mätimaailma on luku sinänsä. Venäläisillä on kaviaarinsa, ikra, jota nykyään saadaan yleensä maan ulkopuolelta. Suomalaislla taas on kymmenkunta erilaista mätiä, jotka sipulisilpun ja smetanan kanssa ovat paras kaveri keitetyille peruoille,kananmunan puolikkaille ja kylmälle ryypylle: made, muikku, kiiski, villakuore, sateenkaarirautu, silakka, lohi jne. Panee paremmaksi, ken pystyy, ei se sammen mäti sen parempaa ole.

Ja ne paistetut silakat! Moni ulkomaalainen, joka tuntee Helsinkiä, kiiruhtaa heti saavuttuaan syömään paistettuja silakoita sellaiseen ravintolaan, joka ymmärtää niitä tarjota. No, silakkaa ei löydy Saimaasta, mutta läheltä sentään. Myös savustettuina ne ovat maamme omaleimaisinta antia ja niitäkin on turha rvintolasta etsiä.

Suomalainen kermainen lohikeitto, jossa tuoreen lohen kanssa on myös kylmäsavustettua lohta ja runsaasti hyvää tilliä, on maailman paras keitto. Kalaseljanka ja boullabaisse saattavat olla hyviä, mutta lajissaan tämä on paras.

A propos, savustaminen. Reino Paasilinna-vainaalla oli Kesäkadun toimitalon katolla oma savustuspönttö, jossa hän valmisti arvovieraille savulohta. Siinä oli herkkuruuan idea ymmärrtty täydellisesti. Suoraan pöntöstä nostettuna ja keitettyjen perunoiden kanssa tarjoiltuna savukala on tyrmäävän hyvää. Sitä kelpaa kotona muistella.

Mitä niihin ranskalaisiin peruoihin (frites, fries, chips) tulee, ne on syytä viedä mahdollisiman kauas herkkuoöydästä ja syöttää mieluimmin elukoille. Anteeksi vain, brysseliläiset. Ranskalaiset soivat simpukoihin kuin hajuveri lihapulliin. Keitetty peruna on perunoista paras kunhan se on kunnon lajiketta.

Ja sitä savustettua ruokaahan meillä riittää loputtomasti: on savusanunapalvattua kinkkua (laatu vaihtelee laidasta laitaan), on erilaisia kylmäsavustettuja kaloja ja lihoja jne. Ulkomailla en ole koskaan saanut mitään kunnollista savustettua ruokaa.

Joskus sentään sain joulumarkkinoilta itävaltalaista sian savukylkeä, Bauernspeck, jota kyllä kelpasi vuolla ruisleivän päälle. Sen jälkeen en ole vastaavaa löytänyt.Hyvää saa kyllä meilläkin etsiä. Kuortin Ruokarenki on ollut antoisa paikka, kuten myös Heinolan Heila.

Karjalanpaistista olen kirjoittanut ennenkin. Olennaista siinä on runsas rasvan käyttö valmistusvaiheessa. Paistin häähdyttyä sen voi kuoria pois, mutta valmistettaessa se pehmentää lihan korkeassa lämptilassa, mikä on sen hekullisuuden kannalta vättämätöntä. Ei kukaan kaikkea rasvaa syömään pakota. Vrt. saksalaisten Eisbein.

Sittenhän meillä on tuo laatikoiden maailma, josta olen usein kirjoittanut. Voitte sanoa, että onhan sellaisia muuallakin, esimerkiksi nimellä paté, casserole jne. Onhan sitä maailmassa kaikenlaista, mutta laatikko ja laatikko ovat kaksi eri asiaa. Hyvä maksalaatikko on hirvipeijaisissa aina ansaitusti pyödän suosituinta ruokaa hirvipaistin jälkeen.

Sitten on meillä esimerkiksi veripalttu, talkkuna, maalaisvoi, kesäkeitto, savupotkahernekeitto ja kymmenittäin muita omalaimaisia ruokia, jotka pitää vain osata valmistaa oikein.

Itse osaan tehdä vain simppeleitä ruokia ja onneksi suomalaiset perusruuat yleensö ovat juuri sellaisia. Meidän keittiömme ei ole hovikeittiö. Sitä ei alun perin ollut myöskään maailmankuulu venäläinen keittiö, jossa maalaisruuat ovat yhtyneet hoviruokien kanssa.

Suomalaisen keittiön ruokalajit ovat nimenomaan se asia, joka olisi nyt tuotava esille, raaka-aineiden erinomaisuude ohella. Meidän savolainen ruokamme on parhaimmillaan alkuperäisenä maalaisruokana, på svenska husmanskost, jollainen Ruotsisa oli ainakin hiljattain taas  muodissa.

Sitä voi sitten varoen kehitellä ja modifioida kevyempään suuntaan, mikäli syöjät ovat hillittömiä,mikä on nykyään valitettavan yleistä, tai elleivät kohderyhmänä ole urheilijat ja vastaavat liikunnan harrastajat, sen sielua on kuitenkin samalla tarkoin varjeltava tappamasta. Ruualla se ei ole kuolematon.

57 kommenttia:

  1. Nimi englanniksi => ei merkitse yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai se merkitsee. Se on EU-slangia. Goût Finlandais, goût du lac pur, Saimaa - le lac pour les gourmets/ connaisseurs ym. olisi voinut olla parempi? Tai vaikkapa Saimaa - goût pur! Mutta miten moni ymmärtäisi? Eivätkä ranskalaiset koskaa usko ulkomaalaisiin makuihin.

      Poista
    2. Tunnetko ranskalaisia?
      Miten uskallat esittää moisen väitteen tuosta noin vain?

      Poista
    3. Noh, ranskalaiset ovat kansana tunnetusti hyvin tarkkoja kielestään, kulttuuristaan ja ranskalaisesta keittiöstään varjelellen näiden syvintä olemusta viimeiseen asti liiallisilta vaikutteilta. Mielestäni meillä suomalaisillakaan ei ole mitään syytä olla toimimatta samoin.

      Miten itse ajattelet asiasta?

      Poista
    4. Oman kulttuurin puolustaminen ja ylläpito ei pois sulje uteliaisuutta.
      Olin aikoinani työssä Ruotsissa firmassa, jossa oli työntekijöitä ympäri Eurooppaa (ja maailmaa). Firmassa oli tapana tarjota tuoretta aamiaisleipää aamufikalla. Vein sinne kerran kunnon suomalaisen ruisreikäleivän tarjolle. Ainoat, jotka olivat siitä kunnolla kiinnostuneita, olivat ranskalaiset.

      Poista
    5. "Oman kulttuurin puolustaminen ja ylläpito ei pois sulje uteliaisuutta."

      Totta tuokin.

      Mitä tulee suomalaiseen ruisleipään, se varmasti herättää kiinnostusta maailmalla. Englannissa asuessani 90-luvulla siellä ei tunnettu tummaa leipää/ruisleipää ja kaurapuuroakin vierastettiin kovasti. Nykyään molemmat ovat siellä terveellistä ruokavaliota noudattavien lempiruokaa aamupalalla. Meille suomalaisille tämä on täysin ymmärrettävä asia. Entäpä sitten korealainen aamupala a'la bibimbap ja kimchi? Maistuis varmaan sullekin.

      Poista
    6. Olen aina miettinyt, mitä ranskalainen pitäisi suomalais-ranskalaisesta liitosta: suomalainen ruisleipä ja ranskalainen camembert juusto; on muuten hyvää, maut tukevat toisiaan.

      Poista
    7. Oman kokemukseni mukaan se leipä, mitä englantilaiset syövät, on todella huonoa. Yhdelle pidemmälle reissulle otimme ruisleipäainekset mukaan. Tullissa kovin ihmettelivät meidän jauhopussia. Eihän siitä leivän paistamisesta sitten lopulta oikein hyvää tullut, kun uuni ei lämmennyt oikein edes kahteensataan asteeseen.

      Poista
    8. "Olen aina miettinyt, mitä ranskalainen pitäisi suomalais-ranskalaisesta liitosta: suomalainen ruisleipä ja ranskalainen camembert juusto; on muuten hyvää, maut tukevat toisiaan."

      Kyllä se yhdistelmä toimii mullekin, joten eipä ihme, että toisen anonyymin aiemmassa kommentissa ranskalainenkin maisteli innostuneena ruisleipää.

      "Yhdelle pidemmälle reissulle otimme ruisleipäainekset mukaan."

      No huh huh, arvostan! Eipä se leipä siellä minusta nyt niiiin huonoa silloin ollut, mutta tosiaan meillä Suomessa taitaa kuitenkin olla parhaat leipomukset leivissäkin Taidankin pyöräyttää tässä joku päivä mustikkapiirakan pullataikinaan. Ja eihän kunnon ruisleipää voita mikään, ja on lisäksi terveellistäkin, ai jai.

      Poista
    9. Tuli nälkä lukiessa. Tämä leipäasia on tosiaan juurikin näin - Suomessa on todennäköisesti maailman parhaat leivät. Ranskalaisia tuoreita patonkeja jaksaa vähän aikaa, mutta sitten alkaa jo kuvotus.Suomesta tuon aina pakkasen täyteen niitä ihan perus ruisviipaleita (ohuita).

      Sanonpa myös, että ns. arkijuustoissa Suomi on heittämällä maailman eliittiä. Hyviä leikkeleitä taas löytyy muualtakin - tosin huonommin Euroopan ulkopuolelta.

      Poista
    10. Muovijuustoja.

      Poista
    11. Et sanoisi noin jos tietäisit, mitä roskaa muualla myydään - poikkeukset tietysti huomioiden. Ei se nyt mitään sattumaa ole, että venäläiset hamstrasivat esim. Oltermannia.

      Joku valion perus-Emmental on jo niin laadukasta, että vastaavan löytäminen on vaikeaa. Ainakin niissä paikoissa, missä minä olen asunut, ja huom. olen asunut Sveitsissäkin.

      Kyse nyt siis arkijuustoista, mitä kaikkialla ei edes käytetä, mutta jos käytetään se on yleensä jotain muoviin pakattuja, täysin loppuun prosessoutuja

      Poista
    12. prosessoituja sulatejuustosiivuja. (pahoittelut, sormi lipesi kesken kirjoituksen)

      Poista
    13. "Suomessa on todennäköisesti maailman parhaat leivät."

      Myöskään venäläistä leipää ei pidä vähätellä, ei se Putin olle vielä sitä - eikä klassista kultuuriakaan - vielä pilannut. Tulee vielä aika, jolloin Venäjä palaa sivistyskansojen perheseen.

      Poista
    14. Suomella ei siihen enää taida olla mahdollisuuksia pakata sivistyskansaksi, niin pahasti olemme perintömme ja perinteemme hukanneet ja vaihtaneet jenkkiroskaan.

      Poista
    15. Prosessoitua roskaa se on suomijuustokin. Ennen sai Poorlammin mustaleimaista aitoa "tahkojuustoa" irtopaloina Stockmannin herkusta, sitten Valio lopetti senkin valmistuksen.
      Hyvää juustoa jos haluaa, niin pitää ostaa aitoa hollantilaista, ranskalaista tai sveitsiläistä erikoiskaupasta tai kiertäviltä myyjiltä.

      Poista
    16. "Joku valion perus-Emmental on jo niin laadukasta, että vastaavan löytäminen on vaikeaa. Ainakin niissä paikoissa, missä minä olen asunut, ja huom. olen asunut Sveitsissäkin."

      Tämä on hieman yllättävää, kun puhutaan appenzellerin, gruyeren, emmentalin, raclette-juuston ja fondue-patojen maasta vaan tarkoititkin ns. arkijuustoja, jotka ovat minustakin laadukkaita meillä.

      Juustoista tuli mieleeni tätini Suomen kyläilyt. Hänellä oli tuomisina mukanaan voimakkaita sveitsiläisiä juustoja käsimatkatavaroissa, ja ne olivat niin "aromaattisia", ettei matkustamossaan jäänyt epäselvyyttä asiasta.. Keski-euroopassa on viehdytty tuon tyyppisiin juustoihin ja kuulema on sitä parempaa mitä haisevampaa. En itse ymmärrä näkemystä, mutta kukin tavallaan.

      Poista
  2. "Matikoitakaan ei pidä unohtaa talvella."

    Mateen maksaa unohtamatta - eikä mätiäkään pidä poisheittää.
    Aivan ihana blogi: jokainen rivi synnytti makumuiston!

    Kukkoja ei voi koskaan ylistää liiaksi, erityisesti Partasen (Hanna tai Irene) kukkoleipomojen.

    VastaaPoista
  3. Kyllä savolainen ja kotimainen ruokakulttuuri muutoinkin on niin arvokas juttu meille suomalaisille, että niitä sietääkin puffata.

    Samaa mieltä olen (sini)simpukoiden sopimattomuudesta ranskalaisten kanssa sen kerran, kun olen niitä ravintolassa syönyt ja muutaman kerran laittanut. Mielestäni hyvä maalaisleipä riittää sen herkun kanssa eikä pottuja tai ranskiksia tarvita missään muodossa. Simpukoiden liemi sitten särvitään leipäpalasella. Siihen sopii kaveriksi vielä joku kevyt olut tai merellinen valkkari, jos siltä tuntuu.

    Mutta takaisin arkeeni, jossa tänään on lounaaksi kaalilaatikkoa puolukkahillolla. Itse en näitä valmistanut, mutta einespuoleltakin löytyy oikein maukas tuote. Mummin simppelin reseptin puolukkasurvoksen (puolukoita ja sokeria survoksena) korvaan tällä kertaa kaupan perushillolla. Ja on niin hyvää, että!

    VastaaPoista
  4. Tässä olisi esimerkkimenyy hieman tavallista juhlallisemmalle illallisella. Ei mikään grand festin:
    Menu
    Hors d’oeuvres:
    -Lard du cochon, façon Lithuenien Silavaa Liettuasta
    -Cornichon conservé à la Russe Suolakurkkuja venäläiseen tapaan
    -Hareng salé d’Islande Silliä
    -Poisson salé du lac Saima Muikkuja, jos on
    -Oignons frais Tuoretta sipulia
    -Paté d’orge à la Sulkava Savolaista ohrarieskaa
    -Pain du seigle à la Savo Ruisleipää savolaisittain
    -Beurre fraiche du lait finlandais Voita
    -Crudités Vihanneksia
    Plats principaux:
    -Talacounat à la Savo Kopratalakkuna
    -Ragoût carelien Karjalanpaisti
    -Ragoût du poisson du lac au beurre Muikkupaisti
    -Pommes de terre cuites Keitetyt perunat
    -Ratabaga à fourneau Lanttukuutiot
    Dessert:
    -Puré de pommes
    au sauce de vanille Omenahyve
    -Café noir, avec Kahvi tykötarpeineen
    Boissons:
    -Eau de vie Estonien Viru valge
    -Cognac Meukow
    -Cérise Kirsikkalikööri
    -Biére ”Lager” Olutta
    -Lait caillée Piimää
    -Eau de source gazeuse Vichyvettä (seltteriä)
    -Eau de robinet Kraanavettä

    VastaaPoista
  5. Der Mensch ist, was er isst: Tämä Feuerbachin julkilausuma on totta myös tosielämässä.
    Moderni, pizzapainotteinen: jokapäiväinen leipä, on yksilöä leimaava poltinmerkki.
    Itse tyydyn kotiruokaan, joskin pyrin samaan kuin mitä noissa esimerkeissäsi toit gastronomisesti esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kotiruokaa ja Kotiruokaa: moni ranskalaisen keittiön gourmet ruokalaji on kansankeittiöstä: boullabaisse, ranskalaisen kalastajan ns sivusaalis, jota ei saatu myydyksi ja josta kalastajan vaimo teki arkiruokaa, kalastajan pyttipannua.

      Poista
    2. Kyllä näin on. Mutta skaala on loputtoman suuri ja sitten on vielä makuasiat.
      Minulle kelpaa varsin arkisetkin pläjäykset, kuten esim. silakkalaatikko ja kyytipojksi piimää.
      Sopivina juhlapäivinä käyvät nuo blogistin esiintuomat herkut.

      Poista
    3. Kunnon silakkalaatikko on mahtava ruoka

      Poista
    4. Ehdottomasti. Juhlaruuan tekee juhlaruuaksi se, että sitä nautitaan vain juhlana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arkiruuan pitäisi olla pahaa, vain yksinkertaisempaa ja helpompaa valmistaa.

      Poista
    5. Keitot, sopat, palataan ja paistit kunniaan, pihvit, hampurilaiset ja pizzat lokaan!

      Poista
    6. "Keitot, sopat, palataan ja paistit kunniaan, pihvit, hampurilaiset ja pizzat lokaan!"

      Kaikki ruoka kunniaan. Tulen itse sen verran vaatimattomista oloista, että kaikkea ruokaa opetettiin arvostamaan. Sen läskisoosin kohdalla on vaikeaa, mutta ruokaa se on sekin ja sitä ei ole tarvinnutakaan kuin maistaa joskus.

      Poista
    7. Ei noin, huonoa ruokaa ei tarvitse kunnioittaa. Läskisoosi taas ei ole huonoa ruokaa.

      Poista
    8. Olen öö-linjalla, samoista syistä, muistan biafran lapset.

      Poista
    9. "pihvit, hampurilaiset ja pizzat lokaan!"

      Älä nyt hyvää pihviä (filettä, jolle on näytetty tulta) heitä pesuveden mukana.

      Ja totuuden nimeen, kyllä hyvä itse tehty pizzakin - ei liikaa täytteitä - on joskus harvoin vaihtelun vuoksi hyvää, varsinkin jos syöjien joukossa on lapsia - tai hauskan illan seuraavana aamuna...

      Poista
    10. Roskaruokaa ja ympäristörikos nuo pihvit ja hampurilaiset arkiruokana.

      Poista
  6. "Sitä ei alun perin ollut myöskään maailmankuulu venäläinen keittiö, jossa maalaisruuat ovat yhtyneet hoviruokien kanssa."

    Vaikka blogissa on sivuttu eräitä venäläisiä ruokia zakuskoja, lukisin kyllä mielelläni venäläisen keittiön pää-/lämminruuista, arkena ja juhlana.

    VastaaPoista
  7. "Mitä niihin ranskalaisiin peruoihin (frites, fries, chips) tulee, ne on syytä viedä mahdollisiman kauas herkkuoöydästä ja syöttää mieluimmin elukoille."

    Täytyy nyt muistaa ranskanperunoiden tausta: ne olivat arkisen herkkuruuan simpukkapadan lisuke, jonka tarkoitus oli varmistaa raavaan kalastajan tai kaivos- tai metallimiehen riitttävä energiansaanti.
    Maailmanvalloituksensa - ja nimensä - ne saivat Belgiassa kun I maailmansodan amerikkalaiset sotilaat nauttivat katuruokana matkalla rintamalle.


    Yksi syy huonoihin arviointeihin on kyllä se, että ne ovat vaativia valmistaa: kunnon esikypsytys mutta vain lyhyt uppopaisto siten syntyy sisältä mehevä, mutta päältä rapea. Pikaruokapaikoissa on taas päinvastoin: puoliraakaa, usein jäinen jätetään rasvaan lillumaan ja paistumaan karrelle.

    VastaaPoista
  8. Ruuanlaiton lyhyt oppikurssi:

    - valitse tuoreet ja kauden mukaiset raaka-aineet
    - paista voissa ja lisää kermaa
    - laita mausteita, muttei liikaa peittämään raaka-aineiden makua
    - ruskista

    Nauti hyvällä mielellä ja seurassa tilanteen mukaisen juoma kera.

    Noita kun noudattaa, ei yleensä suuresti epäonnistu. (Ja jos epäonnistuu, se on kuuluu elämään.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa jäädään jumiin jo ensimmäiseen kohtaan, kiitos keskusliikkeiden.

      Poista
    2. Tämä pitää valitettavasti paikkansa, onneksi on toreja, halleja ja pikkuliikeittä. Jos ei niihin aina jaksa, kyllä marketeistakin jotain tuoretta saa kun pitää silmät auki, esimerkeiksi kaloista löytyy pyyntipäivä.

      Poista
  9. Tämä oli nyt niin hyvä hyvien ruokien puolustuspuhe, että jos nämä Suomi-klassikot menevät meidän setien ja tätien mukana hautaan, niin tälläkin sektorilla köyhäksi jää maamme ruokakulttuuri oli se sitten miten "etnistä" tahansa.
    Pidän myös paljon monista venäläisperäisistä ruokaresepteistä ykkösenä ihan tavanomaiset blinit päällyksineen. Voihan olla nekin kohta jäävät pois, kun olemme nyt niin "länttä", niin "länttä."

    Kerta Rytinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun venäläisiä kurkkuja ei enää voi kutsua venäläisiksi, ollaan kyllä menossa pahasti väärään suuntaan.

      Poista
  10. "Erilaiset kukot: ahvenkukko, muikkukukko, lanttukukko ja lihakukko. "

    Vaan kumpi ompi parempi: muikku- vai ahvenkukko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta muikkukukko. Ahvenen oikea paikka on kirjoittajan tekstissä mainittu patakukko. Kalakukkoon ahven on hiukan kuivakas, mutta patakukossa läskin mehevöittämänä se on lyömätön. Tämä on tietysti makuasia, mutta makuasioistahan on niin hauska kinastella.

      Poista
  11. Hieno blogi ja hienoja kommentteja.
    Täällä pitäisi olla mahdollisuus peukuttaa...!

    VastaaPoista
  12. Ne pitäisi tuotteistaa ja markkinoida kuin Ikea lihapullat maailmalle.

    VastaaPoista
  13. Keitetyt potatit on ookoo, mutta olen kehitellyt oman herkun: pellillä paistetut pikkuperunapuolikkaat, kuori peltiä vasten, rypsiöljyä ja suolanripsaus, eli Lenin-perunat. Siis ovat pinnalta ruskeanrapeita ja sisältä höttöisiä, kuten Lenin nykyisellään.

    Näitä tulee vahingossa syötyä yhdeltä istumalta kilon pussi, siis että raakana kilo, valmiina murto-osa. Ei edes närästä. Marabelloa palanpainikkeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi muuten kuori eikä halkaistu osa peltia vasten?

      Poista
    2. Halkaisupinta peltiä tai jopa leivinpaperia vasten saattaa palaa kiinni. Kupera kuori koskettaa alustaa vain pienellä alalla, eikä käryä kiinni kovin herkästi. Lajikkeeksi kiinteimmät pienet, ei jauhosia.

      Poista
  14. "Keitetty peruna on perunoista paras kunhan se on kunnon lajiketta."

    Itse olen tavannut varsinkin uudet perunat höyryttää, tuntuu, että eivät siten tule niin vetisiksi. Sitten vielä höyrytyskattila aivan hetkeksi, sammutetulle, mutta kuumalle levylle.

    Edeltävän kommentoijan leninperunatkin kyllä tuntuvat kokeilun arvoisilta.

    VastaaPoista
  15. Arvostan että moniaiset kalan valmistustavat huomioitiin. Vielä lisää: myllytettynä murekkeeksi/pulliksi (etenkin hauki ja särki.) umpiosäilykkeenä (aivan kaikki).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin näin. Esimerkiksi haukikvenellit ovat todella hyviä. En osaa itse valmistaa niitä, eikä ole siihen laitteita, mutta moni muu onneksi osaa. Särki on aliarvostettu kala, jonka suosion soisi palaavan, koska se on edullinen ja hyvä kala.

      Poista
    2. Ehdottomasti! Roskakalaa ei olekaan. Särkiliemi ja hyvää ja tuttavan luona maistoin öljyyn purkitettua särkeä, joka hakkasi sardiinit mennen tullen.

      Poista
    3. Kiva kuulla, kotimaiset kalasäilykkeet ovat muutenkin erinomaisia ja niistä voi loihtia vaikka mitä

      Poista
    4. Niin, jos on pakko syödä jäniksenruokaa (salaattia), niin panepa siihen tölkistä savustettua järvikalaa ja tee öljystä, johon on uuttunut savukalan maku, ja etikkatilkasta kastike, niin johan alkaa salaattikin maistua, jo vanhat roomalaiset yhdistivät kalakastikkeen (garum) ja kasvikset.

      Poista
    5. Kuulostaa kivalta salaatinkastikkeelta ja kalakastikkeet kyllä kiinnostaa ruoanlaitossa. Niillä saa mukavasti makua muuten vähän tylsiin raaka-aineisiin. En ihmettele ollenkaan, että niiden käyttö on jengille tuttua jo antiikin ajoilta. Aasiassakin vannovat kalasoossien nimeen, ja niillä maustetaan lähes kaikki omeleteista lähtien.

      Poista
  16. Nälkä tuli vaikka juuri söin.

    VastaaPoista
  17. >Ja sitä savustettua ruokaahan meillä riittää loputtomasti

    Yksi savustettu otus on kovasti niukasti tarjolla eli ankerias. Jos satutte Kaakkois-Suomeen, niin kannattaa pistäytyä Disaksen myymälässä, Haminan kyljessä. Sieltä tätä herkkua saa, muiden eksoottisten mieliruokien joukossa.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.