Pienempi ja suurempi paha

 

Kolonialismi ja edistys

 

”Valkoisen miehen taakasta” on tullut kirjoitettua jo useita kertoja (ks. Vihavainen: Haun valkoisen miehen taakka tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Minultakaan ei ole jäänyt huomaamatta se, että taakankantajan väri on nyttemmin vaihtunut, käyttääkseni perinteisiä käsitteitä. Keltaisen miehen harteillahan tuo taakka nyt enimmäkseen on.

Siitä huolimatta historiallisesti raskain osa on ollut sillä, joka teki kerran pioneerityön ja aloitti läntisen kolonialismin.

Sana ”colonia” tarkoittaa uudisasutusta, siirtokuntaa, jollaiset sijaitsivat jo Rooman valtakunnan aikana ja varmasti paljon sitä ennen toisten kansakuntien alueella. Valloittajakansa omi lähes aina itselleen alueita, sillä varallisuus ja valta syntyivät vain maasta, alueesta. Se lähetti liikaväestöään sinne, missä oli tilaa eli elämisen mahdollisuuksia, toisin sanoen peltoa raivattavaksi.

Eurooppa synnytti Pohjos-Amerikan Yhdysvallat ja myös Etelä-Amerikan hahmo muuttui kokonaan. Englanti, Espanja ja Portugali saivat runsasta elintilaa ja niiden kielet muuttuivat maailmankieliksi. Ranska pärjäsi hieman huonommin ja myöhästyneenä mukaan tunkenut Saksa lyötiin kokonaan ulos niiltä markkinoilta.

Silti nuo maanosat saivat kaikki vuorollaan kokea historian suurimman vallankumouksen, jota nimitetään teolliseksi. Muistaakseni Eino Jutikkala pohdiskeli, ettei termi itse asiassa niinkään kuvaa vain teollisuuden kasvua, vaan kaikenlaisen eteenpäinpyrkivän taloudellisen toimeliaisuuden nousua.

Siellä, missä ihmiset elivät yhä alkeellisesti ja tavattoman köyhästi, syvässä tietämättömyydessä ympäröivän maailmansa ilmiöiden luonteesta ja syistä, alkoi nyt uudenlainen aktiivisuus.

Heimot, jotka usein elivät kivikautista elämää, jossa pyörääkään ei tunnettu, joutuivat nyt kosketuksiin ylivoimaisen sivilisaation kanssa. Se tuli päälle kuin Juggernautin vaunut ja pakotti muuttumaan tai tuhoutumaan.

On selvää, ettei esimerkiksi Afrikka olisi voinut ilman kolonialismia modernisoitua niinkin nopeasti kuin se on modernisoitunut, ainakin osittain. Todistustaakka on sillä, joka muuta väittää.

 Kukapa olisi noille seuduille lähtenyt ilman kunnon korvausta. Nojaa, lähetyssaarnaajat kyllä lähtivät, mutta heidän merkityksensä koko prosessin kannalta lienee sittenkin ollut toissijainen.

Kipling huudahti pateettisesti (käytän sanaa sen suomalaisessa enkä anglosaksisessa merkityksessä), että kiittämättömyys oli maailman palkka:

Take up the White Man’s burden
In patience to abide
To veil the threat of terror
And check the show of pride;
By open speech and simple
An hundred times made plain
To seek another’s profit
And work another’s gain
Take up the White Man’s burden—
And reap his old reward:
The blame of those ye better
The hate of those ye guard—
The cry of hosts ye humour
(Ah slowly) to the light:
"Why brought ye us from bondage,
“Our loved Egyptian night?”

Isossa kuvassa asia toki on ollut näin, mutta ilman runsaan voiton toiveita esimerkiksi Afrikka olisi varmasti jäänytkin Egyptin yöhönsä ja tuskaa ja uhrauksiahan nuo suuret muutokset eli modernisaatio vaati kaikilta osapuolilta. Sellainen oli edistyksen hinta siirtomaissa ja sellainen se oli myös emämaissa.

Neekeriorjuus on nyt nostettu jonkinlaiseksi ihmiskunnan suurimmaksi ja vertaamattomaksi rikokseksi, eikä sitä kannatakaan puolustella. Orjuus sinänsä oli kuitenkin ikivanha instituutio ja vasta valkoinen mies ja ainoastaan hän sai sen loppumaan, mikä varmasti tapahtui orjuuttajakansojen suureksi harmiksi.

Neuvostoliiton historiankirjoituksessa tunnettiin aikanaan ns. ”pienemmän pahan” teoria, joka tarkoitti näkemystä, jonka mukaan niille kansoille, jotka Venäjä valloitti niitä riistääkseen, se oli kuitenkin viime kädessä onnellista, sillä sitä kautta ne pääsivät Lokakuun vallankumouksen jälkeen sosialistiseen valtioon eikä niiden tarvinnut kärsiä kauemmin kapitalistista helvettiä.

Tämä torjuttiin aikoinaan leimaamalla idea russofobiseksi. Eihän se venäläinen riisto nyt niin pahaa ollut. Kapitlalismikin oli siellä lapsenkengissään.

Mutta on vaikea olla päättelemättä, että ainakin Afrikalle joutuminen eurooppalaisen kapitalismin intressien kohteeksi ja kolonisoiduksi oli juuri tuollainen pienempi paha. Kontrafaktuaalista tilannetta, jossa koko manner, ehkäpä Pohjoisen barbareskivaltioita lukuun ottamatta, olisi jäänyt koko teollisen vallankumouksen ulkopuolelle on vaikea kuvitella.

Sekin tie olisi varmasti ollut raskas. Tosin kehittymätön lääketiede ja matala työn tuottavuus olisivat varmasti pitäneet väestönkasvun aisoissa omalla ankaralla tavallaan. Nythän se on kasvanut ilmiöksi, joka on yksi suurimmista uhista maapallon resurssien riittävyydelle.

Kolonisaatio tapahtuu nyt entisistä siirtomaista kehittyneisiin maihin. Aikoinaan kehittynyt Kreikka voitti korkealla sivistyksellään villit roomalaiset oman kulttuurinsa piiriin: Graecia capta ferum victorem cepit.

Tämä idea tai usko, jota pikemminkin voidaan pitää pelkkänä meeminä, näyttää vielä hiljattain olleen vallitsevana kehittyneissä pohjoisen maissa, myös meillä. Nyt asiaa luullakseni aletaan ymmärtää paremmin, kun siitä on saatu kokemusta. Mutta tällaiset prosessithan ovat peruuntumattomia.

Euroopan osana näyttää nyt vuorostaan olevan siirtomaan asema, suuret intressit vetävät väkeä sinne ja työntävät sitä entisistä siirtomaista pois. Klassisen siirtomaaherran asemaan on nyt tullut Kiina, joka on entisiä suoraviivaisemi ja tehokkaampi.

Yhä niukemmiksi käyvien raaka-aineiden maailmassa kolonialismilla on yhä vielä tilausta. Afrikka saa osansa kehityksestä, Kiina saa raaka-aineensa ja Eurooppa liikaväestön. Jokaiselle se, mitä hänelle kuuluu: Jedem das Seine, kuului Preussin valtion vanha tunnus.