Lähinaapuri

 

Prangli

 

Pranglin saari on Viron lähinnä Suomea sijaitseva asuttu osa. Helsingistä sinne osaa suunnistaa tohelompikin merenkulkija, sillä se sijaitsee suoraan etelässä, suunnassa 180. Tallinnahan on jonkin verran etelälounaassa ja sinne eivät tuuletkaan aina vie yhtä suotuisasti, nehän ovat Suomenlahdella yleensä lounaistuulia.

Etäisyys Helsinki-Prangli on muistaakseni 35 merimailia eli meripeninkulmaa (a 1852 m), joten hyvällä laitamyötäisellä matka taittuu raskaalla teräsveneelläkin jopa alle viiden tunnin. Normaalisti siihen toki saa varata sen 7 tuntia ja siihen vielä varmuuden vuoksi tunnin päälle ja miksei parikin.

Pranglin luonto kertoo heti, että on tultu etelään. Kasvullisuus on vehmasta ja tiheää. Niityt ja kukkakedot ovat idyllisiä ja kiviaidat reunustavat kyläteitä. Maaperä on erilaista kuin lahden takana ja maakaasuakin löytyy. Turistit voivat käydä maakaasulähteellä vaikkapa paistamassa munia. Paistinpannu on valmiiksi paikalla.

Liikenne 6 kilometrin pituisella saarella tapahtuu jalan, polkupyörillä tai autoilla. Kuulemma paikallisia autoja ei tarvitse katsastaa ja muutenkin ovat voimassa Pranglin eikä esim. EU:n lait: ekskursiolle voi mennä vaikkapa kuorma-auton lavalla istuen.

Pranglin nimi on hieman arvoituksellinen. Venäläinen wikipedia kertoo yksinkertaisesti, että kyseessä on Suuri Wrangelinsaari eli Большой Врангельсгольм, mikä siis sisältäisi sen, että sen herrana on ollut tunnetun baltiansaksalaisen Wrangel-suvun edustaja.

Tämä on kuitenkin kiistetty ja etsitty selitystä nimelle muun muassa siitä, että siellä kasvaa paljon vänkkyräpuita, jotka olivat aikoinaan laivanrakennukselle tärkeitä. 1300-luvulla saaren nimeksi mainitaan Rango, joka siis tulisi sanasta Vrangö, missä ei Wrangelin suvulle jää tilaa.

Saaren väestö on ollut suurelta osalta ruotsalaisperäistä ainakin nimeltään, minkä näkee myös hautausmaan hautakivistä. Suomenkielistäkin ainesta on mukana.

Joka tapauksessa saari on aika suuri ja siellä on nytkin eri lähteiden mukaan 70-150 asukasta, usein mainitaan luku 100. Se on riittänyt ylläpitämään koulua ja kauppaa ja ympärivuotista asutusta. Kyliä on kolme ja niillä on yhteinen kirkko, kulttuuritalo, jossa on muun muassa kirjasto sekä terveydenhoitopiste.

Kylässä on myös viihtyisä rantakahvila ja turisteja varten tasokas ravintola. Turismi lienee muutenkin pääelinkeino ja vuokrattavia majoja on paljon. Yhteys mantereelle on hyvä, yhteysalus Wrangö kulkee saaren ja Viimsin väliä 2-4 kertaa päivässä. Viimsin Leppneemestä ajaa vaikkapa Boltilla Tallinnaan puolessa tunnissa, yhteysaluksen matka vie tunnin ja maksaa 8 euroa.

Aikoinaan Prangli oli syrjäinen paikka ja usein eristyksissä. Jaan Krossin mahtavassa Uppiniskaisuuden kronikassa pelotellaan sankaria, Balthasar Russowia sillä, että hänet lähetettäisiin Pranglin kirkkoherraksi. Siellä seurakunta oli pieni ja tulot viheliäiset.

Neuvostoaikana Prangli oli asuttu, poikkeuksellista kyllä. Saaren kalastajilla oli oma kalastuskolhoosi Noor kaardivägi, josta tuli osa kuuluisaa Kirovin kalastuskolhoosia ja väli sai pysyä saarellaan.

Esimerkisi Naissaari oli siviileistä tyhjennetty jo ensimmäisen maailmansodan aikana, kun ns. Pietari Suuren merilinnoitusta rakennettiin ja ns. neuvostovallan aikana rannat olivat yleensä koko Virossa kiellettyä aluetta. Pranglillakin oli vielä hiljattain tähystytorni, josta käsin rantoja valvottiin. Saarelaisia tuskin voitiin kieltää ainakaan kaikille rannoille menemistä.

Toisen maailmansodan aikana saaren rantaan haaksirikkoutui saksalaisten ja suomalaisten tulituksessa suuri höyrylaiva Eestirand, jonka kyydittä olleet virolaiset puna-armeijan alokkaat pääsivät sitä kautta vapauteen. Eestirandin vainajat on haudattu saarelle erilliselle hautausmaalle.

Saaren museo on hyvin idyllinen pieni paikka, joka kertoo sen historiasta, kalastuksesta, hylkeenpyynnistä ja käsitöistä, mutta myös sota-ajasta ja hieman neuvostoajastakin.

Tuon jälkimmäisen ajan muistona oli saarella takavuosina paljon vanhoja sen ajan autoja, mutta nyt nekin alkavat olla harvinaisia. Nyt saarelle saapuu mantereelta jatkuva virta turisteja eväineen ja pieni, mutta hyvä satama on joskus, juhlien aikaan niin täynnä veneitä, että on asetuttava keskieurooppalaisittain kylki kylkeen.

Toki normaalipäivisin mahtuu kukin hyvin omalle paikalleen, jollaisia on sekä poijulla varustettuja että kylkipaikkoja. Jälkimmäisen hintakin on vaatimattomat 25 euroa yöltä sähköineen. Esimerkiksi Porvoossa se on jo 54 euroa.

Lyhyesti sanoen, saari on nykyään hyvin omaleimainen ja idyllinen kesäparatiisi, jossa vallitsee poikkeuksellisen intiimi tunnelma. Vakiokävijät muistetaan ja jututetaan ja tiedän, että sellaisiakin on, jotka ovat vakavissaan suunnitelleet sen kokeilemista, miltä talvi saarella tuntuisi.

Ehkäpä niitä on hullumpiakin ideoita. Jos tekeillä on jokin projekti, joka vaatii rauhallista ympäristöä, niin siinähän sellainen olisi tarjolla. Ja sähköä jauhaa aggregaatti täälläkin vuorokauden ympäri ja netti yhdistää koko maailmaan reaaliajassa.