maanantai 10. huhtikuuta 2017

Aina vaan paranee



Kyllä kaikki on hyvin

Tommi Uschanov, Hätä on tarpeen. Kulttuuripessimismin nousu 1965-2015. Teos 2015, 191 s.
Tukholmassa liiskasi muuan ihmishahmoinen elukka muutamia -mahdollisimman monia tielleen sattuneita-  ihmisiä siksi, että he hänen mielestään olivat vääräuskoisia. Ruotsalaisia asia järkytti siinä määrin, että järjestettiin valtava mielenosoitus rasismia vastaan…
Kaikki menee kyllä hyvin, kun vain jaksetaan jatkaa entiseen tapaan, tahtonee tämä sanoa. Pitäähän ne asiat suhteuttaa. Mikäli nykyisistä ruotsalaisista seuraavien sadan vuoden aikana on kuollut kymmenisen miljoonaa, niin kyllä se on vain promillen murto-osissa kuin heitä on kuollut vääräuskoisuuden takia tapettuina.  Yksi promille tuosta kuolleiden armeijasta on kymmenentuhatta.
Itse asiassa koko jutulle voisi siis nauraakin vai miksei voisi? Ehkä on pakkokin? Tärkeintä on nyt, että ei anneta vihalle valtaa, sillä se saattaisi häiritä näitä meneillään olevia, maan pian kokonaan muuttavia prosesseja.
Miksi me oikeastaan nostamme esille nykyisyydestä ja tulevaisuudesta ikäviä asioita ja ikään kuin konstruoimme hätätilan, vaikka nyt jos koskaan meidän olisi syytä olla tyytyväisiä?
Siinäpä kysymys. Tommi Uschanov ei itse elänyt vuonna 1965, mutta osaa kyllä nostaa esille paljon tuon ajan todellisuudesta ja myös siitä olennaisesta muutoksesta, joka sen jälkeen on tapahtunut. Hyvä suoritus.
Vuonna 1965 oltiin hyvin optimistisia ja oltiinpa sitä ennenkin. Muistan vielä sen, miten 1950-luvun puolivälissä sanoin pian 80-vuotiaalle isoisälleni, että silloin, kun olen hänen ikäisensä, on ihminen jo käynyt kuussa. Muistan, miten hartaasti ukko nauroi, vaikka ei ollut mikään varsinainen huumorimies. Rajansa kaikella.
Mutta silloin tuntui kaikki mahdolliselta, eikä asia koskenut vain kymmenvuotiaita. Vielä ylioppilaskeväänäni, juuri Uschanovin esille nostamana suurena optimismin vuotena 1965 millään ei tuntunut olevan rajoja. Ihminen luuli tarkoin tietävänsä, että hänen vallassaan oli muokata maailma mieleisekseen, mikä sanottiin jopa expressis verbis.
Toki elettiin vielä köyhästi tähän nykypäivään verrattuna, mutta jo vauraasti menneisyyteen verrattuna. ”Kaikki nykyajan mukavuudet” tarkoittivat juoksevaa vettä ja viemäröintiä, sähköä ja keskuslämmitystä. Olipa se harppaus 1950-lukuun verrattuna! Kyllä me sen muistamme.
Uschanov selostaa monia aikakautta peilaavia tutkimuksia ja reportaaseja, joiden lukeminen on tänään hyvin hyödyllistä. Erityisen paljon tilaa hän omistaa Yhdysvaltain kehitykselle, jonka sisäpolitiikassa erinäisten asioiden etumerkit vaihtoivat paikkaa ja jossa päätyminen nykyisen kaltaiseen onnettomaan tilaan näyttää traagiselta sattumalta. Sitä paitsi kirja on kirjoitettu jo ennen Trumpin valintaa. Näin vähästäkö Yhdysvaltain ja ehkä maailmankin kohtalo on kiinni?
Kuten jokainen tietää, raha ei tee onnelliseksi eivätkä edes sillä hankitut mukavuudet. Tietyssä tilanteessa niiden lisääntyminen joka tapauksessa lisää onnellisuutta suuresti. Sen jälkeen uuden varallisuuden rajahyöty pienenemistään pienene ja sitten häviää.
Sen sijaan positionaaliset hyödykkeet, jotka liittyvät yhteiskunnalliseen asemaan, eivät menetä merkitystään. Niiden paikka vain muuttuu. Oli hienoa omistaa Lada joskus 1970-luvulla, mutta näin ei ollutkaan enää 2000-luvulla, vaikka kyseessä oli aivan sama ja varsin käyttökelpoinen hyödyke. Sama koski vaikkapa Kanarian matkoja.
Kun nyt jopa suuri yleisö useimmissa maissa, Kiinaa lukuun ottamatta, näyttää olevan pessimismin vallassa, se taitaakin tehdä väärän johtopäätöksen ja muistaa huonosti, millaista menneisyys oikeastaan oli, arvelee kirjoittaja, nuori mies. Tai sitten kyse on noista positionaalisista hyödykkeistä, jotka väestön enemmistölle pysyvät aina yhtä kaukana.
Enpä oikein uskaltaisi allekirjoittaa tällaista johtopäätöstä. Uschanov on kyllä hienosti kartoittanut niitä optimismin ilmentymiä, jotka puoli vuosisataa sitten olivat vallalla ja mielestäni aivan oikein myös nostanut esille se, ettei vastaavaa suuren siirtymän tunnetta sittemmin ole havaittavissa.
Puoli vuosisataa sitten itse historian arvo nykyajalle näytti pudonnen jonnekin nollan lähelle ja muutos oli niin läpikotaista ja kaikkialla läsnä olevaa, että sen ymmärtäminen tuntui mahdolliselta korkeintaan sosiologian avulla. Yksilön toimintaa sen sijaan selitettiin psykologialla ja etenkin psykoanalyysilla, joka sai groteskin simppeleitä muotoja.
Kirjoittaja on huomannut ajan keskeiset profeetat, joihin olisi kyllä voinut vielä lisätä ainakin Karl Menningerin ja Erich Frommin. Jälkimmäisen ajatukset sitä paitsi ovat varsin kurantteja vielä tänäänkin. Näin uskon.
Keskeinen tuon aikakauden piirre oli varmaankin se tunne, että ollaan siirtymässä johonkin parempaan ja ettei asioiden paranemiselle näy rajaa missään. Sitä riitti aikansa.
Kuitenkin jo 1960-luvun jälkipuoliskolla tilanne oli monimutkaisempi. Vuoden 1968 bakkanaalit, joihin kirjoittaja ei kiinnitä oikeastaan mitään huomiota, olivat osittain saman edistysuskon ilmentymiä, mutta nyt asia ymmärrettiin aivan toisin -kiinalaisittain… Ja tämä tarkoitti sitä, että Jan Myrdalin tavoin nieltiin kaikki se, mitä puhemies Mao ja hänen kätyrinsä kehtasivat väittää. Olipa siinä varsinainen hengellinen harjoitus, jota voi hyvin verrata nykypäivän antirasistien kokoontumisajoihin.
Mikä tärkeää, tuon tragikoomisen, vuoden 1968 suuren vallankumouksen tavoitteena ei ollut elintaso tai edes positionaaliset arvot, vaan uusi, täysin tasa-arvoinen elämä. Kun joku reportteri kysyi ruotsalaisilta opiskelijoilta, mikä Euroopan maa oli tehnyt eniten kansansa hyväksi, oli vastaus -Albania…
Jos ja kun haluamme ymmärtää tätä päivää ja sen ihmisiä, meidän on syytä tietää, millaista ohjelmaa yhteiskunnan ns. tiedostava etujoukko eri vaiheissa on ajanut.
Ruotsista ei koskaan saatu ihailtua Albaniaa, mutta ehkä siitä nyt voitaisiin saada vaikkapa Libanon, tuo Lähi-Idän Sveitsi? Ehkä ei edes ole tärkeää, mitä Ruotsista voidaan saada, vaan se, että se Ruotsi, joka nyt on olemassa, voidaan muuttaa joksikin aivan muuksi?
Ehkäpä sama pätee Suomessakin? Neuvosto-Suomea ei koskaan tullut, mutta eiköhän siitä vielä nyt voisi tulla koko maailmalle esimerkiksi kelpaava monikulttuurinen onnela, kunhan väestö saadaan edes puoliksi vaihdettua? Sen jälkeen kehitys jatkuukin jo ikään kuin itsestään.
Tärkein asia, jota Uschanov ei ole edes maininnut on demografia ja sen vaikutus tulevaisuudelle. Toki myös kansainvälisen talouden mekanismit ja näkymät olisi optimismia ja pessimismiä analysoitaessa ilman muuta otettava huomioon, jopa kaikkein perustavimpana asiana.
Ei meillä ole tyhjästä ruvettu rakentamaan pessimististä kuvaa tulevaisuudesta. Se, muutos, joka tapahtuu, on aivan konkreettinen ja se taitaa jopa olla niin suuri ja ikävä, ettei sitä edes uskalleta katsoa silmiin. Sitä ei Uschanovkaan tee.
 Ollaan nyt sitten vain tyytyväisiä siihen, minne matka vie ja pidetään vielä uskonvahvistustilaisuuksia. Kyllä se kaikki siitä hyvin menee! On pakko mennä!

16 kommenttia:

  1. Suomilainen heikompi aines on niin syvällä kusessa,
    että vain potkupallon ja jääkiekon täyskieltäminen voi
    pelastaa lietteestä.

    Kollektiivinen mielisairaus ei tokene Frommilaisella
    terapiallakaan edes.

    Mistä löytäisin ihmisen, joka on unohtanut sanat?
    Hänen kanssaan haluaisin puhua erityisesti.

    Ainoa lohtu tässä on että onneksi lampaat eivät
    lisäänny ihmisten toimesta.

    VastaaPoista
  2. "Tukholmassa liiskasi muuan ihmishahmoinen elukka muutamia -mahdollisimman monia tielleen sattuneita- ihmisiä siksi, että he hänen mielestään olivat vääräuskoisia. Ruotsalaisia asia järkytti siinä määrin, että järjestettiin valtava mielenosoitus rasismia vastaan… " Joopa joo, ruotsalaisten "hyvyys" saa jo megalomaaniset mitat! Tragikoomista!

    VastaaPoista
  3. Tämä syöksy olisi muuten mielenkiintoinen ihmiskoe, mutta olemme kaikki siinä nesteessä tukkaa myöten, vähintään. Vailla peruutusvaihdetta tai jarruja.

    VastaaPoista
  4. Yhteisen uskonnon ja ideologian puute näyttää olevan johtamassa fatalismiin. Tätä arvomaailman muutosta olette pohtinutkin.

    Poliitikkojen virkamiesmäiset lausunnot sekä meillä että Ruotsissa mielestäni alleviivaavat tätä fatalismia. Sen sijaan, että kerrottaisiin tavoitteista ja päättäväisistä toimenpiteistä vääryyttä vastaan, fatalistiset poliitikot vain selittävät ettei mikään muka muutu ym. "seuraamme tilannetta", "Suomi ei voi välttyä maailman vaikutuksilta", "tämä ei saa vaikuttaa ajatteluumme"(!) ja muuta pelkurimaista roskaa.

    Nyt saamme mahdollisesti nähdä, kuinka vihreät saavat kunnallishallinnot sekaisin nerokkailla hankkeillaan. Ensin piti kokea persulainen populismi, nyt pitää kokea vihreä anarkismi. Ehkä sen jälkeen valkenee, että jotain muitakin tavoitteita voisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreille pitää nyt antaa kertakaikkisesti kaikki valta Suomessa jotta he voivat munata itsensä perusteellisesti. Seuraavassa hallituksessa puolet ministereistä olkoot vihreitä.

      Poista
  5. Niinpä, kuinka meidän käy?, kysyy SARASTUKSESSA julkaistussa haastattelussa J.H.KUNSTLER. Taisit Vihavainen käydä kurkkaamassa? Anyway, The Script on the Wall! hh

    VastaaPoista
  6. 80-luvulla ikäluokkaani valistettiin, että "on hölmöä opiskella koska ilman opiskelua pääset suoraan töihin ja sulla on jo talo maksettuna kun opiskellut vasta aloittelee"

    VastaaPoista

  7. Hyvien ihmisten kiemurteva moraalikoodisto on surkuhupaisa, ellei peräti vain surku. Ruotsalaiset kieltäytyvät yhteistyöstä demokraattisesti valittujen Ruotsidemokraattien kanssa, mutta jokaisella puolueella on useitakin kiintiömuslimiedustajia, jotka kuuluvat puo.., eiku organis.., eiku uskontoon, jonka säännöissä suositellaan vääräuskoisten tappamista, naisten alistamista ja sen semmoista. ÄÄnikuningas Jan Vapaavuori ilmoitti jo etukäteen, ettei suostu yhteistyöhön halla-aholaisten kanssa, mutta muslimien kanssa hänkin joutuu sähläämään, vaikkei isosta moskeijasta tykkääkään. Vihreät nyt ovat näissä surkuhupaisuuskisoissa tietysti aivan omilla tasoillaan. Hiilijalanjälestä viis, jos jäljen jättäjä vivahtaakaan hiilenmustaan päin.

    VastaaPoista
  8. Nyt saadaan, ainakin on luvattu, maailman paras koulu, ilmainen eikun maksuton varhaiskasvatus, laadukas, työtä kaikille, heikoimmista huolehditaan, varsinkin hädissään turvapaikkaa vaativista,vanhukset hoivataan tietty, laadukkaasti. Nyt loppui pihistely!

    VastaaPoista
  9. Kun mamut aktivoituvat toden teolla poliittisesti lähtevät vihreät houreineen valtuustosta ja pyörätiet laitetaan rullalle. Vai montako pyörätietä Dubaissa tai muualla arabimaailmassa käyneet ovat nähneet?

    Mamut eivät palvo äitimaata tai puita vaan ovat hyvin perhekeskeisiä eivätkä taatusti kysy jätetäänkö uusi asuinaluerakentamatta koska metsästä on löytynyt jonkun turkiseläimen paskaa.

    VastaaPoista
  10. http://static3.businessinsider.com/image/5474a6536bb3f7b2528b4567-800-600/turkey%20taleb.png

    Luin joskus Uschanovin poliittista tietämättömyyttä käsittelevän kirjan. Hyvin ja suhteellisen asiantuntevasti ja hauskasti siinä käsiteltiin niitä asioita, joita siinä käsiteltiin. Mutta samalla hyvin putkiaivoinen hengentuotos. Myös tietämätön, älyllisesti hyvin laiska ja suoraan sanoen aika lapsellinen. Tähän uudempaan tekeleeseen ei ole haluakaan koskea, koska sisällön arvaa lukemattakin. Näiden kalkkunoiden sanoinkuvaamaton pöyhkeys karisee vasta kiitospäivänä.

    -- terv. Hassu Tuomiopäivän Profeetta, joka ei olettevasti vain osaa olla kiitollinen siitä, että kaikkihan on tänään tilastojen valossa keskimäärin paremmin kuin koskaan ja siksi maalailee piruja seinille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Image-lehdessä kerrottiin kuinka Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkil sparrasi useissa istunnoissa Uschanovia kouluttaen itäsuomalaisesta kielenkääntäjästä, joka ei osaa venäjää eikä ole koskaan astunut jalallaan itärajan taakse, Sanomalle oman filosofin.

      Poista
  11. Itse 1950-luvun jälkipuoliskolla syntyneenä muistan oikeastaan ajat vuodesta 1965 eteenpäin ja minun on mahdoton tunnistaa oliko hiipivä pessimismin lisääntyminen 1970-luvulla teini-ikän tulosta. Uskallan kyllä jotain sanoa kotikaupungistani ja ne on nämät:

    - käytöstapojen heikentynminen
    - kylässäkäyntien vähentyminen
    - ihmisten lisääntyvä luimistelu
    - avioerot alkoivat kasvaa about 1972 lähtien
    - termin "susiparit" käytön väheneminen 1970-puolivälin jälkeen
    - suomalaisten lievähkö pinnallistuminen


    Sen jälkeen vauhti onkin kiihtynyt ja esim. pinnallisuuden suhteen suomalaiset alkavat olla kokolailla iljettävällä amerikkalaiselle tasolla. Samoin etova sentimentaalisuus joka syö raavasta miestä. En tunne enää tätä maata omakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei ole edes pessimismiä optimismista puhumattakaan, on vain töydellinen välinpitämättömyys ja hällä väliä -meininki. Uusi nuoriso on kasvamassa teillä tietämättömillä ja heidän on tulevaisuus, johon näillä tämän päivän laivan upottajilla ei ole pääsyä. Pääomien keskittymisen jos ottaa ennustamisen lähtökohdaksi, ei nykynuorilla ole juurikaan tällä tiellä paljon toivoa.

      Poista
    2. Kiinnostavaa olisi tarkastella sitä, mitkä pessimistiset ennusteet ovat toteutuneet / missä määrin ne ovat toteutuneet, ja mitkä ovat menneet aivan pieleen.
      Monissa asioissa tosin "lopullista tuomiota" saadaan vielä odottaa. Maahanmuuttoa ja ilmastonmuutosta yhdistää se, että jokainen tosiasiat tunnustava näkee, mihin ollaan menossa -- on hulluutta tehdä samaa asiaa ja odottaa erilaisia tuloksia, kuten joku on sanonut --, eikä tarvitse kuin olettaa, että "business as usual" jatkuu, niin ennemmin tai myöhemmin katastrofaalinen kynnysarvo ylitetään.

      Mitä tulee varsinaiseen kulttuurin tilaa koskevaan pessimismiin, niin epäilen, että kyllä siinäkin on tiettyä perää, mutta kulttuurin tilan mittaaminen on vaikeampaa. Ainakin Yhdysvalloissa presidentit ovat Reaganista alkaen olleet selvästi alle sen tason, millä nämä olivat New Dealista alkaen, ja yleisesti politiikka on irtautunut alati kauemmas realiteeteista, muuttunut täysin mielikuvien varaan perustuvaksi. Mediat ovat kautta linjan viihteellistyneet ja älyllisesti korkeatasoisempi tarjonta marginalisoitunut.

      Jostain myös olen lukenut, että ihan objektiivisesti mitattavilla parametreilla pop-musiikkin on yksinkertaistunut sekä harmonisesti, rytmisesti että sanoituksellisesti. Samalla pop-tähtien taso pärstä- ja tissi/takamus -kertoimella mitattuna on selvästi noussut.

      Klassista musiikkia, kirjallisuutta ja yleisesti kaikkea "kulttuuria" harrastetaan alati vähemmän. On täysin ok olla filistiini ja moukka, makuasiat kun ovat makuasioita.

      Mutta ihan sama, miten pessimistisiä tai optimistisia ollaan nykymenon suhteen. Kun globaali talous, hyvinvointivaltio ja niin edelleen romahtavat ja todellinen massapakolaisuus alkaa, nämä kysymykset muuttuvat täysin epärelevanteiksi.

      Kun sadat miljoonat kehitysmaalaiset kuolevat nälkään ja ihmiset ammutaan sisällisodasta kärsivän Euroopan rajalle, Uschanovien optimismille nauretaan sarkastisesti. Etniset puhdistuksetkin kyllä palannevat politiikan normaaliin käyttövalikoimaan.

      Mutta kun ei tämä apokalypsi vielä ihan huomenna tule, joten ryypätään ja remutaan kunnolla kun vielä on aikaa!

      Poista
  12. Viihteen markkinointipotentiaali on suurimmillaan, kun tuotteet tehdään sellaisiksi, että tyhmimmätkin tykkäävät.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.