Kaikkea sitä näkee

 

What do you want to do ?

New mail

Demokratian irvikuvia

 

Demokraattisen järjestelmän perusperiaatteet eivät ole ihan helpot oppia. Lasten, jotka ovat ennen kaikkea omaa tyydytystään hakevia ja lähtökohtaisesti vain omaa mielipidettään kunnioittavia olentoja, on erittäin vaikea oppia kunnioittamaan sellaisia periaatteita, joiden mukaan myös eri mieltä ja jopa väärässä olevaa on kohdeltava samojen kriteerien mukaan kuin muitakin -siis omaa itseä, omaa porukkaa ja jopa futisjoukkuetta.

Lapsentasoiset henkilöt hakeutuvat usein urheilujoukkueisiin, joissa kotiinpäin vetäminen on rajoittamatonta ja jopa ihailtua. Koska pelit koetaan eräänlaiseksi totaaliseksi sodaksi, ei ole mitään väliä sillä, millä keinoin oma puoli voittaa. Kunhan voittaa. Tämä ihmistyyppi on jokaisen totalitaarisen komennon varmin tuki.

Demokratian periaatteita on kyllä jo kauan opittu politiikassa kunnioittamaan ainakin tässä maassa, vaikka ei se aina niin helppoa ole ollut. Mutta Siperian on opettanut, kuten sanotaan. Ja kun kaikki osapuolet ovat sitoutuneet pelisääntöjen noudattamiseen, ei niistä kukaan ole voinut rankaisematta lipsua.

Mutta kyse on loppujen lopuksi vain poliittisesta kulttuurista, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Demokratia on päivittäinen kansanäänestys, arveli muuan alan klassikko ja tarkoitti, että se on ikuisesti vaaranalainen käyttäytymismalli, jota on vaalittava.

Rahvaan ryntäys Kongressin rakennukseen Washingtonissa oli poikkeuksellisen vastenmielinen näky paljastaessaan, miten heikoissa kantimissa kunnioitus demokratian peruselementtejä kohtaan on jopa maailman etummaisena itseään pitävässä demokratiassa.

Asian takana ei ollut enää pelkästään vihamielisyys vaaleissa voittanutta puoluetta vastaan, vaan myös epäluottamus koko omaan poliittiseen järjestelmään

Tämä muistutti jo kovasti niitä reaktioita, joita eri maissa oli nähty niin sanottujen värivallankumousten yhteydessä.

Katsoin tässä Venäjän opposition ehkä merkittävimmän intellektuaalisen edustajan, Anderi Illarionovin haastattelun, jossa hän otti kantaa Washingtonin tapahtumiin ja USA:n tilanteeseen laajemminkin.

Illarionov oli kovin pahoillaan siitä, mitä tapahtumat kertoivat amerikkalaisen demokratian tilasta. Maassa on nyt meneillään jonkinasteinen sisällissota, katsoi hän. Puolueet eivät kykene keskustelemaan eivätkä haluakaan. Tavoitteena on vain vastapuolen täydellinen nujertaminen.

Kun vastapuoli kuitenkin edustaa vähintäänkin 40 prosenttia äänestäjistä, ei tilanne enää ole terve. Opposition näkemykset olisi otettava huomioon ja niitä kunnioitettava. Enemmistönkin diktatuuri voi olla diktatuuria.

Epäilyt vaalivilpistä ovat todellisia ja hyvin laajalle levinneitä. Demokratiassa kansalla on oikeus saada täysin vakuuttavaa tietoa siitä, ovatko ne perusteltuja vai eivät. Tässä suhteessa asiaa ei ole hoidettu kuten pitää.

Irvokkainta on kuitenkin se, että istuvan presidentin sananvapautta on rajoitettu, hänen puheensa on vaiennettu. Tämä on toki tehty muiden kuin valtion virallisten elinten toimesta, mutta onko se lieventävä vai sen sijaan raskauttava asianhaara?

Trump on leimattu mielipuoleksi, vastuuttomaksi pelleksi ja narsistiksi ja niin edelleen. Mutta hän on joka tapauksessa laillisesti virkaansa valittu Yhdysvaltain presidentti, eivätkä demokratian perusperiaatteet aseta mitään poliittisia mielipiteitä erikoisasemaan. Kun USA:ssa voi tapahtua tällaista, se antaa avoimen valtakirjan mille tahansa kuppikunnalle toimia kotimaassaan saman kaavan mukaan.

Olen huomannut, että myös meillä on muutaman viime vuoden aikana tapahtunut kehitystä, josta ilmenee, miten heikosti demokratian periaatteet on ymmärretty ja miten vajavaisesti ne on sisäistetty. Asia saattaa liittyä siihen sokeaan Amerikan seuraamiseen ja sikäläisten ilmiöiden matkimiseen, joka etenkin viime kesänä osoitti koko absurdin laajuutensa.

Jo useamman vuoden ajan ihmiset ovat tottuneet bännäämään toisiaan, ilmiantamaan mielestään väärien mielipiteiden esittäjiä ja argumentoimaan epä-älyllisesti, henkilöllisyyden tai puolueeseen kuulumisen mukaan. Valeuutiset ja keinotekoiset sensaatiot ovat saaneet runsaita aplodeja sellaisiltakin, jotka varmasti ymmärtävät, mistä tosiasiassa on kyse.

Lyhyesti sanoen, tietty ideologinen puhe on noussut totalitaariseen asemaan ja se merkitsee, ettei siitä poikkeamista voida sietää. Runsaat valitukset ja voivotukset vihapuheen takia ovat useimmiten vain tämän asenteen verhona. Viha on mitä suurimmassa määrin omaa vihaa, joka kohdistuu sellaisiin toisinajatteleviin, jotka vain käyttävät demokraattisia perusoikeuksiaan mielipiteensä ilmi tuomiseen.

Siitä huolimatta ei voinut olla hätkähtämättä, kun moni suomalainen, niin sanotusti edistykseen leimautunut henkilö osoitti suosiotaan sen takia, että Trumpilta oli viety mahdollisuudet kertoa kansalle mielipiteensä somessa. Ei tämä enää uutta ollut, mutta silti.

Amerikkalainen poliittinen järjestelmä on epäilemättä kriisissä. Onneksi meillä on omamme ja se mitä todennäköisimmin kestää yhä siitä huolimatta, että tyhmimmät kiiruhtavat aina ja kaikessa matkimaan kaikkea amerikkalaista, minkä matkiminen on mahdollista.

Yhdysvaltain yhteiskunta on jakaantunut kahtia ja nyt siellä tarvittaisiin sellaista Ståhlbergia, joka aikoinaan pystyi palauttamaan demokratian kunnioituksen suomalaiseen yhteiskuntaan.

 Meillähän oli myös aikoinaan, vuonna 1917 kysymys siitä, kunnioitetaanko vaalien tulosta vai ei. Lähes puolta kansaa edustanut sosialidemokraattinen puolue päätti olla kunnioittamatta.

Tämän päätöksen hirvittävien seurausten parantaminen oli tavattoman tärkeää ja myös vaikeaa. Demokratian kunnioittamisen oppi kuitenkin suurin osa vasemmistoa hyvin pian ja ennen pitkää myös äärioikeisto.

On merkillistä, että nyt, kun meillä ei itse asiassa ole minkäänlaista edes hiukankin vakavasti otettavaa ääriliikettä, sellaisen muodostamasta vaarasta puhutaan kuin leivästä ja leimataan normaaleja demokraattisia oikeuksiaan käyttäviä kansalaisia. Kuitenkin, se susi, jota niin huudetaan, saattaakin vielä tulla.

Meillä ei myöskään ole sellaisia jännitteitä kuin USA:ssa, jossa epätasa-arvo on huikeaa. Olemme oppineet demokraattisen mielenlaatumme kalliin kokemuksen kautta ja olisi äärimmäisen valitettavaa, mikäli Amerikkaa apinoivat ääriliikkeet voisivat sitä horjuttaa. Voinemme lähteä siitä, ettei sellainen ole meillä mahdollista.

Mutta demokratia viihtyy vain siellä, missä on aitoa demokraattista mielenlaatua. On valittaen todettava, että edes monet älyköt tai ns. laatulehdet eivät voi sillä kehua. Aivan liian usein näkee helppohintaista, puoluekantaista parjausta, valehtelua ja sensurointivaatimuksia.

Se on vaarallinen tie.