Runouden maailmasta

 

What do you want to do ?

New mail

Tšastuska ja limerikki

 

Meillä taitaa olla aika huonosti tunnettu sellainen venäläisen kulttuurin ilmiö kuin tšastuska. Kyseessähän on kansanomainen ralli, joka on verrattavissa suomalaiseen rekilauluun: siis nuorison harrastama renkutus, jollaisia ei yleensä paperille panna muutoin kuin tutkijoiden toimesta.

Muistan kyllä, että ArvoTurtiainen Majakovski-suomennoksissaan huomioi myös jonkin tämän kirjailijan tekemän tšastuskan:

Heila kääri villahuiviin,

villasukkiin lämpimiin.

Pietarissa Judenitšin

perse kastuu tärpättiin.

 

Kyseessä oli siis tässä tapauksessa agitaatioruno ajankohtaisesta aiheesta: vuoden 1919 syksyn tilanteesta. Siinä tälle lajityypille ominaisesti kaksi tasoa kohtaavat yllättäen ja syntyy koominen vaikutelma. Tšastuskatkin ovat yksi huumorin laji ja tässä tapauksessa satiirinluonteisen.

Tämä lajityyppi on varsin nuori ja mainitaan ensi kertaa 1800-luvun lopulla. Silloinhan meilläkin nuoriso sepitteli valtavan määrän rekilauluja, joista säädyllisimpiä lauletaan yhä, jopa arvokkaissakin tilaisuuksissa.

Tšastuskoilla näyttää kuitenkin olleen myös vahva, niin sanoakseni emansipatorinen missio. Ne näyttävät olleen hyvin suurelta osalta (enimmäkseen?) tyttöjen kirjoittamia ja kaikessa suorasukaisuudessaan niiden naisnäkökulma on usein aivan herkullinen.

Otetaanpa vaikka tällainen:

Я на Севере была — золото копала,
Если б не моя п..да — с голоду пропала!

 

Pohjolassa kultaa kaivoin, nälkää siellä nähdä sain

Hengissä mä säilyin vaivoin, siitä kiitän p….ain!

 

Entäpä tämä:

 

Из-за леса выезжает конная милиция,
Становись-ка девки раком — будет репетиция.

Ratsastava miliisi on kylähämme saapunut,

tytöt, käykääs kontallenne, kohta alkaa harjoitus!

 

Nuoren tytön ongelmia kuvaavat myös seuraavat tšastuskat:

 

Меня мама била-била,
Что я поздно приходила.
Чтобы маму не будить,
Стану утром приходить!

Muori mua löi ja hakkas,

myöhään tulin kotia

Enpä enää herätäkään,

Aamulla mä palajan!

 

А я с этим кавалером
Познакомиться хочу.
Красоты моей не хватит,
Самогоном доплачу.

 

Tuota miestä mieli tekee

tuttavaksi hakea

Kauneutta ei ole mulla,

juotan vodkaa makeaa!

 

On joukossa sentään joku poikaviikarikin, joka peräti briljeeraa pahantapaisuudellaan:

Мимо тёщиного дома я без шуток не хожу,
То им хер в забор просуну, то им жопу покажу!

 

Anopin talon ohi mennessään tämä lurjus aina osoittaa niin sanoakseni mieltään.

Aito naisellisia elämän pettymyksiäkään ei tšastuskoissa kaihdettu ottaa esille:

Полюбила х..евина и повесила портрет,
А на утро поглядела х.. висит, а вина нет!

En viitsi kääntää, mutta kyse on ankeasta aamusta, jolloin ihailtu sankari paljastuu koko raadollisuudessaan ja viinikin on loppunut.

Itse asiassa tšastuska muistuttaa läheisesti limerikkiä, joka myös on lyhyt runo. Limerikki on kuitenkin sidotumpi ja noudattaa loppusointikaavaa AABBA eli on viisirivinen ja yleensä se sisältää yllättävän lopun, joka usein (useimmiten?) ei liity lainkaan aiempaan runoon. Koominen vaikutelma on täten taattu.

Olen muuten tavannut suomalaisen miehen, joka pystyi tekemään muutamassa minuutissa aiheesta kuin aiheesta virheettömän limerikin.

Tässä pari klassista limerikkiä:

There was a young lady of Niger
who smiled as she rode on a tiger;
They returned from the ride
with the lady inside,
and the smile on the face of the tiger.

 

tai tämä:

There was an Old Man with a beard,
Who said, “It is just as I feared!
Two Owls and a Hen,
Four Larks and a Wren,
Have all built their nests in my beard!”

 

Limerikin, tai minkään huumorin ei tietenkään tarvitse olla rivoa tai edes härskiä. Kuitenkin siinä pitää aina olla jotakin yllätyksellistä, vaikkapa sitten ihan absurdia.

Tämä runomuoto, kuten sen lähisukulainen tšastuska on lähes aina hauska ja sitä paitsi teknisesti helppo.

Tämän maailmanajan kulttuuri ei kuitenkaan ainakaan meillä suosi tällaista runoutta. Mistä asia johtuu, on kiinnostava kysymys.

Meillä muuan asiaan vaikuttava tekijä saattaa yhä olla sen barbaarisen aikakauden jälkivaikutus, joka modernismin nimellä yritti murhata koko vanhan runouden ja tarjosi tilalle omia suorasanaisia teelmiään, jotka useinkin olisi kannattanut jättää pöytälaatikkoon vain todistamaan erään epookin hedelmättömästä tylsyydestä.

Mutta ehkäpä renessanssi voisi olla tulossa?

 

 

 

What do you want to do ?

New mail