Mestarin jalkojen juuressa

 

Mestari ja oppipoika

 

Maksim Gorki, Leo Tolstoi. Sofia Andrejevna Tolstaja. Suomentanut Martti Anhava. Siltala 2021, 127 s.

 

Leo (Lev Nikolajevitš) Tolstoita ei tarvitse esitellä ja toivottavasti ei Gorkiakaan. Kuitenkin molempien elämään sisältyy asioita, jotka ovat vähemmän tunnettuja niin meillä kuin jopa Venäjällä.

Kirkonkirouksen alainen ja valtion viholliseksi julistautunut vanha Tolstoi oli aikoinaan viranomaistarkkailussa ja kun hän kerran, jo vanhana miehenä, sairastui, asettui joukko poliisin agentteja vaanimaan tilaisuutta päästäkseen heti kirjailijan kuoltua takavarikoimaan hänen kirjallisen jäämistönsä.

Taudistaan kirjailija kuitenkin toipui ja kuoli sitten aikoinaan dramaattisesti Astapovo-nimisellä pienellä asemalla, jonne hän oli joutunut ”paettuaan” omasta kodistaan.

82-vuotias kirjailija ei silloin suinkaan paennut viranomaisia, vaan -kuten yleisesti arveltiin- omaa vaimoaan. Koko maailma seurasi superkuuluisuuden ”pakoretkeä” ja siitä kirjoitettiin tuoreeltaan tukintoja niin lehdissä kuin erillisinä vihkosina.

Maksim Gorki kuului Tolstoin ihailijoihin ja vietti hänen seurassaan pitkähköjäkin aikoja. Samaan aikaan hän tunsi vetoa myös varsinaiseen poliittiseen vasemmistoon. Oleskellessaan ennen vallankumousta pitkään Caprilla hän tutustui muun muassa Leniniin.

Gorkin henkinen kehitys on varsin erikoinen. Ennen vuotta 1917 hän saavutti kuuluisuutta ”paljasjalkaisena” köyhälistökirjailijana, luonnonlahjakkuutena, joka tuli suoraan kansan keskuudesta.

Bolševikkivallankumouksen hän kuitenkin aluksi torjui kauhistuneena ja kirjoitti Novaja Žizn-lehdessään jyrkän tuomitsevasti Leninin vastuuttomasta seikkailupolitiikasta. Nämä kirjoitukset on myös suomennettu niteessä nimeltä Väärään aikaan ajateltua (ven. Nesvojovremennyje mysli).

Vallankumouksen jälkeen Gorki joka tapauksessa sai Pietarissa merkittävän aseman nälkää näkevän venäläisen älymystön toimeentulon järjestäjänä. Muun muassa Suomesta tulleilla avustuksilla oli suuri merkitys tuon älymystön pitämiseksi hengissä (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=isakov ).

Gorki ei kuitenkaan voinut hyväksyä Leninin kyynistä väkivaltapolitiikkaa, johon kuului muun muassa näytösoikeudenkäynti SR-puoluetta vastaan. Näitä bolševikkien poliittisia kilpailijoita syytettiin -nälänhädän järjestämisestä Venäjälle…

Gorki muutti silloin takaisin Italiaan, jossa hän viihtyikin vuoteen 1928 saakka. Lopullisesti Gorki palasi Mussolinin valtakunnasta vuonna 1932 ja hänestä tuli heti Stalinin politiikan suuri hovilaulaja ja niin sanotun sosialistisen realismin perustaja ja ylivertainen mestari.

Aiemmin Gorkia oli yritetty suistaa jalustaltaan sillä perusteella, ettei hän ollut oikea proletaari, vaan -pikkuporvari (meštšanin). Marx ja Engels olivat näet katsoneet, että ihmisen tajunta muotoutuu sosialistiseksi vasta kun hänet ”keitetään tehtaan kattilassa”. Vain siten syntyi todellinen proletariaattinen tietoisuus.

 Gorkin kaltaiset maankiertäjät sen sijaan olivat ns. ryysyköyhälistöä, joka oli vallankumouksen kannalta suorastaan vaarallinen, kuten jo Ludvig Napoleonin ajan kokemukset osoittivat.

Stalin joka tapauksessa tuki voimallisesti Gorkia ja tämä puolestaan Stalinia. Kollektivisoinnin aikaan Gorki puolusti kiihkeästi tätä valtioterrorin muotoa, joka mukamas vapautti talonpojat yksityisomaisuuden orjuudesta, ”pikkuporvarillisuudesta”. Vasta silloin heistä tuli todella ihmisiä.

Symbolisesti merkittäväksi jäi Gorkin rooli päätoimittajana vuonna 1934 ilmestyneessä kirjassa Belomorsko-Baltijski kanal imeni Stalina, jossa ihannoitiin sitä orjatyöjärjestelmää, jolla Vienanmeren kanava rakennettiin. Kirjassa muuten verrattiin kanavatyömaan oloja myös Suomen vankiloihin.

Gorkin uraa voi siis pitää sangen kirjavana, joskin luulen, että siitäkin löytyy oma logiikkansa. Joka tapauksessa hänen ystävyytensä ja oppipoikasuhteensa Tolstoin kanssa on poikkeuksellisen mielenkiintoinen teema.

Gorkin mestaria kohtaan tuntema ihailu tuntuu joskus aivan määrättömältä. Hän saattaa kiteyttää tuntemuksensa ylittämättömään tapaan: ”Tuo mies on jumalan kaltainen”.

Jumalaan Gorki ei tietenkään uskonut, mutta kyllä sen sijaan Ihmiseen isolla alkukirjaimella. Sellaisen ihmisen vastakohta taas oli poroporvari, meštšanin. Tästäkin teemasta juuri Tolstoin kohdalla Gorki kirjoitti joskus varsin kiinnostavasti, mutta ei siitä tässä enempää.

Gorkin kuvaukset Tolstoista ovat sangen eloisia ja konkreettisia. Hän on tallentanut paperille suuren määrän paljon puhuvia lausahduksia eri teemoista: kuuluisista kirjailijoista, Venäjän kansan ominaisuuksista, naisista ja niin edelleen.

Putinin Venäjän kannalta kiintoisa on Gorkin arvio Venäjän kansan ikuisesta valtionvastaisuudesta eli siis anarkismista. Kuten muistamme, sama ilmiö todettiin joskus myös Brežnevin Neuvostoliitossa.

-Melkoinen paradoksi: äärimmäisen autoritaarinen valtio, jonka kansa taas on luonnostaan anarkistista…

Naisista Tolstoi Gorkin mukaan sanoi kirjoittavansa joskus totuuden ja sen jälkeen hyppäävänsä arkkuun ja vetävänsä kannen kiinni. Muistan kyllä myös Tšehovin käyttäneen samaa kielikuvaa. Ehkä joku on saanut toiselta vaikutteita?

Joka tapauksessa vanha Tolstoi tunnettiin erityisen hyvin juuri ankarasta seksuaalikielteisyydestään. Pelkästään järjettömän puritaanishenkinen Kreutzer-sonaatti oli tehnyt tuhansia naisia hulluiksi, väitettiin.

Tolstoilla tämä askeettisuuden piirre oli voimakas, mutta ei suinkaan johtunut hänen heikosti kehittyneestä libidostaan, päin vastoin.

Gorki kertoo, miten Tolstoi kerran kysyi Tšehovilta, oliko tämä nuorempana ollut hyvinkin kiihkeä naismaailmassa. Vaivautunut kirjailija kakisteli jonkinlaisen vastauksen, jolloin Tolstoi itse sanoi: Minä olin kyltymätön… Lause loppui rasvaiseen kansanomaiseen sanaan, jonka lukija saa arvata. Jonkinlaista huoripukkiahan tässä tarkoitettiin.

Kreivi häkellytti maankiertäjäoppipoikaansa monilla muillakin suorasukaisilla, kansankielisillä ilmauksilla. Tämä suorastaan loukkaantui, kun kreivi väitti, ettei terve tyttö suinkaan ole luonnostaan siveä, vaan sangen verevä olento.

Tuo Tolstoin seksuaalikielteisyys on kieltämättä selitystä vaativa asia ja Gorkin mielestä kyse oli ressentimentistä: luoja teki häijyä pilaa hävittämällä kyvyn ja jättämällä halun ennalleen.

Tolstoilla oli myös paljon sanottavaa aikansa kirjailijoista ja hieman vanhemmistakin. Tuomiot olivat usein tylyjä ja melko lyhyitä, mutta kiinnostavia perusteluineen. Itse asiassa kaunokirjallisten teosten kyhääminen oli vanhan Tolstoin mielestä turhuutta ja syntiä hänen erinäisistä kirjoituksistaan päätellen, mutta ei sitä näistä keskusteluista huomaa. Sitä paitsi kreivi kirjoitti yhden merkittävimmistä lyhyistä romaaneistaan, Hadži Muratin vasta elämänsä lopulla.

Tämä nide sisältää myös Gorkin lyhyen luonnehdinnan Tolstoin puolisosta, Sofia Andrejevnasta. Gorkin mielestä tämä ei ollut mikään pirttihirmu, vaan kaiken kunnioituksen ansaitseva emäntä, jolla Tolstoin elämässä oli suuri ja myönteinen roolinsa. Tosin Sofialla oli merkittävää pyrkimystä tuoda ansioitaan esille, kuten erinäiset muutkin havainnoitsijat huomauttavat.

Sofia Andrejevnaan Gorkilla ei ollut mitään ystävyyssuuhdetta, päinvastoin tämä suhtautui kirjailijanplanttuun lähinnä vihamielisesti, mutta sehän oli hänen velvollisuutensa, katsoo Gorki. Vähänkö oli siipiveikkoja pyrkimässä Jasnaja Poljanaan, joka sivumennen sanoen oli ja on rakennuksena pieni -entinen palvelusväen asunto.

Joka tapauksessa Gorki haluaa tehdä oikeutta naiselle, joka koko maailmassa leimattiin Tolstoin pahaksi hengeksi ja jota ei edes päästetty katsomaan miestään, kun tämä teki kuolemaa. Vasta kirjailijan menetettyä tajuntansa päästettiin vaimo huoneeseen.

Suomennos vaikuttaa hyvältä, täytyy taas vain sanoa, kun originaalia ei ole vierellä, vaikka olen kyllä joskus näitä juttuja venäjäksikin lukenut. Suomentajan laatima luettelo kirjassa esiintyvistä henkilöistä on sangen tarpeellinen myös meidän tietokoneaikanamme.

Tekstissä on pari sanaa, joita en tunnistanut, mutta luulen kyllä ymmärtäväni. Yksi sellainen on etenkehaten. Tällaista kääntäjän rohkeutta kannatan. Toista se on kuin anglosaksisten slangi-ilmausten sijoittaminen kaikkialle.

Mainio pikku kirja!

What do you want to do ?

New mail