keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Mannerlaatat liikkuvat

 

Oikofobia

 

Roger Scruton, jota ei ehkä tarvitse esitellä ( https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=scruton ), on käyttänyt termiä oikofobia kuvaamaan omaa (kansallista) kotia kohtaan tunnettua vihaa ja vastenmielisyyttä. Tarkemmin sanoen kyseessä on yleensä kaikkeen tämän kodin piirissä tunnettuun pyhään kohdistuva viha.

Asiaa on myös tutkittu, etenkin historiallisin esimerkein. Paul Hollander  (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hollander ) on kirjassaan Political Pilgrims tutkinut erilaisiin ”anti-kotimaihin”(Neuvostoliitto, Kiina, Kuuba, kolmas maailma) kohdistuvaa palvontaa ja tehnyt sen johtopäätöksen, että olennaista koko joukon käytöksessä on juuri tuo omaan kotiin kohdistuva viha, ei niinkään se, millaisia ilmiöitä tutkittavat ovat nähneet ihannemaissaan.

On usein ihmetelty sitä, mikä kumma on saanut  saa esimerkiksi entiset taistolaiset kuolaamaan postkommunistisen Venäjän suuntaan, jossa koko yhteiskuntajärjestys on jyrkästi toisenlainen kuin se oli kommunistivallan aikana. No, tämä oman maan vihaaminenhan siinä yleensä löytyy motiivina. Toki myös ns. autoritaarinen persoonallisuus, joka nauttii alistumisesta kaikkivaltiaan vallan alaisuuteen, on hyvä selittäjä.

Tällöin viha kohdistuu kaikenlaiseen demokratiaan ja sen pitkäpiimäisiin menetelmiin, jotka eivät anna kiksejä niille, joiden tekisi mieli palvoa valtiota ja sen suurta johtajaa ja tarvittaessa uhrautua elämää suurempien arvojen hyväksi. Tylsä demokratia tarjoaa vain hyvinvointia, joka näillä henkilöillä usein jo on. Missään kohtaa tulevaisuudessa ei näy suurta, utooppista päämäärää.

Tällainen päämäärähän oli kommunismissa ja sellaista on halunnut tarjota myös putinismi. Totta tosiaan, juuri nyt riittää yllin kyllin tilaisuuksia kuolla asian puolesta. Kysymys sinänsä on, kuinka suurena tuota asiaa voi pitää, kun se käytännössä näyttää merkitsevän lähinnä varkaiden ja huijarien valtaa, mutta kun sen samaan aikaan väitetään edustavan koko kansallista asiaa Venäjän vihollisia vastaan, niin kyllähän se on monet saanut kannattajikseen myös Venäjällä.

Konstantin Leontjev esitti aikoinaan sangen kyynisesti, että valtion palvonta ja militarismi sopivat hyvin korkeammaksi elämänasenteeksi typeryksille, joille varsinaiset korkeammat arvot joka tapauksessa jäävät vieraiksi. Ovatpahan nuo ihmiset ainakin poissa tylsien pikkuporvarien idioottimaisen onnen tavoittelun piiristä (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=leontjev ).

Putin on nyt julistanut valtionsa ja sen asevoimat pyhiksi ja niiden ja niiden historian loukkaamisesta on luvassa ankara rangaistus. Tällä vuosisadalla kyse on ainutlaatuisesta harppauksesta kauas menneisyyteen.

Sakraalin historian paluusta on toki ollut merkkejä jo jonkin aikaa. Kun Putin erotti arkistohallinnon päällikön, joka oli kehdannut arvostella erästä isänmaallista myyttiä väärennökseksi ja ryhtyi itse pontifex maximuksen paikalle säätelemään kuolemattomien rykmenttien ja heidän maanpäällisten seuraajiensa suhteita, saattoi jo aavistella ikävyyksiä.

Harva kai sentään osasi odottaa pahinta. Nyt ollaan Venäjällä taas tilanteessa, jossa oltiin Stalinin aikana, kun Yleisvenäläisen Kommunistisen Puolueen (bolševikkien) historian lyhyt kurssi /Краткий курс истории ВКП(б), (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=lyhyt+kurssi )oli se auktoriteetti, joka päti kaikkeen historiaan.

 Arkistorotat (Stalinin sanonta) eivät voineet tulla paperisine dokumentteineen määräilemään, mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Siellä oli tapahtunut nimenomaan se, mistä kirjoitettu oli, kuten Stalin todisteli. Puolueen yleislinja (Generalnaja linija partii) se oli, joka historiassakin oli kaiken määräävä ja silmämääränä pidettävä asia.

Nyt sattuu olemaan niin, että putinismi on omaksunut Stalinin ajan historian osaksi omaa, sakraalista historiaansa. Niinpä sen lähestyminen kriittisin silmin on sallimatonta, rikos. Samasta syystä ei ole tarpeen eikä sallittua noin vain paljastaa kaikkia arkistojen dokumentteja kenelle tahansa. Pontifex maximuksen oikeuksiin se ylevä tehtävä kuuluu.

Historian suhteen voidaan Venäjällä nykyään sitten tehdä ns. ajatusrikoksia, joista Orwell puhuu. Memorial-yhdistyksen kaltaiset, menneisyyden rikoksia tutkivat yhdistykset ja yksilöt kajoavat siis pyhiin arvoihin ja saavat sen mukaisen käsittelyn.

Totta kyllä on, että läntisessä maailmassa ns. pyhä historia on jo käytännössä hävinnyt. Ainakaan se ei enää ole valtion erityisessä suojeluksessa. Dokumentit ovat avoimia kaikille ja jokaisella on oikeus tehdä niistä sen mukaisia johtopäätöksiä, kuin tuntuu tarpeelliselta. Mikäli sitten mennään överiksi, löytyy aina toisia, joiden mielen tasapaino on säilynyt ja jotka kykenevät näkemään kokonaisuudet realistisessa valossa.

Läntisessä historiankirjoituksessa näyttää olevan jopa muodikas se, esimerkiksi tunnetun Pierre Noran edustama näkemys, jonka mukaan kansallinen historia olisi jotakin keinotekoista ja pitäisi hajottaa alkutekijöihinsä erilaisten ryhmien omien muistivarantojen avulla: eri kansallisuuksilla, sukupuolilla, seksuaalisuuntaksilla ja ties millä on ollut sodastakin omat kokemuksensa. Ne ovat aidompia ja alkuperäisempiä kuin kansakunnan narratiivi.

Tässä mennään jo lähelle oikofobiaa ja helposti sen alueellekin. Itse asiassa ne, jotka haluavat tutkimukselleen rahoitusta, tekevät viisaasti, mikäli omaksuvat reippaan oikofobisen peruskatsomuksen. Vanhanaikainen poliittinen historia ei kiinnosta kulttuurin eturiviä meillä tänä päivänä. Venäjällä se kiinnostaa niinkin paljon, että kun normaalit tutkimusaiheet uusien dokumenttien puutteessa loppuvat, voidaan keksiä aivan uutta menneisyyttä, jossa suomalaisetkin rakentelevat tuhoamisleirejä ja kaasukammioita ja toteuttavat vakain tuumin kansanmurhaa eri puolilla pyhää Venäjän maata…

Täytyy kyllä sanoa, että tuon sinänsä hyvin tunnetun oikofobian määrä tämän Ukrainan sodan puhjettua kyllä yllätti. Saattaa olla, että Suomen historiassa on aivan erityisiä aineksia vihalle, jota kansakunnan selviytymistarinaa kohtaan tunnetaan. Monissa näyttää talvisodan sankaruuskin aiheuttavan pelkkiä aggressioita.

Kaiken taustalla vaikuttaa varmasti jossakin määrin vuoden 1918 perintö. Moni radikaali on ikuisesti suutuksissaan siitä, että sosialidemokraattien järjetön ja vastuuton kapina kukistettiin.

Kieltämättä se kukistettiin suorastaan rikollisin metodein, mutta rikollinenhan oli itse ilmiökin. Oikofobit joka tapauksessa löytävät sen vaiheilta loputtomasti materiaalia suomalaisuuden selviytymistarinan vastaiselle masturbaatiolle ja asenne projisioidaan paitsi myöhempiin sotiin, jopa nykyiseen politiikkaan saakka.

Yksioikoinen valtiollinen historia on kyllä tosiaan vielä puutteellinen kuva menneisyydestä. Se kaipaa lisäkseen myös konkreettisempia tarinoita yhteiskunnan kaikilta kulmilta. Oikofobiassa on kuitenkin kysymys kohtuuden rajojen ylittämisestä. Tiedän, etteivät kaikki lukijat suostu ymmärtämään tätä yksinkertaista totuutta tai edes pysty sitä tekemään.

Juuri tällä hetkellä kotimainen oikofobiamme on kärsinyt tietystä uskottavuuden puutteesta, kun Venäjää eräänlaisena palvottavana anti-Suomena on ollut entistä vaikeampi käyttää. Ennen maailmassa se tarjosi valmiita aineksia: neuvostovastaisuus ja antikommunismi olivat hengen syntejä, jotka toteutuivat myös Suomessa.  Vain aniharva uskalsi sanoa olevansa neuvostovastainen.

Nyt on jäljelle jäänyt vain russofobian käsite, 1800-luvun puolivälistä periytyvä ja putinoidien uudelleen lämmittämä käsite, jota koko kollektiivisesta lännestä löytyy mielin määrin.

Mutta millainen onkaan sen uskottavuus. Miksi tuohon nykyiseen aggressiiviseen ja törkeään Venäjään, joka kumartaa uutta natsi-ideologiaansa, pitäisi suhtautua arvostavan kunnioittavasti, sen itsensä haluamalla tavalla?

Kyllä maine ja kunnioitus täytyy ansaita, ei niitä voi saada julistamalla valkoisen oikeastaan olevan mustaa, sodan olevan rauhaa ja vapauden olevan orjuutta. Kyllä oikofobit meillä nyt ovat joutuneet vaikeaan asemaan. Selvästi patologisiin tapauksiin, jotka kekkaloivat venäläisissä univormuissa ja hurraavat jo ennakkoon odottamilleen Kremlin voitoille, mikään normaali logiikka ei vaikuta, mutta heidän viestinsä jää varmasti yhtä tehottomaksi kuin aikoinaan Armas Äikiän kylähullusta muistuttavat välihuudot sota-ajan radiossa.

Saapa nähdä, millaiseksi maailma muodostuu, kun tämänkin sodan pöly laskeutuu. Kansallisen ajattelun ja näkökulman uutta nousua ei mikään voine estää. Samaan aikaan sen vastinparina toimiva oikofobia mitä luultavimmin heikkenee ja jää yhä marginaalisempien ryhmien omaisuudeksi.

 

73 kommenttia:

  1. Kuule en minä täällä putinistien työmaalla trollitehtaassa mitään entisiä taistolaisia näe. Kyllä ne ovat kaikki siellä Brysselissä hillotolpillaan. Oma maa ensin ajatteluhan on vahingollista. Sano yksikin (1) establishmentin ja nomenklatuuran edustaja, joka olisi nyt russofiili.
    Ja Suomen itsenäisyyden puolesta minäkin 1995 äänestin, mutta turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansanedustajia on teikäläisissä vaikka kuinka.

      Poista
    2. Onko? Sano muutama. Onko ne noita tyyppejä, joilla on kesälläkin turkit päällä ja syövät tuolla omassa ruokasalissaan?

      Poista
    3. Se on se meidän firman joukkueen koutsi. Trolling Dynamo. Ei se ole enää kansanedustaja.

      Poista
    4. "On usein ihmetelty sitä, mikä kumma on saanut saa esimerkiksi entiset taistolaiset kuolaamaan postkommunistisen Venäjän suuntaan, jossa koko yhteiskuntajärjestys on jyrkästi toisenlainen kuin se oli kommunistivallan aikana."

      Tuossa riittäneekin ihmettelemistä.

      Omat havaintoni ovat enimmältään päinvastaisia: jo kauan ennen tätä nykyistä sotaa ihmettelin, miten sulavasti tuntemani tai tietämäni taistolaiset aikoinaan kääntyivät länsimielisiksi, orientoituivat kovaan talouselämään ja ryhtyivät kannattamaan Natoa.

      En ala yksilöiden motiiveja arvailemaan, saati heitä nimeämään, enkä arvaile edes, oliko joillakin kyse "järkiintymisestä".

      Vaikutelmani on, että moni heistä ei allekirjoittaisi Veijo Meren erään kirjan nimeä: "Suurta olla pieni kansa".

      Eikä siinä mitään suurta enää hetkiin ole ollutkaan. Tästä olemme pitäneet huolen ihan itse.

      Siis: taistolaiset ja muut poliittiset pyhiinvaeltajat eivät oikofobiassaan kiistäneet vihaamansa "kansallisen kodin" olemassaoloa.

      Mutta mitä vihattavaa näillä ryhmähistorioitsijoilla enää on paitsi ehkä rahvas ja joukko hiukan pateettisia kansallismielisiä?

      Käyvät menneisyyden sotia, kuten kenraaleista ennen sanottiin - tai nykyaikaisemmin: kummallisia virtuaalisotia.

      "Suomalainen viha" on oman oopperansa aihe, ja niin on pyhyyden katoaminen kaikesta muustakin kuin historiasta.

      - XYZ -

      Poista
    5. "Vaikutelmani on, että moni heistä ei allekirjoittaisi Veijo Meren erään kirjan nimeä: "Suurta olla pieni kansa".

      Tuon kirjan ehdoista vähensi 1939-45 sodat, jotka osoittivat, että lopulta suurimmat pataljoonat - tai pommit - voittavat. Pienten kansojen osaksi jää miehitys tai nöyristely. Kyse on vain sitä kenen: Xin, Putinin vai Bidenin. Itse valitsin pitkin hampain Bidenin ja muun lännen.

      Poista
    6. Korjaus: eetosta

      Poista
    7. "Kyllä ne ovat kaikki siellä Brysselissä hillotolpillaan. "

      Minä kyllä jakaisin entiset taistolaisten kahteen ryhmään:

      - entiset hyvien perheiden lapset, jotka isäkapinansa jälkeen palasivat tuhlaajapoikina lapsuuden perheidensä arvoihin (esim B. Wahlroos)

      - ikiradikaalit, jotka NL:n ja SKP:n hajottua löysivät uuden aatteen (esim Vihreän liikkeen)

      Poista
  2. Sota-aikana syntyneenä russofobia on kuin jonkun pahan haltiattaren antama kummilahja, joten Putinin öykkäröinti ei järkytä minun maailmankuvaani kummoisestikaan. Sen sijaan minua järkyttää suuresti, mitä Lännessä tapahtuu sodan varjolla.

    Maailman talousforumin psykopaatithan ovat sanoneet, ettei hyvää kriisiä kannata koskaan jättää hyödyttämättä. Kriisejähän meillä piisaa ja niitä voi keksiä lisää tarpeen mukaan. Ilmastokriisi oli hyvä alku, sitten pantiin plandemiallla paremmaksi ja osahan epäilee jopa näitä Putinin hörhöilyjä samaan juoneen kuuluvaksi.

    Niin tai näin, mutta olkaamme tarkkoina, ettemme jää ainoastaan voivottelemaan, kun karhu teutaroi Ukrainassa, jättäen huomaamatta kuinka liberaalin hahmoon sonnustautunut susi hiippailee läntisten arvojen seassa napsaisten palan sieltä toisen täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalaiset tämän vältettävissä olleen sodan todennäköisesti voittavat. Venäjästä näyttäisi nyt niiden vasalli, dollarin asema on kyseenalaistettu. Minun on vaikeaa nähdä, miksi puukottaisivat kaveriaan selkään, vaikka mistä sitä varmuudella mitään tietää. Kuinka hyvin noilla talousfoorumeiden psykoilla on langat käsissä, siitä en ole varma. Nähtäväksi jää.

      Poista
    2. "ettemme jää ainoastaan voivottelemaan, kun karhu teutaroi Ukrainassa, jättäen huomaamatta kuinka liberaalin hahmoon sonnustautunut susi hiippailee läntisten arvojen seassa napsaisten palan sieltä toisen täältä."

      Toistan: Pienten kansojen osaksi jää miehitys tai nöyristely. Kyse on vain sitä kenen: Xin, Putinin vai Bidenin. Itse valitsin pitkin hampain Bidenin ja muun lännen.

      Poista
  3. Orwell erotti toisistaan siirretyn ja negatiivisen "nationalismin" (parempi termi voisi olla chauvinismi tai sovinismi) esseessään Notes on Nationalism. Blogaaja sotkee nyt iloisesti nämä ilmiöt.

    Oikofobia on negatiivista nationalismia oman identiteetin suhteen, nurinkäännettyä jingoismia, siis tietty negatiivisen nationalismin laji. Se on käytännössä Suomessa kuten kaikissa länsimaissa virallinen valtionfilosofia, ja sen puhdasoppisimpia kannattajia ovat Vihreät ja muu poliittisesti korrektien internationlistien katras.

    Putinistit ja Backmanin tapaiset foliohatut taas edustavat siirrettyä (transferred) sovinismia: intoillaan tämän tai tuon vieraan identiteetin puolesta. Orwellin esimerkkejä olivat brittiläinen poliittinen katolilaisuus, kommunismi ja "colour feeling", joista viimeisimmän suosio on sittemmin räjähtänyt samalla kuin kaksi ensimmäistä ovat muuttuneet marginaalisiksi.

    Tietysti nämä kaksi sovinismin lajia voivat langeta yhteen ja myös usein lankeavat, ja ehkä Bäckman on tästä esimerkki, mutta ei sellaisena varmasti samalla tasolla kuin vihervasemmisto; ja useimmat putinistit ja kritiikittömät Venäjä-fanit eivät tunne mitään vihaa Suomea kohtaan. Janus Putkonen on tästä hyvä esimerkki. Kaveri on itse asiassa aika sympaattinen, enkä epäile hänen isänmaallisuutensa aitoutta, niin putinisti kuin onkin.

    Tällaisella asennoitumisella on pitkät perinteet. Orwell paikantaa sen G. K. Chestertonista:

    Chesterton’s battle poems, such as ‘Lepanto’ or ‘The Ballad of Saint Barbara’, make ‘The Charge of the Light Brigade’ read like a pacifist tract: they are perhaps the most tawdry bits of bombast to be found in our language. The interesting thing is that had the romantic rubbish which he habitually wrote about France and the French army been written by somebody else about Britain and the British army, he would have been the first to jeer. In home politics he was a Little Englander, a true hater of jingoism and imperialism, and according to his lights a true friend of democracy. Yet when he looked outwards into the international field, he could forsake his principles without even noticing he was doing so.

    Kyse ei ole oikofobiasta — Orwell painottaa erikseen Chestertonin sympatiaa “pientä Englantia” (populistista patriotismia) kohtaan, jonka vain toteaa olevan ristiriidassa katolilaisen Ranskan imperialismia kohtaan tunnetun sympatian kanssa. Orwell näkee tällaiset kaksoisstandardit intellektuelleille tyypillisenä psykologisena ilmiönä:

    for an intellectual, transference has an important function which I have already mentioned shortly in connection with Chesterton. It makes it possible for him to be much more nationalistic – more vulgar, more silly, more malignant, more dishonest – than he could ever be on behalf of his native country, or any unit of which he had real knowledge.

    Mitä taas tulee länsimaiden ilmapiiriin, negatiivinen nationalismi on alkanut ilmentää itseään uudessa muodossa myös suhteessa Venäjään ja jopa sellaiset, joiden en olisi uskonut tällaiseen sopulointiin sekoavan, ovat siihen seonneet. Vain tämän sanomisesta voi saada jonkin Putin-trollin leiman otsaansa. Saksassa, jossa kaikenlaisen islamilaisen sotatoiminnan ihannoinnin pelkkä kritiikki on kai islamofobiaa ellei natsihenkistä, ja missä Yhdysvaltojen sotarikoksista on oltu lähinnä hiljaa, säädettiin nyt peräti laki, joka kieltää Z-symbolin käytön ja sodan peukuttamisen. Säälittäväksi on meininkin mennyt. Tavallaan tekisi mieli peukuttaa Puttea vain siksi, että se ärsyttäisi tämän maailman suurimpia idiootteja ja kaksinaismoralisteja. Pitäydyn kuitenkin Orwelilaisessa objektivisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä nyt Orwellin suhteen sotke yhtään mitään, kun en hänestä puhukaan.

      Poista
    2. Et tehnyt tuota Orwellin käsitteellistä erottelua vaan käsittelit kahta erillistä ilmiötä ikään kuin ne olisivat yksi ja sama — tai että siiretty nationalismi selittyisi vain oikofobialla. Varmaan se voi usein taustalla olla, mutta ilmiöt on erotettava ja vastaesimerkkejä löytyy.

      Eiköhän niissä neuvostomielisissäkin ollut isänmaallisia tyyppejä. Oltiin vain kommunisteja, ja haluttiin uskoa, että jossain asiat olivat paremmalla tolalla kuin meillä. Ja lisähyötynä ärsytettiin porvaria ja näytettiin vanhemmille keskisormea.

      Näiden Kuubien ja muiden tuon jonkun Hollanderin mainitsemien paikkojen suhteen asia on vielä selvempi: mitä kauempana ihannoitu kohde on, sitä vähemmän siitä tiedetään, ja sitä helpompi siitä on elätellä harhakuvia. Mitä kaukaisempi aita, sitä vihreämpää ruoho sen toisella puolella.

      Tuo Hollanderin analyysi on minusta hyvin puutteellinen, ja siinä näkyy selvästi omaan kohdistuvan kritiikin sekoittaminen vihaan — uuskonservatiiveille ja vastaaville ominainen temppu. Nämä eksoottisten toiseuksien ihannoijat voivat nimittäin usein olla – kuten esimerkiksi Chesterton oli — hyvin teräviä ja produktiivisia oman kriitikkoja. Aito kritiikki taas kumpuaa rakkaudesta, ei fobiasta. Omaa itse asiassa oikeasti rakastetaan, ja kritisoidaan juuri siksi.

      Ihannoidusta toisesta taas ei ehkä oikeasti edes piitata. Yrittäkööt ne riskaabelia utopian rakentamista. Jos menee pieleen, no, mehän ei sitä hintaa makseta.

      Eiköhän niitä löydy myös putinistien riveistä.

      Poista
    3. "Eiköhän niitä löydy myös putinistien riveistä." --> siis niitä omaa rakastavia

      Poista
    4. No,kun itte kyssyy ja itte vastaa, niin riiteleminen käy jo teennäiseksi.

      Poista
    5. "Tavallaan tekisi mieli peukuttaa Puttea vain siksi, että se ärsyttäisi tämän maailman suurimpia idiootteja ja kaksinaismoralisteja."

      Harvinaisen infantiili reaktio, lällätystä lällätyksen vuoksi!

      Poista
    6. “Harvinaisen infantiili reaktio, lällätystä lällätyksen vuoksi!”
      Harvinaisen infantiilina reagoijana en voi olla toteamatta, että kah se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

      Poista
    7. "Kyse ei ole oikofobiasta — Orwell painottaa erikseen Chestertonin sympatiaa “pientä Englantia” (populistista patriotismia) kohtaan, jonka vain toteaa olevan ristiriidassa katolilaisen Ranskan imperialismia kohtaan tunnetun sympatian kanssa. Orwell näkee tällaiset kaksoisstandardit intellektuelleille tyypillisenä psykologisena ilmiönä:"

      Joku voisi väittää Tukholma-syndroomaksi, mutta pitäydyn näkemyksessä että voinee ymmärtää reaktiot, mikä taas ei tarkoita hyväksymistä. Enempikin ymmärtänee logiikan ja syy-seuraussuhteen, mutta ymmärtänee myöskin ettei se auttane tilanteessa yhtään mitään. Ja vaikka joku sitten asiasta sanonee ymmärtävänsä logiikan on hän vain viestintuoja, ei tarkoita tekevänsä niin.

      Poista
  4. Roger Scruton jos kuka ymmärtää miten erityislaatuista eurooppalaisen uuden ajan ajattelu on. Mainio johdatus tähän individualismin kognitiiviseen triumfiin, jossa maailmaa tarkkaileva kartesiolainen Subjekti ja Onbjektivoituva todellisuus käyvät yhä eriytyneempää vuoropuhelua empiristisen metodin merkeissä, on Scrutonin yleiskatsauksellinen lyhyt modernin filosofian historia "From Descartes to Wittgenstein".

    Olemme kuitenkin ajautuneet tuossa individualismissamme jo sokeuden asteelle, jolloin eurooppalaisen uuden ajan ajatteluun myös alusta alkaen kuulunut "opillisuus" on irronnut omiin sfääreihinsä, ja olemme tavallaan palaamassa takaisin keskiajalle -- koemme "oppineisuuden" käsitteellisenä asiahallintana ja alamme päätellä käsitteistä todellisuuteen päin. Uuden ajan uudet tiedonalat, erikoistieteet, ovat sisäisen eriytymisen ja pirstoutumisen seurauksena muodostuneet loputtomien "ismien" maailmaksi, jossa jo jonkin ismin mukainen oppisanansti riittää antamaan totuudellisuuden leimaa ja legitimaatiota.

    Samaan kuvaan kuuluu, että tiedolliset ja aatteelliset ismit sulavat yhteen ja opilliseen paatokseen ilmestyy taas tunnustuksellinen paatos. Kaikki nämä nykyiset "yhteiskunnalliset keskustelumme" ovat eräänlaista "pyhyyden" tavoittelua -- mutta niitä kysymyksiä, jotka edes jotenkin auttaisivat ymmärtämään, miten primitiivisille tekijöille tuollaiset "pyhyyden" kokemukselliset elementit rakentuvat, niitä emme enää pysty opillisuutemme lähtökohdista esittämään.

    Pitäisi palata paljon kauemmas kehitykselliseen alkuhämärään, jotta silmämme aukeaisivat näkemään millaiset tekijät ovat evolutiivisen matkan varrella luoneet nuo "pyhän" ja "profaanin" erot. Vasta sitten voisimme ymmärtää sen mistä Scrutonkin kirjoittaa -- eurooppalaisen uuden ajan aivan erityisen kulttuurikognitiivisen emergenssin, jossa vanhan- ja keskiajan auditiivisiin tiedonaloihin ilmestyy aivan uusi pohja visuaalisen mieltämisen, syvyysperspektiivin ja ajantajun, syysuhteen ja päämäärärationalismin muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos me palataan keskiajalle missä kirkko sanelee näkemykset ja tarinan kerronnan niin ei meillä silloin kovin hyvin mene. (Tai ainakaan naisilla. Odottanen ensimäisiä noitaoikeudenkäyntejä ja hysteriadiagnosointeja, auta armias jos se mokoma syntinen vielä nauraa toisille kun ovat niin vakavissaan...).
      Tiedä sitten onko se teollistumisessa väistämätön seuraus siihen irrallisuuteen? Kumminkin väki taas on matkustellut ja kierrellyt maailmalla ja toisaalta on väkeä tullut tännekkin (töitä monet tehnee, Suomessa kun pyhällä hengellä ei kovin kauaa eläne, ellei ole jotain pyhää suojelusta mikä vapauttaa ja on se monelle moraalinenkin asia). Voiko sitä globalisaatiota sitten edes kontrolloida, mikä vaikuttaa sitten kieleen?
      Lähinnä siinä miten latina on vaikuttanut Euroopan kieliin (Suomi kyllä tainnee olla niitä poikkeuksia tässä), tai arabia Espanijaan, tai englanti globaalisti jne. Niin voiko sitä sitten kontrolloida? Jos niin miten?

      Poista
    2. Jostakin ulkomaan julkaisusta osui silmään uutisena että kaikki raha Pohjois-Koreassa on Kim Jong-unin peukalon alla. Hänen tiedetään opiskelleen muutaman vuoden Sveitsissä. Siltä pohjalta lienee hyvä ohjailla tutkimustoimintaa ja laitoksia. Moniko tietää Kim- suvun kristinuskosta valituista valituimpina? Sotasankarina Jumalaksi nostettua Kim Il-sungia juhlitaan yhä kansan pelastajana, vaikka ei ollutkaan virallisesti turkulaisia. Kim Jong-un on kolmatta polvea. Kukaties sielläkin eduskunta valitsee täysistunnossa valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan, kuten täällä juuri valitsi Tytti Yli-Viikarin jälkeen?

      Poista
  5. Minusta ainakin tietty osa Suomen putinisteista on selkeästi väärinymmärrettyjä neroja. Suomi ei ole heitä ymmärtänyt, mutta Venäjä julkaisee heidän hengentuotteitaan ja kutsuu heitä seminaareihin. Tämä pätee niin fagotistidosenttiin kuin teologian tohtoriin ja siihen ruotsinsuomalaiseen hirtoriallisten romaanien kirjoittajaan, jonka nimikin on jo unohtunut.

    VastaaPoista
  6. Neuvostoliitto aikoinaan ja nyt Venäjä lietsoo vihamielisinä pitämissään maissa kumouksellisuutta ja pyrkii horjuttamaan niitä (vihreä- ja rauhanliike, valeuutiset, somekampanjat). Liekö oikofobiaakin lietsottu Suomen ulkopuolelta vai onko ilmiö enemmän sisäsyntyistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välistä tosiaan tuntuu, että esim. jotkut venäläisten Krimille kutsumat rauhanpuolustajat voisivat olla FSB:n kiristämiä entisiä KGB-tietolähteitä. Samalla tavalla voisi FSB varmaan kiristää aika lukuisaa joukkoa suomalaisia; onhan se nimittäin noloa, jos KGB-kytkyt paljastuu, ja vain nolommaksi muuttuu nykyaikana putinismin pauhussa.

      Poista
  7. NATO:n myötä anti-isänmaana näyttäytyy myös Yhdysvallat, ja siinä ääripäät löytävät toisensa: vasemmalla nähdään uhkana ikiaikainen impperialismi, oikealla akkavalta ja homouden kauhut.

    VastaaPoista
  8. Omaa maata kohtaan tunnettu pelko ja viha? Demokratian halveksunta ja Putinin ihailu! Talvisodan sankaruuden väheksyntä! Kirjoititko, Vihavainen, tässä oman sairaskertomuksesi?

    Ovatko nuo ominaisuudet muka vallinneet tämän blogin kommentoijilla?

    Täällä on todettu, että talvisotaan meno oli järjetöntä. Sitä mieltä olivat myös Paasikivi ja Mannerheim. Ja he perustelivat kantansa selkeästi, kuten Paasikiven päiväkirjoista voi lukea. Mutta missä on Vihavaisen perustelut? Asiat vain ovat jotain, ja kyllä Timo tietää!

    >… Dokumentit ovat avoimia kaikille ja jokaisella on oikeus tehdä niistä sen mukaisia johtopäätöksiä…

    Tämän demokraattisen vapauden puutetta ja kaiken tieteen perustaa hylkäämistä on täälläkin kommentoitu. Sitä, että tämä jalo periaate on nyt katsottu Suomessa viheliääksi ja kielletyksi. Että meiltä kansalaisilta on suljettu Venäjän nettisaitteja meidän omalla sensuurillamme, ja on katsottu, että me älyttömät kansalaiset emme muutoin osaa itse tehdä oikeita johtopäätöksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Viro, Latvia ja Liettua kai tekivät sittenkin oikein, kun eivät nousseet vastustamaan Stalinin apua! Tähän sopii kai lista pöljistä, jotka eivät huolineet Neuvostoliiton apua, eli Itä-Saksa 1953, Unkari 1956, Tsekkoslovakia 1968, Afganistan 1979 ja Ukraina 2022.

      Poista
    2. No nyt tuli vuodatus ihan terveestä päänupista. Noinhan kaikki on justiinsa, eikä mitenkään muuten.

      Poista
    3. >… Neuvostoliiton apua… Ukraina 2022…

      Joitain käytännön vaikeuksiahan tässä olisi ollutkin, Neuvostoliiton romahdettua jo kolme vuosikymmentä aikaisemmin.

      Nimimerkki "Terve päänuppi"

      Poista
    4. Muutaman kuukausi taaksepäin Putin poseerasi ja "pelasi" jääkiekkoa CCCP-pelipaidassa, että kyllä pyrkimys Putinin Venäjällä on todellakin kääntää viisareita niin tolkuttomasti menneisyyteen, että ei liene enää tässä tilanteessa suurikaan virhe rinnastaa Venäjä Neuvostoliitoksi...

      Poista
    5. "Ovatko nuo ominaisuudet muka vallinneet tämän blogin kommentoijilla?"

      Ainakin Putinin ihailua tai ainakin Venäjän puolustelua sekä muuta läntisten arvojen vastaisuutta. Talvisodan osalta "todisteet" ovat kommentissa.

      Poista
    6. >...pyrkimys Putinin Venäjällä on todellakin kääntää viisareita niin tolkuttomasti menneisyyteen...

      Ja tähän tulokseen tullaan, kun Putin pelaa CCP-pelipaidassa sen kunniaksi, kun vietetään Neuvostoliiton ja Venäjän jääkiekon 75-vuotista taivalta?

      Poista
    7. >…Ainakin Putinin ihailua tai ainakin Venäjän puolustelua sekä muuta läntisten arvojen vastaisuutta. Talvisodan osalta "todisteet" ovat kommentissa…

      Niin, kommenteissa viitattiin marsalkka Mannerheimin ja Paasikiven käsityksiin. Vai puolustelivat ja ihailivat nuo miehet sinun mielestäsi Putinia ja Venäjää.

      Poista
  9. Venäjän heikkouksia on pieni väestö. Krimin vlatauksen yhteydessä huomautettiin, että ongelma oli se, että Krimillä on vanha väestö ja syntyvyys matalaa.

    Sama kai koskee Ukrainan valloitusta. Maan syntyvyys on ollut maapallon alimpia jo 20 vuotta. Tämä sota varmaan laskee sitä edelleen. Lisäkis kynnelle kykenevät nuoret lähtevät. Nythän naisia ja lapsia on lähtenyt pakolaisina jo 4 miljoonaa .Ne, jotka eivät voi lähteä, tuskin haluavat kontribuoida millään tavalla Venäjän talouteen esim. innovoimalla.

    On hankala ajatella, mitä Venäjä hyöytyisi vallatulla Ukrainalla, jossa väestö on vanhaa jo josta nuoret haluavat pois ja jossa syntyvyys laskee edelleen. Mitä hyötyä on 2000-luvulla maa-alueesta, jossa on vanha väestö ja jolla ei ole tuotanto- tai innovaatiopotentiaalia?

    Mutta toisaalta, Venäjää kai ei voi suomalaisella järjellä ymmärtää.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Krimin vlatauksen yhteydessä huomautettiin, että ongelma oli se, että Krimillä on vanha väestö ja syntyvyys matalaa.

      Sama kai koskee Ukrainan valloitusta. Maan syntyvyys on ollut maapallon alimpia jo 20 vuotta. "

      Tämähän "vaivaa" koko läntistä "ajattelupiiriä".

      "Lisäkis kynnelle kykenevät nuoret lähtevät. Nythän naisia ja lapsia on lähtenyt pakolaisina jo 4 miljoonaa."

      Nuoret tupannee lähtemään maailmalle. Putte pistänee pari pommia ja hups, väki lähti Eurooppaan ja Amerikkaan.
      Suht sama kaava se on tupannut olemaan noissa muissakin sodissa. Oli kyseessä lähi-itä tai Afrikka.
      Kolmansien maiden väestöjen kohdalla se rahan palvonta on ihan omiaan, kun ymmärretä eri valtion talouksien tuloeroja yms.
      Mutta joskus jonkun tutkimuksen kun lukasin niin afrikkalaisten kohdalla ne odotusarvot oli epärealistisia. Poika lähetetään Eurooppaan tienaamaan, mutta kulttuuriero yms. itsessään on jo valtava. Amerikkalaisten elokuvateollisuus itsessään auttane asiaa, jos tiedot ja ymmärrys länsimaisuudesta tulenee sieltä. Todennäköisyydet että päätynee johonkin hanttihommiin on suht isot, jos sellaisen löytää. Toiset heittänee rasistikorttia, ymmärtämättä eri kulttuurien eri toimintatapoja yms.

      Poista
    2. "Suht sama kaava se on tupannut olemaan noissa muissakin sodissa. Oli kyseessä lähi-itä tai Afrikka."

      Tätä sitten poliittisessa terminologiassa selitetään milloin milläkin sanankääntein. Aivovuoto on yksi. Mutta ei se omasta mielestä aina tarkoittane sitä. Kumminkin taas osa väestöstä jää ja koettaa parantaa elinolojaan niillä resursseilla mitä on. Sitähän Suomikin on parhaansa tehnyt, minkä vuoksi pitänen typeränä edes yrittää tuputtaa globaaleja ajatuksia kuten ilmastonmuutoksen globaaleja vaikutuksia tai mustien orjuuttamista suomalaistenkin syyllisyydeksi. Teoriassa ongelmansa länsimaisuudessa missä kaikki on yhtä mutta on asioita joihin osa on syyllistynyt joskus, kuten vaikka saksalaiset natsismiin. Tosin siinäkin jäänyt pohtimaan jos isä/äiti on syyllistynyt ja lapset maksanee velkaa (lähinnä liittyen valtionvelkaan), miksi se lapsi maksaa kun hän ei ole niitä asioita tehnyt? Ja kuinka pitkälle sellaisen voi viedä? Lähinnä montako sukupolvea sitä velkaa maksaa?

      Poista
    3. "On hankala ajatella, mitä Venäjä hyöytyisi vallatulla Ukrainalla, jossa väestö on vanhaa jo josta nuoret haluavat pois ja jossa syntyvyys laskee edelleen"

      Vanhat lannoitteeksi, nuoret ukrainalaiset (orja-)työhön ja venäläisiä tilalle muokkaamaan maailman parasta maatalousmaata ja pyörittämään itäukrainan teollisuutta.

      Poista
  10. "...kyseessä on yleensä kaikkeen tämän kodin piirissä tunnettuun pyhään kohdistuva viha. -- ne, jotka haluavat tutkimukselleen rahoitusta, tekevät viisaasti, mikäli omaksuvat reippaan oikofobisen peruskatsomuksen."

    Olen aina vastustanut asenteellista historiankirjoitusta, joka pahimmillaan johtaa historian moralisointiin ja politisointiin. Tähän syyllistyvät niin oikofobit kuin muutkin, varsin usein hekin, jotka kokevat edustavansa jonkinlaista "oikeutta" tai valtavirtaa. Tiedän, ettei siitä voi koskaan päästä täysin eroon ja sen kanssa on opittava elämään. Ehkä parempi niin; onpahan aivoilla töitä. Historiaa lukeva oppii vähitellen haistamaan objektiivisuuden puutteen ja asenteellisuuden.

    Kyselevää, pohdiskelevaa ja dialogiin pyrkivää analyysiä ei ole helppo löytää. Monenmoista julistajaa ja nippelitietopankkia on tarjolla sitäkin enemmän. Erityisen selvästi nämä puutteet näkyvät lehdistössä. Kiitän Vihavaista pohdiskelevista analyyseistä!

    VastaaPoista
  11. Ai että oikofobia?
    Tuskin kyseessä mikään fobia on. Fobiahan merkitsee nimenomaan pelkoa, ei vihaa, vaikka jostakin syystä viime aikoina on lanseerattu koko joukko muitakin nimityksiä, joissa sitä sanaa käytetään ikään kuin se tarkoittaisikin vihamielisyyttä. Eiväthän viha ja pelko kuitenkaan sama asia ole, vaikka tietysti voivatkin esiintyä myös yhdessä.

    VastaaPoista
  12. Onpas täällä tämä "keskustelu" mennyt kummaksi melkein uskonnolliseksi kiihkomieliseksi jankkaamiseksi. Ko. listasta
    kirjoittajan Timo Vihavaisen lausahdukset olivat lähes ainoita järkeviä. Schade !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Ukrainan tapahtumien myötä keskustelun sävy on muuttunut ikäväksi, johtuisiko pelkoreaktiosta. Näkyy myös kommentien määrästä.

      Poista
    2. Aika maltillista meno täällä kun vertaa sos-medioihin ja millaisella kierroksilla ihmiset siellä käyvät. Myönnän itsekin syyllistyneeni provokaatioihin ja jopa jankkaamiseeen täällä ja ehkä muuallakin. Provosoitujat taas saavat syyttää aina vain omaa pikkusieluisuuttaan. Tämä Ano jättää kuitenkin nyt kommentoinnin toistaiseksi ja ehkä ad infinitum. Taidan jättää koko kriisin seuraamisen, josta oli muodostunut outo pakkomielle ellei addiktio. Tämä on nyt muutenkin sellaine tilanne, että lähes kaikki ovat poteroissaan, joissa järkeä osataan nähdä vain siellä, missä ollaan oikeaa™ mieltä. Silloin parasta on ottaa lisää etäisyyttä ajankohtaisuuden kohinaan. Toivotan tämän blogin tekijälle ja lukijoille mitä miellyttävintä kevättä ja tulevaa pääsiäistä.

      Poista
  13. Itse selittäisin näitä oikofobisia taipumuksia lähinnä persoonallisuuden ja taustan tuottamana ilmiönä.

    Toki aina niitä ihmisiä, jotka ryhtyvät kannattamaan mitä tahansa aatetta, jos katsovat siitä hyötyvänsä. Tämä selittää hyvin esimerkiksi nämä taistolaiset joista tuli lännen suurimpia ystäviä neuvostoliiton kyykähtäessä.

    Muistan 90-luvulta yliopistossa sen, että vasemmistolaisia oli paljon. Päällimmäinen tunne näillä nuorilla vasureilla oli se, että suomalainen karvaperseduunari oli pettänyt HEIDÄT.

    Uusiksi sorretuiksi luokiksi joihin saattoi samaistua valittin seksuaalivähemmistöt, ulkomaalaiset sekä kehitysmaiden kansalaiset (ml. venäläiset). Siinä missä kymmenen vuotta aikaisemmin vasemmistolaiset pitivät homoseksuaalisuutta länsimaisena degeneraationa, niin nyt "oikeassa sosialismissa" kukin saisi toteuttaa vaikka mitä ilman syrjintää ja jopa tietynlaisessa pienessä etuoikeutetussa asemassa (olihan rankkaa kasvaa syrjivässä kansallismielisessä Suomessa).

    Yhteistä näille kaikille vasureille oli turvallinen nuoruus keskiluokkaisessa tai jopa yläluokkaisessa perheessä. Inho kohdistui nationalismiin, huonosti koulutettuihin ihmisiin sekä yleisesti "valtioon" sekä yleisesti suomalaisuuteen. Mikä sinällänsä oli kovin ihmeellistä koska he olivat saaneet nauttia materiaalisesti yltäkylläistä eläämää usein hyvätuloisessa virkamiesperheessä.

    Yhteistä näille kaikille oli se, että halusivat nimenomaan virkaa joko kouluun, yliopistoon tai sinne ilkeän valtion palvelukseen, jossa he pystyisivät muuttamaan asioita ja samalla nautttimaan keskiluokkaisesta elintasosta.

    Kukaan ei kuvitellutkaan perustavansa esimerkiksi yritystä joka voisi palkata niitä "sorrettuja vähemmistöjä" joita tämän tiedostavan luokan ulkopuolella sorrettin 24/7/365.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiton hyvä luonnehdinta, noin minäkin sen muistan!

      Poista
    2. "Muistan 90-luvulta yliopistossa sen, että vasemmistolaisia oli paljon. Päällimmäinen tunne näillä nuorilla vasureilla oli se, että suomalainen karvaperseduunari oli pettänyt HEIDÄT."

      Se, kuinka paljon vasemmistolaisia oli, riippui tiedekunnasta.

      Kaikkina aikoina on aina ollut sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia. Lukumäärien suhde on riippunut ajasta ja maailmasta toisin sanoen se on ollut aika ja paikka riippuvainen.

      Maailma muuttui 1990-luvulla. Ja muutoksen aiheutti Neuvostojen maan hajoaminen tai katoaminen, sen alennustila. Väyrysen mukaan se ei hajonnut tai kadonnut minnekään. Ainakin se koki muodonmuutoksen.

      Ihmettelin joskus 1980-luvun lopulla, että Neuvostojen maa on päässyt maan avaruuteen asti, mutta ei ole kyennyt valmistamaan kahvinkeitintä.

      Neuvostojen liitossa oli loistavia tieteenharjoittajia ja klassisen musiikin esittäjiä. Vaikka Neuvostojen liiton hajottua aivovuoto länteen oli suurta, niin kaikki hyvät eivät kuitenkaan kokonaan hylänneet maataan. Venäjällä on korkea taso noissa vieläkin.

      M

      Poista
    3. "Kaikkina aikoina on aina ollut sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia."

      Tämähän on oikein mullistava tieto! Täytyy oikein tehdä muistiinpanoja...

      Väitän, että olemassa on myös kolmas ryhmä, jolla ei juurikaan ole poliittisia intohimoja. Myös näitä on aina ollut paljon.

      " Lukumäärien suhde on riippunut ajasta ja maailmasta toisin sanoen se on ollut aika ja paikka riippuvainen."

      Niin itse tulin yliopistoon muutama vuosi aikuiselämää takana ja vasemmistolaisten määrä oli huomattavasti suurempi kuin muualla yhteiskunnassa.

      Missasit myös täysin sen pointin, että vasemmistolaisuus korkeakouluissa oli jo tuolloin mutatoitumassa nykyisen woke sekoilun suuntaan.

      "Maailma muuttui 1990-luvulla. Ja muutoksen aiheutti Neuvostojen maan hajoaminen tai katoaminen, sen alennustila."

      Niin sosialismin sijaan alettiin kannattaa "oikeaa sosialismia".

      Jos aikaisemmin oli jotenkin siedetty "autoilevia sorvareita, jotka oli melkein porvareita", niin 90-luvulla suomalainen duunari muuttui korkeakoulujen vasemmistolaisten mielestä alimmaksi saastaksi jota maailmasta löytyi.

      Tuoppi tai snapsilasi kourassa olen saanut aika monta selostusta siitä kuinka, "Neuvostoliitolla, Kuuballa tai vaikka Pohjois-Korealla ei ole mitään tekemistä sosialismin kanssa". Sosialistiset maat eivät edusta "oikeaa sosialismia", ettäs tiedät.

      "Neuvostojen liitossa oli loistavia tieteenharjoittajia ja klassisen musiikin esittäjiä."

      Voi veljet. Kuinka monta kutsua olenkaan saanut tulla katselemaan ja kuuntelemaan näitä mestariteoksia.




      Poista
    4. Jos tarjolla olisi paremmat työkalut, niin tälläkin palstalla olisi tehokkaampaa työskennellä.

      "Väitän, että olemassa on myös kolmas ryhmä, jolla ei juurikaan ole poliittisia intohimoja. Myös näitä on aina ollut paljon."

      On varmaankin, tunnen itsekin tuohon ryhmään kuuluvia.

      "Tämähän on oikein mullistava tieto! Täytyy oikein tehdä muistiinpanoja..."

      Kyllä: heti ihmisen lankeemuksen historian alussa sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset ilmaantuivat ihmisten ilmoille. He eivät ilmaantuneet Euroopan Ranskassa vaan Lähi-idän asuinalueilla.

      "Niin itse tulin yliopistoon muutama vuosi aikuiselämää takana ja vasemmistolaisten määrä oli huomattavasti suurempi kuin muualla yhteiskunnassa."

      En tiedä, mitä opiskelit, mutta aloilla (joissa mitataan suureita ja tehdään estimaatteja) minä en ainakaan juuri tavannut vasemmistolaisia.

      "Missasit myös täysin sen pointin, että vasemmistolaisuus korkeakouluissa oli jo tuolloin mutatoitumassa nykyisen woke sekoilun suuntaan."

      Muistan woketuksen ensikaiut. En tiedä mutatoitumisesta, mutta muutos tai transformaatio etsi uomaansa ja löysi sen vasemmistolaisuuden ja liberalismin maaperästä.

      "Niin sosialismin sijaan alettiin kannattaa "oikeaa sosialismia"."

      Niin. Voitko kertoa, mitä on oikea sosialismi? Kun minä mainitsin venäläiselle (syntyjään neuvostoliittolaiselle) proffalleni reaalisosialismista, niin hän tokaisi, että kerropas mitä se on. Hän sanoi kerran 2000-luvun alussa (leikillään), että Suomessa on oikeaa sosialismia.

      Koska tällä palastalla saa tehdä kaikenlaisia kysymyksiä, niin teen sellaisen.

      Ovatko sosialismi ja kommunismi yhtä eurooppalaisia kuin mersu ja joku muu merkki?

      "Voi veljet. Kuinka monta kutsua olenkaan saanut tulla katselemaan ja kuuntelemaan näitä mestariteoksia."

      Jaa.

      M

      Poista
    5. Kommunismi on neuvostot + maan sähköistäminen.

      "Oikea sosialismi" = sosialististen oppien noudattaminen + homostelu + monikulttuuri + kansallisvaltion tuhoaminen + luonnonsuojelu.

      "En tiedä, mitä opiskelit, mutta aloilla (joissa mitataan suureita ja tehdään estimaatteja) minä en ainakaan juuri tavannut vasemmistolaisia."

      Kadettikoulussa on vielä vähemmän...

      Olen myöhemmin seuraillut noiden vasemmistolaisten vaiheita ja aika moni noista on tosiaan päätynyt töihin kouluihin, yliopistoon, virkamiehiksi ja erilaisiin ministeriöhin.

      Poista
    6. "Muistan 90-luvulta yliopistossa sen, että vasemmistolaisia oli paljon. Päällimmäinen tunne näillä nuorilla vasureilla oli se, että suomalainen karvaperseduunari oli pettänyt HEIDÄT.

      Uusiksi sorretuiksi luokiksi joihin saattoi samaistua valittin seksuaalivähemmistöt, ulkomaalaiset sekä kehitysmaiden kansalaiset (ml. venäläiset)."

      Ainahan tuo karvapeppuduunari pettää kun kerkeäkkään joka paikkaan. (Muistanen kun veli joskus soitti josko voisin hakea hänen muksut päiväkodista kun ei ollut vielä saanut vesiä taloyhtiöön päälle ja kello oli sen verta että pitäisi lähteä hakemaan. Duunareillakin kun on muutakin elämää.)
      Enqvistillä oli kyllä hieno kirjoitus joskus että ne työmiehet kumminkin sitten käärii hihat ja tehnee parhaansa.

      Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko kehitys ajattelussa ollut suomenruotsalaisilla samanlaista?

      Poista
    7. Kehitys on samansuuntaista lähes kaikissa perinteisissä länsimaissa.

      Se, että ihmiset kehittävät oikofobista ajattelua johtuu sekä taustasta että persoonallisuudesta. Samoista lähtökohdista sitten syntyy taistolaisuus, "oikea sosialismi", vihreys ja woke. Ja kun woke hulluus väistyy samat lähtökohdat johtavat sitten taas uuteen ilmiöön.

      Olen myös hieman eri mieltä siitä, että esimerkiksi luonnontieteiden opiskelu suojaisi näiltä vasemmistolaisilta ajatuksilta. Tunnen luonnontieteistä väitelleitä, jotka äänestänät vasemmistoliittoa tms. puoluteita vaaleissa. Heidän mielestään vasemmistolaisten ja kommunistien ajatus yhteiskunnasta on "toimivin". Toki täytyy sanoa, että he eivät ole erityisen aktiivisia yhteiskunnallisesti ja enemmän kiinnostaa tieteen tekeminen tms. asiat.

      Kun tarkastelee vaikka Esko Valtaojan tai vaikka Syksy Räsäsen kirjoituksia aika nopeasti huomaa, että heillä on kyllä selviä ajatuksia siitä miten maailman ja yhteiskunnan PITÄISI toimia, mutta ei mitään käsitetystä siitä miten se toimii ja miten se muutos saataisiin aikaiseksi.

      Jos joku nyt luulee, että "punaisuus" hävisi johonkin 30 vuotta sitten niin erehtyy pahasti.

      Poista
  14. "kansallinen historia olisi jotakin keinotekoista ja pitäisi hajottaa alkutekijöihinsä erilaisten ryhmien omien muistivarantojen avulla: eri kansallisuuksilla, sukupuolilla, seksuaalisuuntaksilla ja ties millä on ollut sodastakin omat kokemuksensa."

    Johdonmukainen johtopäätös tästä on, että ryhmien muistivarannot ja kokemukset pitäisi hajoittaa edelleen yksilöiden kokemukseksi. Sepä sitten onkin mielenkiintoista ja ennen muuta informatiivisempaa historiankirjoitusta. Hiton iso kasa subjektiivisia tarinoita, etten sanoisi jorinoita, yleistysten sijasta.

    VastaaPoista
  15. "Kaiken taustalla vaikuttaa varmasti jossakin määrin vuoden 1918 perintö. Moni radikaali on ikuisesti suutuksissaan siitä, että sosialidemokraattien järjetön ja vastuuton kapina kukistettiin."

    Tämä on osuva havainto: monien edesottamuksiin tänäkin päivänä vaikuttaa kummalla puolella isoisä 1918 taisteli.

    VastaaPoista
  16. "Venäjällä se kiinnostaa niinkin paljon, että kun normaalit tutkimusaiheet uusien dokumenttien puutteessa loppuvat, voidaan keksiä aivan uutta menneisyyttä..."

    Historia on sikäläisen käsityksen mukaan politiikan jatkamista toisin keinoin. Sota on sitten niiden jatkamista toisin keinoin. Juuri noihan kävi Ukrainassa: ensin keksittiin sopiva narratiivi ja sitten pantiin koko programmi täytäntöön.

    Itä-Suomen yliopiston professori Jukka Korpela on jossain kirjassa hienosti analysoinut venäläistä ja itäistä totuuskäsitystä.

    VastaaPoista
  17. Pari kohtaa Vihavaisen kirjoituksessa pistää silmääni ja siksi sanon niitä jotain.

    Hän kirjoitti:

    "Tällöin viha kohdistuu kaikenlaiseen demokratiaan ja sen pitkäpiimäisiin menetelmiin, jotka eivät anna kiksejä niille, joiden tekisi mieli palvoa valtiota ja sen suurta johtajaa ja tarvittaessa uhrautua elämää suurempien arvojen hyväksi. Tylsä demokratia tarjoaa vain hyvinvointia, joka näillä henkilöillä usein jo on. Missään kohtaa tulevaisuudessa ei näy suurta, utooppista päämäärää."

    Se, että jonkun viha, kauna, katkeruus tai vastaava kohdistuu demokratiaan, saattaa johtua, ja perustellusti usein johtuukin, havainnosta, että demokratia nyt ei ole yhtä vapaa nyt kuin demokratia oli aiemmin.

    Lähes jokainen on huomannut, että esimerkiksi valtamedian verkkolehtien vapaat keskustelupalstat on lakkautettu (jo yli kymmenen vuotta sitten) ja että synniksi sanomisesta on tehty (lähes) rikos.

    Jos demokratia kulkee (hyppäyksittäin) jonkin sorttista rajoittavan demokratian rajaa kohti, kun demokratian edustajat (lähinnä kansanedustajat ja muut sellaiset) kulkevat (hyppäyksittäin) kohti enemmistön yksimielisyyttä, niin millainen demokratia saadaan raja-arvoksi? Se tietysti riippuu enemmistön kannattamasta asiasta, mutta vähemmistöön jääneet muodostavat mitallisesti 0-joukon (nollajoukon), sillä enemmistön kanta ratkaisee.

    Enemmistö voi demokratiassa tehdä huonoja, vääriä ja jopa tuhoavia päätöksiä.

    Jos enemmistön yksimielisyys koskee antikristillisyyttä, niin raja-arvo-demokratia on vaarallinen oikeille kristityille. Sellainen demokratia on antikristillinen. Jos enemmistön yksimielisyys koskee Natoa, niin raja-arvo-demokratia on demokratia, joka haluaa kuulua Natoon. Natoon kuulumisella voi olla huonoja seurauksia.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Enemmistö voi demokratiassa tehdä huonoja, vääriä ja jopa tuhoavia päätöksiä."

      Siksi tarvitaankin demokraattinen oikeusvaltio, joka takaa myös vähemmistöjen oikeudet. Toisaalta vähemmistö ei saa käyttää noita oikeuksiaan väärin eikä pakottaa ennemmistöä TS tiedostaa olevansa (vain) vähemmistö.

      Esimerkki: pitää olla oikeus syödä valkosipulia. Valkosipulin vastustamisyhdistyksellä pitää olla oikeus vastustaa sitä ja uskonnollisena yhteisöllä oikeus sanoa, että se on syntiä TS Jumalan tahdon vastaista ja kirjoittaa ja saarnata sitä kokouksissaan: pakkoko valkosipulin syöjien on tunkea tuollaisen yhteisön tilaisuuksiin - tai nettisivuille.

      Yhteenveto: tarvitsemme vähemmistöjen oikeuksien kunnioitusta sekä "huomaavaista vähemmistöjä".

      Poista
    2. "demokratia nyt ei ole yhtä vapaa nyt kuin demokratia oli aiemmin."

      Kyse on siitä, että demokratia on (edelleen) vähinten huonoin vaihtoehto yksinvallalle tai harvainvallalle.

      Poista
  18. Kukaan ei ole vielä maininnut itsevihaa, mitä juutalainen voi tuntea.

    Koska elämme (olemme eläneet jo vuosia) uuden normaalin ja uuden järjestyksen aikaa, niin ennen kuolleiden jumalanpalvelusmenot on lupa tuomita ja jumalapalveluksia pitäneitä kutsua kirkollisiksi antisemitisteiksi. Sellaiseksi heitä on kutsunut esimerkiksi Kotimaa-lehden toimittaja.

    Vihavainen mainitsi sakraalin historian. Se, mitä minä kutsun hengellisyyden historiaksi (ja toistan, että en ole historioitsija), varmaankin pitää sisällään muuta ainesta kuin sakraali historia, vai kuinka?

    Minä kuljen poliittisen ja hengellisyyden historian kevytliikenneväyliä ja ystävyydenpolkuja pitkin. Raskaalla kalustolla on vaikea kulkea politiikan ja hengellisyyden kapeikoissa.

    M

    VastaaPoista
  19. En sitten saa niitä Zorro-paitoja, ainakaan tuolta.

    "
    Olemme pahoillamme!
    Hei Jari,
    Mieluiten tuomme tietenkin hyviä uutisia. Tilauksesi yhteydessä on kuitenkin ilmennyt ongelma.
    Tarkistamme jokaisen printin lainmukaisuuden ennen painatusta. Tilauksessasi on kuitenkin grafiikoita, jotka hyvin todennäköisesti sisältävät suojattuja elementtejä tai rikkovat yhteisöstandardiemme.
    Siksi olemme varmuuden vuoksi peruuttaneet tilauksesi. "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kävi mielessä, mutten jaksanut. Jos asuisin Saksassa, tekisi kyllä mieli protestoida, mutta jos siitä tulisi joki parinkymppitonnin sakko ja linnaa päälle, niin en tiedä viitsisinkö. Saksalaiset eivät ole tunnettuja huumorin tajustaan.

      Tämä on muuten kiinnostava synkronisiteetti:

      https://www.goodreads.com/book/show/38225335-z-comme-zemmour
      https://www.spectator.co.uk/magazine/23-10-2021
      https://www.generation-zemmour.fr/

      Poista
    2. Itseä harmitti enempi kun joutui uutta vedenvaraajaa vartomaan puolivuotta. Jonkin sirupulan johdosta. Siinä kummasti viileämmässä suihkussa tuulettuu jos jostain on jotain mieltä. Suosittelen. Samalla kun pohtii sähkölaskua kun rikkinäinen kone syönee enemmän.

      Poista
    3. Kantele kuluttajariitalautakuntaan tai tasa-arvovaltuutetulle, että Sinua syrjitään palvelutoiminnassamielipiteesi vuoksi. Saavatpa ainakin kirjoitella parempia ja siten aikaavievempiä selityksiä. Kiusa se on pienempikin kiusa!

      Poista
  20. Pyhää, tai sakraalia historiaa voi elää aivan hiljaisesti ja rauhallisesti. Se on tyylikkäämpää, kuin politiikassa, ja varsinkin ulkopolitiikassa, pomppiminen.

    Viime perjantaina pyhän messun jälkeen pyhitettiin Venäjä ja Ukraina Neitsyt Marialle. Maanantaina alkoivat sotatoimet jo laantua :)

    VastaaPoista
  21. Marxiin paluu ei ole ollut edes piiloagendalla sen jälkeen kun Italiasta lähtien ns.eurokommunistit historiallisen materialismin hylkäsivät ymmärrettyään kansan rikkaan paikallisperinnön murteineen riittävän pohjaksi tavoitella onnellista elämää maanomistuksen himoitsemisen sijaan. Ei aiota purra! Suomalainen ajattelu kymmenpäisine tiedeneuvostoineen upouudessa tiedekeskus Muistissa rakentuu ´onnellisimman kansan´ sisällissodalle,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T-paitaiset Zeleznyt voittavat koska puolustavat omia kulmakuntiaan monikansallista Putinin azeri-tsetseeni ym. vierailla mailla säheltävää armeijaa vastaan. Niinhän Antero Rokkakin kunnostautui Karjalassa omalla synnyin seudullaan. Suomen ongelmana pysyy omituinen kaksikielisyys kaiken paikallisuuden yläpuolella.

      Poista
    2. Sehän jää nähtäväksi, jos z-paitaisia on yli kolme kertaa enemmän. EU on kusetusta, samoin globalisaatio.

      Poista
    3. Kerroin kolme ei riitä.

      Yksi vastaa kymmentä.

      Poista
  22. Antero Rpkka on fiktiivinen hahmo.

    VastaaPoista
  23. Isoisän veljen aivot ammuttiin talvisodassa hangelle. Se oli todellista, ei tämä hupikertomuksen Rokka.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.