torstai 28. huhtikuuta 2022

Markkinarako?

 

Venäläinen kirjakauppa

 

Aina, kun käyn ulkomailla, pistäydyn myös kirjakaupassa, ellen sitten peräti oleile siellä pitempäänkin. Monet tuttavistani tekevät samoin ja nykyiset kirjakaupat onkin kehitetty todellisiksi keitaiksi, joissa nahkanojatuolit houkuttelevat viipyilemään ja herkullinen kahvin tuoksu kiihottaa sieraimia.

Lontoon ja New Yorkin suuret kirjakaupat ovat monelle pakollisia käyntikohteita eivätkä Moskovan ja Pietarin parhaat niistä paljon jää jälkeen. Tukholma, jonne Paasikivikin aikoinaan matkusti ”kirjoja ostelemaan” ei ihan yllä samalle tasolle, mutta aina joitakin hyviä valikoimia sieltäkin löytyy.

Helsingissä oli aikoinaan kaksi hyvää kirjakauppaa, Akateeminen ja Suomalainen. Niitä on sittemmin virtaviivaistettu rahantekokoneiksi jättämällä kaikki turhat rönsyt eli kiinnostavat osastot kokonaan pois tai kuihduttamalla ne.

Suomalaisessakin oli aikoinaan aika hyvä ulkomaisten lehtien osasto, joka jo kauan sitten on lopetettu. Akateemisessa myytiin muutaman vuoden ajan kiinnostavia lehtiä myös venäjäksi ja ranskaksi, mutta sekin on loppunut jo aikoja sitten. Toki sieltä vielä saa esimerkiksi New York Review of Booksin, mutta ei enää esimerkiksi Foreign Policyä.  Ranskaksi ja venäjäksi ei ole mitään.

Venäläinen osasto oli neuvostokaudella Akateemisen kiinnostavin, sillä sinne oli koottu saatavilla olevat, Neuvostoliitossa kielletyt kirjat. Jokainen venäläinen tutkijavieras halusi ehdottomasti ainakin selata näitä kirjoja, ellei sitten peräti uskaltautunut ostamaan. Sitäkin tapahtui. Jotkut tyytyivät siihen, että lainasivat kirjoja muutamaksi illaksi.

 Tärkeintä oli päästä selville siitä, mitä venäläisiltä oikein tahdotaan pimittää. Syy kotimaiseen sensuuriin oli ilmeinen: jotakin salattavaa tuolla itseään ylistävällä puolueella oli ja jokainen intellektuelli halusi tietysti tietää, mitä oli kysymys.

Kun rautaesirippu murtui, hävisi myös Akateemisen venäläinen osasto. Sitä korvaamaan ilmestyi parikin kirjakauppaa, toinen oli Onegin Books ja toinen Translatio Rustica (!), joka myöhemmin muutti nimensä Ruslaniaksi.

Onegin on nyt jo syöty pois markkinoilta ja koronan vaikutuksesta (?) Ruslania on muuttunut kokonaan nettikaupaksi. Tilanne on siis nyt se, ettei koko Suomessa oli yhtään varsinaista kirjakauppaa, joka palvelisi noin sadan tuhannen ihmisen venäjäntaitoista populaatiota.

Tämähän ei olisi tragedia, vaan pelkkä häpeä, mikäli ihmiset voisivat vanhaan tapaan matkustaa kolmessa tunnissa Pietarin kirjahyllyjen ääreen tai vieläkin nopeammin Moskovaan. Mutta kun eivät enää voi.

Niin sanottu Akateeminen kirjkauppamme osoitti periaatteellisen kantansa lopettamalla hiljattain kaikkien venäläisten tuotteiden myynnin. Ei niitä paljon ollutkaan, lähinnä Argumenty i fakty ja Moskovski komsomolets. Nyt joka tapauksessa kauppa on niin sanoakseni kemiallisesti puhdas venäläisyydestä.

Tallinnassa on parikin isompaa kirjakauppaa, toinen on Rahva raamat Viru-keskuksessa ja toinen on Solaris-keskuksen kirjakauppa. Molemmissa oi vielä pari vuotta sitten aika suuri venäläinen osasto, jonka historiaosastoa kannatti aina käydä selaamassa. Kaupat ovat muutenkin mukavia ja Rahva raamat peräti valittiin hiljattain maailman parhaaksi kirjakaupaksi. Sillä lailla!

Mutta ankea totuus on, että kaupan venäläinen osasto on nykyään aivan surkea. Pari hyllymetriä historiaa tuskin riittää tyydyttämään vaatimattomiakaan älyllisiä tarpeita. Arvaan kyllä, että tämä on tietoista politiikkaa: mitäs hyökkäsivät sinne Ukrainaan.

Mutta kun hyvän kirjallisuuden vaihtoehtoina ovat huono kirjallisuus ja tyhmyys. Ei kannata kuvitella, että kaikki venäjäksi kirjoitettu olisi roskaa ja propagandaa. Venäjäksi on nimittäin saatavilla aivan mahtava määrä sekä maailmankulttuurin klassikoita että ajankohtaisia, myös läntisiä kirjoja.

Venäjään ja Neuvostoliittoon kriittisesti suhtautuvaa kirjallisuutta on olemassa venäjäksi valtavasti, suomeksi sitä onkin saatavilla aivan vähäinen määrä. Myös aikamme tärkeimpien ajattelijoiden teokset on yleensä käännetty nopeasti venäjäksi.

Itse ostin juuri Rahva raamatusta Samuel Huntigtonin kirjan Who we are? (Кто мы? Вызовы американской национальной идентичности), jossa tekijä pohdiskelee hyvin kiinnostavasti amerikkalaisuuden kehityksen dynamiikkaa.

Olen ennenkin ostanut amerikkalaisia klassikoita venäjäksi, kun ei niitä ole alkukielellä ollut saatavana, esimerkiksi Paul Hollanderin teoksen Antiamerikkalaisuus,(Анти-американизм) jossa tekijä pohdiskelee syitä siihen, että amerikkalaiset ovat, suureksi ihmeekseen, saaneet usein kielteistä palautetta toimistaan maailmalta.

Nyt sitten näyttävät venäjänkielisen kirjallisuuden hanat olevan kiinni. Kysyä pitää, kenen tästä kuvitellaan hyötyvän ja kenen kärsivän. On luonnotonta, ellei sadoille tuhansille ihmisille ole kunnollista kirjakauppaa, jossa myydään heidän äidinkielellään olevia kirjoja.

Netti on mainio asia, mutta eihän se korvaa kauppaa, jossa voi tutustua nimenomaan uusiin ja yllättäviin kirjoihin ja hankkia niitä itselleen luettaviksi.

Venäjäksi on tietenkin olemassa myös valtava määrä roskaa, muun muassa salaliittoteorioita, lunatic fringen maailmanlopunideologiaa ja suoranaista typeryyttä, mutta eihän sellaistakaan maailmasta kannata sensuurin avulla yrittää kitkeä, sen oma mielettömyys tuomitsee se kyllä ajan mittaan.

Tärkeää olisi, ettei varsin suuren kansanryhmän intellektuaalista maailmaa ehdoin tahdoin kutistettaisi olemattomiin. Tietenkin sen on opittava sen maan kieltä, missä se asuu, mutta kun meillä suomeksikin on tavattoman vähän asiantuntevaa, Venäjää käsittelevää kirjallisuutta.

Informaatioyhteyksien katkaisu Venäjään näyttää olevan samaa akkamaista kantaa kuin se naispuolisten koulukiusaajien kulttuurista juontuva ”eristäminen”, jota esimerkiksi EU:n piirissä on harjoitettu. Järjellähän näissä asioissa pitäisi pelata eikä tunteella, olkoon se tunne sitten miten voimakas/ihana tahansa.

40 kommenttia:

  1. Tästä tulikin mieleeni, mitä Osmo Soininvaara jo vuonna 1994 kirjoitti kirjassaan Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi, sivulla 133:
    "En esimerkiksi ole lainkaan varma, oliko aikanaan hyvä ajatus sallia kirjojen myynti muuallakin kuin varsinaisissa kirjakaupoissa. Kilpailu parani sikäli, että kirjakauppias ei voi rohmuta suosituimmista kirjoista suuria voittoja, mutta kun ruokakaupat ja tavaratalot kaappasivat tuottavimpien kirjojen myynnin, kirjakauppojen monipuoliset valikoimat kuihtuivat. Joku voisi pitää tehottomuutena sitä, että kirjakaupat pelkästä kulttuurin kunnioituksesta pitivät esillä myös vähälevikkistä tuotantoa, mutta minä ainakin pidän sellaisesta "tehottomuudesta".
    Vaikka en suinkaan voi olla samaa mieltä hänen kanssaan läheskään kaikesta, mitä hän on varsinkaan myöhemmin kirjoittanut, tästä pitkälti olen.

    VastaaPoista
  2. Marshall McLuhan piti kirjaa "kuumana" välineenä siksi, että "silmillä kuultu" teksti -- siis visuaalisen mieltämisen erikoistapaus -- tarvitsee ja provosoi lukijan aktiivisuutta, kun juuri lukija pitää kaikkia merkitysten välittymisen ehtoja näpeissään -- tai korviensa välissä -- ja päättää millä nopeudella silmä riviä pitkin etenee, mihin se pysähtyy, missä jää miettimään, missä palaa takaisinpäin -- tuollaiset lukutapahtuman aktiiviset ominaisuudet katoavat kokonaan kun kirja transformoidaan äänikirjaksi, siirretään retoriikan maailmaan, jossa kuuloaistin ominaisuudet, kuten se, että ääni sijoittuu aina yhteen, jatkuvaan ajanhetkeen, muuttavat tapahtuman koko laadun, ja latistavat aktiivin passiiviksi.

    Palaamme länsimaailmassa nyt retoriikan maailmaan, ja se merkitsee paluuta keskiajalle. Kaikki uudelle ajalle ominainen kognitiivinen edistys on perustunut visuaalisen mieltämisen -- ja myös luku- ja kirjoitustaidon -- voittokulkuun, joka nyt siis sähköisen viestinnän kautta ajetaan taas alas. "Viileät" välineet muuttavat maialman efektien maailmaksi, suggestion ja epä-älyllisten vaikutelmien ja vaikutusten mailmaksi. Seuraukset tulevat olemaan paljon, paljon, paljon laajemmat kuin mitä viisaimmatkaan meistä pystyvät toistaiseksi näkemään.

    Esimerkiksi matemaattisten taitojen romahtahtaminen on seurausta kaunokirjoituksen hylkäämisestä -- seikka jonka ymmärtäminen edellyttäisi niin paljon ja niin syvällistä pohdiskelua, etteivät opetuksen asiantuntijoina itseään pitävät kouluviranomaiset -- koulukiusaajat -- sitä elämäniässään pysty läpi ajattelemaan.

    Samoin tulee demokratia romahtamaan, koska sekin on visuaalisen mieltämisen lapsi. Monikulttuuristumisen myötä yhteiskuntajärjestelmä sulaa teokratiaksi, ja se on sitten yhteiskuntajärjestyksen loppu.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen uumoillut tuota samaa. Kaiken maailman podcastit ja äänikirjat ovat selvä askel pois lukutaitoisten järki-ihmisten yhteiskunnasta.

      Poista
    2. Seppo Oikkonen kirjoitti:

      "Esimerkiksi matemaattisten taitojen romahtahtaminen on seurausta kaunokirjoituksen hylkäämisestä -- seikka jonka ymmärtäminen edellyttäisi niin paljon ja niin syvällistä pohdiskelua, etteivät opetuksen asiantuntijoina itseään pitävät kouluviranomaiset -- koulukiusaajat -- sitä elämäniässään pysty läpi ajattelemaan."

      Olen aina silloin tällöin miettinyt mainittujen taitojen "romahtamista" ja syitä siihen. Kaunokirjoituksen palauttaminen takaisin voisi olla kyllä kannatettava ajatus muutenkin. En tiedä, miten ala-koulujen opettajat suhtautuvat asiaan.

      Oma kokemukseni on, että Suomessa on pieni joukko niitä, jotka osaavat matematiikkaa paremmin kuin aiemmat polvet ja sitten suuri joukko niitä, jotka osaavat aiempia polvia huonommin. Ainakin yliopistotasolta löytyy tosi hyviä nuoria osaajia (naisia ja miehiä).

      Kun selailee suomalaisia peruskoulun ja lukion matematiikan oppikirjoja (joita on paljon), niin niistä on ihan selvästi tarkoituksella karsittu pois kaikenlainen matemaattisuus, mitä oli vielä oppikirjoissa silloin, kun itse olin koululainen muutama kymmenen vuotta sitten. Venäjällä ei ole matemaattisuutta karsittu koulukirjoista pois.

      Elämme aikaa, jolloin ei vain kristinuskoa vaan myös matematiikkaa on pitänyt latistaa tai keventää. Varmaankin monikulttuurisuuden takia.

      https://www.quora.com/What-are-some-great-Russian-mathematical-textbooks-to-develop-a-solid-ab-initio-understanding-of-high-school-mathematics

      M

      Poista
    3. Digitaalin nostaminen uudeksi jumalaksi oli tuhoisaa. Liitutaulu oli loistavin pedagoginen väline vuosisatoihin. Ihminen on rakennettu silmän ja käden yhteistyöhön.

      Poista
  3. Blokisti kirjoitti:

    "Itse ostin juuri Rahva raamatusta Samuel Huntigtonin kirjan Who we are? (Кто мы? Вызовы американской национальной идентичности), jossa tekijä pohdiskelee hyvin kiinnostavasti amerikkalaisuuden kehityksen dynamiikkaa."

    Huntingtonin Who are we? sisältää poliittisesti epäkorrektia ainesta, mikä saattaa ärsyttää monikulttuurisuutta ajavia ja kannattavia punaisia, sinisiä ja vihreitä valtapoliitikkoja, valtatutkijoita ja valtatoimittajia.

    Koska Suomesta puuttuu vapaa valtamedia, niin meidän valtamediamme ei järjestä väittely- ja keskustelutilaisuuksia, missä eri lailla ajattelevat voisivat tavata, keskustella ja väitellä kirjoista, Natosta, Venäjästä, tietietä ja muhamettilaisuudesta. Aiheista, mitkä kiinnostavat melkein kaikkia.

    Meidän Ylemme käyttää satoja miljoonia tarjontaan, mikä ei tyydytä oikeaa ja tasapuolista tietoa etsivää. Yle ei ole ainakaan minua varten. Eikä Hesari.

    Blokisti kirjoitti lopuksi:

    "Informaatioyhteyksien katkaisu Venäjään näyttää olevan samaa akkamaista kantaa kuin se naispuolisten koulukiusaajien kulttuurista juontuva ”eristäminen”, jota esimerkiksi EU:n piirissä on harjoitettu. Järjellähän näissä asioissa pitäisi pelata eikä tunteella, olkoon se tunne sitten miten voimakas/ihana tahansa."

    Eli emme elä informaatioyhteiskunnassa, vai kuinka? Aiemmin puhuttiin "tietoyhteiskunnasta", mitä ainakaan minä en ole huomannut koskaan olevan olemassa Suomessa tai missään muussakaan maassa.

    Jos tiedolla tarkoitetaan asiantilaa, mikä on jollakin tavalla tarkasteltuna lähellä totuutta, niin sitä ei ainakaan saa Suomen Ylestä, jos se koskee Venäjää, Euroopan muhamettilaisongelmaa, Natoa, Ranskan käytyjä presidentinvaaleja, kristittyjen vainoja ja EU:n epädemokraattisuutta.

    M




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonto näyttää rajoittavan ajatteluusi enemmän kuin YLE ja DisneySanomat.

      Poista
    2. Tiedä sitten mitä on tieto kun se on muuttuvaista. Jitkin asiat kyllä pätevät ajasta ja paikasta riippumatta.

      Jonkin aikaa sitten olin hyvin hilpeä kun ymmärsin että tarina Aatamin ja Eevan omenasta ei tarkoittanut omenaa syntinä vaan tiedon hedelmää. Jääden pohtimaan mitä se tarkoittaa, päätyen abstraktiotasolla umpikujaan. Eihän nuo ole pukeutuneet omenaan vaan viikunan lehteen. Jossain kohtaa tarinaan on tullut omena, ilmeisesti sopiakseen paremmin tarinana Pohjolaan missä ei kasva viikunoita.

      Poista
    3. Anonyymi (28. huhtikuuta 2022 klo 11.24) arveli:

      "Uskonto näyttää rajoittavan ajatteluusi enemmän kuin YLE ja DisneySanomat."

      Kyllä uskonto, eikä vain mikä tahansa vaan kristinusko (ja osittain juutalaisuus) on se universaalinen ympäristö, jossa ajattelen. Se ei rajoita, sillä sen piirissä on syntynyt, kasvanut ja kehittynyt kaikki se hyvä, mitä pidän.

      M

      Poista
    4. Anonyymi (28. huhtikuuta 2022 klo 16.10) kirjoitti:

      //
      Tiedä sitten mitä on tieto kun se on muuttuvaista. Jitkin asiat kyllä pätevät ajasta ja paikasta riippumatta.

      Jonkin aikaa sitten olin hyvin hilpeä kun ymmärsin että tarina Aatamin ja Eevan omenasta ei tarkoittanut omenaa syntinä vaan tiedon hedelmää. Jääden pohtimaan mitä se tarkoittaa, päätyen abstraktiotasolla umpikujaan. Eihän nuo ole pukeutuneet omenaan vaan viikunan lehteen. Jossain kohtaa tarinaan on tullut omena, ilmeisesti sopiakseen paremmin tarinana Pohjolaan missä ei kasva viikunoita.
      //

      Aatamin ja Eevan kohdalla kyse oli tottelemattomuudesta, ei pelkästä omenan puraisusta ja tiedosta. Ja kyllä he puraisivat omenaa ihan konkreettisesti, vaikka modernit teologit väittävät muuta.

      Hyvän ja pahan tiedonpuun (kirjoitan yhteen) hedelmät oli tarkoitettu ihmisten nautittavaksi, mutta Jumalan määräämässä järjestyksessä. Nyt ihminen joutuu koulujen ja yliopistojen ja vaivan kautta etsimään ja oppimaan tietoa (mikä tarkoittaa totuusarvon sisältävää asiaintilaa), kun lankeemus on tapahtunut ja puuta ei enää ole fyysisesti olemassa maassa.

      Edesmennyt von Wright erheellisesti luuli tiedonpuun tietoa kielletyksi, vaikka siinä oli kyse muusta.

      M

      Poista
    5. Itse olettaisin kyseen olevan symboliikasta. Siinä missä luterilaisessa kirkossa tarjotaan punaviiniä Jeesuksen verenä. (Siinähän ole mitään syntistä jos siihen on kasvanut, kun taas joissain uskonliikkeissä koetaan alkoholi itsessään syntiseksi, pahan alku ja juuri. Vähän kuin taas joku kokee että rahasta saa kaik paha alkunsa. Raha itsessäänhän on vain jotain materialista, kulttuuri itsessään antaa arvon sille. (Tässä taas tulisi muistaa että kulttuuriin kuulunee niin miehet kuin naiset ja mitä he arvostaa eroaa kun biologia voinne pahemmin peukaloida siinä mielessä miten väki kuvittelee, sielä kumminkin ain säilynee ne primitiivisetkin vaistot, mikä taas teoriassa selittäisi nationalismin nousua, mutta jollain tasolla pitänen sitä enempi jonain mitä osoitellaan kun joku toinen toimii väärin. Peruspsykologiaa siinä mielessä että kun joku on sössinyt niin jottei huomio kiinnity itseen osoitetaan toisaalle. Joskus kuullut mannejen toimivan näin yksi pistää show:n pystyyn ja pari pistää sivummalla tavaraa helmoihin. Tämä ei tietenkään tarkoita kaikkien romanien niin toimivan, mutta identiteettipolitikoinnissa on hankalaa käydä keskustelua järkevästi jos ihmiset ottavat ryhmäidentiteettinsä vahvasti. Suomalaisena en koe suurtakaan häpeää alkoholista ulkomailla, vaikka tiedostanen joidenkin siihen suhtautuvan niin kuin suomalainen ei osanne käyttää alkoholia. Jostain tuo mielikuva taas on muodostunut ja Suomessa nyt on tuolle alkoholipolitiikalle pitkät perinteet, vaikuttaneehan se politiikka sitten moneen tekijään). Loppujen lopuksi niillä pikku asioilla on hyvin paljon merkitystä). Niin omena vain symboloi ns. syntiä. Hölmömpiä on helpompi johtaa "harhaan". Koulutus nuorille on tärkeää, eri asia sitten on ymmärtääkö väki ettei se ajattelu ole tyhjästä syntynyt, vaan juurikin koulutuksen ansiota, ei mikään salaisuus. Miksi tieto olisi jotain salaista? (Asia erikseen jos suojellaan valtiota, mutta mikä sitten on valtio? Yritykset taas suojelee yrityksiään ja kaippa tuo on itselle se ja sama, mutta valtion tehtävä olisi suojata väestöä, mutta nykyisessä järjestelmässä se nyt välttämättä aina mene niin. Kuin myös se yritys tuottanee sille väelle vaihdantaa tuotteilla, joten se on oleellinen kulttuurin kannalta. Tuli tuossa lueskeltua Valion vetäytymistä Venäjältä. Investointeina aikanaan ollut varmaan suuret, vaan eihän nuo koneet enään uusia ole, mutta ainakin osan pitänevät käynnissä ja sanoisin että venäläisten kannalta ehkä parempi teoriassa jos välikäsiä poistunee. Tässä taas ain riippunee millaisia ne välikädet on? Onko oikeasti hyödyllinen jollain tasolla, vai vain ns. kuormasta syöjä?)

      Poista
    6. Todellakin, olet pahasti uskonnon rajoittama.

      Poista
    7. Anonyymi (29. huhtikuuta 2022 klo 7.04) arveli:

      "Todellakin, olet pahasti uskonnon rajoittama."

      Meitä kaikkia, sinuakin, rajoittaa jokin. Kristinusko on Euroopan suuruuden takana. Se oli Luther, joka pisti muutoksen alulle Euroopassa. Jos kristinusko kaatuu, niin Eurooppa (sellaisena kuin me sen tiedämme) kaatuu.

      M

      Poista
    8. Yritän vapautua uskonnon haitoista, sinä näemmä vain jumitat niitä kokoajan vahvemmin elämäsi hallinnoijaksi.

      Poista
  4. "Helsingissä oli aikoinaan kaksi hyvää kirjakauppaa, Akateeminen ja Suomalainen. Niitä on sittemmin virtaviivaistettu rahantekokoneiksi jättämällä kaikki turhat rönsyt eli kiinnostavat osastot kokonaan pois tai kuihduttamalla ne."

    Käsket, valtiatar, sanomattoman tuskani toistaa....

    VastaaPoista
  5. "Niin sanottu Akateeminen kirjkauppamme osoitti periaatteellisen kantansa lopettamalla hiljattain kaikkien venäläisten tuotteiden myynnin. .. Nyt joka tapauksessa kauppa on niin sanoakseni kemiallisesti puhdas venäläisyydestä. ankea totuus on, että kaupan venäläinen osasto on nykyään aivan surkea. .. Arvaan kyllä, että tämä on tietoista politiikkaa: mitäs hyökkäsivät sinne Ukrainaan."

    Barbariaa, verrattavissa patsaiden hävittämiseen. Riippumatta Ukrainan sodasta ja Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä meidän ei pitäisi unohtaa, että Venäjä jää naapuriksemme eikä hylätä sen kulttuuria. Ei se, että rakennamme henkisen rautaesiripun rauhaa rakenna tai sodanriskiä vähennä.

    VastaaPoista
  6. Vihavainen, olisi mukavaa jos voisit vastata kysymykseeni koskien Gaidarin kirjaa "imperiumin tuho".

    Kirjassa Gaidar sanoo, että Neuvostoliiton tuhoutuminen oli paras asia, mitä venäläisille ja venäläisyydelle on tapahtunut. Gaidar mainitsee, että Neuvostoliiton kaatuminen oli paras asia koskien venäläisyyden ylläpitoa ja tulevaisuuden lisääntymistä. Gaidar korostaa myöskin sitä, että neuvostoimperiumissa etnisiä venäläisiä oli vain noin 50% kansalaisista.

    Kysyisinkin sitä, miten sinä ymmärrät tuon Gaidarin ajatuksen, että Neuvostoliiton kaatuminen oli paras asia venäläisyydelle ja sen säilymiselle?

    Jos oikein ymmärrän, niin Gaidar ajattelee tuossa niin, että jos Venäjä haluaisi olla laajalle levinnyt imperiumi, niin etnisten venäläisten suhteellinen määrä laskisi niin pieneksi, että "venäläisyys" laimenisi liian pieneksi osaksi imperiumia. Gaidar siis pitäisi parempana sellaista Venäjää, joka olisi maantieteellisesti pienempi, mutta jossa etniset venäläiset olisivat selvä enemmistö ja jossa etnisesti venäläiset saisivat päättää maan kehityssuunnista ja tulevaisuuden linjoista. Jos Venäjä aikoisi imperiumiksi, niin etnisten venäläisten määrä ei olisi siihen riittävän suuri Gaidarin mielestä.

    Selasin myös netissä venäläisten nationalistien ajatuksia ja käsittääkseni tuo ajatus, että olisi parempi olla pienempi valtio, jossa venäläiset ovat enemmistö kuin imperiumi, jossa venäläiset eivät ole selvä enemmistö, oli laajasti jaettu.

    Kysyisinkin siis sinulta, miten sinä ymmärrät tuon Gaidarin pointin. Oletko eri vai samaa mieltä kanssani?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä samasta olen itsekin kirjoittanut. Voit pistää vaikka vasemmalle ylös blogin hakutoimintoon sanan Hosking

      Poista
    2. Taidat olisi kyllä blogin arvoinen: tämä on mm esittänyt, että NL:n romahdus oli maatalouden kollektivisoinnin syytä. Se kun oli syynä pysyvæn elintarvikepulaan, joka piti Breznevin aikoina kompensoida ulkomaisten elintarvikkeiden hankinnalle, johon menivät ne vaikuttavat, joilla olisi pitänyt uudistaa teollisuus.

      Väestökehityksestä olen lukenut saman ja ihmetellyt Putinin katastrofipuhetta. NL:n hajoamisen seurauksena venäläiset pysyivät herroiksi talossaan. Pitkässä juoksussa yksikään vähemmistö kansa ei ole pystynyt väkisin hallitsemaan enemmistöä ja lyhyelläkin välillä se on johtanut keskittymistä sisäiseen kurinpitoon.

      Poista
    3. ok, kiitos vastauksesta

      Poista
    4. An 28.4. klo 18.49 korjaus: Gaidar olisi kyllä blogin arvoinen:

      Poista
  7. Kirjakauppalaitos perinteisessä mielessä on näivettynyt niistä ajoista, kun itsellänikin kului jokaisella Helsingin reissulla vähintään tunti Akateemisessa kirjakaupassa oleiluun. Kehitys on kuitenkin vienyt siihen, että kirjakauppojen hyllyiltä löytyvät vain uusimmat teokset ja vanhempia on sitten mahdollisuus yrittää tilaamalla, vaikka kustantajienkin varastopolitiikka taitaa olla kehittynyt samaan suuntaan kuin kaupoissa.

    Silti kirjojen saatavuus on nykyisin aivan ylivertainen vaikkapa 90-luvun tilanteeseen verrattuna. Pitää vain opetella asioimaan verkkokaupoissa. Esimerkiksi nuo Hollanderin ja Huntingtonin kirjat voi vaikka heti saada Amazonista (ja myös ainakin Adlibriksestä). Luulenpa, että olisi tosi vaikea löytää joku venäläiseen kirjakauppaan unohtunut venäjännös jostain amerikkalaisesta kirjasta, jota ei alkukielisenä löytyisi esim. Amazonista.

    Suomalaista kirjallisuutta ajatellen vielä tärkeämpää on, että valtaosa maamme antikvariaateista tarjoavat tuotteitaan kvariaatissa. Vanhempi kirjallisuus - siis se, jota ei kauppojen hyllyiltä enää vuoden päästä julkaisusta löydy - löytyy hyvin usein sieltä. Palvelu toimii hyvin ja kohtuu kustannuksin. Itse tilaan pääasiassa tietokirjallisuutta mutta kaunokirjallisuuden tarjonta on nähdäkseni yhtä runsas.

    Blogistin murheena näyttää lähinnä olevan, että hän haluaa yhdistää kirjakauppakäynnit matkustamiseen. Muistan kyllä itsekin pettymyksen, kun Akateeminen oli myyty -oliko se ruotsalaisille - ja uusi omistaja karsi kaupan melkein tunnistamattomaksi. Myöhemmin olen kuitenkin ajatellut, että tässä kävi lopulta paremmin kuin hyvin.

    Sitä en oikein ymmärrä miksi Suomessa pitäisi olla joku erityishuoli venäläisten tai yleensä venättää puhuvien kulttuuripalveluista. Kuka tahansa pystyy asioimaan nykyaikaisilla kauppapaikoilla ja jos tosiaan haluaa tutustua kirjojen sisältöihin ennen hankintaa, niin kyllä se ainakin omia vaatimuksiani vastaavalla tavalla onnistuu. Vai puristaako kenkä kenties siitä, että Venäjällä julkaistaville kirjoille ei ole olemassa sähköistä kauppapaikkaa? Jos niin on, niin sitten kai on pakko päästä käymään venäläisen korkeakulttuurin piirissä.

    Jos akkamaisuudesta puhutaan, niin minun mielestäni loputon hyväuskoisuus on akkamaista. Niin kauan kuin muistan, Venäjä/Neuvostoliitto on hyväksytty milloin mihinkin yhteistyöhön sillä ajatuksella, että oppivat näin demokratiaa jne. Nyt kun venäläinen on keksinyt listiä naapurinsa paskahuussiin, voimme kai lopulta todeta, että se ”melkein demokratia” on hyvin kaukana demokratiasta. Eikä sankarikansa taida edes muuta kaivata. Näidenkö viisauksia tässä tosiaan pitäisi saada kuullakseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä on syytä haluta, että nuo venäjänkieliset ovat älyllisesti kehittynyttä väkeä, eikä mitään putinoideja. Ellei heillä ole kunnon kirjallisuutta, niin huonosti siinä käy.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  8. Suomessa ei siis palvella täällä jostain syystä asuvia venäjänkielisiä riittävän hyvin. Kuitenkin Venäjällä palvellaan huonosti vieraskielisiä. Eikä meillä pitäisi olla mitään velvollisuutta kohdella venäläisiä paremmin kuin he kohtelevat muiden maiden kansalaisia. Sitä paitsi venäläiset eivät koskaan näyttäisi oppivan mitään hyvällä. Ja maailma olisi huomattavasti rauhallisempi paikka ilman venäläisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoastaan englanninkielisiä tulee palvella heidän, meille ah niin pyhällä, äidinkielellään?

      Poista
    2. "Ja maailma olisi huomattavasti rauhallisempi paikka ilman venäläisiä."

      Miehiä "aikuisten oikeasti" mitä olet kirjoittanut. Luuletko myös, että tuollainen Erikoisoperaatio/erikoiskäsittely/puhdistus jne voitaisiin toteuttaa rauhanomaisesti niin, ettei se Sinuunkin sattuisi?

      Poista
    3. On: ”Venäjäksi on tietenkin olemassa myös valtava määrä roskaa”

      Pitäisi olla: ”Venäjäksi on tietenkin olemassa myös valtava määrä ryssäläistä roskaa”

      Poista
    4. Ei siinä palvelussa mitään vikaa ollut, ennenkuin se yks kahjo sotimaan rupesi.

      Poista
    5. Kuten yritin sanoa, siellä on venäjäksi kaikenmaalaista roskaa, mutta myös hienoa kirjallisuutta ja ajattelua.

      Poista
    6. Roskaa on saatavilla joka kielellä mutta valtaosa siitä roskasta on käännetty englannista.

      Poista
  9. Olettaisin että kysessä on vähän sama trendi kuin vaatekaupoissa. Netistä on helppo ja näpsäkkä tilata, mutta vaatteiden kohdalla ainakin on ihan omat haasteensa. Lähinnä kokomitoitus jne. (Itsellä on tietyt vaatekappaleet mitä en lähde edes yrittämään ostaa netistä, kun siitä kumminkin muodostuisi palautusrumpa). Ja kivijalkamyymälöitä kyllä tarvitaan, mutta kuinka monta on sitten asia erikseen, siinä kun kisataan toisiaan vastaan. Itse tykännen selata kirjoja ja jäädä niitä katselemaan, eteenkin jos löytyy jokin vanhempi opus. Mutta tiedän olevani hieman outolintu omassa ystäväpiirissäni asian suhteen. (Saattanen innoissani selittää jostain kirjasta ja toinen pyytää tiivistelmää jahka olen sen lukenut. Todennut ettei se olle sama asia, mutta koetan parhaani). Väki ostaa netin kautta kun helppoa jne. Mutta maksaneehan tuo sitten kuljettajille yms. vastaaville työtunteja, ettei sekään ilmaista ole. Kirjakaupoilla on kumminkin taas ollut vakio ostajat sitten lukio yms. vastaaviin kirjoihin jotka tuoneet lisää kauppaan. Ja katsellut säälin sekaisin tuntein kun jotkut pienemmät kirjakaupat sulkeneet ovensa. Väliin kohdentanut itse ostoni johonkin pikkuisempaan paikkakunnan kirjakauppaan (kun itsellä on hankittavana jokin tietty kirja) tyyliin tukeakseni toimintaa, mutta ymmärtänen ettei se miun ostoistani ole kiinni. Aika paljolti paikallisista itsestään.

    Itsellä on hyviä muistoja Akateemisesta. Ja sen määrän, laadun ja tunnelmankin luominen kyseiseen kauppaan on ollut kyllä hyvin työstetty. Johto on toisin sanoen tiennyt mitä tehnyt. En tosin ole enään vuosiin käynyt kyseisessä liikkeessä, kun ei ole tullut asiaa ydinkeskustaan. Joitain kirjoja hankkinut Tiedekirjasta, mutta itselle ne aukioloajat on haastavat. Heillä onneksi on mahdollista käydä hakemassa toisaalta ostokset ja postikin kuljettaa.
    Suomalainen on ihan ok, joskus hieman häiritsee jotkin asiat, kuten vaikka askartelutarvikkeiden myynti. Käyttänen molempien palveluita, mutta kyllä minä silti lähden askarteluliikkeeseen kun sielä olettaisin tiedettävän paremmin tyyliin mikä sivellin sopii siihen mitä olen työstämässä tms. Tai etten osta lasimaalia akryllimaalin sijaan. Ja voi hyvin olla että kirjakaupassa on aivan hyvin asiantuntevaa väkeä, mutta itsellä pinttynyt ajattelu että työntekijä jotain tietää mitä kaupassa on ja jos valikoima on vähän kuin sekatavarakaupassa niin itseä se hieman häiritsee.

    VastaaPoista
  10. ”yks kahjo sotimaan rupesi.”

    Tässä lienee kysymys, johon tuskinpa saan vastauksen: ”Miksi Venäjä synnyttää/tuottaa kahjoja hyvin säännöllisesti?”

    Vuonna 1848 Prahassa pidettiin slaavillaisten kansojen edustajien kerähmö, jossa kaikkia slaavialaisia kansoja kehotettiin omaksumaan venäjän kieli käyttöön.

    Vuonna 1905 Nikolai II päätti tuhota ns. ”makakien” valtakunnan, mutta jäi ilman laivastoa kokonaan, poikkeuksena ”Aurora”.

    Stalin päätti tuhota kaikki pikkuporvarit, tavalla tai toisella, ja onnistui siinä erittäin hyvin. Suurporvarit karkasivat maasta jo vuonna 1917.

    Putin haluaa palauttaa SNTL:n/Neuvostoliiton hinnalla millä hyvänsä. Putin käy kirkossa rukoilemassa ja tekee ristinmerkin ketunkatse silmissään. Tämä katse todistaa, että hänellä on ketunhäntä kainalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kahvin haluat nähdä nyt, niin vilkaise peiliin.

      Poista
    2. On: ”Jos kahvin haluat nähdä nyt, niin vilkaise peiliin.”

      Pitäisi olla: ”Jos ryssän metkut haluat nähdä/ymmärtää nyt, niin vilkaise historiaan.”

      Venäjän historiaa auttavat ymmärtämään mm. SALTYKOV-SHEDRIN, DOSTOJEVSKIJ, PUSHKIN, LEV TOLSTOI, jne., jne.

      Poista
    3. Voi sinua, ovatko kaikki NATO kannattajat yhtä typeriä hokijoita?

      Poista
    4. ”Voi sinua, ovatko kaikki NATO kannattajat yhtä typeriä hokijoita?”

      Edesmennyt/jalkansa suorittanut kuuluisa Zhirinovskij lausui joitakin vuosikymmeniä sitten, ja myöhemminkin, että Venäjä tarvitsee/janoaa sotaa kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Juuri siksi NATO-kannattajat heräsivät näkemään todellisuutta.

      Ryssien mielestä NATO:n kannattaminen on typerää ellei peräti ”rikollista”. Siksi Putinin kopla suunnitteleekin kaikenlaisia luvattuja paskajuttuja Suomea vastaan. Paskajuttuihin voi käyttää myös Suomessa asuvia ryssiä, en siis puhu venäläisistä.

      Poista
    5. Ilmeisesti NATOn kannattajat ovat lähes kauttaaltaan typeriä hokijoita. Muunlaisia kuin ei näe missään.

      Poista
    6. ”Ilmeisesti”

      Ilmeisesti ryssä on ryssä, vaikka viisaudessa paistais. Venäjä on luonnonvaroiltaan maailman rikkain valtio, mutta talouden kehityksen tasolta heikko paitsi ydinaseiden ja muiden sotatarpeiden tuotannossa.

      Rahvaan paikka on mullan tonkimista. Jo Brezhnevin aikana säädettiin laki, että kaupunkien rahvas saa käyttöönsä pienen tilkan maata kaupungin ulkopuolella tuottaakseen itselleen perunaa, porkkanaa, punajuurta, yms.

      Ryssän ideologia voidaan illmaista seuraavilla sanoilla: ”Расширение территорий” (Omistusalueiden laajentaminen.) Alueiden verinen valtaaminen kävi venäläisille upseereille jo liiaksi: ”Meillä on jo ihan riittävästi alueita. Ne pitää käyttää hyväkseen.” Upseerit halusivat elää jo nautinnollista elämää.

      Näin Dekabristit nousivat kapinaan, mutta tulivat nujerretuksi. Köyhä upseeristo päätti kulkea eteenpäin toista tietä. Sukupovesta toiseen toimittiin erilaisisa puolueissa päämääränä lopettaa keisarius.Keisarius lopetettiin vuonna 1917 ja alkoi uusi elämä, jonka järjesti uusi ylimystö. Rahvaan käyttö hyväkseen johti kolhooseihin Gulageihin, jne., jne., myös Onnelan luhistumiseen.

      Nyky-Venäjä on kuseessa ja paskassa (paitsi Punainen Tori, Nevskin Prospekti, yms.), mutta Venäjällä on paljon aseita ja imperialistista röyhtäilyä.

      Kolllektiivinen turvapaikka on ainoastaan NATO:ssa.

      Poista
    7. NATO kiimaiset ovat näemmä täysiä sekopäitä.

      Poista

Kirjoita nimellä.