torstai 14. huhtikuuta 2022

Propagandan vastaanotto

 

Sodan banalisointi ja savanniaivot

 

Pyrkimys ihmisen tietoisuuden manipulointiin on monien merkittävien asioiden kannalta aivan keskeisen tärkeää. Jokainen tuntee kliseen siitä, että totuus on sotien ensimmäinen sankarivainaja ja propagandastahan meitä on erittäin pontevasti varoitettu jo kymmeniä vuosia, eli siitä lähtien kun internet tuli jokaisen käyttöön ja oli pelättävissä, että ihmiset noukkivat sieltä juuri sellaista materiaalia, jota luulevat tarvitsevansa.

Tämä vallankumous oli merkitykseltään samaa luokkaa kuin aikoinaan kirjapainotaidon keksiminen. Kun pyhät kirjoitukset tulivat maallikoiden käsiin, ei pirukaan voinut heitä estää tulkitsemasta niitä sillä tavoin kuin halusivat.

Mutta eihän tästä Gutenberginkaan keksinnöstä mitään kriittisten ja rationaalisten ihmisten yhteiskuntaa seurannut. Päinvastoin, juuri nyt aloitettiin sitten laajamittaisten sotien käyminen ainoan oikean tulkinnan menestyksen varmistamiseksi. Aiemmin sellaisille ei ollut tarvetta.

Propaganda propagandana. Koko sananhan otti käyttöön jesuiittaveljeskunta, joka vuonna 1622 perusti laitoksen nimeltä Sancta Congregatio de Propaganda Fide. Moni lienee sen nykyisen päämajan Roomassa huomannutkin. Kyseessä oli siis uskon edistämisen pyhä yhteisö. Eräissä käännöksissä puhutaan kyllä evankeliumin edistämisestä, nuo asiat kun samaistettiin.

Kaiken maailman faktantarkistajat näyttävät kuvittelevan, että ihmiskunnan suuri ongelma ja koko maailman yleisen autuuttamisen vihollinen on väärien, siis epätosien tietojen levittäminen. Se on kuitenkin vain yksi ja simppelimpi puoli asiassa, jonka varsinainen ongelma on vastaanottajan päässä, aivan konkreettisestikin.

Jesuiittojen tapa tehdä uskon propagandaa eli levittää sitä tukevia näkemyksiä, väitteitä ja joskus jopa tosiasioita ei paljon piitannut siitä, oliko se, mikä oli sanottu totta vai ei. Toiminnan tehtävänä oli nimenomaan uskon ja tarkemmin sanoen katolisen uskon aseman vahvistaminen ja jos se siinä onnistui, ei mikään uhraus ollut liian suuri. Panoksenahan oli ihmisten ikuinen elämä. Mihin sitä sopi verrata?

Vastaava suhtautuminen propagandaan tuli vallitsevaksi Neuvostoliitossa, jonka puolustettavana ei ollut enempää eikä vähempää kuin koko ihmiskunnan siirtyminen korkeampaan vaiheeseen, jossa täydellinen vapaus ja oikeudenmukaisuus vallitsisivat. Sen hyväksi ei mikään keino ollut hyljeksittävä.

 Totaalisesta valheesta tuli kommunisteille normaali propagandan väline ja niinpä oli aivan luontevaa selittää joulukuussa vuonna 1939, että Suomessa oli tapahtunut vallankumous ja uusi hallitus oli kutsunut puna-armeijan auttamaan järjestyksen palauttamisessa. Sotaa ei siis suinkaan käyty. Suomen vallankumouksen yksityiskohdista ei viitsitty puhua mitään. Tarina upposi uskovaisiin ilman sitäkin.

Muuten, Neuvostoliiton johto oli tuohon aikaan kyllä ideologisesti sangen suvaitsevainen ja Saksan kanssa 28.9. 1939 solmitun Raja- ja ystävyyssopimuksen jälkeen Molotov selitti, että länsivaltojen puheet sodasta hitleriläisyyttä vastaan haiskahtivat keskiaikaiselle uskonsodalle, jollaisista kansa oli aina eniten kärsinyt. Eihän aatteita voitettu sotimalla, vaan niiden menestyksen ratkaisi yhteiskuntien kilpailu.

Vuoden 1941 kesäkuun 22. päivästä lähtien, mutta vasta silloin ääni Molotovin kellossa muuttui, eikä asian syitä tarvitse tässä erikseen selittää. Nyt ja vasta nyt pelkkä sana ”fasisti” oli riittävä aiheuttamaan pavlovilaisen kuolaamisreaktion, johon liittyi myös murinaa ja hampaiden kiristelyä.

Ihmisaivot ovat epäilemättä hyvin monimutkainen ja periaatteessa suorituskykyinen koneisto. Käytännössä ne palvelevat suurta enemmistöä hyvin primitiivisellä tavalla, jossa laajoilla yleiskäsitteillä ja binäärisellä joko -tai -asetelmalla on hallitseva asema. Tutkijat näyttävät puhuvan savanniaivoista, jotka ovat kehittäneet tuon yhäkin vallitsevan reagointitavan kauan, kauan sitten, siihen aikaan, kun villiheimot olivat vielä villiheimoja ja vailla poliittista korrektiutta.

On kiinnostavaa havaita, miten tavatonta primitiivisyyttä esiintyy nykyään niissä teksteissä, joita internetiin jatkuvasti ilmestyy käynnissä olevan sodan takia. Yksi puhkuu vihaa ja kostoa viattomien uhrien takia, toinen jankuttaa mutku -argumenttejaan ja käskee miettimään, mitä Venäjä ja venäläiset ovat saaneet jo kahdeksan vuoden ajan kestää. Eiväthän ne raukat pystyneet siellä kansantasavalloissa suojautumaan natsien väkivallalta, joka jo uhkasi itse Moskovaa ja reaktioista päätellen jopa Vladivostokia.

Tällainenhan se tilanne neuvostopropagandan mukana oli myös talvisodassa, jossa tosin uhan väitettiin suuntautuvan ennen muuta Leningradiin.

Kyllähän nyt hyökkäys toiseen maahan on aivan luonnollinen tapa reagoida natsismin kaikkinielevään pahuuteen, omapahan on vikansa. Näinhän asia kerrotaan suurelle yleisölle täynnä pyhää suuttumusta ja monet kiiruhtavat mielihyvin ottamaan sanoman vastaan.

Primitiivistä uskoa palveleva aivotyö muuttaa vaivatta minkä tahansa informaation mieleisekseen tai sitten heittää sen syrjään. Hyökkäyssotaan kelpo sitoutunut älykkö ja myöskin vähä-älykkö suhtautuu äärimmäisen suvaitsevasti: onhan se nyt ihmeellistä, että sellaisesta nostetaan meteli.

Kyseessä on, kuulkaas nyt, suurvallan normaali käytös ja sitähän se on ollut ajasta aikaan eikä mitään sotaakaan itse asiassa ole. Lukekaa nyt, mitä Moskova sanoo ja miettikää nyt vielä sitten kerran noita sakramentaalisia kahdeksaa vuotta!

Talvisodan aikana viitattiin aina siihen, että Suomi oli ollut valkokaartilainen helvetti viimeiset kaksikymmentä vuotta ja että sorrettu kansa paloi halusta päästä pelottavasti kostamaan pyöveleilleen, kunhan vain pääsisi vapauteen.

Kun Moskova rauha sitten solmittiin, totesi niin sanoakseni dosenttimaista versiota asioista esittänyt lehti Kansan ääni pettyneenä, että nyt suurin osa Viipurin lääniä oli sitten vapautettu, mutta se oli pelkästään puna-armeijan ansiota -ei se kansa sitten kuitenkaan noussut, vaikka me siihen toistuvasti kehoitimme… Niin, että se siitä Suomen vallankumouksesta.

Kaikenlaista roskaa siis puhutaan aivan tietoisesti propagandan eli uskon palvelemisen hyväksi, missä ei ole mitään uutta tai kummallista.

Jotakin perin kummallista on sen sijaan siinä tavassa, jolla tuohon primitiiviseen ja aivan läpinäkyvään valehteluun suhtaudutaan. Kunnon uskovaista se nimittäin ei häiritse lainkaan. Itse puolustettava Asia koetaan niin suureksi, että sen hyväksi voi kaikin mokomin tehdä mitä tahansa, sanomisesta nyt puhumatta. Sitä paitsi kelpo uskovainen osaa aina käyttää niin sanottua kaksoisajattelua: kaksi ristiriitaista totuutta sopii aivan hyvin yhteen, mikäli molemmat palvelevat Asiaa.

Ihmisaivojen primitiivisyyteen luottaen propagandakoneisto sitten syytää hellittämättä täysin läpinäkyvää valhetta, aina se jollekulle kelpaa ja aina siitä jotakin tarttuu. Alan teoreetikot ovat ymmärtäneet asian mainiosti. Ohessa pätkä vanhasta blogistani:

Professori Igor N. Panarin on muuan informaatiosodan venäläisistä eksperteistä. Hän kannattaa ”kolmen D:n” ideologiaa: duhovnost, derzhavnost, dostojnstvo eli henkisyys, suurvaltaisuus ja arvokkuus.  Näihin katsotaan myös liittyvän toisen kolmikon dialog, druzhba, dobro eli dialogi, ystävyys ja hyvä (rikkaus). Ulkopolitiikassa Panarin on kannattanut suurta euraasialaista unionia omalla valuutalla. Hän on myös ennustellut Yhdysvaltojen hajoamista ja sisällissotaa Amerikassa (2009).

Panarinin laajasta tuotannosta mainittakoon vuonna 2004 ilmestynyt ”Informaatiosota ja diplomatia”. Luultavasti kirja heijastelee ainakin alan korkeinta opetusta Venäjällä, sillä KGB:ssä uransa aloittanut Panarin on kauan ollut opettajana mm. diplomaattiakatemiassa.

Kirjassaan Panarin ylistää Stalinia 1900-luvun suurimmaksi geopoliitikoksi, joka käytännössä toteutti vanhaa ”Moskova – kolmas Rooma”-ideaa. Hänen mielestään myös Machiavellilla oli hyvin suuret ansiot diplomatian ja informaatiosodan periaatteiden kehittämisessä. Juuri häneltä on peräisin ”ristiriitainen, mutta ikuinen periaate ’tarkoitus pyhittää keinot’”. Macchiavelli myös ymmärsi, miten likaiset tehtävät voitiin hoitaa itse tahriintumatta: tee kaikki kerralla, pistä toinen teloittamaan ja teloita sitten hänet… Stalin, (kuten omalla vaatimattomalla tavallaan myös Kekkonen), oli Machiavellin hyvä oppilas.

Mitä geopolitiikkaan tulee, Panarinin mielestä Venäjän kutsumuksena on hallita Euraasian geopoliittista ydinaluetta. Sitä varten tarvitaan sekä uusi poliittinen doktriini että kyky ottaa se vastaan. Venäjän ”passionaarisen eliitin”, joka ymmärtää uuden doktriinin, tulee tehdä siitä ”venäläisen superetnoksen käyttäytymisen stereotyyppi”. Sana ”passionaarinen” viittaa tässä tunnettuun euraasialaisuuden teoreetikkoon, Lev Gumiljoviin, joka katsoi, että nimenomaan Venäjällä nuorena kansakuntana on merkittävästi kykyä itsensä uhraavaan, ”passionaariseen” käyttäytymiseen.

Venäjä, kuten muutkin maat, on aina eliitin hallitsema, tekijä toteaa. Tosin eliittejä voidaan vaihtaa.

Venäjän imagon suhteen Panarin tukeutuu professori K.A. Hatšaturoviin, joka jo vuonna 2000 päivitteli sitä, että lännen think tankit olivat korvanneet vanhan ”primitiivisen neuvostovastaisuuden” ”alhaisella russofobialla”. Russofobia toimii edeltäjäänsä, ”antisovjetismia” syvemmällä tasolla, koska se Hatšaturovin mukaan leimaa venäläiset biologisen determinismin pohjalta taipuvaisiksi tuhoamiseen, väkivaltaisuuteen ja masokismiin. Venäjä esitetään rikollisena valtiona, Tšetšenian sota, bandiittien mellastus ja korruptio ovat Venäjän kuvassa vallitsevana. Hatšaturovin mukaan ne kyllä ovat todellisia, mutta vain osa todellisuudesta.

 Ehkä tässä voi ohimennen kommentoida, että etenkin vuonna 2000 ne kyllä olivat erittäin merkittävä osa.

Panarin uskoo, että ellei Venäjä kontrolloi omia tiedotusvälineitään, sen tekevät muut valtiot. Tiedotuksen ohjauksessa tarvitaan sekä sensuuria, että aktiivisia keinoja. Metodit ovat yleisesti tiedossa. Niitä ovat muun muassa anonyymi auktoriteetti (”tutkijoiden monivuotisen työn tuloksena…”), arkipäiväinen kertominen (joka esimerkiksi tarvittaessa banalisoi kauheudet), varkaiden aina suosima ”ottakaa varas kiinni!” –metodi, ”jaarittelu”, ”haloefekti”, ”ensimmäisyyden efekti”, ”paikallaolon efekti”, ja niin edelleen. Informaatiota tarjottaessa voidaan käyttää monia tehokeinoja, ”silminnäkijöistä” toistoon.

Banaaliudestaan huolimatta juuri jatkuva toistaminen on ilmeisesti yhä propagandan keinoista tehokkain. Sanoman perille ajamisessa voidaan myös käyttää puolitotuutta, kontrastia, psykologista sokkia, mielipidemittauksia, assosiaatioiden luomista ja niin edelleen. Yleisölle voidaan tarjota ”myrkyllistä sandwichia”: se tarkoittaa, että ei valehdella, mutta sivuutetaan ”tarpeettomat” faktat. Käytettävissä on myös metodi nimeltä ”sokeroitu sandwich”, jossa negatiivinen pihvi piilotetaan positiivisen aloituksen ja lopetuksen väliin.

”Informaatiobalanssi”, jossa Venäjällä olisi kyky vaikuttaa Yhdysvaltain, Euroopan ja Aasian väestöön oli Panarinin mukaan tärkeä tavoite. Muiden suurvaltojen tapaan oli julkaistava vuosittaista raporttia ihmisoikeuksista ja kiinnitettävä siinä huomiota mm. Baltian maiden venäläisväestön kielellisten oikeuksien loukkauksiin.

Panarinin mielestä Venäjällä ei voi olla liittolaisia, mutta kyllä sen sijaan vihollisia. Tämän määräävät jo maan mittasuhteet.

 

Eihän tässä mitään uutta ole. Kiinnostavaa on vain ollut havaita käytännössä, miten laajasti tuo ilmiselvä valhe juuri sodan oloissa menee kaupaksi sekä Venäjällä että lännessä. Kauheuksien banalisointi on arkipäivää ja sitä tehdään asiasta ylpeillen.

Myös monet netissä esitetyt venäläisten haastattelut ovat olleet hiuksia nostattavia.

Tämän voi asettaa sitä taustaa vasten, että venäläiset ovat etenkin omissa kuvitelmissaan aina esiintyneet poikkeuksellisen hyväntahtoisena (dobryi) kansana, jolle kaikkinainen kansallinen syrjintä ja kauna on vierasta.

Nyt taikasana ”natsit”, ”natsikaiset” (natsisty, natsiki), riittää näköjään kiihottamaan kiltin näköiset tädit ja sedät vaatimaan koko ukrainalaisen roskajoukon tuhoamista.

Valittuja palojahan näissä ohjelmissa usein esitetään ja joskus nämä haastattelut ovat selvää ukrainalaista propagandaa. Kuitenkin myös mielipidetutkimukset kertovat karua kieltään.

 Savanniaivot ne nyt Venäjällä(kin) massoja hallitsevat ja järki vaikenee tai toimii propagandan kuuliaisena juoksupoikana, kun kunnioitettu ja rakastettu maan isä erikoisoperaatiota toteuttaa.

 

 

 

18 kommenttia:

  1. Apetta on niin paljon tarjolla, että pitää valikoida, mitä ottaa vastaan.

    Teen muutamia huomioita tekstin pohjalta.

    "Pyrkimys ihmisen tietoisuuden manipulointiin on monien merkittävien asioiden kannalta aivan keskeisen tärkeää. Jokainen tuntee kliseen siitä, että totuus on sotien ensimmäinen sankarivainaja ja propagandastahan meitä on erittäin pontevasti varoitettu jo kymmeniä vuosia, eli siitä lähtien kun internet tuli jokaisen käyttöön ja oli pelättävissä, että ihmiset noukkivat sieltä juuri sellaista materiaalia, jota luulevat tarvitsevansa."

    Ajatusten, informaation, tiedon, totuuden, laitteiden, koneiden, kulkuneuvojen (vaikkapa sähköautojen) internet on oikein hyvä asia hyvässä käytössä, mutta ei niin hyvä, jos se on sortajien käytössä.

    "Propaganda propagandana. Koko sananhan otti käyttöön jesuiittaveljeskunta, joka vuonna 1622 perusti laitoksen nimeltä Sancta Congregatio de Propaganda Fide. Moni lienee sen nykyisen päämajan Roomassa huomannutkin. Kyseessä oli siis uskon edistämisen pyhä yhteisö. Eräissä käännöksissä puhutaan kyllä evankeliumin edistämisestä, nuo asiat kun samaistettiin."

    Se, mitä sana "propaganda" tuo mieleen nykyään, on tuonut mieleen muuta joskus aiemmin. Sanahan tarkoittaa jonkin asian edistämistä.

    Englanninkielisissä luonnontieteellisissä teksteissä esiintyy usein aallon etenemiseen liittyvä sanapari "wave propagation".

    Puhuminen "savanni-ihmisestä" ja "savanniaivoista", tai jopa "liskoaivoista" on aika kevyttä puhetta, sillä ihminen on ollut aivoiltaan samanlainen aina. Se, mikä on muuttunut ja lisääntynyt, on tieto. Näin karkeasti.

    "Jotakin perin kummallista on sen sijaan siinä tavassa, jolla tuohon primitiiviseen ja aivan läpinäkyvään valehteluun suhtaudutaan. Kunnon uskovaista se nimittäin ei häiritse lainkaan. Itse puolustettava Asia koetaan niin suureksi, että sen hyväksi voi kaikin mokomin tehdä mitä tahansa, sanomisesta nyt puhumatta. Sitä paitsi kelpo uskovainen osaa aina käyttää niin sanottua kaksoisajattelua: kaksi ristiriitaista totuutta sopii aivan hyvin yhteen, mikäli molemmat palvelevat Asiaa."

    En ota kantaa siihen, missä kehikossa blokisti käyttää sanaa uskovainen, mutta otan siihen, että kristitty uskovainen (ja myös fyysikko) osaa ihan helposti elää kahden ristiriitaisen ajatuksen keskellä, ja hyväksyä molemmat totuuden kahdeksi ilmentymäksi. Ihminen voi olla kahdessa paikassa (tilassa) yhtä aikaa.

    M



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki jo muinaiset kirkkoisät havaitsivat, että samaan aikaan voi olla sic et non ja Kantin antinomiat lienevät usei mille tuttuja.
      Tässä nyt kuitenkin tarkastelun kohteena on arkinen kaksoisajattelu ja ankkapuhe, joista olen ennenkin kirjoittanut Orwellin yhteydessä. Sama koskee "liskoaivoja", jotka ovat vain tapa ilmaista erästä aivojen toiminnan tasoa. Siitäkin, kuten edellisistä, kehotan katsomaan blogini hakutoiminnolla. Se sijaitsee vasemmalla ylhäällä.

      Poista
    2. Kiitos, kun vastasit!

      Joo, ymmärrän tavan puhua tai ilmaista, mutta itse asiassa jopa vakavasti otettavat tieteilijät puhuvat (evo-opin pohjalta) asiasta kuin tieteellisenä faktana, että ne kehittyivät ihmiselle ensimmäisenä jossakin (kaiketi tarinan mukaan savannilla) ja sen takia, että ihminen pysyisi hengissä.

      M

      Poista
  2. Kuten ihmistä on kahta laatua, miehiä ja naisia, samoin "totuutta" on kahta laatua, koherenttista ja korrespondenttista.

    Koherenttinen totuudellisuus palautuu kehityksellisesti kauemmas -- se on jotain kaikkiallista ja kokonaisvaltaista, ja vaikka se "tiedollisesti" ilmaistaankin sisäisen ristiriidattomuuden ideana, se on laadullisesti jotain muuta kuin tarkkailijan silmin todellisuutta objektivoiva ja parhaassa tapauksessa empiristisellä metodilla koeteltu tositieto.

    Stephen Toulminilta opin, että eurooppalaisella uudella ajalla kehittyneen "tieteellisen tiedon" taustalla -- tai miksei sen sisälläkin -- vaikuttaa teologisen selittämisen perinne. Tämä on nähdäkseni yksi tapa ilmaista totuudellisuuden laatujen kehitysjärjestystä. Kaikki korrespondenssi palautuu koherenssiin.

    Ja kyllä, nuo laadullisesti erilaiset totuudellisuuden muodot ovat edelleenkin aivoihimme tallennetut, eikä niistä päästä yli eikä ympäri. Jossain tajunnallisessa symbioottisessa alkuyhteydessä kaikki on yhä edelleen kaikkiallista ja kaikkivoipaa, eikä tällainen totuudellisuus ole korrespondenttisellä faktatiedolla pelattavissa "ulos", vaan se on läsnä kaikessa siinäkin mitä kaikkein tarkimmin objektivoiva kartesiolainen silmä pystyy havaitsemaan.

    Korrespondenttisen totuudellisuuden emergenssi eurooppalaisella uudella ajalla individualismin oheistuotteena on ihmeellisin luku ihmislajin kehityshistoriassa. Sen vaikutuksesta maailma ja ihmisen elinehdot ovat nyt muutaman viime vuosisadan kuluessa kokeneet muutoksen, joka on miljoonakertainen verrattuna ihmisen koko aiemman miljoon vuoden kehityshistorian aikana tapahtuneeseen muutokseen.

    Tuon kehityksen moottorina on ollut nimenomaan eurooppalainen kulttuuri, ja tarkempi ajatushistorian kartoittaminen voi antaa vihiä siitä, miten totuudellisuuden ja tiedon kerrostumat ovat muodostuneet. Esimerkiksi keskeisten aistiemme työnjako on muutoksen takana -- kaikki vanhan- ja keskiajan tiedonalat palautuivat kuuloaistin kognition ja resurssien varaan, uudella ajalla tapahtui visuaalisen mieltäminen esiinmarssi. Syvyysperspektiivin ja ajan tajulla on kaiken nykyisen "tositiedon" raamituksissa ratkaiseva rooli.

    Noista pitäisi kirjoittaa kirjoja. Ne ovat liian vaikeita ja monitahoisia asioita blogiteksteissä käsiteltäviksi. Yhteiskunnalliset yhteydet ovat likimain toivottomia kuvattaviksi lajityypillisesti sosiaalisen olennon "tiedollisina" harharetkinä. Esimerkiksi yhteisöllinen "valta" on maaginen käsite, jota tuskin voi ymmärtää, ellei ymmärrä miten se on miljoonien vuosien kehityshistorian varrella vähitellen jalostunut eriytyvän yksilön kokemukselliseksi "tahdoksi".

    Kuten kaikki "tahto" palautuu jo alkulaumoja organisoineeseen "valtaan", samoin kaikki "korrespondenttinen tositieto" palautuu alkusymbioosin "kaikkiallisuuteen ja kaikkivoipaisuuteen". Ja niin ehjältä kuin kehitykselliset jatkumot käsitteellisesti näyttävätkin, todellisuudessa on kyse ennemminkin laatueroista kuin samuudesta.

    VastaaPoista
  3. Kaikissa kulttuureissa ennen ja nyt on pyrkimys ajatusten muokkaamiseen hallitsijoille suosiolliseksi. Keinoja on lähes rajattomasti ja diktatuurit ovat näistä tehokkaimpia. Pelko lienee yksi tehokkaimmista?

    Muistan aikoinani Syyriassa, kuinka Damascuksen hirttoaukiolla Al Assadin vastustajat roikkuivat päiväkausia hirsipuussa. Ei mikään kaunis näky, mutta pelkoa se varmasti levitti mitä oivallisimmin. Muuten, Tarja Halonen antoi erään Suomen korkeimmista kunniamerkeistä Syyrian pyövelille, Hafez al Assadille, samalle joka hirtätti vastustajiaan harva se viikko ja surmautti n. 30 000 syyrialaista 80-luvun taitteessa, koska olivat väärää sukua ja potentiaalinen uhka diktaattorille.

    Mukhabarat, eli salainen poliisi oli se taho, jonka nimeä syyrialaiset eivät uskaltaneet edes mainita! Jokaisella syyrialaisella oli lompakossaan Al Assadin kuvia, kuin todisteena lojaalisuudestaan. Muuten, Lemminkäinen rakensi Damascukseen Muchabaratille hienon vankilan, ja voi vain kuvitella, mitä siellä ihmisparoille tehtiin ennen teloitusta?

    Terrori ja sota tuntuu arkipäiväistyvän, käy juuri niin kuin Orwell ennusti. Neuvostoliitossa ja Venäjällä sota on aina läsnä. Ei niin pientä ja mitätöntä kylää, etteikö siellä olisi jokin muistomerkki hyvin näkyvällä paikalla. Historian kirjoituksessa ei unohdeta painottamasta sotaa. Venäläiset sotaelokuvat parilta viime vuosikymmeneltä suorastaan pyrkivät todistamaan, että sota on ihmiskunnan normaali olotila. Elokuva "Valkoinen tiikeri" ei jätä epäilyksille pienintäkään sijaa.

    Pahaa pelkään, että Venäjän kansaa valmistellaan nyt suureen sotaan. Vuosikausien propaganda näyttää vain kiihtyvän ja kansan hurmos lisääntyy, ja pian vaaditaan veriuhreja! Putin hieroo tyytyväisenä käsiään, ja pitää lähes varmana, että hänestä tulee Staliniin verrattava valtion päämies.

    VastaaPoista
  4. Pari sanaa Seppo Oikkosen tekstin johdosta.

    Blokisti kirjoitti:

    "Ihmisaivot ovat epäilemättä hyvin monimutkainen ja periaatteessa suorituskykyinen koneisto. Käytännössä ne palvelevat suurta enemmistöä hyvin primitiivisellä tavalla, jossa laajoilla yleiskäsitteillä ja binäärisellä joko -tai -asetelmalla on hallitseva asema. Tutkijat näyttävät puhuvan savanniaivoista, jotka ovat kehittäneet tuon yhäkin vallitsevan reagointitavan kauan, kauan sitten, siihen aikaan, kun villiheimot olivat vielä villiheimoja ja vailla poliittista korrektiutta."

    Minä ajattelen, että aivot ovat tietysti biologisesti ja kemiallisesti monimutkaisia, ja erottelevat ihmisen eläimestä, mutta ne eivät ajattele eivätkä ole tiedon eivätkä tietoisuuden lähde.

    Ajattelen myös, että "villiheimot" ennen eivät olleet yhtään sen villimpiä kuin ihmisyhteisöt nykyään, sillä en usko miljoonien vuosien kehityshistoriaan, jota opetetaan alakouluista yliopistoihin asti.

    Katsokaa, kun talvi muuttuu kevääksi ja kevät kesäksi, että miten nopeita muutokset ovat, kun lehti tulee puuhun, kukat kukkivat ja luonto vihertää. Vauvan kehittyminen aikuiseksi on myös aika nopeaa. Kehitys ei tarvitse miljoonia vuosia.

    Ihminen on tajunnut visuaalisuuden ja syvyysperspektiivin koko historiansa ajan, koska niiden tajuaminen on jokaisen ihmisen olemuksessa enemmän tai vähemmän valmiina.

    Blokisti kirjoitti:

    //
    Venäjän imagon suhteen Panarin tukeutuu professori K.A. Hatšaturoviin, joka jo vuonna 2000 päivitteli sitä, että lännen think tankit olivat korvanneet vanhan ”primitiivisen neuvostovastaisuuden” ”alhaisella russofobialla”. Russofobia toimii edeltäjäänsä, ”antisovjetismia” syvemmällä tasolla, koska se Hatšaturovin mukaan leimaa venäläiset biologisen determinismin pohjalta taipuvaisiksi tuhoamiseen, väkivaltaisuuteen ja masokismiin. Venäjä esitetään rikollisena valtiona, Tšetšenian sota, bandiittien mellastus ja korruptio ovat Venäjän kuvassa vallitsevana. Hatšaturovin mukaan ne kyllä ovat todellisia, mutta vain osa todellisuudesta.
    //

    Kun katsoo vaikkapa Ylen uutisia, dokumentteja ja kuuntelee Ylen haastattelemia aina samoja asiantuntijoita (Aaltolaa, Salonius-Pasternakia, Smithiä ja muita samanmielisiä), niin on totta, että Venäjä esitetään aina jotenkin huonossa valossa. Ja Nato hyvässä.

    Minä en kannata Suomen Nato-jäsenyyttä.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, Venäjä on esitetty huonossa valossa ja rikollisena. Taipuvainen tuhoamiseen, väkivaltaisuuteen ja masokismiin. Korruptiotakin vielä.
      Kuvastaa todella hyvin nykyistä tilannetta, eikö.
      Pitäisikö se siis esittää hyvässä valossa. Äly hoi, älä jätä!
      Minä kannatan Suomen Natojäsenyyttä mitä lämpimimmin.

      Poista
    2. Aikamoinen yhteensattuma sekin, että Falklandin sota syttyi lähes päivälleen 40 vuotta sitten verrattuna Ukrainan sotaan. Sodan aloittaja molemmissa tapauksissa diktaattori. Falklandin sota kesti 75 vuorokautta ja päättyi Argentiinan diktaattorin tappioon. Päättyykö Ukrainan sota Putinin tappioon reilun kuukauden kuluttua?

      Poista
    3. Jos täällä saa vastata, niin vastaan, sillä ihmisiä mukava haastaa ja ihmisten kanssa on mukavaa keskustella.

      Nimetön kirjoitti:

      "Ajatella, Venäjä on esitetty huonossa valossa ja rikollisena. Taipuvainen tuhoamiseen, väkivaltaisuuteen ja masokismiin. Korruptiotakin vielä.
      Kuvastaa todella hyvin nykyistä tilannetta, eikö.
      Pitäisikö se siis esittää hyvässä valossa. Äly hoi, älä jätä!
      Minä kannatan Suomen Natojäsenyyttä mitä lämpimimmin."

      Kyllä sitä kannattaa ajatella, että Yle (eikä vain Yle) esittää Venäjän huonossa valossa nykyään aina. Kun Neuvostoliitto oli olemassa, niin Yle esitti sen hyvässä valossa aina: viisivuotissuunnitelma toimi, kolhoosin pellot kasvoivat ja ihmisillä oli vatsa täynnä.

      Tuollainen binäärinen asennoituminen naapuriin ei kerro todellisuudesta vaan likaisesta journalismista.

      Blokisti mainitsi binäärisyyden:

      "Ihmisaivot ovat epäilemättä hyvin monimutkainen ja periaatteessa suorituskykyinen koneisto. Käytännössä ne palvelevat suurta enemmistöä hyvin primitiivisellä tavalla, jossa laajoilla yleiskäsitteillä ja binäärisellä joko -tai -asetelmalla on hallitseva asema. Tutkijat näyttävät puhuvan savanniaivoista, jotka ovat kehittäneet tuon yhäkin vallitsevan reagointitavan kauan, kauan sitten, siihen aikaan, kun villiheimot olivat vielä villiheimoja ja vailla poliittista korrektiutta."

      Tiedän, että Venäjällä on korruptiota ja oligarkkeja ja voisin nimetäkin monia heistä (jotka ovat juutalaisia), ja tiedän senkin, että Ukrainan nykyinen presidentti on myös korruptoitunut ja oligarkkien nostama ja hänellä on kytköksiä veroparatiiseihin.

      Ongelma on, että me emme Ylen kautta koskaan kuule niiden venäläisten ja ukrainalaisten ajatuksia, jotka kertovat jotain muuta. Venäjällä on valtavasti ajattelevia ihmisiä, jotka voisivat valottaa puolelta ja toiselta erilaisia näkemyksiä venäläisten suhtautumisesta kirkkoon, juutalaisuuteen, esivaltaan (Putiniin ja hänen hallintoonsa), historiaan ja muihin asioihin.

      Paljon olisi sanottavaa asian tiimoilta.

      Niin, ja en ole putinisti.

      M



      Poista
    4. "Vauvan kehittyminen aikuiseksi on myös aika nopeaa. Kehitys ei tarvitse miljoonia vuosia."

      Ei tuo tarvinne miljoonia vuosia, mutta eläinkuntaan verratuna se on hyvin hidasta ja ihmisvauva on hyvin avuton. Näin ollen hyvin riippuvainen äidistä ja kulttuuriympäristöstä. (Tämä taas ole mikään uusi juttu. Se on tiedetty pitkään, lakiakin aikanaan muutettu 4kk -> 9kk ja hoitovapaalla taas voi olla sen 3vuotta. Kielenkehityksen kannalta nämä vuodet on kumminkin hyvin tärkeitä pienen kannalta. Kulttuurimuutoksena tässä taas pohtinut kuinka imettäjät on poistuneet mutta osa käyttänee sitten maidonkorvikkeita jne. Mutta ne liittynee taas teollisuuteen.)

      Olettaisin että tietyt asiantuntijat ovat kovasti mediassa kun he yleensä asioista tietävät, onhan heillä koulutus sen johdosta väki niitä veroja maksaa (saadakseen sitä tietoa). Sama se on ollut terrorismiaiheisissa keskusteluissa, ynnä muissa. Aihe-alue vaikuttaa keltä kysytään. Tietyt henkilöt kommentoivat.

      Poista
    5. Venäjää ei voi järjellä ymmärtää, kuuluu se yksi klisee, joka näyttää olevan alunperin Runoilija Fjodor Tjuttsevin lausahdus tsaarinajalta. On helppo olla samaa mieltä.
      Venäläisistä on olemassa sellainenkin klisee, että tavalliset ihmiset ovat aivan ihania, mutta hallinto on se, joka on paha. Mutta sitten hämmentävästi saadaan näitä Levadan tutkimustuloksia, joissa kansa on yli 80-prosenttisesti Putinin "sotilaallisen erikoisoperaation" takana, jne. Lukijalle tulee helposti ns akuutti frustraatio, kun on odotellut, että se kansa jo survoisi Putinin suohon.

      Poista
    6. Yhä tuntuu vain tulevan yhtymäkohtia Falklandin sotaan, eli Falklandilla upotettiin merkittävä ohjusristeilijä Sheffield ja nyt upotettiin risteilijä Moskva...Upotukset samalla tavalla eli ohjuksella ja uppoaminen tapahtui molemmissa tapauksissa vasta muutaman päivän kuluttua osumasta.

      Poista
  5. Tuolloisille jesuiitoille nimenomaan totuus oli hyvin keskeinen asia. Kannattaa joskus lukea tuon aikaisia katolisia kirjoituksia vaikkapa Lutherin ison katekismuksen rinnalla. Se ei ollut ollenkaan pahinta prostestanttista propagandaa, mutta erot tyylissä ovat paljon puhuvia.

    Suomessa eletään liiaksi silloisen anglosaksisen propagandan varassa mitä katoliseen kirkkoon tulee. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että pahamaineinen Espanjan inkvisitio luovutti koko olemassaolonsa aikana vähemmän ihmisiä tuomittavaksi, kuin Englannissa päästettiin päiviltä hyvin tuskallisen kuolemantuomion kautta pelkästään kuningatar Elisabethin hallituskaudella.

    VastaaPoista
  6. ”Savanniaivot ne nyt Venäjällä(kin) massoja hallitsevat ja järki vaikenee tai toimii propagandan kuuliaisena juoksupoikana, kun kunnioitettu ja rakastettu maan isä erikoisoperaatiota toteuttaa.”

    Lienee syytä kritisoida professori Vihavaisen käyttämää käsitettä savanniaivot koskien Venäjää. Koskien Venäjää tämä käsite lienee vähän pehmoeksoottinen.

    Venäjä suunniteltiin poliisivaltioksi jo 1700-luvun lopussa. Sen teki ruhtinas Mikhail Shcherbatov teoksessaan "A Journey to the Land of Ophyr": “the life of every citizen is regulated”. Mitään savannilaisuutta tässä regulaatiossa ei voi olla. Sen todistavat stalinismi, brezhnevismi sekä putinismi.

    VastaaPoista
  7. Silloin kun lännen tiedotusvälineissä otetaan puheeksi propaganda, se keskittyy lähes pelkästään kulttuuripiirimme ulkopuolisiin maihin kuten Kiinaan, Afganistaniin ja Venäjään. Kansalaisten tietoisuuden kannalta oman propapagandan paljastaminen olisi kuitenkin tärkeämpää, koska vain siihen voimme vaikuttaa. Venäjän itsestäänselvän propagandan kauhistelu ei vaikuta mitenkään tuon propagandan olemassaoloon, sillä se tekee sitä meistä riippumatta. Sen sijaan jos lännen propaganda omia kansalaisia vastaan nousisi puheeksi sillä olisi jo vaikutusta ko. propagandan jatkuvuuteen.

    Propagandoissa on myös eroja. Venäjän propaganda on niin kömpelöä ja suoraa, että sen huomaa tyhmempikin. Vastaavasti Lännen propaganda on petollisuuudessaan niin sofistukoitunutta, ettei sitä usein edes tunnisteta propagandaksi. Tähän on syynä Lännen tai paremminkin Amerikan mediaa hallitsevien Levantin perillisten sadan vuoden etumatka (Hollywood syntyi 1910-luvulla) massojen joukkomanipulaatiossa. Manipulaatio on entistä hienostuneempaa, koska yleinen koulutustaso on noussut lännessä. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä koulutetumpi ihminen, sitä kritiikittömämmin hän on sisäistänyt hallitsevan doktriinin (vrt. Gramscin hegemoniateoria).

    VastaaPoista
  8. Lopetin propagandan siis television seuraamisen, reilu kaksi vuotta sitten. Tottakai nettiä seilatessa valtamedialta ei voi kokonaan välttyä, mutta se helpottaa tunteiden ja tiedon erillään pitämistä.

    Vanhana kapakkaväittelijänä, minulla on koko ajan ollut taito väitellä jopa itsemi kanssa. Näin eläkeläisenä se on hyvä taito, sillä ei näistä muista eläkeläisistä löydy kunnon sparrausvastustusta, koska he ovat aina tiukasti jommalla kummalla puolella. Tässä Ukrainan jutussa ongelma ei ole niin paha, koska Putte on joka tapauksessa suurin syyllinen, mutta on siinä se vaara, että oikeutetun vihaviestinnän varjolla jää helposti huomaamatta läntisen median muu propaganda, kuten ilmastohuijaus, ylimedikalisoituminen, woke-vöyhötys, kontrollipassit ja sen semmoiset.

    VastaaPoista
  9. Asiatekstiä. Olen päätynyt ajattelemaan, että tarinat joita esitetään, ei pidetä varsinaisesti uskottavina, eikä tässä aivopesu oikeastaan nouse niinkään relevantiksi, vaan se ... että tarvitsee toimia joka tapauksessa, ennakoivasti, jne.

    Että tarina täytyy olla mukana, .. tämä on enemmän sivuseikka.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.