Demagogian mestarit

 

Oikeuden puolustajat

 

Hitlerin ja Putinin vertaaminen toisiinsa on jo kauan sitten tullut tavaksi. Se on monessa suhteessa hyvin perusteltua ja opettavaista, mutta toki erojakin on.

Ottakaamme vertailuun vaikkapa Hitlerin puhe Reichstagissa syyskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1939 ( https://www.georg-elser-arbeitskreis.de/texts/hitler-1939-09-01.htm )ja toisaalta Putinin puhe 30.9.2022. (https://www.kp.ru/daily/27452.5/4655517/  ).

Molemmissa tapauksissa ollaan tilanteessa, jossa sota on alkamassa. Ukrainassa se tosin oli jo ollut hyvän aikaa käynnissä, mutta naamioituna erikoisoperaatioksi. Vuonna 1939 hyökkäys Puolaan oli alkamassa ja oli syytä odottaa, että sitä seuraisivat ainakin länsivaltojen sodanjulistukset, vaikka varsinaisiin sotatoimiin tuskin vakavasti uskottiin. Ainakin veljellisen Neuvostoliiton taholta asia oli jopa poissuljettu.

Molemmilla kerroilla joka tapauksessa oli syytä kehitellä kansainväliselle ja kotimaiselle yleisölle sellainen tarina, jossa syy tapahtuneeseen ja tapahtuvaan vieritettiin kokonaisuudessaan vastustajan harteille.

Sattumalta ”länsi” oli molemmissa tapauksissa syypää. Oman maan hellittämättömät ponnistukset rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi eivät johtaneet mihinkään ja se oli länsivaltojen syytä. Kuitenkaan Saksa ei uhannut länttä millään tavoin, vaan tunnusti Reinin ikuiseksi Ranskan vastaiseksi rajaksi.

Idässä taas Puolan alituiset aggressiiviset toimet ylläpitivät sisällissodan kaltaista tilannetta, mitä ei voinut sallia. Oli palautettava rauha tuolle seudulle. Puolan käytös oli uhkaavaa ja haastavaa, se oli jopa mobilisoinut armeijansa. Venäjän kanssa sen sijaan välit olivat hyvät, eikä kumpikaan osapuoli halunnut toistaa menneiden taistelujen uhreja, joista lopultakin olivat hyötyneet muut.

Kyseessä ei ollut mikään valloituspolitiikka eikä etujen hakeminen saksalaisille. Pyhä asia oli sen sijaan Saksan olemassaolo, joka oli suorastaan vaakalaudalla: oli täysin yhdentekevää, eläisimmekö ”me”, tärkeää oli, että Saksa eläisi. Kunkin parlamentinjäsenen velvollisuutena oli nyt osallistua ”vastarintaan” vihollista vastaan. Yhtenäistä Saksaa ei mikään mahti maailmassa voisi kukistaa.

Voidaan todeta, että Hitler maalasi ”kärjistyneen tilanteen” syylliseksi toisaalta Puolan ja toisaalta länsivallat, joilla ei tosiasiassa ollut mitään tekemistä Puolan käytävän alueella. Saksalaiset sen sijaan olivat kärsineet siellä etnisistä puhdistuksista jo Versailles’n rauhasta lähtien, jolloin yli miljoona saksalaista joutui jättämään kotiseutunsa. Nyt oli saksalaisia -etenkin naisia ja lapsia- taas vainottu puolalaisten toimesta jo monta kuukautta. Oli jo aika ampua takaisin ja se tapahtuisi kello 5.45…

Hitlerin oli siis pakko turvautua aseisiin, kun mikään muu tie ei johtanut eteenpäin. Puola uhkaili ja ampui ja länsi pelotteli, mutta Saksan kansa osaisi puolustaa itseään ja oikeaa asiaansa.

Epämääräisin sanankääntein, mutta tarpeeksi selvästi Hitler maalaili esille eksistentiaalisen uhkan, jonka edessä Saksa oli. Länsivallat eivät voineet sietää sen oikeutta puolustaa omaa kansaansa ja omia etujaan ikivanhalla historiallisella alueellaan.

 Tällä kertaa Hitler ei sen enempää puhunut saksalaisten omasta maailmankatsomuksesta, Weltanschauungista, joka oli vain heille ominainen ja sovittamattomassa ristiriidassa sen juutalaisen maailmankatsomuksen kanssa, jota erityisesti anglosaksiset vallat edustivat. Se oli kuitenkin aivan oleellinen osa hänen ideologiaansa.

Putin on toistamistaan toistanut sitä, miten hänen oli pakko turvautua sotilaalliseen erikoisoperaatioon, kun venäläisten kuohuttavaa sortoa ja pahoinpitelyä Itä-Ukrainassa ei muuten saatu lopetettua. Normaalijärjellä ajattelevasta tämä kuulostaa kummalliselta, kun nuo alueet sentään olivat jo kahdeksan vuoden ajan olleet Moskovan lähettämien ja huoltamien pyssymiesten hallinnassa.

Joka tapauksessa nuo rajantakaiset maanmiehet -sootetšestvenniki, sanottaisiin venäjäksi ja saksaksi Volksgenossen- olivat pelin olennainen elementti. He tarvitsivat emämaan suojelusta ja pelastusta sotilaallisen väliintulon kautta. Se mahdollisuus, että he itse olisivat jollakin tavoin vaikuttaneet kohteluunsa, jäi tietenkin mainitsematta. Hitler teki vastaavassa tapauksessa koko asian naurunalaiseksi viittaamalla siihen, että kärsineet saksalaiset olivat naisia ja lapsia.

Omia etujaan ajavat länsivallat olivat myös Putinin puheen suuri Saatana. Sitä ohjasi vain ja ainoastaan ahneus ja halu toisia riistämällä ylläpitää ansaitsematonta elintasoa. Siihen tarvittiin myös historiallisen Venäjän alueita ja kansoja. Sitä paitsi nouseva (!) Venäjä oli vaarallinen kilpailija, joka oli kukistettava.

Koko Venäjän ajattelu ja filosofia oli lännen kannalta vaarallinen ja siksi se hyökkäsi sen filosofeja vastaan(!?).

Mutta Venäjä pysyisi aina Venäjänä. Fasistisen filosofin Ivan Iljinin ajattelua siteeraten Putin päätti esityksensä vuodatukseen siitä, miten hän ja muutkin venäläiset ovat tosiaan kokonaan venäläisiä. Kyseessä on omaleimainen ja eksklusiivinen kansallinen maailmankatsomus, venäläinen sulautui kokonaan kansakuntaansa: «Если я считаю моей Родиной – Россию, то это значит, что я по-русски люблю, созерцаю и думаю, по-русски пою и говорю; что я верю в духовные силы русского народа. Его дух – мой дух; его судьба – моя судьба; его страдания – моё горе; его расцвет – моя радость»

Kuten tavallista, tässä ei tätäkään lainausta asetettu omaan kontekstiinsa. Iljin oli intelligentsijan jäsen, joka karkotettiin kotimaastaan kuuluisalla ns. filosofien laivalla vuonna 1922 ja kiellettiin palaamasta ampumisen uhalla.

Emigraatiossa filosofien suureksi ongelmaksi jäi suhtautuminen bolševistiseen Venäjään. Iljin, kuten myös ns. euraasialaiset tekivät sen johtopäätöksen, että kurja neuvostolakin oli sittenkin heidän isänmaansa, eikä mikään muu. Eihän nahkaansa voinut niin vain luoda. Ei se silti merkinnyt bolševikkien politiikan kannattamista.

Näyttää siltä, että moni venäläinen on nyt aika lailla samanlaisessa tilanteessa. Toki venäläisessä kulttuurissa kasvanut rakastaa sitä ja kyllä se monessa suhteessa sen ansaitseekin. Sen sijaan Venäjän valtion politiikan kannattaminen on aivan toinen kysymys.

Ei kollektiivinen länsi pysty venäläistä kulttuuria tuhoamaan eikä sitä myöskään halua. Miksi haluaisi? Monen muun asian lisäksi Putin olisi velvollinen selittämään väitteensä, jonka mukaan länsi hyökkää (pokušajet) venäläisiä filosofeja vastaan. Sanahan viittaa suorastaan salamurhiin.

Mutta olisihan hän velvollinen selittämään kaiken muunkin todenmukaisesti. Samaa olisi voinut vaatia aikoinaan Hitleriltä. Valitettavasti fasistinen demagogia, joka pelaa totaalisella valheella, ei koskaan voi sitä tehdä eikä myöskään ansaitse minkäänlaista luottamusta.

Ikäviä aikoja elämme, ystävä hyvä.