Itään mennään.

 

Smolnakin sitten suljettiin

 

Huomasin juuri, että Pietarissa on suljettu Smolnan vapaiden taiteiden ja tieteiden instituutti (ks. https://www.lektorium.tv/university/2832 ), joka oli parin vuosikymmenen ajan osa Pietarin valtionyliopistoa. Kyseistä instituuttia ei pidä sekoittaa Katariina Suuren perustamaan aatelistyttöjen oppilaitokseen eikä se muuten edes sijaitse Smolnassa, vaan Galernajalla.

Instituutti oli rakennettu amerikkalaisten esikuvien mukaan ja siellä näkyivät selvästi sikäläiset vaikutteet. Siinä suhteessa se muistutti suuresti Pietarin Eurooppalaista yliopistoa, jonka historiallisen tiedekunnan neuvostoonkin aikoinaan kuuluin.

Eurooppalainen yliopisto näyttää yhä sinnittelevän, vaikka sitä vastaan on vuosien varrella yhä uudelleen hyökätty milloin milläkin perusteella, paloturvallisuudesta lähtien. Tarkoituksena on ollut ainakin erittäin arvokkaan, Aleksanteri II:n morganaattiselle puolisolle, Jekaterina Dolgorukovalle kuuluneen palatsin kaappaaminen, mutta myös vihamielisyys yliopiston tieteellistä suuntausta kohtaan.

Sivumennen sanoen, neuvostoaikana palatsi oli työturvallisuusinstituutin hallussa. Se, joka on nähnyt, miten neuvostoaika kohteli tätä kulttuurihistoriallista aarretta, ymmärtää jo kaiken oleellisen tuon systeemin ominaisuuksista. Yliopisto on restauroinut taloa suurella rahalla ja hartaudella. Rakennus sijaitsee Gagarinin kujan ja Špalernajakadun kulmassa. Gagarin sitten merkitsee tässä tapauksessa ruhtinas Gagarinia.

Joka tapauksessa Eurooppalainen yliopisto, joka sivumennen sanoen on aina ollut pikemmin amerikkalainen suuntaukseltaan, oli niitä ensimmäisiä pääskysiä, jotka toivat neuvostoajan runtelemaan yliopistoelämään uutta henkeä. Marxismi-leninismin siteeraamisen sijasta julistettiin tutkimuksen vapautta.

Yliopisto, joka ottaa vain jatko-opiskelijoita, on tasoltaan luultavasti Venäjän paras humanistis-yhteiskuntatieteellisellä alalla. Sen tunnuskin on Собирая лучшее – Bringing the Best Together.

Elitismiä ei siis kavahdeta ja miksipä niin tehtäisiin yksityisessä yliopistossa, joka todella haluaa olla paras ja tarjota parasta. Lahjakkaille opiskelijoille on myös runsaasti stipendejä ja monet suomalaisetkin ovat tässä opinahjossa opiskelleet.

Opettajakunnan koostumus on hyvin vaikuttava ja tunnetuimmat länsimaalaisesti suuntautuneet sosiologit ja historioitsijat löytyvät sieltä.

Muistan hyvin, kun länsimainen tiede ja kulttuuri alkoi päästä tunkeutumaan Venäjälle neuvostokauden jälkeen. Sitä vauhdittivat tavattomasti sekä EU:n Tacis-systeemi stipendeineen että Soroksen uskomattoman avokätisesti syytämä rahoitus, jolla yliopistot hankkivat muun muassa tietokoneita. Siirtyminen yhtäkkiä kirjoituskoneista, kynistä ja helmitauluista tietokoneisiin oli askel, jonka ottamisen jälkeen neuvostonostalgia haalistui pahasti.

Soros ja muut tahot rahoittivat voimaperäisesti myös nykytaiteen tuloa Venäjälle. Lisäksi inventoitiin ja restauroitiin suurta määrää rappiolle päästettyjä kulttuuriaarteita, kuten kirkkoja, jotka palatsien tavoin oli enimmäkseen vandalisoitu.

Entisessä suomalaisessa Marian kirkossa oli hammaslääkäriasema ja luonnontieteellinen museo, muuan toinen kirkko oli napaseutututkimuksen museo ja niin edelleen. Myös elokuvateattereina kirkoille löytyi käyttöä.

Huhuja siitä, että Eurooppalainen yliopisto pian suljettaisiin, on ollut liikkeellä jo kauan. Nyt voi odottaa vain pahinta. Smolna-instituutin sulkeminen viittaa siihen, että alamainen typeryys voittaa nykyisellä Venäjällä helposti rationaalisen ajattelun, joka ymmärtää, että kansainväliset kontaktit ovat tieteessä elintärkeitä.

Voidaan tietenkin sanoa, että pärjäsihän venäläinen tutkimus myös neuvostoaikana, vaikka eristyneisyys lännestä oli ajoittain liki täydellistä. Sitä paitsi tieteellisiä julkaisuja ei tarvitse sensuroida, vaikka pyrittäisiinkin ajamaan länsimainen henki pois akateemisista piireistä.

Saattaa se näinkin olla, mutta pelättävissä on, että jos se elävä yhteys, joka osalla venäläistä akateemista maailmaa on ollut länteen -muun muassa myös Suomeen- katkeaa, tapahtuu se kyllä Venäjän vahingoksi. epäilemättä Venäjä eikä mikään muukaan maa ei kyllä tarvitse niitä lieveilmiöitä, joita amerikkalaisissa yliopistoissa on viime vuosina ollut, mutta toki sellaiset on torjuttava argumentein eikä kielloin.

Mieleen tulee myös se, miten läpeensä ”länsimaalaisen” tai pikemminkin pseudolänsimaalaisen vaikutelman teki moskovalaisen Kansainvälisten suhteiden instituutin (MGIMO) interiööri. Sen rakennuksilla ja käytävillä oli kauttaaltaan englanninkieliset nimet ja englannin kieli oli hyvin vahvasti esillä

Vaikka Venäjä nyt suunnittelisi kulttuurista hyppyä Aasiaan, voi kyseessä olla vain salto mortale, jossa hyppääjä parhaassakin tapauksessa jää rammaksi huutolaispojaksi isojen joukkoon.

Yliopistot ja instituutit voidaan kaikin mokomin myös kiinalaistaa, tuskin siinä tarvitaan enempää kuin parinkymmenen vuoden työ. Mutta mitä me silloin saamme nähdä?  Pelkään pahoin, että silloin maan johtava kerros, joka opettelee kiinalaisia normeja ja yrittää puhua kieltä mahdollisimman pekingiläisittäin, on entistäkin enemmän kansasta irrallaan ja entistäkin naurettavampi ulkopuolisen tarkkailijan silmin.

Se, joka kuvittelee, että se onkin Kiina ja muu Aasia, joka alkaa opetella venäjää ja matkia sen kulttuuria, on kyllä hyväuskoinen hölmö. Pari vuosikymmentä sitten pari venäläistä intellektuellia pelkäsi jo syystä Kiinan mahtia, joka alistaa Venäjän ilman nykyisenlaista typerää politiikkaakin, (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/2013/08/uhka-on-idassa.html ).

Nythän Venäjä tarjoaa jo päätään pölkylle ihan vapaaehtoisesti. Kaikinpuolinen, myös kulttuurinen sulkeutuminen länneltä olisi nyt sinetti Venäjän lorun loppuun. Enää se ei ole mikään supervalta, jolla kerran oli käytössään maailman mahtavin teollisuus ja armeija. Suuren itäisen naapurin varjo on nyt laskeutunut Venäjän ylle, eikä sieltä mihinkään häviä.