Henkeä ja hengettömyyttä.

 

Kirjakauppa

 

Kirjakauppa on tietenkin bisnestä, kuten mikä muu kauppa tahansa. Katetta on tultava riittävästi, jotta sitä kannattaisi pyörittää. Jos homma kääntyy tappiolliseksi, se ennen pitkää loppuu.

Siitä huolimatta kirjat ovat aivan erityinen laji tavaraa, eikä sitä kannata muitta mutkitta verrata esimerkiksi makkaraan tai tekstiileihin, vaikka näissäkin on kauppiaalle usein keskeistä vaihtoarvo, mahdollisuus myydä mahdollisimman kannattavasti.

Kirjojen kohdalla kauppatavarana on kuitenkin myös sivistys. Uskon kyllä, että ammattiylpeän makkaramestarin mielestä myös todella hyvä makkara on eräänlainen taideteos, jota ei kannata arvioida vain sen hinnan mukaan, kuten vaikkapa suolaa tai sokeria tai närpiöläisiä tomaatteja.

Kirjoilla on, tai saattaa olla sielu, kuten niillä on myös kohtalonsa. Kirjakaupan asiakkaissa on aina tietty määrä aidosti hartaita kulttuurin etsijöitä siinä mielessä kuin se aiemmin opittiin tuntemaan. Totuus, hyvyys ja kauneus löytyvät niistä, jos ovat löytyäkseen. Toki niissä on kaikenlaista muutakin.

Suuret kirjakaupat ovat eräänlaisia hengen katedraaleja ja sitä paitsi aika uusi ilmiö. Vielä parisataa vuotta sitten kirjakauppias oli yleensä myös kustantaja ja myi omia tuotteitaan ja samalla muutamia muitakin nimikkeitä harvalukuiselle yleisölle, joka ei keskikokoisessa eikä suuressakaan valtiossa monta tuhatta henkeä käsittänyt.

Sitten tapahtui yhteiskunnallinen vallankumous. Entiset lukutaidottomat kansankerrokset oppivat lukemaan ja saivat sellaisen elintason, joka teki kirjojen hankkimisen mahdolliseksi. Komeat nahkaselkäiset sarjat alkoivat hyvinvoivassa kodissa olla yhtä tärkeitä kuin piano. Sitä paitsi lukemistakin harrastettiin paljon.

Suurkaupungeissa alkoi olla suuria tavarataloja ja myös suuria kirjakauppoja. Vasta ehkäpä noin miljoonan – puolentoista populaatio mahdollisti todella suuren valikoiman. Lontoossa Charing Cross Streetin tienoilla on yhä mainio keskittymä hyviä kirjakauppoja, vaikka myllerrys näyttää käyvän omistussuhteissa. Nyt on pinnalla Waterstones, jonka lippulaiva on Regent Streetillä. Lepotuoleineen se on yhä hyvin lähellä vanhaa otium sapientis -ihannetta. Se on kulkijan keidas, sekä mikään läpijuostava supermarketti.

Berliinissä oli ennen hyvä ja sympaattinen Kieperts, mutta eipä ole enää. Nyt on kyllä sen sijaan Friedrichstrassella Kulturkaufhaus Dussmann, joka täyttää vaativankin asiakkaan tarpeet. Pariisissa lienee yhä Gibert Jeune, vanhanaikaisen sekava ja siis sympaattinen talo.

Suuria kirjakauppoja on aina suurissa kaupungeissa. Moskovan Dom knigi ja BiblioGlobus ovat mahtavia kirjojen valtakuntia. Pietarissa on ainakin kymmenen hyvin kiinnostavaa kirjakauppaa, joista olen silloin tällöin kirjoittanutkin (ks. esim. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=akademkniga ). Akateeminen Vasilinsaren yliopistokirjakauppa on tutkijan karkkikauppa, samoin kuin tiedeakatemian kauppa Liteinillä. Suuria ja hyvä kauppoja ovat Dom knigi ja Bukvojed, mutta kiinnostavampia eräät muut, kuten Podpisnyje izdanija ja Kristillisen instituutin kirjakauppa Fontankalla.

Onhan näitä suurkapungeissa ja täytyykin kai olla, mutta entä pienemmissä? Noin puolentoista miljoonan asukasluvulla tietenkin myös Helsinki ja Tukholma pystyvät pitämään paria suurta ja verraten hyvää kauppaa: Tukholmassa on Akademiska ja Stureplanin Hedengren. Meillä ovat Akateeminen ja Rosebud. Suomalaista kirjakauppaa ei oikein enää voi päästää samaan sarjaan.

Mutta on niitä pienemmissäkin paikoissa. Oxfordin Blackwells tyrmää mitään aavistamattoman asiakkaan maanalaisilla aarteillaan. Nykyään sekin kuulemma on Waterstonen omistuksessa, kuten Lontoon yliopiston lähellä ollut Dillon.

Mutta onhan Oxford sellainen älymystökeskittymä, että se hyvinkin vastaa muutaman miljoonan asukkaan tavallista kaupunkia siinä suhteessa. Ehkä se siis kilpailee eri sarjassa kuin vaikkapa Helsinki.

Kuitenkin voimme havaita, että myös Tallinnassa on erinomaisia kirjakauppoja. Viru-keskuksen Rahva raamat on nyt laajennettu ja uhkuu sulojaan. Sen toinen, Vanalinnan myymälä on hyvä sekin kellareineen ja kahviloineen. Solaris-keskuksen kirjakauppa on myös vaikuttava. Ikävää vain, ettei siellä enää ole kahvilaa eikä juuri lainkaan venäläisiä kirjoja.

Tulin taas haukkuneeksi oman Akateemisen kirjakuppamme aika rajusti. Ehkä se ei ollut ihan ansaittua. Siellähän on varsin paljon kaikkein uusimpia kirjoja (tavara kiertää nopeasti eikä makaa), tavaraa löytyy monella kielellä, ei kuitenkaan venäjäksi, ja onhan siellä kahvilakin. Englanninkielistä kirjallisuutta on jopa aika paljon. Mitä vielä kaipaatte?

No, itse kaipaisin nyt vaikkapa niitä akateemisia kirjoja, vaikkapa väitöskirjoja ja myös vanhoja, vuosien takaisia klassikoita sekä eri maiden lehtiä. Nyt lehtiä on tuskin muilla kielillä kuin suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi.

Voi tosin olla, että niin harva muu näitä kaipaa, ettei niitä sen takia kannata tilata. Vaan oinkohan tämä nyt ihan varma? Esimerkiksi New York Review of Books on tullut liikkeeseen vasta pari vuosikymmentä sitten ja näyttää menevän hyvin kauaksi. Times Literary Supplementia ja vaikkapa London Review’tä tässä kaipailisi ja miksei myös Foreign Policya. Eiköhän niille sentään ostajiakin olisi?

Toinen juttu ovat sitten esimerkiksi ranskankieliset lehdet ja kaikki venäläinen aineisto. Outoa erikoistumista on jättää ne kokonaan pois valikoimista.

Mitä tulee tieteellisiin kirjoihin, löytyy niitä toki Tiedekirjasta ja vanhoja on etsittävädivareista, jotka vielä sinnittelevät, ties kuinka kauan.

Mutta tuo kauppahan on myynyt sielunsa kapitaalille, eikä siltä kannata liikoja odotella. Päivän bestsellerin sieltä saa ja satunnaisen Die Weltin ja Spiegelin sekä tietenkin Economistin. Onhan se parempi kuin ei mitään.

Lähempänä unelmien kirjakauppaa on Rosebudin Sivullinen entisessä Pukevan talossa, sopivasti Yliopiston kirjaston vieressä. Siellä haistaa aidosti intohimoisen suhtautumisen kirjoihin ja valikoima on ilmeisesti Suomen paras.

Kuitenkaan sieltä ei saa vieraskielisiä lehtiä, joten tarve käydä Akateemisessa kaikesta huolimatta säilyy. Myymälän henki ei muutekaan ihan muistuta sitä, jonka kohtaa vaikkapa Pietarin Podpisnyje izdanija-kaupassa taikka Pariisin Librairie Compagniessa.

Onko muuan ero juuri siinä, että jälkimmäisissä kaupoissa on erinomainen high-brow-lehtien osasto ja mainiota kahvia, jota taiteilijan näköiset, usein hieman hupsuilta vaikuttavat nuoret ahmivat. Rosebud on hieman liiaksi asiallinen paikka ja siinä suhteessa kovin suomalainen, vaikka esimerkiksi ranskalaisia kirjoja siellä on huomattavan paljon.

Mutta onhan meilläkin siis ihan kelpo kirjakauppoja. Aina tosin voi haaveilla vieläkin paremmasta tilanteesta. Toivotaan nyt ainakin, että edes nuo pysyvät pystyssä ja käydään siellä myös ostoksilla.