Tarjonta määrää kysynnänkin.

 

Silppu ja sen syöjät ja myöjät

 

Sain aikoinaan seurata mestarikokkien työskentelyä läheltä. Mieleeni jäi muun muassa se, miten leipä leikattiin vasta välittömästi ennen ruokailua.

Tuore leipä on herkuista parhaita ja sen tuoksukin on huumaava, kun se pääsee vapautumaan viipaleiksi leikkaamisen tuottamasta kuoren rikkomisesta ja pinta-alan moninkertaistumisesta. Tämä tapahtuma kestää kuitenkin parhaimmillaan vain muutamia minuutteja.

Tämä on vaon pieni esimerkki siitä, ettei hyvä ruoka välttämättä vaadi mitään kalliita aineksia tai poppakonsteja, on vain otettava huomioon ruoan ominaisuudet ja kunnioitettava niitä. Kun kerran on syötävä, voi saman tein myös syödä myös hyvin. Ruokaa on kunnioitettava, ymmärsi jo Mannerheim.

Vaan mitä tekeekään elintarviketeollisuus? Se silppuaa leivän koneellisesti ja pakkaa sen muoviin, missä se menettää parhaat ominaisuutensa parissa tunnissa. Kyllä niitä siivuja tankkaamallakin hengissä pysyy, mutta mikä on olevinaan se ajan ja vaivan säästö, joka saavutetaan turmelemalla maku ja tuoksu?

No, nykyään on jo varsin monessa paikassa saatavana leipää paperipussissa leikkaamattomana ja useassa tapauksessa se on myös normaalisti leivottua ja kovakuorista. Kun sellaista on nyt tullut tarjolle, on kansa myös oppinut sitä vaatimaan ja ostaa sitä, vaikka se usein on melkoisen kallista- sellaisesta nyt kehtaa pyytääkin korkeaa hintaa silppuun verrattuna.

Harva kai leivän hinnan takia konkurssia tekee, vaikka aikoinaan poliitikot pauhasivat siitä, että syömme maailman kalleinta leipää. Taisimme silloin, puoli vuosisataa sitten, syödä myös maailman kehnoimpiin kuuluvaa leipää, joka tuotettiin erittäin tehokkaasti jollakin merkillisellä pikapaistolla ja oli puoliraakaa ja vetistä.

Entä sitten juusto. Pari vuotta sitten meillä oli fetajuustoa, joka kuului maailman parhaisiin. Sitä myytiin kokonaisena palana suolavedessä tai sitten kahtena palana. Molemmat olivat herkullisia. Nyt ilmeisesti samaa tavaraa myydään pieninä kuutioina, jotka eivät maistu millekään. Isompia paloja ei enää saa.

Millainen vaiva ja mikä määrä aikaa oikein mahdetaankaan säästää, kun teollisuus tekee pienentämisen puolestamme? Sanoisinpa, että ei mitään. Maku sen sijaan hävitetään tehokkaasti. Kun kansa kerran ostaa, mitä myydään, ei tuottajillekaan voi koko asiaa vierittää. Lisättäköön, etteivät myynnissä olevat ulkomaiset feta/salaattijuustopalat ole maultaan läheskään vanhojen Valion palojen tasoisia.

Voihan tämä makuasia olla, mutta ruoan kohdalla maku on tärkeä asia. Nyt on kauppoihin ilmestynyt mukamas juustohyllyjä, joista ei voi ostaa suurista kiekoista suoraan ostajalle leikattuja palasia. Juustot on silputtu pieniksi ja saavat olla silppuna jopa viikkoja, vaikka niiden ominaismaku häviää jo parissa päivässä.

Kovin on olevinaan asiakasystävällistä ja helppoa tämä touhu, kun paloittelu on viety pois asiakkaan luota ja ostotapahtumaan kuluva aika siten minimoitu. Mutta tämä tapahtuu maun kustannuksella ja vaikutus on erittäin huomattava.

Ja taas kerran on saanut pettyä suomalaisen tomaatin makuun. Tomaatteja on olemassa yli tuhat lajiketta, joista käytännössä viljellään vain muutamia. Kaupan kannalta eli säilyvyyden ja kestävyyden kannalta ylivoimaiseksi ykköseksi on Suomessa noussut väriltään hyvin kaunis ja maultaan vastenmielisen hapan tomaatti, jota tuotetaan valtavia määriä sähköä säästämättä Närpiössä.

Hyvä, että Närpiössäkin on elinkeinonsa, mutta masentavaa on havaita, että jopa Stockmannin herkkuosastolla myydään närpiöläisiä tomaatteja ilman vaihtoehtoja. Itse en niitä osta, ellei tarkoitus ole käyttää niitä uuniruokiin.

Mutta ehkä tässäkin voisi olla valoa pilven takaa näkyvissä. Ruoholahden City-marketissa on ollut tomaatteja, jotka mainitaan suoraan tuottajilta ostetuiksi ja niissä maistuu tomaatille ominainen herkullinen makeus. Nams -terttutomaatit, joita jopa peräti mainostettiin maulla, ovat myös selvästi närpiöläisiä maukkaampia.

Sen sijaan luomutomaatitkaan eivät usein ole maultaan juuri ankeaa perustasoa parempia. Ilmeisesti niitä myydään lähinnä imagon voimalla.

Kaiken kaikkiaan luomuosastot ovat toki tervetullut lisä elintarvikekauppaan. Kalliimpaa siellä on, mutta usein tavara on tosiaan maukkaampaa kuin kustannusten minimointiin pyrkivässä halpamaisessa ja tuottajan kustannuksella tapahtuvassa halpuuttamisessa.

Tähän vuodatukseen voi tietenkin sanoa, että evätpä ole ongelmat suuruudella pilattuja, jos tällaisista viitsii valittaa ja eiköhän tuollaiset epäkohdat voi nyt aikamies kestää ruikuttamatta.

Voi toki, mutta kun aikamies sattuu tietämään, miltä kerran maistui aito ruoka, uunissa leivottu leipä, rasvaisen sian kinkku, makea tomaatti oikea tuore kurkku ja niin  edelleen, on ollut aika masentavaa seurata sitä kehitystä, joka on vienyt yhä standardisoidumpaan, ja usein maultaan aivan kelvottomaan tarjontaan ostajien seuratessa sokeasti myyjää.

Ruokakulttuuri on tärkeä osa kulttuuria. Sen kohottaminen eläimelliseltä tankkaamisen tasolta taiteeksi ei oikeastaan maksa mitään, sen sijaan se voi kyllä merkittävästi rikastuttaa elämäämme.

Toki voimme myös vapaaehtoisesti laskeutua siltä kulttuuriselta syömisen tasolta, jota saksaksi kutsutaan sanalla essen, sille eläimelliselle tasolle, jossa vain tankataan -saksaksi fressen.

Onhan meilläkin jo tuo amerikkalainen huippuunsa kehitetty primitiivisen syömisen instituutio jo laajalle levinnyt: hampurilaset ja wrapit sotkevat kaikki ainekset sekaisin, eivät vaadi edes astioita ja niitä voisi yhtä hyvin syödä lattialta kuin pöydältä. Samaan aikaan voi kuunnella ns. musiikkia ja katsoa filmejä. Hattuakaan ei kannata riisua.

Kun aterioinnissa voimme täten säästää aikaa ja vaivaa, se olisi sitten käytettävissä johonkin arvokkaammaksi koettuun, vaikkapa lukemiseen tai hyvien elokuvien katseluun. en ole tarkistanut asiaa, mutta veikkaan, että korkeatasoinen kulttuuri on saanut paljon lisää harrastajia. Sitähän verovaroin maksettu yleisradiomme tuottaa valtavasti…

Tiettyjä merkkejä siitä, ettei alaspäin ainakaan loputtomasti mennä, näkyy nykyään ruokakulttuurissa erityisesti leipätarjonnan kohdalla. Vastaava suuntaus levitköön muuallekin! Olisipa mahtavaa, jos Televisiossa aukeaisi jälleen klassikkokanava, joka meillä vielä muutama vuosi sitten oli.