Kallis asia

 

Luottamus

 

Luottamus on sekä yksityiselämässä että yhteiskunnassa aivan keskeinen tekijä. Siitä ja sen määrästä riippuu, miten paljon vapautta voi ja uskaltaa antaa toisille. Pahimmillaan luottamuksen puute tekee elämästä helvetin, jossa erilainen kyttäys, kontrolli ja varmistelu muuttuu välineestä pääasiaksi.

 Kukapa ei olisi kokenut tätä tunnetta tietokonepalveluiden salakähmäisessä maailmassa. Kaikkein vähäpätöisintäkin arkipäivän asiaa kohdellaan valtiosalaisuutena, jonka paljastuminen näyttäisi vievän koko sivilisaatiomme tuhoon, vaikka kyse on vain vaikkapa makkarapötkön tilaamisesta postimyynnistä.

Mutta tätä viatonta tapahtumaa uhkaavat nettitaivaalta käsin koko ajan kolmannet voimat, jotka laativat osapuolista algoritmejä, joiden avulla ihmiset ja instituutiot voidaan kuulemma vaikkapa hajottaa atomeiksi eli biteiksi. Tuleehan tästä jylhästä asiasta toisaalta mieleen myös ajatus jokaisen yksilön ainutkertaisesta arvosta korkeimman silmissä.

Onhan sitä joskus tullut jo luottamuksen merkityksestä eri yhteyksissä kirjoitettuakin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=luottamus ).

Mutta politiikassa ja varsinkin kansainvälisessä politiikassa se luottamus vasta onkin oleellinen tekijä. Olisi välttämätöntä, että valtiomiehet voisivat luottaa toisiinsa, joten esimerkiksi titulus Putinin käytös ennen hyökkäystä Ukrainaan rikkoi kovin pahasti yleistä kutyymiä vastaan. Mitäpä hänen sanansa tämän jälkeen voi enää painaa?

Mutta aikoinaanhan ulkopolitiikka meillä koettiin peräti koko kansan asiaksi. Kuuluisassa elokuvassa esitettiin sympaattinen Lenin-setä luottamassa tunnettuun Sianpäähän, joka sitten ei osoittautunutkaan luottamuksen arvoiseksi, mutta siitähän filmissä ei enää puhuttu. Itse Suomen presidentti loihe lausumahan eräänä YYA-sopimuksen muistopäivänä, että mikäli sopimus olisikin solmittu jo1930-luvulla olisivat ikävät asiat maidemme suhteissa jääneet tapahtumatta.

Niin totta! Mikäli luottamus puuttuu, puuttuu sen mukana kaikki muukin. Silloin alkavat putket puhua ja rauta rämistä. Paljon nuorta ja vanhempaakin ihmiselämää tuhoutuu, kun luottamusta koetetaan korvata kontrollilla, mikä on sekin hyvin vaikea ja epäluotettava tie.

Meillä ei valitettavasti ole Suomessa enää saatavana kunnon dokumenttikokoelmia talvisodasta eikä ole koskaan ollutkaan, mikäli vertaa venäjänkielisiin Jevgeni Balašovin toimittamiin kirjoihin.

En ole koskaan ymmärtänyt, mikä voi olla syy moiseen ammottavaan aukkoon keskeisessä historiallisessa kirjallisuudessamme, mutta sen ilmeinen seuraus on, etteivät ihmiset yksinkertaisesti tiedä, mitä toisaalta Neuvostoliitto ja Suomen kommunistinen puolue/ Suomen kansanvaltainen hallitutus ja Suomen hallitus ja suomalaiset toisaalta sanoivat tuohon aikaan.

Erityisen kiinnostavia olivat ja ovat minusta ne lupaukset, joita annettiin ja se luottamus, tai sen puute, mikä niihin kohdistui.

Osittainhan kyse ei ollut edes lupauksista. Neuvostohallitushan lahjoitti Suomen kansanvaltaiselle hallitukselle Itä-Karjalan varsinaisesti karjalaiset alueet, 170000 neliökilometriä. Lahjoitus astui voimaan heti eikä siis ollut sidottu mihinkään ehtoihin.

Vastineeksi Suomi luovutti palan Kannaksen länsi/lounaisrannikkoa, joka oli jo autonomian aikana päätetty liittää ”takaisin” Venäjään. Lisäksi tulivat Suomenlahden saaret, jotka Suomi oli luvannut luovuttaa jo Moskovan neuvotteluissa. Eihän niitä olisi voitu puolustaakaan kuten Mannerheim totesi.

Ei siis ollut puhettakaan Viipurin, Sortavalan tai Käkisalmen, saati Laatokan-Karjalan luovuttamisesta. Ei Neuvostoliitto niitä vaatinut. Suomen kansanvaltainen tasavallan se myös tunnusti itsenäiseksi ja riippumattomaksi.

Suomen kansan vallankumouksella maansa johtoon nostama Kuusisen hallitus oli luonteeltaan vain väliaikainen ja heti aseiden vaiettua pidettäisiin vaalit ja valtaan nousisi erittäin laajapohjainen, kansan yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitsema hallitus.

Tuo kansanvallankumous, joka oli nostanut Kuusisen valtaan, oli jatkoa vuoden 1918 vallankumoukselle, joka myös oli tukeutunut Venäjään, kuten SKP julistuksessaan jo 30.11.1939 totesi. Silloin, vuonna 1918 Venäjä valitettavasti oli ollut heikko, mutta nyt se oli vahvempi kuin mikään mahti maailmassa. Suomen kansan tahto voi siis nyt viimeinkin toteutua. Voitto oli varma.

Loistava, voittamaton puna-armeija, jota Suomen kansanvaltainen hallitus pyysi auttamaan itseään ja kansaansa, antoi siis lujat takuut toiveiden täyttymisestä kaikille Suomen kansan työtätekeville ryhmille: älymystölle ja kansallismielisille Suur-Suomesta ja työläisille jaa maalaisköyhälistölle sosiaalisesta vallankumouksesta -vain sortajaluokalla ja isänmaattomalla kapitalismilla oli jotakin hävittävää.

Hämmästyksen Moskovassa on täytynyt olla suuri, kun huomattiin, että tämä kansallista etua ja luokkaetua yhtä runsain mitoin palkitseva lahjoitus ei herättänytkään entusiasmia missään. Puna-armeijan edestä paettiin, jos vain voitiin ja talotkin tuikattiin tuleen. Propagandassa esitettiin, että tämä saatiin aikaan vain hirvittävällä terrorilla ja ehkäpä Moskovassa siihen hieman uskottiinkin.

Parastahan tässä puuttui: Suomen kansalla ei ollut luottamusta vapauttajiaan kohtaan. Suomessa oltiin yleisesti ilmeisen varmoja siitä, että luvattu Suur-Suomi merkitsi vain ja ainoastaan samaa kuin koko Suomen liittäminen Neuvostoliittoon, vaikka virallisissa sopimuspapereissa puhuttiin päinvastaista. Olihan Neuvostoliitto allekirjoittanut myös hyökkäämättömyyssopimuksen vuonna 1932 ja uudelleen vuonna 1934. Sekin oli yhä voimassa… Luottamushan tuppaa moisesta kärsimään.

Sitä paitsi mikään ei estäisi itsenäistä ja ”riippumatonta” Suomen kansanvaltaista tasavaltaa ennen pitkää valitsemasta sellaista hallitusta ja eduskuntaa, jotka pyytäisivät päästä liittymään Neuvostoliittoon. Vastaavia tapauksiahan oli sitten vasta seuraavana kesänä, joten niistä ei voitu vielä tietää, mutta kun sitä luottamusta puuttui, voitiin kaikenlaista arvailla…

Mutta miksi koko tämä farssi Suomelle annettavista lahjoituksista ja juhlallisesti solmituista valtiosopimuksista? Eikä olisi yksinkertaisesti voitu vain marssia Helsinkiin ja julistaa, että rajoja muutetaan nyt?

Moskovassa tiedettiin erinomaisesti ja tiedetään yhäkin, että maailma on täynnä pölkkypäitä, jotka luottavat painettuun sanaan, juhlallisiin allekirjoituksiin ja maineikkaisiin valtiomiehiin.

Heitä olija on sekä kotimaassa että ulkomailla, eikä mikään voinut säikyttää heitä uskomasta maailman edistyksellisimmän valtion julistuksiin ja sopimuspapereihin. Englannin parlamenttiakin he viihdyttivät tulisilla puheenvuoroillaan. Sitä paitsi oli myös kirjoitettava historia ja sen oli oltava suuren maan ja sen suuren ja humaanin ideologian arvoinen. Sellaiseenhan tarvitaan dokumentteja.

Sillä kertaa tuo, jo edeltä käsin kirjoitettu historia jäi lyhytikäiseksi ja yritettiin kokonaan pyyhkiä pois kotimaan ja ihmiskunnan muistista. Se oli tehtävä, jossa onnistuttiinkin hämmästyttävän hyvin, ainakin kotimaassa. Siellä kontrolli pelasi ja oman maan virallinen historiakin nauttii suurta luottamusta, ainakin ajoittain.

Luottamusta kuitenkin puuttui Suomesta, kuten sitten 1970-luvulla saatettiin katkerina tai haikeina todeta. On merkillistä ajatella, että myös meillä oli kuin olikin paljon niitä, joiden mielestä tämä oli tavattoman suuri vahinko, tai peräti kansallinen onnettomuus.

No, mitäpä sanoakaan, jos luottamusta olisi ollut, kuuluisi Suomeen nyt paitsi Viipuri, myös Itä-Karjala. Ainakin ne olisivat kuuluneet siihen Neuvostoliiton hajotessa. Tämä on erittäin todennäköistä.

Mutta kuka uskoo, ettei kiistaa Viipurista ja kannaksesta ja mahdollisesti myös Itä-Karjalasta olisi jo viritetty. Venäläiseen traditioon kuuluu, että annetuin lahjan voi lahjoittaja ottaa takaisinkin. Näin ainakin väitettiin autonomian aikana juuri tuota autonomiaa tarkoittaen.

No, monella on tuota luottamusta omiin kuvitelmiinsa enemmän kuin historiallisiin ennakkotapauksiin. Yksilö saattaa tulla sellaisilla eväillä autuaaksi, mutta valtio sen sijaan ei. Luottamus on kallis asia niin silloin kun se tuo hyvä seurauksia, mutta myös silloin kun se osoittautuu ansaitsemattomaksi ja saa menettämään kaiken.