perjantai 29. huhtikuuta 2022

Lapsuutta ja nuoruutta

 

Peruukkeja ja flammoja

 

Eino Leinon teokset. Muistelmat, Kulttuurikuvat, Tunnustukset. I 1878-1901. Toimittanut Aarre M. Peltonen. Otava 1965, 591 s.

 

Joskus on ihmetelty sitä, että Suomessa, jossa koulunkäynnillä on ollut valtava, suorastaan ratkaiseva kansallinen merkitys, ei ole varsinaista koululaisromaania samassa mielessä kuin virolaisilla on Oskar Lutsin Kevade (Arno ja kumppanit).

Toisaalta Aleksis Kiven Seitsemän veljestä rakentuu aika lailla koulun ympärille, olkoonkin, että sieltä aluksi miehissä karataan.

Joka tapauksessa kaikissa vanhemmissa muistelmissa ja romaaneissa koulu on aina läsnä. Ajatelkaamme vaikka Larin Kyöstin, Joel Lehtosen ja itse asiassa kenen tahansa kuvauksia lapsuudesta ja nuoruudesta.

Niissä pistää silmään koulun aivan erityinen merkitys tuon ajan maailmassa. Se oli itse asiassa maailma maailmassa, eikä siellä opiskeltu niinkään käytännön taitoja kuin sellaisia, joita tultiin tarvitsemaan nimenomaan siellä koulussa.

Se, että sanottiin opiskeltavan elämää, eikä koulua varten, sisälsi itse asiassa juuri sen ajatuksen, että kyseessä ovat kaksi eri maailmaa ja että koulussa opitun tarpeellisuus tuossa niin kutsutussa elämässä, joka siis oli ehdottomasti sen ulkopuolella, oli kaikkea muuta kuin itsestään selvää.

Yhteiskoulut olivat tuohon aikaan, siis 1800-luvun jälkipuoliskolla, radikalismia, jota yleensä koetettiin perinteitä kunnioittavissa piireissä karttaa. Sitäkin merkittävämpää oli, että jo Uno Cygnaeus halusi perustettavasta kansakoulusta nimenomaan yhteiskoulun. Hänen mielestään tyttöjen opinsaanti oli vielä tärkeämpää kuin poikien, sillä hehän ne lapsia kasvattaisivat.

Luonnollisista syistä erotiikka kukoisti myös poika- ja tyttökouluissa, eikä ole syytä kuvitella, että se olisi ollut missään merkittävässä määrin homoerotiikkaa. Vastakkaisen sukupuolen kaukaisuus vain lisäsi sen kiihottavuutta ja kuten kanarialinnut laulavat, kun niiden urokset ja naaraat pidetään erillään, samoin tapahtuu myös ihmisille.

Eino Lönnbohm -Leino oli aina herkkä naisellisuuden viehätyksille ja sai siitä runsaasti innoitusta lauluilleen, vaikka vastarakkauden saaminen ei niinkään onnistunut, eihän hän mikään alfauros ollut. Kanssakäyminen kauniimman sukupuolen kanssa olikin tuohon aikaan säätyläispiireissä hyvin säädyllistä, mutta kaiketi sitäkin kiihottavampaa.

Kouluflammalleen itse kukin sepitti enemmän tai vähemmän onnistuneita säkeitä, paitsi Väinö Tanner, joka muistelmissaan väitti, ettei koskaan yrittänyt saada kahta riviä loppusointuun. Uskokoon ken tahtoo.

Mutta itse koulussa hallitsivat ihan muut asiat kuin sukupuolten välinen kontaktin etsintä ja flirttailu. Siellä pitivät valtaa peruukit, kauhistuttavat opettajat, joilla oli valta sitoa tai päästää ja määrätä näin nuorten koko tulevasta elämästä.

Tuohon aikaan ei ajateltu, että lähes kaikille voitaisiin opettaa lähes mitä tahansa. Päinvastoin. Koko oppikoulun kurssin ajateltiin vain noin neljänneksen ikäkuokasta kykenevän omaksumaan. Arviot vaihtelivat ajan mittaan, mutta vielä toisen maailmansodan jälkeen näkemykset olivat yleensä tämän suuntaisia.

Tämä oli itseään toteuttava ennuste ja sen toteutuminen varmistettiin suhteellisella arvostelulla: vain joku harva saattoi saada aineesta kiitettävän, kun taas muutama jätettiin armotta luokalle. Ellei näin tapahtunut, oli arvosteluasteikko viritetty väärin.

Niinpä kouluissa oli veteraaneja, jotka kävivät jokaisen luokan kaksi kertaa ja toisaalta taas noita niin  sanottuja kouluneroja, jotka oppivat asiat kuin tyhjää vaan.

Leino oli tyypillinen koulunero, jolla kuitenkin oli Akilleen kantapäänsä: matematiikasta hän ei ymmärtänyt mitään ja pääsi vain ulkoluvun ja armon ansiosta siirtymään luokalta toiselle.

Sen sijaan muita aineita, kuten esimerkiksi latinaa, nuori mies omaksui kuin tyhjää vaan ja sama koski muitakin kieliä. Venäjäkin oli ohjelmassa, eikä vielä ollut aika boikotoida sitä. Niinpä Leino pystyi omaksumaan ulkomaiden kulttuuria monilla kielillä.

Toki ruotsi, jonka ylivaltaa vastaan taisteltiin, oli yhä hyvin merkittävä välittävä kieli, sillä sitä puhuttiin lähes joka kodissa, jossa vähänkin sivistyneitä haluttiin olla ja sillä kielellä oli keskeinen maailmankirjallisuus saatavissa. Sitä paitsi pohjoismaiden kirjallisuus kohosi juurin tuohon aikaan maailman huipulle ja mikäpä oli tanskaa ja norjaakin lukiessa, jos kerran ruotsia osasi. Saksakin oli silloin helppoa.

Mutta nuo peruukit olivat aika kammottava joukko kummituksia, jotka joskus ottivat onnettoman oppilaan silmätikukseen ja yrittivät tehdä hänestä miestä nolaamalla ja haukkumalla. Karsseriinkin saattoi joutua hyvin vähästä, eikä karttakeppi aina pamahtanut vain pöytään. Joskus oppilas voi valita, ottiko korvapuustin vain jälki-istuntoa. Kylmässä opin saunassa kuumotti paikkoja useinkin.

Toisaalta oppilaat pystyivät myös tekemään opettajan elämän helvetiksi. Mikäli luokkaan ei syntynyt kunnon kontaktia, saattoi se alkaa tyrannisoida opettajaa ja kaiken kukkuraksi kieltäytyä oppimasta yhtään mitään. Jokaisella luokalla oli sitä paitsi lurjuksia, jotka yrittivät päteä piinaamalla kaikkia muita.

Opettajia taas saatettiin kurmottaa yhteistoimin, etenkin jos luultiin heidän olevan ainakin periaatteessa vihamielisiä. Näinhän alkeelliset laumaeläimet yleensäkin tekevät.

Toisaalta oli myös opettajia, joiden vaistottiin ajattelevan oppilaiden parasta ja heistä jäi hyvät muistot, vaikka epäkunnioittavia nimityksiä ja kaikenlaista pilkkaa esitettiin. Sellainenhan oli urheilua, joka vaati uskallusta.

Leino oli jonkinlainen pikku-Eero, jonka terävä äly ja omahyväiset ilmeet herättivät joissakin opettajissa epäluuloja. Kun asiaan liittyi vielä paremmin tietävän itsepäisyys, olivat pahemmat seuraukset hyvinkin mahdollisia.

Loppujen lopuksi varhaisvanha koululainen sentään pääsi yliopistoon, jossa hän suoritti nopeasti latinan pro-exercition eikä sitten muuta suorittanutkaan. Tie vei journalismin pariin, kuten tuohon aikaan niin monien opintona keskeyttäneiden. Viinan villityskin näyttää olleen tuossa maailmassa kovin yleinen vitsaus.

Suotta ei Paasikivi aikoinaan tuhahdellut: kyllä se tiedetään, mitä väkeä ne lehtimiehet ovat. Kylä heidät tunnetaan!

Leinosta tuli silläkin alalla tuottelias, lahjakas ja särmikäskin toimija. Tässäkin kirjassa, joka sivumennen sanoen on poikkeuksellisen sekava kokonaisuus, on melkoisesti ajan lyhyitä lehtijuttuja mukana. Muistelmina kirja ei toimikaan hyvin, mutta onhan niitä elämäkertoja tarjolla (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=leino ).

20 kommenttia:

  1. "Opettajia taas saatettiin kurmottaa yhteistoimin, etenkin jos luultiin heidän olevan ainakin periaatteessa vihamielisiä. Näinhän alkeelliset laumaeläimet yleensäkin tekevät."

    Tämä tainnee olla asia mikä ei ole muuttunut varmaan ikinä. Opettaja on auktoriteetti siinä missä vanhempi. Haastavana itse koen väliin, kun mitä itse opiskellut peruskoulussa on hieman eri kuin mitä omat nappulat lukenee (lähinnä nyt tulee mieleen etten itse käynyt eskaria, kun taas nappulat on käyneet ja itse koulussa opiskellut 2 ensimmäisellä luokalla niin tavalliset aakkoset kuin myös kaunon, mitä ei taas enään opeteta. (Fraktuuraa taas ammattikoulussa tuli opiskeltua, mutta se liittyi enempikin markkinointiin. Lähinnä jos vaikka haluaa tehdä mainoksen kyseisillä kirjaimilla. Mikä siis ideana ihan hauska mutta realisti itsessä taas kysyy, jos väki osanne kyseisiä aakkosia niin osanneeko ne lukea kyseistä mainostakaan?)
    Kun taas vanhemmat on aikanaan opiskelleet monipuolisemmin, latinasta, saksaan jne. tosin mitä katselin naapurin rouvan koulukirjoja mitä joskus aikanaan työstänyt kotitalouden hoidosta ja lasten, olisi se omalla kohdalla ollut huomattavasti tärkeämpää tietoa kuin opettelu kantapään kautta, kuinka vauvaa hoidetaan? (Omalla kohdalla kun se lasten kanssa oleminen oli enempi siinä kun itse oli ollut lapsi. Onnekseni siinä oli ympärillä suht hyvä tukiverkosto.)
    Ja muistanen englanninkielen opettajani kuka oli juurikin sellainen millaisia toivoisin enempikin koulumaailmaan. En pitänyt hänestä aikanaan yhtään. Korjasi käytöstäni ja piti silmänsä niin sanotusti auki. Jos et ollut tehnyt läksyjä, jäit ne koulun jälkeen tekemään. Ja hän onkin yksi niistä joita muistaa kiitollisena. Kumminkin kyse on nuoruuden vuosista jolloin sitä omaksuu monia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla ei taida olla ollut sitä opettajaa, joka sanoi että jos vielä kerran kirjoitat "enään", niin vedän sinua nenään.
      Pitkien juttujen paneminen turhiin sulkeisiin antaisi kyllä aiheen pitää sulle oikeat sulkeiset:
      Taakse - poistu!

      Poista
    2. Sinulla ei taida olla ollut sitä opettajaa, joka sanoi oppilaalle että jos vielä kerran kirjoitat "enään", niin lyön sinua nenään.
      Pitkien juttujen paneminen sulkeisiin antaa myös aiheen pitää sinulle oikeat sulkeiset:
      Taakse - poistu!

      Poista

  2. "Loppujen lopuksi varhaisvanha koululainen sentään pääsi yliopistoon, jossa hän suoritti nopeasti latinan pro-exercition eikä sitten muuta suorittanutkaan. Tie vei journalismin pariin, kuten tuohon aikaan niin monien opintona keskeyttäneiden. Viinan villityskin näyttää olleen tuossa maailmassa kovin yleinen vitsaus."

    Se, mikä minua on monesti mietityttänyt, että monet koulussa hyvin menestyneet oppilaat eivät välttämättä enää pärjää yliopistossa; niin kävi Eino Leinollekin. Onko niin, että he ovat käyttäneet paukkunsa loppuun lukiossa?

    Ilmari Kianto (Calamnius) valmistui maisteriksi vuonna 1900, Leino ei valmistunut koskaan ja kuoli aika nuorena, kun taas Kianto eli vanhaksi. Voi pohtia, miksi niin monet kirjallisesti lahjakkaat eivät saa suoritettua opintojaan loppuun.

    Mieleeni tulee Leinon lisäksi monia muitakin, jotka eivät koskaan saaneet opintojaan kasaan eivätkä valmistuneet.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos koulu on liian helppoa ja hoituu lähes itsekseen, ei opi opiskelemaan eikä vaatimaan itseltään uhrauksia.
      Tämä kostautuu sitten myöhemmin kun opiskeltavat asiat vaikeutuvat ja vaativat työtä edistääkseen

      Poista
    2. Tässä pohtinut antropologisesti, voisiko olla myöskin jos on henkilö kasvanut maalla ja päätynee opiskelemaan kaupunkiin, niin kaupungin huvitukset vie mennessään? Vähän kuin Pinoccio-sadussa? Huomaamatta sitä päätynee joksikin mitä ei alkujaan ollut.
      Tässä tosin todennut ettei sillä sukupuolella niin merkitystä sen tunnepuolen kanssa. Lähinnä jos toisaalta tullut ja jonkinlaiset odotteet, eikä ne täyttyne niin mites sitten? Afrikkalaisilla tupannee olemaan sama kun lähettävät pojan länteen, Eurooppaan tekemään rahaa. Odotteet on yksi ja realiteetit sitten toinen. Ongelmansa taas jos palannee tyhjin käsin, selitä siinä sitten että se raha ei tule seinästä vaan kulttuurirakenne yms. on toisenlainen. Amerikkalainen unelma mikä elokuvateollisuudessa, ei vastannekkaan länsimaista todellisuutta. Vaan kukin aloittanee pohjalta ja jotkut kiipeää siinä ylös, mutta työtä se vaatinee kultakin oli kyse sitten voimasta tai älykkyydestä.

      Poista
    3. Koulussa ei niin menestynyt(ei varmaan matematiikka ole sen mittari) mutta sen jälkeenhän opiskelu oli helppoa kun opettajat eivät olleetkaan enää puolueellisia ja jos olivat niin olivat päinvastoin jo lukiossakin kummasti äidinkielestä paukkuikin sitten oikeita numeroita ihan sillä, että kirjoitti totta eikä mitä opettaja haluaa, eikä tarvinnut teesejä ja papukaijailua enää harrastaa missään aineessa, korkeammalla asteellahan kaikki oli jo itsestään selvää... Näin parasta vuosikertaa 1975 kokemuksella itsestäni ja kavereista. Harmi sinänsä kun jollain jää lukiokin väliin/kesken vain ruotsin takia kun eivät halua enää paskaakaan kuunnella sitä molotusta vaikka voisivat olla erittäin tuottavia yksilöitä ja lahjakkaita kaikessa muussa kuin ruotsalaisten nuolennassa..

      Poista
    4. Ainoastaan jenkkejä pitää nuolla pakkoenglannilla, niin että innokkaimilla on jopa korvantakuset ovat ruskeina?

      Poista
    5. Ei englannin kieli ole pakollista suomessa vieraaksi kieleksi voi valita minkä lystää paitsi "kotimainen"kieli pakolla.

      Poista
    6. Ton matematiikan tuossa mainitsin 30. päivä koska sen numero ei onneksi ollut riippuvainen omasta pärstäkeroimesta....

      Poista
  3. "Tuohon aikaan ei ajateltu, että lähes kaikille voitaisiin opettaa lähes mitä tahansa. Päinvastoin. Koko oppikoulun kurssin ajateltiin vain noin neljänneksen ikäkuokasta kykenevän omaksumaan. "

    Kumpi ole yhteiskunnan kannalta hyödyllisempää, se että keskitytään huippujen huippukoulutukseen, että nämä voidaan luoda uutta ja hyödyllistä, vai että kaikki oppivat jotain. Suomen PISA-menestyskin kertoo siitä, että meillä on maailman fiksuimmat apukoululaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelmana tuossa on että ne todelliset huiput häipyvät ulkomaille parempien mahdollisuuksien ja leveämmän leivän perässä.

      Poista
    2. Ns. huiput tainneet aina käydä ulkomailla? Joko oppimassa tai muuten vain. Kaippa se on sitten luontaista että tännekkin tullaan oppimaan, kun sinnekkin mennään? Osa sitten kumminkin palannee Suomeen. Taloudella tuota ei voinne kontrolloida. Olettaisin kyseessä olevan enempi traditiosta.

      Poista
    3. Miksi tulla takaisin, jos maa on täynnä "typeryyksiä" .

      Poista
    4. Suomessa oikeasti montaa sellaista "huippua" ja mitä tarkoitat tuolla huippukoulutuksella? Eihän ne tumpelot sellaisiin kouluihin pääse joissa huippuja koulutetaan ja peruskoulussa erottuu oppilaan näkökulmasta katsottuna ne oikeasti vajokit opettajien näkökulmista tuskin erottaa niitä itseään fiksumpia.. Tasokurssit peruskoulussa tuhoasivat tulevavisuuden mahdollisesti moneltakin fiksulta koko loppuelämäksi. Lukion luonnontieteellisten aineiden sisältö ja vaatimukset pitäisi palauttaa siihen mitä oli ainakin vielä 90 luvulla, kun katselin ipanan kirjoja olin hieman, että mitä ihmettä.. Jos oikeasti haluttaiin tulevaisuuteen panostaa niin ruotsi olisi vapaa ehtoista ja siihen tilalle voisi ottaa mitä vain ylimääräistä tai keskittyä siihen mitä on, itse sain kiitos rehtorin aikanani enemmän kurssia kun laki salli jos mahtui lukujärjestykseen..

      Poista
    5. Mutta pyhään pakkoenglantiin ei tietenkään saa koskea, vaikka se se on se todellinen este kieltenopiskelulle.

      Poista
    6. Suomessa ei ole pakko englantia A1 tai B1-kieleksi voit valita minkä kielen haluat kunhan toinen on molottajien kieli. Onkos tää nyt joku rkp:een trollitehdas kun nyt ei kehtaa pakko venäjällä pelotella?

      Poista
  4. Eino Leino tunnusti myös sen tosiasian, että Venäjä ei paremmaksi muutu ja tulee aina olemaan petollinen. Viisas kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Leino taisi ymmärtää, että Venäjä muuttuu koko ajan. Kyllä siihen suhtauduttiin ihan hyvin sinne sortokausiin saakka ja syytä olikin. Pari Leinon sukulaista palveli siellä.

      Poista
  5. Höpö höpö eikös ne noissa brittienkin poikakoulussa jopa raiskaile toisiaan ja seksuaalista homo väivaltaa muutenkin harrastele paljon ja lopputuloksena niistä tulee kokaiinia käyttäviä pikkupoikia nussivia huippujohtajia jotka tietenkkin alistavat naishuoria noin niinkuin äärimmäisen lievästi kärjistettynä.. Ja kun suomalaisista vastaavista laitoksista tulleita ylimielisyyden multihuipentumia katsoo niin varmasti meininkin ollut sama, ainakin niiden kieroutuneet kasvot ja nilkkimäinen tyyli vaikuttavat siltä. Tietenkin tämä koskee lähinnä katollisen papin unelma koulusta tulleita "menestyjiä" ei niitä joita ne ovat nussineet hanuriin. Sen vaan näkee naamasta. ja tietenkin tämä 10-30% rippuen ketkä lasketaan menestyjiksi pilaavat kaikkien maineen.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.