Kansanrunoutta

 

Sea shantyt

 

Kun tuossa tuli kirjoitettua merirosvoista ja mainittua myös laulu nimeltä High Barbaree, joka on olemassa sekä balladina että shantyna, sopinee jatkaa teemaa. Shantyt olivat lauluja, joiden tahdissa tehtiin yhdessä töitä -kiskottiin köysiä, hiivattiin ankkuria ja niin edelleen.

 Turussa vaikuttanee vieläkin kuoro Shanty Singers i Åbo, jonka perustivat vuonna 1970 Kap Hornin purjelaivalla kiertäneet seilorit. Nykyään heitä ei liene enää jäljellä.

Shantyjen sanat olivat usein hauskoja ja joskus härskejäkin. Kiinnostavaa on, että ne säilyivät, koko ajan muunneltuina vuosisadasta toiseen kuten kansanrunous yleensäkin. Monessa ovat aiheena 1700-luvun tapahtumat ja aikaisemmatkin.

Tuon High Barbaree-laulun sanat passannee ottaa tähän kokonaisuudessaan:

 

Traditional – Lyrics from Iron Men & Wooden Ships, by Frank Shay

There were two lofty ships from old England came,
Blow high, blow low, and so sailed we;
One was the Prince of Luther, and the other Prince of Wales,
Cruising down along the coast of the High Barbaree.

“Aloft there, aloft!” our jolly boatswain cries,
Blow high, blow low, and so sailed we;
“Look ahead, look astern, look aweather and alee,
Look along down the coast of the High Barbaree.”

There’s nought upon the stern, there’s nought upon the lee,
Blow high, blow low, and so sailed we;
But there’s a lofty ship to windward, and she’s sailing fast and free,
Sailing down along the coast of the High Barbaree.

“Oh, hail her, Oh, hail her,” our gallant captain cried,
Blow high, blow low, and so sailed we;
“Are you a man-o’-war or a privateer,” said he,
“Cruising down along the coast of the High Barbaree.”

“Oh, I am not a man-o’-war nor privateer,” said he,
Blow high, blow low, and so sailed we;
“But I’m a salt-sea pirate a-looking for my fee,
“Cruising down the coast of the High Barbaree.”

Oh, ’twas broadside to broadside a long time we lay,
Blow high, blow low, and so sailed we;
Until the Prince of Luther shot the pirate’s masts away,
Cruising down along the coast of the High Barbaree.

“Oh, quarter, Oh, quarter,” those pirates then did cry,
Blow high, blow low, and so sailed we;
But the quarter that we gave them – we sunk them in the sea,
Coming down along the coast of the High Barbaree.

 

Laulettunahan se löytyy googlaamalla Youtubesta. Esimerkiksi tästä:

Видео Bing.

Tuo ”Lutherin ruhtinas” kuuostaa kyllä oudolta. Onko jollakin selitys?

Joskus aiheena olivat naiset ja sävy saattoi olla hyvinkin korrekti, kuten tässä sangen tunnetussa laulussa Farewell and Adieu (Spanish Ladies), lieneekö se shanty lainkaan?

Видео Bing. Sehän sisältää myös kiinnostaa tietoa ajan navigoinnista. Englannin kanaaliin tulo havaittiin luotaamalla (striking soundings).

Toisaalta tietenkin saattoi olla myös suorasukaisen hauskoja sepitelmiä, joskus 1700-luvun politiikka ja seksinnälkä yhdistyivät vaikkapa shantyssa Haul away Joe! aiakin sen joissakin versioissa (Видео Bing).

Tragikoominen shanty Whisky, Johnny! kuvaa uneksimista viskistä, joka vie turmioon, mutta tuo hetken lohdun: Видео Bing.

Merellä oli ruokalista kroonisesti aika ankea ja joskus nähtiin nälkää. Itse asiassa jskus tapahtui sellaistakin, että elintarvikkeiden loppuessa merimiehet joutuivat syömään toisiaan. Tällainen tapaushan oli ranskalaisen sotalaiva Medusen haaksirikko, josta tehtiin kuuluisa taulu( ks. radeau de La Meduse - Поиск).

Tarinan siitä, miten kaksi rosvoa valmistautui syömään laivapojan, on shantyssa Little Boy Billee.  (

Tilanteen pelastaa sitten Britannian laivasto ja amiraali Nelson KCB (Knight Commander of the Bath). Sen jälkeen rosvot hirtetään ja pikku Billiestä tehdään amiraali…!

There were three men of Bristol City,
There were three men of Bristol City,
They stole a ship and went to sea,
They stole a ship and went to sea.

There was Gorging Jack and Guzzling Jimmy,
And also Little Boy Billee

They stole a tin of captain’s biscuits,
And one large bottle of whiskey.

But when they reached the broad Atlantic,
They had nothing left but one split pea.

Said Gorging Jack to Guzzling Jimmy,
“We’ve naught to eat – let’s eat Billee.”

“O Little Boy Billee, we’re going to kill and eat yur.
“So undo the top button of your little chemie (1).”

“O may I say my catechism,
“That my dear mother taught to me?”

But when he reached the Eleventh Commandment,
He cried “Yo Ho for land I see!”

“I see Jerusalem and Madagascar,
“And North and South Amerikee”

“I see the British fleet at anchor,
“And our Lord Nelson, K.C.B. (2).”

They hung Gorging Jack and Guzzling Jimmy,
But they made an admiral of Little Boy Billee.

Itse asiassa runo ei ole kansanperinnettä, vaan sen oin tehnyt William Makepeace Thackeray.

Tälläkin tarinalla oli epäilemättä todellisuuspohjaa. Sellaista sattui myöhemminkin. Kaksi merimiestä hirtettiin niin myöhään kuin vuonna 1885 sen johdosta, että he olivat murhanneet nuoremman toverinsa ja syöneet tämän.

Kovaa oli elämä merellä ja valtamerellä (the deep blue sea) oli vielä omat vaaransa, jotka eivät uhanneet sinänsä hyvin vaarallisilla Itämeren tapaisilla karikkoisilla ja jyrkkäaaltoisilla merialueilla.

Brittiläisessä kielenkäytössä valtamerestä käytettiin usein myös nimitystä Main. Siiä laulu

tai rallatus “Sailing, sailing, over the boundig main…”  Kuukausi kuukauden jälkeen saattoi kulua ennen kotisatamaa.

Видео Bing.