Suomi muiden joukossa

 

Uusi Suomi

 

Polson Newmanin vuonna 1930 ilmestyneessä kirjassa (ks. edellinen blogi) on Suomea käsittelevän luvun nimenä Uusi Suomi.

Itse asiassa Suomi ei ollut mikään uusi kokonaisuus, vaan oli jossakin muodossa ollut olemassa jo vuosisatoja, toteaa kirjoittaja. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntyneiden maiden joukossa tämä ei ollut niinkään tavallista. Kaikki itsenäisen valtion tarvitsemat instituutiot olivat meillä jo olemassa.

Vuonna 1918 kertoo tekijä eräiden äärimmäisyysainesten läheisessä yhteistoiminnassa huonoimpien venäläisten ainesten kanssa tehneen viimeisen yrityksen vetää Suomi samaan kurimukseen, joka oli niellyt Venäjän.

Taistelulla bolševikkeja vastaan oli hyvin suuri merkitys koko Euroopalle, mitä ei ollut muissa maissa kyliksi huomioitu.

Suomen hallitusmuoto oli kansanvaltaisimpia koko maailmassa ja se oli hyvin mielenkiintoisesti kehitetty vanhan perinteen pohjalta. Niille, jotka harrastavat valtio-oikeutta, olisi hyödyllistä tutkia tätä mallikelpoista kansanvaltaa, jota niidenkin täytyy kunnioittaa ja ihailla, jotka yleensä suhtautuvat epäilevästi kansanvaltaisen hallitustavan ansioihin, katsoo tekijä.

Suomalaiset olivat 12 vuoden aikana edistyneet mallikelpoisesti sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti. Kaiken takana oli suomalainen ihminen. Millainen hän oikein oli?

Kirjoittajan kiteytys kannattaa siteerata sellaisenaan: He ovat harkitsevia, hitaita ja varovaisia. He ovat uutteria, innokkaita omaksumaan uusimmat tiedot ja menettelytavat ja hyvin kansallismielisiä. Ollen hyvin vähän taipuvaisia elämännautintoihin he ovat säästäväisiä ja mielipiteitään kansanvaltaisia. Heidän huumorinsa on hieman raskasta ja heidän huvituksensa näyttävät olevan varsin vakavaa laatua.

Englantilaisten ja suomalaisten luonne oli monessa suhteessa samanlainen… Suomalaisen miehen tyyni, intohimoton tapa katsella asioita muistuttaa läheisesti ajattelevan englantilaisen katsomustapaa. Suomalainen on, paitsi ehdottomasti rehellinen, myös hyvin vilpitön ja suorasukainen. Yleisesti katsoen suomalaiset ovat hyvin luotettavia, vaikka heidän käsityksensä ajasta ei olekaan oikein sopusoinnussa tämän ominaisuuden kanssa…

Suomalaisilla oli luontaista kykyä yhteistoimintaa, mikä ilmeni osuustoiminnan kehittyneisyydessä. Valtiollisessa elämässä he myös suosivat komiteatyöskentelyä.

Suomalaistn käsitys vapaudesta erosi kuitenkin suuresti englantilaisesta. Jälkimmäiset katsoivat asioita yksilön ja suomalaiset taas kansallisesta näkökulmasta.

Kansa olikin saavuttanut sangen suuren yhtenäisyyden, mitä oli vielä edistänyt luokkaeroavuuksien miltei täydellinen puuttuminen.

Suomalaisten sivistystahto oli hämmästyttävän suuri ja yksinkertaisilla talonpojillakin saattoi olla kotonaan muutaman sadan niteen kirjasto.

Ruotsinkielisiä oli Suomen väestöstä kymmenen prosenttia ja heillä oli suuremmat erikoisoikeudet kuin ehkä millään toisella vähemmistöllä koko maailmassa. He olivat tehneet pahan erehdyksen valittaessaan asemaansa, jonka suomenkielisen enemmistön jalomielinen politiikka oli heille suonut.

Kielieroavaisuudesta huolimatta kulttuuri oli yhtenäistä ja oli aivan mahdotonta huomata siinä mitään eroja kieliryhmien välillä, ellei tuntenut kumpaakaan kieltä.

Akateemisella tasolla suomalaiset olivat yhteydessä maailman johtavien opinahjojen kanssa ja olisi ehdottomasti väärin kuvitella että tätä varten tarvittaisiin ruotsinkielistä välitystä.

Helsinki oli maailman uudenaikaisimpia kaupunkeja ja sen rakennukset noudattivat omaa suomalaista tyyliään. joka oli hieman raskasta eikä erityisen kaunista.

Suomen tärkein teollisuus perusti metsiin, joita hyödynnettiin kekseliäästi koko maan laajalla alueella. Maatalous perustui tieteellisen tutkimukseen ja viljelymenetelmät kuuluivat maailman nykyaikaisimpiin. Suomalaine maanviljelijä oli paljon keskieurooppalaisen talonpoikaistyypin yläpuolella. Hän oli yritteliäs, sivistynyt ja opinhaluinen pienviljelijä.

Suomessa saattoi nykyään saada myös täydellisen teknillisen sivistyksen. Harvoissa maissa myöskään työläiset elivät yhtä edullisissa olosuhteissa. Ei ollut kodittomia eikä lukutaidottomia, kaupungeissakaan ei ollut varsinaisia kurjalistokortteleita.

Naisen asema yhteiskunnassa oli silmiinpistävä ja naisille tuli maan edistyneisyydestä miltei sama ansio kuin miehillekin. Täytyy vielä mainita, että suomalainen sotilasaines oli miehekkyydessään ensiluokkaista.

Ulkopolitiikassa Suomi piti tiukasti kiinni itsenäisyydestään ja suhtautui epäluuloisesti kaikkiin liittoihin. Neuvosto-Venäjään suhtauduttiin ystävällisesti, mutta varovasti. Suomalaiset eivät pelänneet Venäjää, mutta tahtoivat pitää huolta siitä, ettei heitä pakotettu tai houkuteltu sen vaikutuspiiriin-

Neuvostoliiton kanssa oli vältetty kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka olisivat voineet ärsyttää sitä, mutta suomalaiset eivät kuitenkaan antaneet kenenkään käskeä itseään. Jokainen yritys siihen suuntaan kohtaisi mitä jyrkintä vastarintaa.

Suhteet Baltian maihin ovat sydämelliset, mutta Suomi kieltäytyi liitosta niiden kanssa. Ruotsiinkin suhteet ovat Ahvenanmaan kysymyksen ratkettua myötämieliset. Hyvinvoinnissa Suomi hävisi Ruotsille, mutta oli puolestaan edellä Baltian maita.

Kas siinä lyhyesti englantilaisen analyytikon vaikutelmat Suomesta. On todettava, etteivät ne ole syntyneet pelkästään tutkijankammiossa eikä kirjoittaja kuulu alan naiiveimpiin. Hän on rutinoitu maailmanmatkaaja ja tutkija, jolle eri maiden ja kansojen suhteuttaminen toisiinsa oli jokapäiväistä työtä.

Polson Newmanin Suomi-kuva on epäilemättä erittäin sympaattinen ja myös poikkeuksellisen hyvä verrattuna muihin hänen kirjassaan (ks. edellinen blogi) esiteltyihin maihin. Itse asiassa näyttää olevan harvoja asioita, jotka suomalaiset tämän brittiläisen imperialistin mielestä olisivat voineet tehdä paremmin.

Mutta tämähän olikin Suomen suurta aikaa. Urheillun suurvalta (koko asiaa ei mainita artikkelissa) ja nopeasti vaurastuva maa oli jo monessa suhteessa toipunut vuoden 1918 painajaisesta ja myös taloudellisesti onnistunut korvaamaan menetetyt Venäjän markkinat eurooppalaisilla.

Kirjoittaja katsoo maatamme ulkopuolisen silmin ja siitä on tietenkin se varjopuoli, ettei hän pääse sisälle maamme omiin sisäisiin kysymyksenasetteluihin ja keskusteluihin.

Siitä on kuitenkin myös se etu, ettei hän sorru pitämään ongelmiamme suurempina kuin ne ovatkaan. Kansainvälisessä vertailussa monet suurina pidetyt ongelmamme olivat kuin olivatkin vähäpätöisiä.