Muuan soppa

 

Soljanka (lihaseljanka)

 

Suomessa on keittojen vamistus mennyt takapajulle. Ennen muinoin 1950-luvulla oli keitto muistaakseni se yleisin pääruoka. Sen kanssa sitten voi ottaa tarvitessa leipää ja voita ja hörpätä maitoa tai piimää päälle, jos siltä tuntui. Näin täyttyi tuo ruokaympyrä.

Helsingissä oli vielä hiljattain Kruunnhaassa mainio keittoravintola ”Qulma”, jossa oli tarjolla yleensä kolme keittoa ja vielä salaattia ja uuniperunaa. Nyt tuo keittomenyy näyttää hävinneen, mikä on suuri vahinko.

Mutta voihan sitä keittoa itsekin tehdä. Herkullista pääruokaa saa halutessa parilla eurolla per annos ja sitä voi aina myös pakastaa, ellei viittä litraa saa kerralla kulumaan. Isosta kaalinpäästä syntyy sen verran.Kaalikeitosta, kalakeitosta ja hernekeitosta on tullut varmaankin jo blogattua, samoin borssista (borštš).

Nyt vähän soljankasta, jota kaikin mokomin sopii kutsua vakiintuneella nimellä ”seljanka”. Sitähän on sekä kala- että lihalaatua. Moni muistaa ne ainakin Moskovan-junasta.

Joka tapauksessa ”soljankan” nimi viittaa suolaan(sol),kun taas seljanka viittaa seloon (kylä, kirkonkylä), joten soljanka tuntuisi paremmin kertovan tämän keiton ideasta. Siis vähän kun pohljobka, joka viittaa siihen, että soppaa syödään nimenomaan leivän särpimenä.

Se soljankan idea on ainakin minun mielestäni tässä keiton suolaisuudessa, johon liittyy hapanimelyys, kuten niin moneen muuhunkin todella hyvään ruokaan. Keitossa tämä yhdistelmä tuntuu jotenkin aivan erityisen hurmaavalta: vodkaryypyn päälle tuoksuvaa, kuumaa keittoa, jossa tuntuu savustetun lihan ja kypsien vihannesten harmonia.

Soljankaa, tai olkoon nyt seljankaa voidaan tehdän yli sadalla jamiksei tuhannellakin eri tavalla kuten  muitakin perusherkkuja. Asia riippuu usein siitä, mitä jääkaapissa ja komerossa sattuu olemaan.

Itse löysin ison myöykyn paahtopaistia, joka kyllä säilyy hyvin pakastettuna ja olikin jo pakastetttua, joten se sopi lihaksi. Sen kanssa olisi pitnänyt olla voimakkaasti savustettua lihaa, mutta ei ollut, joten käytin chorizo-makkaraa.

Lisäksi olennaisia aineita olivat tomaattipyree ja tomaatit, oliivit ja sitruunanviipaleet.

Sopasta syntyi seuraavanlainen:

1,5 l. vettä

1 purjo

2 porkkanaa

2 tomaattia

2 sipulia

1 palsternakka

pala selleriä

1 venäläinen suolakurkku pieninä palasina

 200 g. paahtopaistia (valmista)

200 g. chorizo-makkaraa

200 g. voimakkaasti savustettua kinkkua tai siansivua

½ dl tomaatipyreetä

4valkosipulin kynttä

10-15 kalamata-oliivia

1 rosmariinin oksa

1 lihaliemikuutio

5-7 palaa sokeria

10-15 mustapippuria

2 laakerinlehteä

persiljaa

öljyä paistamiseen

 

Aluksi kuumennetaan kattilassa öljy ja annetaan silputtujen vihannesten ja tomaattipyreen pehmentyä siinä varttitunnin verran. Sen jäkeen niitä keitetään lihaliemessä ainakin toinen varttitunti. Sitten lisätään liha ja makkara ja suolakrkku ja keitetään yhä miedolla lämmöllä noin vartin verran.

Tarjoillessa pannaan sopan päälle hakattua persiljaa sek oliivit ja muutama sitruunan viipale, ja lautaselle reilu ruokalusikalloinen smetanaa. Sen loppuessa otetaan uusi lusikallinen smetanaa. Vodkaa man mukaan. Pakkaspäivinä enemmän.

Savustettula lihaa ei minulla sattunut juuri tällä kertaa olemaan, mutta mielestäni tuloksesta tuli hyyvä näinkin. Savuliha kyllä periaatteessa on aivan keskeinen osa soljankaa, joten suosittelen sitä.

En maininut aineksissa perunaa. Jos haluaa siitä vielä tuokaisamman, niin siitä vaan. Venäjälä yleensä voidaan akkkkiallalisätäperunaa, jolloin ruokalajin nimeen lisätään: ”po domašnemu” -kotiruuan tapaan.

Välttämättömänä lisäyksenä totean, että vastustan ja halveksin Putinin rosvomaista hyökkähystä Ukrainaan. Söisivät omia borssejaan ja silavaansa ja vaikkapa nyt juuri soljankaa.