perjantai 18. tammikuuta 2019

Kansallisuus tarjolla halukkaille


Maahanmuutto ja kansallisuuden muuttuminen

Perussuomalaiset nuoret ovat kuulemma nykyään innostuneet etnonationalismista, jossa suomalaisuuden määritelmää on haluttu rajoittaa henkilöihin, jotka kuuluvat suomalaisen etnoksen piiriin.
Hullunkurista kyllä, edes suomenruotsalaiset eivät ole heille kelvanneet tähän joukkoon.
No, ajattelunvapaushan meillä tässä maassa, luojan kiitos, sentään vallitsee ja kuinkapa voisi kieltää ketään ajattelemasta ihan mitä haluaa.
Mikäli sitten politiikassa yrittää noita ajatuksiaan tarjoilla yleisölle, vaihtelee menestys tietenkin sen mukaan, mitä täysivaltaiset kansalaiset kukin tykönään ajattelevat. Eipä taida jytkyä olla luvassa.
Tietääkseni kyseiset nuoretkaan eivät ole esittäneet mitään vaatimuksia ruotsinkielisiämme vastaan, mutta en tunne asiaa sen tarkemmin, joten se siitä. Olihan meillä kuitenkin aikoinaan kielitaistelu, joka siirtyi sitten historian lehdille unohdettuna ja tavallaan maineekkasti, kompromissina.
Ei siten, että aitosuomalaisuus olisi voittanut, vaan siten, että kielisopu syntyi, kun isänmaallisuus pantiin sodan tulikokeeseen. Siinä vähemmistöt pärjäsivät erinomaisesti. Tiettävästi asia koski myös pientä venäjänkielistä vähemmistöämme, vaikka asiasta ei olekaan erikoistutkimusta tehty.
Kun aina silloin tällöin nostetaan esille se, mihin Eurooppaan me oikein haluamme kuulua, on tavallisesti otettu itsestään selvänä oletuksena se, että tuo maanmainio Länsi-Eurooppa on paitsi se oikea ja hienoin, myös luonnostaan maailman suvaitsevaisin ja monikulttuurisin kolkka.
Kuitenkin Euroopan unionin eräänlainen sydän (aivojahan sillä ei olekaan) sijoittuu maahan, joka on perustamisestaan saakka ollut pahan kansallisuusongelman raatelema. Flaamit enempää kuin vallonit eivät sentään tunnusta mitään primitiivistä pakanauskoa ja koulutuskin on molemmilla varsin kohtuullisella tasolla.
Ennakkoluuloja toisen osapuolen suhteen ei niinikään  kannattane pitää vallitsevan skisman syynä, kun kansallisuudet ovat asuneet rinnakkain ja limittäin jo satoja vuosia.
Siitä huolimatta tuossa maassa on pelkkä hallituksen muodostaminen ollut usein lähes mahdotonta. Se on tuo kieli- ja kansallisuusongelma, joka ei vain ota hävitäkseen.
Belgia ei tietenkään ole ainoa varoittava esimerkki monikulttuurista ja itse asiassa se on esimerkki paremmasta päästä. Ajatelkaamme vain ”Lähi-Idän Sveitsiä” eli Libanonia, Kyprosta, Kosovoa tai mitä tahansa muuta monikulttuurista maata.
Esittäkääpä yksikin myönteinen esimerkki. Sveitsi, sivumennen sanoen, ei ole lainkaan monikulttuurinen, vaan monokulttuurien liitto.
Monikulttuurisuuteen liittyvät ongelmat eivät ole ajan mittaan, nopeasti tai hitaasti voitettavia väärinkäsityksiä, vaan ristiriitoja, joita on opittava sietämään, koska ne ovat ikuisia. Monet kansallisuudet eivät näytä tähän kykenevän.
Luulen, että voimme onnitella itseämme tässä suhteessa, sikäli kuin asia koskee suomenruotsalaisuutta tai pieniä tataari- ja juutalaisvähemmistöjämme. Viime mainitut tosin ovat niin pieniä, että ne tuskin synnyttävät tuota monikulttuurisuusilmiötä. Mustalaisten kanssa asia on hieman mutkikkaampi syistä, joita ei tässä ruveta setvimään.
Suomenruotsalaisuus on osa Suomen ainutlaatuista historiaa ja sen kulttuurinen merkitys maallemme on ollut valtava ja sitä paitsi myönteinen. Tämä siitä huolimatta, että ryhmän asema on tämän hetken tasa-arvonäkökulmasta joidenkin mielestä valtaväestöä syrjivä. Voihan senkin asenteen ymmärtää.
Sen vertaaminen tuoreisiin maahanmuuttajaryhmiin olisi joka tapauksessa täyttä idiotismia.
Tuoreessa Ilta-Sanomien vaalitilaisuudessa tuo PS-nuorten poliittisesti sangen epäkorrekti kanta -etnonationalismi- nostettiin esille. Ainakin vasemmistoliiton Li Andersson näyttää kiivaasti korostaneen, että moinen näkemys on väärä. Suuri enemmistö suomalaisista on varmastikin samaa mieltä ainakin sikälim kuin asia koskee ruotsinkielisiä.
Sangen erikoinen oli joka tapauksessa Anderssonin tapa reagoida asiaan. Mikäli eri kansallisia ryhmiä ruvettaisiin erottelemaan toisistaan, voidaan päätyä pitämään joitakin ryhmiä arvokkaampina kuin toisia. Kuinka voitaisiin olla pitämättä suomalaisina niitä, jotka haluavat sellaisia olla?
Andersson totesi, ettei hän ainakaan voisi allekirjoittaa moista politiikkaa, mikä kai kuulostaa aika normaalilta asiain tilalta. Entä kuinka moni konservatiivien edustaja, mikäli heitä on, voisi allekirjoittaa Anderssonin politiikan yleensäkään?
Miksi pitäisikään? Eikös politiikan ideana juuri ole sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia näkemyksiä? Muutenhan olisimme totalitarismissa. Onko sitä ehkä ruvettukin pitämään normaalina asiain tilana?
Maassa jo olevien ja kansalaisuuden saaneiden kanssa on tietenkin yksinkertaisesti tultava toimeen. Ulkomailla syntyneitä onkin jo seitsemän prosenttia, kuten Pekka Haavisto totesi. On kiinnostavaa, millaisia johtopäätöksiä tästä määrästä sitten oikein pitäisi tehdä.
Normaali järki tietenkin sanoo, että kun määrä on vielä toistaiseksi niinkin vähäinen, on maallamme vielä mahdollisuus estää kehitys, jota voisi sanoa belgialaistumiseksi, ellei termi antaisi asiasta liian myönteistä kuvaa.
Tärkeämpää kuin maahanmuuttajien määrän pitäminen aisoissa on niin sanotun multikulturalismin estäminen. Senhän useat eurooppalaiset valtiomiehet ovat viime vuosina todenneet epäonnistuneeksi ja turmiolliseksi, vaikka ovatkin olleet kykenemättömiä tekemään asian suhteen yhtään mitään.
Itse asiassa kysymys tietenkin on kansainvaelluksesta, jonka etujoukot ovat vasta saapuneet määränpäähänsä. Prosessin lopettaminen ei todellakaan ole helppo tehtävä, mutta se on joka tapauksessa nyt vallassa olevan sukupolven vastuulla.
Selväähän on, että mikäli tämä erittäin nopea kehitys jatkuu, on maassamme jo parin vuosikymmenen kuluttua niin suuri meille vieraan kulttuurin edustus, että sen poliittinen hallitseminen on mahdotonta. ”Kotouttaminen” joudutaan silloin kohdistamaan kantaväestöön ja sitä kai tässä jo pikkuhiljaa harjoitellaankin.
Ellei rajoituksia panna toimeen nyt heti, tulee se olemaan koko ajan yhä vaikeampaa ja ennen pitkää jo mahdotonta. Niiltä, jotka haluaisivat odottaa parempaa hetkeä, on syytä kysyä, koska se oikein mahtaisi koittaa ja miten se silloin saadaan aikaan? Vastauksen on syytä olla mahdollisimman konkreettinen.
Toisin kuin vaikkapa USA tai Kanada, maamme ei koskaan ole ollut suuri maahanmuuttajien vastaanottaja, lukuun ottamatta Venäjän katastrofin seurauksena 1900-luvulla saapuneita. Siksi meillä näyttää olevan vaikea ymmärtää, että jokainen, avokätisinkin maahanmuuttovaltio on historiansa aikana joutunut valikoimaan immigranttinsa.
Ei vieraaseen maahan asettuminen voi koskaan olla kenenkään ihmisoikeus. Kova todellisuus kertoo asian ennemmin tai myöhemmin.
Mikäli maahanmuuttopolitiikasta ei huolehdita, vaan tyydytään haalimaan maahan kaikki yksilöt, jotka kertovat haluavansa muuttua suomalaisiksi, joudutaan ennen pitkää havaitsemaan, etteivät tulijat rajoittuneetkaan yksilöihin, vaan nämä kantoivat mukanaan myös kulttuurisen pakettinsa, yhteisönsä ja instituutionsa.
Mutta miksipä tähän sen enempää sanoja tuhlaamaan. Asiat tunnetaan, seuraukset nähdään. Käytetyt käsitteet pysyvät kuitenkin harhaanjohtavina ja kaupitellut skenaariot naiiveina ja suorastaan avoimesti järjenvastaisina. Ja kansa sen kuin taputtaa.
Autuaita ovat he, jotka näkevät ja kuitenkin uskovat, sanoi ennen yliopettajani eräästä taistolaisesta auskultantista.

27 kommenttia:

  1. Mainio teksti, mutta kyllä Kyproksen tasavalta ja Kosovo ovat etnisesti ja uskonnollisesti yksikulttuurisempia maita kuin Sveitsi. Toki asianlaita oli toinen muutama sukupolvi sitten.

    VastaaPoista
  2. "Kulttuuri" on se tapa, jolla yhteisöllinen valta auktorisoituu. Yksilöt voivat sopeutua vieraaseen kulttuuriin, eri kulttuurit eivät välttämättä sopeudu toisiinsa.

    Kansainvaeltajat tulevat kulttuureista joissa korkein jumalallinen auktoriteetti on kasvoton ja tabu, ja koko kulttuurikognitio on mm. vuosituhantisen kulttuurisen kuvakiellon perinteellä pohjimmalta osaltaan armottomasti amputoitu. Eurooppalaisen uuden ajan individualismi taas on synnyttänyt kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot, jotka ovat nimenomaan oikeuksiaan ja vapauksiaan vaatineen yksilön yhteisöprojektioita. Ensivaiheessa kansallisvaltioille annettiin jopa henkilönnimiä.

    Historia ei tunne yhtä pahaa sosiodynaamisesti erisuuntaisen yhteisöllisyyden yhteentörmäystä kuin mitä islamin vaeltaminen nyt miljoonien ja kymmenien miljoonien, kohta satojen miljoonien joukoilla Eurooppaan merkitsee. Siitä ei tulla selviytymään.

    Yksilöt tietysti voivat korviensa välissä kokea mitä tahansa -- tänäkin iltana tv:ssa puhua pajatettiin "maahanmuuttajien" täälläkin tekemistä seksuaalirikoksista. Tosiasia on, että kulttuurikognition tasolla ei keskustelu auta. Yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet tulevat aiheuttamaan pelkästään hajottavia yhteisöilmiöitä. Asiaa -- siis sosiologian perusasioita -- on kovin vaikea ymmärtää.

    Eurooppalainen ihminen individualismissaan on tullut sokeaksi tajuamaan sosiaalisten voimien valtaa. Meillä on pieni pää, joka on täynnä omakohtaista kokemuksellista totuutta. Se ei tule auttamaan, ei vaikka "keskustelisimme" kokemuksellisilla käsitepinnoillamme miten loputtomasti tahansa. Vain "rajat kiinni!" -toimenpiteet voivat auttaa. Mutta poliitikot eivät niihin pysty, koska haluavat mieluummin olla "poliittisesti korrekteja".

    Niinpä Eurooppa tekee tuon Douglas Murrayn kirjassaan "The Strange Death of Europe -- Immigration, Identity, Islam" kuvaaman "oudon itsemurhan".

    VastaaPoista
  3. Vihavainen tiivisti olennaisen. Kun katsoo Suomen virkakuntaa ja Eduskuntaa joutuu toteamaan kuin Heidegger (postuumisti): vain Jumala voi meidät pelastaa. Ehkä sentään sattuma tai onnettomuuskin kävisivät... -jussi n

    VastaaPoista
  4. Eihän suomenruotsalaisia taida olla montaakaan edes olemassa. Tai mihin sen rajan vetää, ainahan joku on muuttanut uudempanakin aikana ja varmaan tulee aina silloin tällöin muuttamaankin. Ruotsia puhuvia meillä on kai se nafti viisi prossaa, joiden juuret voivat löytyä Savosta, Saksasta, Venäjältä ja tietysti myös Ruotsista. Kaikki asiaan liittyvät ongelmat olisi aikaa sitten unohdettu, jos RKP:tä ei olisi olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja ellei "suomalaisuutta" olisi keksitty, olisivat myös monet ongelmat jääneet kehittymättä. / Ördög

      Poista
  5. Muslimikulttuuri tarjoaa yleisesti ottaen erittäin epäterveen kasvuympäristön lapsesta aikuiseksi. Muslimikulttuuri ikäänkuin saastuttaa sen piirissä kasvaneet ihmiset kivikautiselle tasolle.

    Siksi musliminaiset puetaan säkkeihin ja kaljasaavin peitteen näköisiin riepuihin, jotta muslimimiehet eivät saisi sytykkeitä kiimoihinsa. Muslimies raiskaa kenet tahansa, jonka saa kiimoissaan kiinni - vaikka alaikäisen serkkutyttönsä. Perheen kunnian tähden tällaiset tapaukset salataan.

    Muslimikulttuurin tarkoituksellinen sekoittaminen eurooppalaiseen kulttuuriin on osoittautunut pommin rakentamiseksi, kuten Vihavainen onnistuneesti tuolla aikaisemmin kuvasi tätä pommia. Nyt näitä pommeja on alkanut räjähtää pitkin Eurooppaa ja viimeksi Suomessa Arabianrannassa ja Oulussa. Todella tyhmä poliittinen johtomme ja valtalehdistö ei vieläkään näytä ymmärtävän missä mennään.

    VastaaPoista
  6. En nyt täysin tyrmäisi perusnuorten näkemyksiä vaikkapa suomenruotsalaisten suhteen. Eiväthän kaikki suomenruotsalaiset itsekään pidä itseään suomalaisina, vaan pikemminkin itä-ruotsalaisina. Kyllähän sen jo käytetyistä nimistäkin huomaa: suomenruotsalainen, finländare, Suomen ruotsalainen kansanpuolue jne.

    Suomenruotsalaiset muuten olivat yliedustettuina sotilaskarkuruudessa sotien aikaan. Turvapaikka löytyi henkisestä kotimaasta - Ruotsista.

    Suomenruotsalaiset eivät perinteisesti ole pitäneet suomalaisista omilla asuinseuduillaan. Karjalaisia eivät hyväksyneet. Oikein erikseen pyysivät Paasikiveltä lupaa tällaiseen etniseen segregaatioon, johon Juho Kusti lopulta heltyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fennomarmattajat ja yksikieli-tylsämieli-horisijat ovat taas purkaamassa vanhoja kaunojaan. Kukaan heistä ei taatusti ole tavannut yhtäkään ruotsinkielistä, joka olisi puhunut itsestään itäruotsalaisena muuten kuin huumorimielessä. Suomenruotsalaiset olivat myös yliedustettuja muissakin porukoissa, mm. jääkäriliikkeessä - mutta sähiseville hurrivihaajille ainoastaan tietyillä "faktoilla" on merkitystä. Ja karjalaisten muistoista ilmenee, että heitä katsoivat karsaasti ja vieroksuivat myös puhtaan suomenkieliset (mukaan luettuna savolaiset) maanmiehet ja -naiset.

      Fennomöllöt valittavat hurrien muka harjoittamasta "segregaatiosta", ja elävät itse pahemmassa henkisessä umpiossa kuin konsanaan taistolaiset ja jihadistit. / Ördög

      Poista
    2. Hyvä,Ördög.
      Ai niin, tuli mieleen että Halla-ahon vaari oli Leopold Walther Bergroth.

      Poista
    3. Suomenruotsalaisuus - no sehän on 1800-lukulaisten freudenthalilaisten satusetien keksimä sosiaalinen konstruktio. ;)

      Poista
    4. Satusetien sepittämä sosiaalinen konstruktio on se suomalaisuuskin. Eikä moraalisesti yhtään ylhäisempi./Ördög

      Poista
  7. Ei siten, että aitosuomalaisuus olisi voittanut, vaan siten, että kielisopu syntyi, kun isänmaallisuus pantiin sodan tulikokeeseen. Siinä vähemmistöt pärjäsivät erinomaisesti. Tiettävästi asia koski myös pientä venäjänkielistä vähemmistöämme, vaikka asiasta ei olekaan erikoistutkimusta tehty.
    Mainion otannan aiheesta saa katsomalla kuvakavalkadia heti talvisodan jälkeen julkaistusta matrikkelista Vapautemme hinta. Kohdassa "Muolaa" (s. 252) löytyy sankarivainajien joukosta laskujeni mukaan 26 venäjänkielistä sukunimeä ja sen venäläisemmän näköisiä kasvoja kuin kuvissa on, ei olekaan. Reikäleipäkunta Kyyrölä (Красное Село) liitettiin Muolaaseen 1934.

    VastaaPoista
  8. "Maahanmuutto ja kansallisuuden muuttuminen"

    Maahanmuutto ja kansalaisuuden muuttuminen. Kyyninen näkemys:

    Kaikki/lähes kaikki venäläiset ovat KGB:n kasvatteja. Venäjän laki velvoittaa kaikkia maailman venäläisiä olemaan Venäjän patriootteja.

    Kaikki/lähes kaikki muslimit ovat allahin lapsia. Koraani lupaa paratiisia, jossa 60 neitsyttä ja nuorta poikaa palvelijoina per sankari.

    Kaikki/lähes kaikki juutalaiset ovat Jumalan valittuja henkilöitä.

    Kaksoiskansalaisia kaikki tyynni.

    VastaaPoista
  9. "...kun isänmaallisuus pantiin sodan tulikokeeseen. Siinä vähemmistöt pärjäsivät erinomaisesti."
    Kolmelle Suomen juutalaiselle myönnettiin rautaristi. Siinäpä ironiaa kerrakseen. Eivät tosin ottaneet vastaan.
    tm

    VastaaPoista
  10. Huomattavin väestönkasvu ja siirtolaisuus on odotettavissa islamin eteläpuolisesta keskiafrikasta. Onkohan tutkittu sieltä tulleiden sopeutumista eurooppaan. Mielenkiintoista ,olisi selvittää ,altistaako islam itsessään ihmisen tietenlaiselle hörhöilylle ,vai onko kyse vain takapajuisuudesta ja valistuksen puutteesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo kenraali Patton pohtii muistelmissaan nähtyään Pohjois-Afrikan muslimimaiden takapajuisuutta islamin vaikutusta em. kurjuuteen ja tulee siihen päätelmään, että juuri islamissa on syy.

      Poista
  11. Yksi tärkeimmistä pakolaisuuden syistä on sota. Jos edes USA pysyisi poissa kriisialueilta, niin tilanne olisi parempi, mutta se pikemminkin vie kriisejä ja ongelmia maailmalle kuin sammuttaa niitä. Todellisiin ongelmiin ei puutua, niitä onkin suunnattomasti. Seurauksena on elinmahdollisuuksien puuttuminen ja ympäristökriisit. Pakolaisuus kiihtyy, eikä syynä ole poliittinen vaino. Tilanne Afrikassa on synkkä, kehitystä ei tapahdu paitsi väestönkasvussa.

    Länsimaissa vain näperrellään, sekaantuuko Putin vaaleihin vai ei ja lasketaan aseiden ostomenoja ja myyntituloja. Poliitikot eivät näe, mistä on kyse, eikä yksikään valtio harjoita vastuullista politiikkaa, ei myöskään Suomi. Väkivaltaa ja valheita mekin suosimme kansainvälisissä suhteissa, mutta siitä käytetään toista nimeä: isänmaallisuus.

    Maahanmuuttajat tuovat mukanaan ongelmia omista maistaan, mutta ne ongelmat ovat yleismaailmallisia, eikä voida syyttää vain heitä niiden aiheuttamisesta. Me olemme mukana lisäämässä maailman pahoinvointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ristiriitojen Anonyymi19":

      1. "Yksi tärkeimmistä pakolaisuuden syistä on sota." Versus: "Pakolaisuus kiihtyy, eikä syynä ole poliittinen vaino."

      Näin ollen sota ja vaino eivät ole sama asia vai ovatko?

      2. "Länsimaissa vain näperrellään, sekaantuuko Putin vaaleihin vai ei" Versus: "Poliitikot eivät näe, mistä on kyse, eikä yksikään valtio harjoita vastuullista politiikkaa, ei myöskään Suomi."

      Näin ollen, johtopäätöksenä voi olla ainoastaan se, että ainoastaan Anonyymi 19. tammikuuta 2019 klo 19.10 tietää sekaantuuko Putin vaaleihin vai ei, koska länsimaiset Poliitikot eivät näe, mistä on kyse.

      3. "Maahanmuuttajat tuovat mukanaan ongelmia omista maistaan" Versus: "Me olemme mukana lisäämässä maailman pahoinvointia."

      Johtopäätös: No comment. Koska Anonyymi 19. tammikuuta 2019 klo 19.10 on Putinin trolli.

      Poista
  12. Tv-uutisissa esiteltiin puolueiden vastauksia turvallisuupolitiikasta. Perussuomalaiset ainoina esitti hävittäjälentokone hankintamäärän vähentämistä ,ainoana puolueena ei usko venäjän pyrkivän vaikuttamaan tulevissa vaaleissamme. Tuntuu kuin puoluejohto siellä ei ymmärtäisi venäjämieliseksi leimaamisen vaaraa. Heidän ajatuksissaan venäjä ja Putin ovat yhtä kaukaisia kuin Turkki ja Erdogan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei ole ihan noin. Halla-ahon kanta oli se, että on harkittava tarkkaan, mitkä hankinnat ja minkä laajuisina on parasta maanpuolustuksellemme. Varamme kun ovat rajalliset. Muitakin kantaansa vielä - eri syistä - harkitsevia puolueita on.

      Poista
    2. Mitä itse substanssiin -eikä siis imagotehtailuun- tulee, niin olisihan se aika huvittavaa ajatella Venäjän pystyvän tai edes haluavan vaikuttaa vaaleihimme. Mutta kun puolet kansaa on keskimääräsitähölmömpiä, niin siellähän ne vaalien avaimet piilevät ja puheet on sen mukaan viriteltävä.

      Poista
    3. "keskimääräsitähölmömpiä"

      No sehän olisikin ihan hölmöä olla käyttämättä niitä hyväkseen.

      Poista
    4. "olisihan se aika huvittavaa ajatella Venäjän pystyvän tai edes haluavan vaikuttaa vaaleihimme."

      Niin, eihän se vuodesta 1944 alkaen koskaan yrittänyt, esimerkiksi yöpakkasilla taikka noottikriisillä. Miksi Venäjä ei yrittäisi harjoitella vakavampia tilanteita varten.

      Poista
    5. "Mutta kun puolet kansaa on keskimääräsitähölmömpiä"

      Viime presidentinvaalien kampanjan aikana Putinin palkkaamat suomenvenäläiset intelligentit kulkivat baarista toiseen ja katsoivat tarkasti kenelle tarjoaisivat ilmaiseksi oluttuoppeja toisensa jälkeen, ja sanoivat sitten: "Mene äänestämään ja äänestä Väyrystä." Tokkopa Väyrynen olikin saanut 6% äänistä ja oli niin tohkeissaan kun luuli pääsevänsä ulkoministeriksi.

      Minulle ei tarjottu ilmaista olutta, vaikka parta oli ajamatta.

      Ei muuta kuin lähentelemään puliukkoja ja puliakkoja, pulimiehiä ja pulinaisia, oluthuurussa olevia pillu- ja kyrpänuoria.

      Poista
  13. Maahanmuuttokysymys tuli esille jo 1990-luvun alussa, kun Somaliasta alkoi tulla pakolaisia Suomeen. Se oli aikamoinen yllätys ja perussyy Suomen valitsemiselle oli kuulemma halvat lentoliput Moskovaan ja sujuva jatko sieltä Suomeen. Asiasta nousi aikamoinen keskustelu eikä se ole mikään ihme, eihän Suomella ja Somalialla ollut juuri mitään yhteistä. Keskustelu karkasi suomalaiseen tapaan heti lapasesta.

    Kasvava maahanmuutto alkoi näkyä monella tavalla ja monet kansalaiset varmaan olettivat ja uskoivat, että Suomen valtion johto ja erityisesti Sisäasiainministeriö selvittävät ihan virkatyönään, mistä maista saattaa tulla merkittävämmässä määrässä tavallisia eli työn perässä muuttavia ihmisiä ja erityisesti, mistä saattaa olla odotettavissa pakolaisia tai vastaavia ihmisiä ja miten sellaisiin tilanteisiin varaudutaan.

    Olisi voitu laatia vaikka erilaisia arvioita siitä, mitä pitää tehdä, jos maahan yhtäkkiä alkaa tulla paljon ihmisiä. Yksinkertaisesti; miten otetaan vastaan, majoitetaan, ruokitaan, lääkitään, jututetaan tai kuulustellaan 1 000, 10 000, 100 000 tai 200 000 ihmistä?

    Ihan tämä ensimmäinen vaihe on jo vaativa, puhumattakaan siitä, mitä pitäisi tehdä sen jälkeen. Siis pyritäänkö ihmiset palauttamaan takaisin kotimaihinsa tilanteen siellä rauhoituttua vai sulauttamaan omaan yhteiskuntaamme ja mitä se sitten tarkoittaisi.

    Näyttää kuitenkin siltä, että mitään laajempaa varautumissuunnittelua ei ole tehty. Mandatum Life -lehdessä 2016 SPR:n puheenjohtajasta Pertti Torstilasta kertovassa jutussa todetaan, että "Punainen Risti on katastrofien järjestö, mutta uusi puheenjohtaja ei osannut odottaa mitään tällaista. Yhtäkkiä käsissä oli runsaat 30 000 turvapaikanhakijaa, jotka piti vastaanottaa, rekisteröidä ja majoittaa."

    Jos Punainen Risti ei ollut varautunut sellaiseen, niin ei varmaan sitten Sisäasiainministeriökään ollut asiaa vakavissaan pohtinut, kun ei ollut SPR:n valmiuksia ja suunnitelmia kysellyt. Mihin SPR ja SisäM sitten olivat varautuneet? Eihän asia mitenkään uusi ja yllättävä ollut eikä mittakaava mitenkään yletön maailman maahanmuuttopotentiaaliin nähden.

    Torstila valittelee edelleen, että "me emme vielä ole monikulttuurinen maa". Emme ole, mutta kuka on päättänyt, että Suomesta pitäisi sellainen tulla? EU:n byrokraatit, Saksan punavihreät, Lähi-Idän ihmissalakuljettajat, Bashar al-Assad? Suomen kansa tuskin sellaista on päättänyt, vaikka hallituksemme visiossa sellainen mainitaankin.

    VastaaPoista
  14. Sitä, miten monikulttuurisuuden tavoiteltavuus päätyi yhteiskunnassamne niin laajasti näkyville ja sen tähden lammaskatraan tavoin käyttäyvien ihmisten jakamaksi "arvoksi", pitäisi tutkia. Selvempää on kyllä se, miten monikulttuurisuuden suositeltavuudesta sokeutuneita on käytetty hyväksi.

    VastaaPoista
  15. "etteivät tulijat rajoittuneetkaan yksilöihin, vaan nämä kantoivat mukanaan myös kulttuurisen pakettinsa, yhteisönsä ja instituutionsa."

    Kyse on loppulaskussa blogistin aiemmin käyttämästä osuvasta termistä kulttuurillinen etäisyys, joka on pohjois-afrikallaisilla ja lähi-idästä tulleilla suuri. Heille olisi alunperin pitänyt tehdä selväksi, mikä on täkäläinen käyttäytymiskoodi, esim suhteessa naisiin. Rikkomuksiin riittävän selkeät säännöt. Sitä ennen asiasta olisi pitänyt käydä sisäinen keskustelu.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.