Ranskan jälkivaikutusta

Ranskalaisen militarismin jälkiä

Kuten tunnettua, venäjässä, kuten myös esimerkiksi ruotsissa on paksu kerros ranskalaisia sanoja. Vieläpä ne ruotsissa usein äännetään poikkeavasti -ranskalaisittain. Venäjässä ei ole tätä erikoisuutta, koska ne siellä kirjoitetaan translitteroituina ja äänteet ovat kielessä jo valmiina.

Ruotsin passageraret tai pensionit tai komplimangit erottaa heti tavallisesta rahvaanruotsista ja ne ovatkin alun perin tulleet kieleen sen yläluokan kautta, joka yritti yhtä kiivaasti olla ranskalaista kuin nykyään halutaan olla amerikkalaisia.

 Samahan se oli venäjässä, jossa ranskalaisvaikutus lienee vielä suurempi. Leo Tolstoi kirjoitti vielä pitkiä pätkiä romaaneistaan ranskaksi ja sitä kieltähän hänen henkilönsä käyttivät usein arkisinkin.

Siinäpä jo olikin ainesta Aleksandr Etkindin hiljattain esittämälle tulkinnalle, jonka mukaan Venäjä itse asiassa oli kolonisoitu maa: oma siirtomaansa. Toki V.O Kljutševski jo yli sata vuotta sitten oli määritellyt Venäjän itseään kolonisoivaksi maaksi. Mitä tämä tarkoitti ja tarkoittaa on oman juttunsa aihe.

No, nämä eräänlaiset siirtomaaisännät siis olivat niin sanoakseni täysin eurooppalaistunut rotu jo Pietari Suuresta lähtien.

Pietarin suuret reformit jäivät kuitenkin sikäli kesken, että kansan suuret massat säilyivät yhä vanhassa rauhassaan, kuten 1800-luvun alkupuolella herättiin huomaamaan.

Toisten mielestä tämä oli kauheaa aasialaista barbariaa (siihen aikaan ei Kiinan ihmeestä, tiikereistä ja keltaisesta vaarastakaan vielä ollut kukaan kuullut). Niinpä Venäjä oli loppuun saakka eurooppalaistettava.

Romanttinen siipi taas, joka jälleen on Venäjällä voimissaan, uskoi löytävänsä venäläisyyden suuret henkiset aarteet juuri turmeltumattoman talonpojan sielusta. Länsimainen hapatus se oli pois pyyhkäistävä!

Molempiahan tässä on sittemmin yritelty jo monen sukupolven ajan ja olisi väärin sanoa, ettei jälkeä ole tullut paljonkin.

Kieli kuitenkin kuuluu niihin asioihin, jotka tuppaavat muuttumaan hitaasti. Nykypäivän venäjässä on yhä suuri määrä sanoja, jotka muistuttavat meitä ajasta, jolloin ranska oli se suuri kansainvälisen yhteydenpidon kieli.

Eihän siitä ole aikaa kuin alle sata vuotta. Ranska oli diplomatian ja Kansainliiton kieli vielä toiseen maailmansotaan saakka. Komintern sentään käytti saksaa.

Aina Napoleonin sotiin saakka Ranska oli Euroopan todellinen sotilasmahti ja alan terminologia oli sen mukaista, esimerkiksi linnoituksista tunnemme sen tänäänkin. Redutit, donjonit ja bastionit tunnetaan kai kaikkialla ranskalaisessa asussaan.

Samahan koskee itse aselajien nimityksiäkin: kavalleri, infanteri, artilleri, flotta tunnetaan ruotsissa ja ovat vain hieman muuntuneina venäjässä. Suomessahan meillä on näille kaikille omat nimitykset.

Sotilasarvot ovat niin ikään lähes kaikkialla ranskankielisiä, niin meilläkin: korpraalit, kersantit, kapteenit, luutnantit, kenraalit. Vain lipunkantajat, vänrikit (Fahne -Fänrich) ovat saaneet omat, lippuun liittyvät nimityksensä monissa kielissä (ven. praporštšik, horunži). Miksi muuten meillä ei?

No, toinenkin ryhmä on yleensä ei-ranskalainen ja se on everstit. Suomeenhan sana tietenkin tulee ruotsin överstestä (saks. Oberst), mutta esimerkiksi venäjässä se on polkovnik (polk-rykmentti)

Saksalaisten SS-joukkojen patrioottista tai suorastaan sovinistista mieltä tämä ranskalaisvoittoisuus lienee pahoittanut ja niinpä ne ottivat käyttöön aivan omat, puhtaasti saksalaiset nimitykset, jotka ovat nyt jääneet autuaasti unholaan.

Itse asiassa Ranska maasodan suurvaltana jatkoi jonkinasteista elämäänsä vielä maailmansotien välisenä aikana ja Stalin kuvaili sitä maailman kaikkein aggressiivisimaksi ja militaristisimmaksi valtioksi ja oli sitä kovasti pelkäävinään kollektivisoinnin aikana.

Saksahan oli tuolloin aseista riisuttu ja sitä paitsi Neuvostoliiton ainoa ystävä. Niinpä meidänkin esiupseerimme matkustivat Ranskaan ja Italiaan oppia saamaan, vaikka moni oli aikoinaan saanut aliupseerikoulutuksen Saksassa ja osasi kieltäkin.

Militäärinen (ranskalainen sana) terminologia oli yläluokalle sikälikin tärkeää, että sota oli tietenkin se aateliston varsinainen leipälaji. Tosin oli olemassa noblesse d’epée:n eli miekan aatelin ohella viitan (eli hameen) aateli noblesse de robe -siviilivirkamiehet.

Jälkimmäisten arvostuksen Venäjällä voi havaita tutkimalla arvoasteluetteloa tabel o rangah, jossa sotilaita aina suosittiin ja esimerkiksi sellaisen Pietari Suuren lempiaselajia kuin laivastoa erityisesti. Laivaston arvoa pidettiin aina pykälää korkeampana kuin muita. Sama tosin koski myös kaartinjoukkoja.

On oikeastaan aika erikoista, ettei meille näytä kovin paljon välittyneen ranskalaista termistöä venäjän kautta, vaikka sentään olimme aika kauan samassa valtakunnassa. Asia selittynee siitä, että olimme saaneet jo enimmän terminologian ruotsin kautta.

Kiinnostavasti meillä kuitenkin näyttää ”aina” olleen omia suomenkielisiä termejä, jotka jäivät pysyviksi. Ei kai meillä koskaan ole suomeksi puhuttu esimerkiksi kavalleriasta tai artilleriasta. Ratsuväki kai meillä kai on ollut ja tykistö sekä jalkaväki. Toisaalta upseeristo, joka noin laajoja käsitteitä on tarvinnut, on puhunut ruotsia.

Itse tykki on kiinnostava sana. Se näyttäisi viittaavan ruotsin sanaan stycke, mutta käytetäänkös siellä muka sanaa sellaisessa merkityksessä? Englanniksi toki on piece of artillery. Viroksi sana on kahur, mutta myös suurtükk. Onpa kyllä saksalaisillakin oma sanansa: Geschütz.

Aikoinaanhan tykeillä oli monia nimiä ja on yhäkin. Kanuuna on sekä ranskassa että monissa muissa kielissä. Espanjassa se tarkoittaa myös kanjonia: cañon.

Luulenpa, että meille on ainakin yksi sotilastermi tullut ranskasta venäjän kautta ja se on desantti.

Kyseessä on siis muuntelematon ranskan sana descent -laksutuminen, maahanlasku, maihinnousu.

Meillähän nuo ovat eri asioita, kun laivasta noustaan maihin ja lentokoneesta taas laskeudutaan, mutta ranskalainen lienee havainnut, että on se laivan kansikin aina meren pinnan yläpuolella, joten alaspäinhän sitä on mentävä: descendre -laskeutua.

Meillä tosin desantin merkitykseksi on tullut yksittäinen henkilö, joka pudotetaan laskuvarjolla. Ranskassa ja venäjässä kyseessä on ryhmä, joukko. Yksittäinen hyppääjä/tuholainen taas on venäjäksi desantnik, eli sanaan on liitetty tekijäpääte -nik, joka usein suomennetaan liitteellä ”niekka” (runoniekka, vitsiniekka ym.).

Sivumennen sanoen, arvelin aluksi, että naisten avoimia rintavarustuksia kuuluisi myös kuvata samalla sanalla, koska mielestäni kaula-aukko laskeutuu (descendre) kohti napaa.

Tämä oli väärinkäsitys: sellainen aukko on nimeltään decolleté ja kaikesta päätellen ajatellaan siinä jonkin nousevan. Onhan lentokoneiden nousua kuvaava sana décoller, kuten ranskalaisilla kentillä saa aina havaita.

Kummallisia ovat kielet. Tolkkua niissä on vähän. Sama venäjäksi: tut tolku malo.