Tyhmyys sen kuin lisääntyy
Älykkyystestejä
on kritisoitu syystä ja syyttä. Eivät ne tarkasti kuvaa ihmisyksilön
nokkeluutta eivätkä ota huomioon monia lahjakkuuden osa-alueita, joilla huonosti
testeissä pärjäävä saattaakin olla ylivertainen.
Yksilön kohdalla
hajonta saattaa päivän mittaan olla jopa 5-8 pistettä riippuen muun muassa
siitä, miten yö tuli nukuttua.
Mutta miljoonien
populaatiossa nämä satunnaisvaihtelut häviävät. Piste sinne tai tänne alkaakin
merkitä jo suuria. Pelkästään Euroopan unionin puitteissa parin pisteen
pudotuksen pelkkä rahallinenkin arvo on 150 miljardia euroa.
Näin väitetään Die Zeitin uusimmassa numerossa, jossa
muuan teemana on, että olimme kerran fiksumpia -wir waren mal schlauer.
Maallikolle
tulee tässä kiusaus kysyä, onko väliä sillä, miten muutos tapahtuu. Jos koko
käyrä lysähtää alaspäin samanmuotoisena, lienee se eri asia kuin mikäli se
litistyy muistuttamaan enemmän miehille tyypillistä käyrää.
Mikäli huippulahjakkaiden
suoritus huononee, sen voi ymmärtää jotain merkitsevän, mutta jos muutos
tapahtuu tyhmemmässä päässä, se ehkä saattaisi merkitä vähemmän.
Ja mitä väliä
koko älykkyysosamäärillä onkaan? Suomen toimittajat ainakin tiesivät taannoin,
että niiden pitäminen tärkeänä asiana oli pelkkää epätieteellistä huuhaata ja
sitä paitsi epäkorrektia, ainakin Tatu Vanhasen tapauksessa.
Die Zeitin haastattelemat asiantuntijat
ovat eri mieltä.
Muuan uusiseelantilainen
professori Flynn oli se, joka aikoinaan huomasi, että ihmisten menestyminen
älykkyystesteissä oli läntisessä maailmassa tasaisessa nousussa, joka vieläpä
oli sangen ripeää. Yhden sukupolven aikana se oli viidestä jopa 25 pisteeseen.
Tätä ruvettiin
nimittämään Flynn-efektiksi.
Nyt hiljattain
on sitten havaittu suunnan kääntyneen, tulosten jatkuva, tasainen heikkeneminen
on saanut nimen käänteinen Flynn-efekti.
Norjassa
huomattiin ensin nuorten miesten saamien tulosten kaikilla älykkyyden osa-alueilla
heikenneen. Sama suuntaus osoittautui vallitsevan muissakin maissa. Älykkyys
laski puolesta yhteen pisteeseen per vuosi. Joissakin maissa kyse oli vain älykkyyden
osa-alueista ja joissakin kaikista.
Syitä on tietenkin
haettu innokkaasti.
Muuan selitys on
tietenkin alhaisen ÄO:n maista tuleva siirtoväki, mutta se ei selitä vielä koko
asiaa. Toinen on haastavien kirjojen puute, toisin sanoen se, ettei niitä enää lueta.
Myös koulujen siirtyminen tietokoneisiin näyttää selvästi laskevan kykyä pärjätä
älykkyystesteissä. Puhutaan jopa google-aivoista…
Mutta älykkyyden
on todettu olevan 70-prosenttisesti periytyvää. Onko perimässä tapahtunut
joitakin muutoksia? Kun eugeniikasta
-myös positiivisesta- on tullut kirosana, onko se johtanut siihen, että yhä suurempi
osa kansaa kantaa kussakin maassa entistä huonompia geenejä.
Mutta tulosten
on havaittu huononneen myös samojen sukujen piirissä: pojat ovat siis isiään
tyhmempiä. Sivumennen sanoen, tyttäristä ei tässä jutussa erikseen puhuta.
Muuan selitys näyttäisi
löytyvän endokrinologiasta. Avainasemassa on kilpirauhashormoni, jota kehittyy
riittämättömästi, ellei elimistö saa jodia. Silloin lapsista tulee enemmän tai
vähemmän jälkeenjääneitä, pahimmassa tapauksessa kretiinejä.
Tämä ongelma oli
takavuosina ratkaistu lisäämällä suolaan jodia, mutta enää se ei ole pakollista
ja erilaiset gourmet-gurut muistavat aina korostaa käyttävänsä jotakin muuta
kuin jodioitua suolaa. Noin puolet EU:n lapsista saa liian vähän jodia.
Jodinpuutteen
vaikutusta lisäävät monenlaiset ympäristömyrkyt. Niiden ”myrkyllinen cocktail”
saattaisi kukaties olla vähenevän älykkyyden syynä.
Sopii vain
toivoa, että prosessi onnistuttaisiin pysäyttämään. Nykykulttuuri toki osaa
antaa arvoa myös niiden kehitysmaiden eli siis takapajuisten maiden
kulttuurille, joissa ÄO on hyvin vaatimattomissa lukemissa, joten kehitys
tuskin erinäisillä kulttuuripalstoilla herättää mitään levottomuutta, ehkä sen
sijaan jopa toiveikasta odotusta.
Mikäli kyseessä
samaan aikaan joka tapauksessa on miljardiluokan taloudellinen tappio, huolehtivat
kai poliitikot siitä, että kaikki mahdollinen tehdään kehityksen kääntämiseksi.
Mutta ehkä pitää
vielä kysyä, mikä vaikutus kehityksellä on onnellisuuteen? Lieneekö asiaa edes
tutkittu.
Sivumennen
sanoen, Die Zeit käyttää älykkyystestissä
menestyneestä systemaattisesti adjektiivia schlau,
jonka perusmerkitykseksi ainakin minä olen oppinut viekas, ovela. Kyseessä on siis suomalaisittain ottaen aika kyseenalainen
termi, noin moraaliselta kannalta. Mehän emme omia vastineitamme voisi tässä käyttää.
Meillä samassa
tilanteessa aina puhutaan vain älykkyydestä,
jos halutaan olla korrekteja ja sama taitaa olla tilanne myös anglosaksisessa
maailmassa. Smartness taitaa kyllä
myös olla mahdollinen termi.
Miksi
saksalaiset ovat ainakin tässä valinneet sanan schlau, on minulle tietymätöntä. Kenties halutaan käyttää arkipäiväistä
termiä ja välttää juhlallisuutta.
Suomeksi sana
olisi kai tässä käännettävä nokkeluudeksi
tai fiksuudeksi. Esimerkiksi järkevä ei tietysti sovi lainkaan ja ymmärtäväkään ei kuulu testin mittaamien
asioiden piiriin.
Sivumennen
sanoen venäjässä on sana hitryi, joka
nykyään myös merkitsee oveluutta ja viekkautta. Aikoinaan sitä käytettiin kuitenkin
myös kuvaamaan tieteen ja tekniikan hienouksia.
Vanha merkitys
on vielä säilynyt vaikkapa sanonnassa eto
-delo ne hitroje -se nyt ei ole konstikaan. Mutta en voisi kuvitella
älykkyystestien mittaavan siellä ominaisuutta nimeltä hitrost.
Mitä ne testit
sitten oikein mittaavat? Erään asiantuntijan mukaan testeissä on kysymys ennen
muuta tietojen käsittelynopeudesta. Siis samaan tyyliin kuin tietokoneessa.
Tietokoneita
voidaan tunnetusti myös kellottaa
suuremman tehon aikaan saamiseksi, ainakin vielä takavuosina voitiin.
Ilmeisesti myös tämän
nokkeluuden kohdalla itse niin
sanottu hardware asettaa omat
reunaehtonsa, joten asiaan vaikuttaminen voi olla vaikeaa.
Mutta ei tätä
asiaa -siis käänteistä Flynn-efektiä- ole vielä loppuun asti selvitetty.
Mikähän mahtoi olla itse varsinaisen Flynn-efektin takana? Tuskin nopea rodun
jalostuminen sentään?
Blogisti nostaa taas esiin vakavia kysymyksiä, jotka päättäjien pitäisi ottaa vakavasti: miten voidaan älykkyyden laskiessa ylläpitää kehittynyttä yhteiskuntaa, vieläpä ratkaista uudet haasteet. Jatkotutkimukset olisivat kuitenkin tarpeen koskeeko muutos kaikkia vai vain joitain ryhmiä. Kyynisesti ajatellen nimittäin riittää, että huippujen/eliitikin älykkyys säilyy, tavalliselle kuluttajalle riittää pienempikin äly.
VastaaPoistaPositiivisin selitys voisi olla se, että testit ovat vanhoja eivätkä mittaa ICT-ajan mukaista älykkyyttä, joka voi olla toisenlaista, mutta älykkyyttä kuitenkin.
Kuolevan lännen suurin ongelma ei kuitenkaan ole älykkyyden vaan kulttuurin elinvoiman (vitaalisuuden) puute.
Kuuntelin juuri Paula Heinosen luennon aivojen tarvitsemasta ravinnosta ja kun terveyshörhönä on tullut seurattua, millaista moskaa lajitoverini syövät, niin ongelmaa ei tarvitse ihmetellä. Nuorillahan tuo ruokakulttuuri on tietääkseni vielä hirveämpi. Voi olla, että pelkästään tämä light buumi riittää syyksi, ainakin osa syyksi. Vehnäkään ei ole enää samaa kuin ennen ja glyfosaattia alkaa olla joka sapuskassa. Sitä saa, mitä teollisuudelta tilaa.
VastaaPoistaUhkaako kansankielistä kulttuuria hiljainen hautautuminen elävältä?
VastaaPoista"Siinä syntyy vielä rumihia" niminen Erkki Tuomiojan kirja voisi hyvin kuvata perussuomalaisten valtataistelua Jussi Halla-aho vs. Timo Soini.
Tuomiojan toinen kirja "Ei kai eilisestä jäänyt vammoja" puolestaan demarien kähinöintiä stadin Tuomioja vs. landen Lipponen.
Entä Tuomioja kolmas teos "Luulin olevani aika piruileva", eikö se sopisikin kertomaan keskustan tilasta Juha Sipilä vs. Paavo Väyrynen.
Toivottavasti politiikassa ei aleta tanssimaan korkeasti koulutettujen pillin mukaan. Molemmat suuret ideologiat sekä kommunismi että fasismi-natsismi perustuivat huippukoulutettujen filosofien ja teologien ajatuksiin.
Sellaisen järjestelmän, jossa sanoja pantiin toisten suuhun kaikkein ylimmällä päätöksenteon tasolla, on ihmetelty toimineen 30-luvun Italiassa. Silloin sanojen hallintaa perusteltiin maailman vallankumouksen pelolla joka uhkasi levitä Moskovasta länteen.
Tuomiojan kirjoissa kerrotaan hänen ministerivuosistaan päiväkirjojen pohjalta.
PoistaOleellinen kysymys on kai se, mitä nämä vielä nykyisin käytössä olevat testit oikeastaan mittaavat. Ne ovat kuitenkin peräisin toiselta ajalta, eikä älykkyydellä, jota ne mittaavat ole ehkä enää sellaista merkitystä tai käyttöä kuin silloin. On kaiketi nuokin testit aikanaan kehitetty periaatteella, että ne olisivat kulttuuri- ja lapsen kasvuympäristöriippumattomia. Vaan miten tuo lie? Näitä nykyajan diginatiiveja pitäisi luultavasti mitata paremmin tähän aikaan kehitetyillä testeillä. Ainakin omat lapseni kepittävät minut mennen tullen uusien järjestelmien ja laitteiden käyttöön ottamisessa ja erityisesti virhetilanteiden tunnistamisessa ja korjaamisessa.
VastaaPoistaKyllä. Muun muassa ajattelu varsinaisessa mielessä saattaa hyvinkin tyhmentää nopean deduktiivisen päättelyn suhteen, koska siinä muodostuu maneeri kysymyksen ehtojen taakse menemisestä.
PoistaNo jos otetaan huomioon esimerkiksi älykkyyden tunnettu pakkautuminen esikoisiin, niin kyllä tuossa asiassa varhaisella vuorovaikutuksellakin on varmasti iso merkitys. Näin kerran vuonna 1967 maailman parhaaksi futaajaksi valitun Flórián Albertin haastattelun, jossa se vanhana äijänä kommentoi kykyjään kentällä ihan ilman mitään lisäselityksiä sillä, että oli kasvanut köyhässä suurperheessä ilman omaa tilaa.
VastaaPoistaMikähän lie näiden testien otanta, voisi joku fiksumpi kysyä.
VastaaPoistaSaksassa tehdään kai sitten aika yleisestikin älykkyystestejä (?), mutta miten lie laita Suomessa? Testataanko muka kaikki koululaiset jossakin iässä? En ole huomannut.
Armeijassa tehtiin aikoinaan jokin testi, mutta sehän koski vain miehiä, enkä tiedä edes omia tuloksiani. Saisikohan en vielä jostakin?
Tuskinpa saa. Arkistolaitos säilyttää toki asevelvollisten kantakortteja. Niissä voi olla liitteenä terveystietoja ja lääkärintodistuksia. Mutta soveltuvuustestejä ml. hengen lahjojen arviointi ei tietääkseni ole talletettu pysyvästi. Mutta voi toki kysyä, josko omissa tiedoissa olisi säilynyt muuta, ajat sitten unohtunutta mutta inhimillisesti kiinnostavaa tietoa.
PoistaOmat akateemiset opintoni psykologiasta jäivät muutamiin viisitoistavuotiaana parhain arvosanoin suoritettuihin appron osatentteihin, mutta olen toki oma-aloitteisesti harrastanut aihetta matkan varrella muutaman tuhannen teoksen verran. Olen nyt niin vanha, että muistan miten jo varttuneeksi ikääntyneenä mietiskelin silloin aktuelleja puheenaiheita, Bellin kurvia ja Flynnin efektiä.
VastaaPoistaValitettavasti emme todellakaan voi sanoa tuollaisista mittaushavainnoista oikein mitään varmaa. Syy pysyväksi jäävään tietämättömyyteemme nousee suoraan oman historiallisen aikamme -- eurooppalaisen uuden ajan -- rationaalisuuden laadusta, eli niin sanotusta "kartesiolaisesta paradigmasta". Kaikki "järkemme" perustuu tajunnassamme vallitseviin, hmmm, "lokatiivisiin" hahmoihin, tarkkailevaan Subjektiin ja Objektivoituvaan todellisuuteen, ja tämä kaiken tiedollisen harrastuksemme perusta sopii parhaiten nimenomaan "ihmisestä riippumattoman ulkoisen todellisuuden" kuvaamiseen ja selittämiseen. Sensijaan ihmistieteissä olemme aika heikoilla, koska ihmistä voi "ymmärtää" vain toinen ihminen, ja kaikki lähtökohtainen käsitteistö sisältää jo eläytymistä, tulkintaa ja selitystä.
Kun olin lapsi 50-luvulla, älykkyystesteissä pidettiin nimenomaan hitaita suorituksia perusteellisen ajattelun merkkinä -- nythän nimenomaan suorituksen nopeus on yksi ratkaisevista kriteereistä. Verbaalis-sisällöllinen ymmärtäminen on niin ikään saanut väistyä "abstraktisen" muoto- ja kuviopäättelyn tieltä. Suunnattomia harhoja elätellään nimenomaan uskottaessa kuviopäättelytestien "ylikulttuuriseen" pätevyyteen. Ehkä suurin hatusta temmattu perusoletus on matematiikan mukaantulo myös metodologiseen ajatteluun, esimerkiksi siihen lähtökohtaiseen käsitykseen että "älykkyys" on "ominaisuus" joka väestössä jakautuu niin sanottujen normaalijakaumien mukaisella tavalla.
Enpä tiedä miten näihin älykkyyskeskusteluihin pitäisi suhtautua. Wittgenstein sanoi viisaasti: "Psykologia on nuori tiede, jossa vallitsee yhtä aikaa empiirinen metodi ja käsitesekaannus." Hänen oppituolinsa perijä, Georg Henrik von Wright puolestaan teki yhteenvedos: "Järjellä on monia muotoja, ja myös se erityinen muoto, joka on saanut ilmauksensa tieteessä, on ollut aikojen varrella muuttuva." -- Voimme siis tuskin vaatia sitä että älykkyyskeskustelussa tulisi esiin mitään perinmmäistä ymmärrystä lisäävää. Järki on perin juurin refleksiivinen instrumentti, muodostuu oman äänensä kaiuista.
Toisaalta on yhtä selvää, että mittausmenetelmien pysyessä samana on syytä jotenkin noteerata hälytyskellot, kun tulokset alkavat viitata jonkin valtatrendin muutokseen. Vähintäänkin lisänä yleiseen huolestumiseen, joka koskee nykyistä yleistä ymmärtämättömyyttä toisilleen kognitiivisesti vaarallisten kulttuurien tuhovaikutuksia, älykkyystesteissä havaitut muutostrendit oikeuttavat kriittisiä kysymyksiä.
Kansakuntien älykkyys ei välttämättä takaa sen viisautta,mikä on itseasiassa hankittu ominaisuus,varsinkin katoamassa oleva ominaisuus, valtioviisaus.
VastaaPoistaTämä nykyinen informaatioympäristö suosii meitä rikkiviisaita,joiden viisaus ei korvaa edes jälkiviisautta.
Vakavasti ottaen epäilen locelaisella ihmiskäsityksellä ja erityisesti massojen tyhmenemisellä olevan kausaalinen yhteys.
Helposti sulava,viihteelinen infomaatio ei vaadi kohteeltaan paljoa,silloin onnistutaan helposti nostattamaan milloin minkilaisia hysteerisiä kouhotuksia, milloin minkin uhkakuvan ympärille.
Sellainenkin vasemmistoänkyrä kuin professori Jeja-Pekka Roos on tullut Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin kannalle siinä, ettei mikään muu kuin puutteellinen älykkyys selitä niin pätevästi ja hyvin Afrikan takapajuisuutta.
VastaaPoistaSinä taidat kyllä alittaa keskimääräisen afrikkalaisen "älykkyydessäsi". Sen verran tyhmiltä kaikki kommenttisi vaikuittavat.
PoistaHuomauttaisin vielä, ettei siitä, että älykkyysmittaukset antavat vain epävarmoja tuloksia, suinkaan seuraa se, että meille jäisi mahdollisuus olla optimistisempia oman tolamme suhteen, tai että pessimismi kehittyvien maiden mahdollisuuksia kohtaan olisi perusteetonta. Yhtä hyvin voi olla niin, etteivät älykkyysmittaukset anna edes tarpeeksi toivotonta kuvaa kehityksestä ja -mahdollisuuksista.
VastaaPoistaMietin sitä, miten kirjoitustaito alle kymmenen tuhatta vuotta sitten kehittyi -- se alkoi monissa paikoissa kuin itsesytytyksellä, suunnilleen samoihin aikoihin. Sitä voisi luonnehtia niin, että kognitiivisen kehityskynnyksen ylittäminen tapahtui joissakin kulttuureissa rinnakkain, vaikka ratkaisut tavoissa joilla äänteet ikuistettiin merkeiksi olivat erilaisia. Ei ollut ketään joka olisi "opettanut" jonkin yleisen säännön varhaisille kulttuureille. --
Toivottomuus valtaa meidät kun ymmärrämme, etteivät niin sanotusti kehittymättömät kulttuurit ole vieläkään omassa keskuudessaan edenneet noiden kognitiokynnysten äärelle. Me yritämme viedä "sivistystä" niihin, mutta tosiasiassa emme edes tiedä onko luku- ja kirjoitustaidon "opettaminen" muuta kuin veden kantamista kaivoon. Ehkä teemme kehitysaputyötä vain siksi ettemme pysty kohtaamaan liian kovaa todellisuutta.
Niin, olen ollut läsnä luennolla, jossa yliopistotason akateeminen naisluennoitsija mm. lausui, että kirjoitettu teksti häviää ja korvautuu kuvasymboleilla. Sama akka oli sitä mieltä, kuka niitä paksui kirjoi viitti lukea.
VastaaPoistaJos em. asenteella luennoidaan korkeakoulussa (jopa amk-tasolla, kuten tapaus oli), mitä toivoa on sivistyksellä, joka on kuitenkin rakentunut kirjoitetun tekstin ympärille...
Jaajaa. Googleaivot alkavat kehittyä. Mutta johan Olavi Paavolainen arveli, että kuva on surmaava sanan.
VastaaPoistaCondividi Condividi. Google Brain sta iniziando a svilupparsi. Ma Johan Olavi Paulo ha pensato che l'immagine fosse una parola assassina.
VastaaPoistaMukava kirjoitus ajankohtaisesta aiheesta.
VastaaPoistaNo, viikon kuluttua saamme tulokset Suomen kansan järkeä kuvaavasta testistä. Pisamainen kansa valitsee keskuudestaan pari sataa Suomen kansan edustajaa, joille luovuttavat päätökset tehtäviksi. Flynn vs. käänteinen Flynn, se nähdään.
Tjaah. Itse tunnen itseni päivä päivältä tyhmemmäksi, tietämättömämmäksi ja idioottimaisemmaksi. Joko parempaa itsetuntemusta tai resignoitumista.
VastaaPoistaKvanttitietokoneiden tullessa joka kotiin, loppuu se viimenenkin päättelytaito ja itsenäinen ajattelu.
VastaaPoistaJossain vaiheessa tämän jälkeen noin puolet väestöstä elää itse luomassaan kvanttikupalassa huomioimatta juurikaan muuta maailmaa.
Vai onko mistään löydettävissä tulevaisuuden tutkijoiden mietelmiä asiasta ja sen vaarallisuudesta ihmisen kehittymiseen?
Petrus
Me kommentoijat emme taida olla päteviä arvioimaan mitä älykkyystutkimukset mittaavat ja mistä tulosten huononeminen aiheutuu. Havaittavissa kyllä on kulttuurin täydellinen infantilisaatio. Lukekaa esimerkiksi sähköisestä arkistosta 80-luvun Hesaria ja verratkaa nykyiseen.
VastaaPoistaEi ainoastaan kirjoitustaito vaan myös lukutaito on katoamassa. Tarkoitan vähänkin monimutkaisempien ajatuskulkujen ja lauseenrakenteiden ymmärtämistä. Täytyykö kaikki kirjoittaa oletetulle kahdeksanvuotiaalle? Ilmeisesti täytyy. Kuten joku viisas on sanonut, aikoinaan Waltaria pidetiin kevyenä kirjailijana, nykyään hän on lukijoille liian vaikea.
Siksihän minä, ja kai moni muukin tätä blogia seuraa. En ole kaikista asioista blogistimme kanssa samaa mieltä, mutta hän on ainakin vakavasti otettava ihminen.
Parasta kai on vain tyytyä tyynesti edessä olevaan tuhoon. Ehkä Rod Dreher on oikeassa Benedict-optiosta. Ruoho kasvaa länsimaisen kulttuurin päälle ja me olemme sisäisessä oppostiossa odottamassa - niin, mitä?