Häirintää ja häröilyä

Vaalihäirintä ja sen tarkoitus

Hesari uudisoi Brysselistä, että Eurooppa varautuu laajaan vaalihäirintään.

Ruotsin pääministeri Löfvenkin on varuillaan ja lisäksi suorastaan varoittanut sellaisia tahoja, jotka ehkä haluaisivat sekaantua Ruotsin vaaleihin: pysykää poissa!

Tämä on paitsi urhoollinen asenne, myös kohtuullinen vaatimus ulkovalloille. Vaalit ovat aina kunkin maan sisäinen asia ja yritys sekaantua niihin toisen valtion toimesta on vihamielinen teko.

Onneksi sellaista ei olekaan havaittu vielä. Joka tapauksessa koko Eurooppa siis varautuu laajaan hyökkäykseen tällä alalla, kerrotaan.

No, olohan tuntuu hyökkäyksen alla yleensä aina vähän huteralta. Kun vihollinen kerran hyökkää, niin kai se lähtee siitä kuvitelmasta, että pystyy aikaansaamaan jonkin niin suuren menestyksen, että se korvaa kulut ja tappiot. Mitähän kaikkea se mahtaneekaan keksiä ja kuka sitä paitsi on tuo vihollinen ja miksi se hyökkää?

Tuo viimeinen kysymys on itse asiassa erityisen kiinnostava aikana, jolloin sitä helposti luulee elävänsä täydessä rauhan tilassa. Kun tässä itse asiassa on kylmän sodan veteraaneja ja aikoinaan osallistunut militantin totalitarismin vastaiseen taisteluun, niin kyllä tämä uusikin sota kiinnostaa.

No, Venäjähän se on, joka haluaa heikentää länttä, kertoo lähteemme auliisti. Mitä sitten mahtaneekaan tapahtua, kun länsi on heikentynyt, voi vain arvailla.

Tunnelma on siis samanlainen kuin kylmän sodan aikana ja asetelma milteipä identtinen. Ikävä kyllä asenteet eivät ole enää samanlaisia. Nyt ei uhattuna täällä lännessä enää olekaan vapaa tiedonvälitys ja mielipiteenvapaus, vaan kaikesta päätellen EU:n oma oikeaoppisuus ja sen edun mukaiset tulkinnat asioista, joista vapaassa maailmassa on aina ennen voinut olla montaa mieltä.

Voimakkaasti esille nostettuna esimerkkinä valeuutisista ovat Ranskan keltaliivien mellakat. Venäjä on kuulemma liioitellut asiaa.

Se on varmaankin mahdollista, mutta kyllä hesarinkin lukija on jäänyt kaipaamaan sitä ainoaa oikeaa arviota tästä asiasta. Keltaliivien hurjimmistakaan operaatioista kun ei ole puhuttu oikeastaan mitään. Ranskassa ne kyllä ovat saaneet paljonkin huomiota, mutta se nyt kai sitten johtuu Venäjän toiminnasta?

Mikä sitten on se oikea totuus ja kohtuullinen huomio, jonka keltaliivit ansaitsevat? Hesarin harrastama ignorointiko? Miksi?

Ruotsin vaalien alla kuulemma joka kolmas sosiaalisessa mediassa jaettu uutinen oli sellaisilta verkkosivuilta, joilla julkaistiin tahallaan harhaanjohtavia tai vääriä väitteitä. Aiheet koskivat usein maahanmuuttoa ja islamia.

Valitettavasti en pysty lainkaan hahmottamaan, mikä tämän tällaisen lauseen konkreettinen sisältö oikein on.

Ainakin päättelen, että kyseiset uutiset eivät välttämättä olleet vääriä ja mitä tulee harhaanjohtavuuteen, ei sen määritteleminen politiikassa ole yksioikoista. Joka ei tätä ymmärrä, voi mennä mihin tahansa parlamenttiin kuuntelemaan väittelyitä.

Koko niiden idea on siinä, ettei politiikassa pelata yksiselitteisellä totuudella, vaan taistellaan oman näkemyksen puolesta. Siinä on siis kyse tahdon asiasta, mikäli eletään demokratiassa.

Venäjän tavoitteet Eurooppaan nähden on nimettömänä pysyttelevä (miksi?) EU-virkamies luullut löytäneensä: ne ovat sekaannus, hajaannus ja kaaos. Tämä taas vahvistaisi Venäjän asemaa.

Itse rohkenisin kuvitella, että tässä nyt jostakin syystä ajatellaan olevan kyse samanlaatuisesta nollasummapelistä, jota pelattiin kylmän sodan aikana ja jolloin osapuolet ovat ainakin jossakin määrin ajautuneet totaalisen sodan logiikan pauloihin.

Totalitarismia edusti avoimesti Neuvostoliitto ja se pyrki vaikuttamaan häntyreihinsä ympäri maailmaa. Se julisti puolustavansa absoluuttisia totuuksia ja tietävänsä ne kuin ex cathedra puhuva paavi.

Ajatuksenvapauden ja pluralismin puolustajilla oli sinänsä helppo tehtävä osoittaa noiden ”totuuksien” onttous. Siitä huolimatta ne kiehtoivat monia, etenkin intellektuellipiireissä.

On hyvin arveluttavaa, mikäli nyt, tänä päivänä oikeaksi määriteltyjä mielipiteitä vaikkapa EU:sta tai maahanmuutosta ruvetaan puolustamaan totalitaarisin menetelmin. Facebookin taholta kerrotaan, että jos valheellinen tieto ei tule väärennetyltä tililtä ai ei ole terrorismia, pystymme estämään sen jakelua, jos koemme, ettei tämän tiedon jakaminen ole maailmalle arvokasta…

Epäilemättä näin on ja yhtä epäilemättä tässä loukataan avoimesti ja kaihtelematta länsimaisen sananvapauden keskeisiä periaatteita. On melkoinen ajan merkki, että tuollainen repliikki on kehdattu esittää ja vieläpä julkaistu ns. laatulehdessä ilmeisen myönteisessä hengessä. Mitäpä nyt ei totuuden hyväksi olisi lupa tehdä…

Kaikessa naiiviudessaan artikkeli on kaamea osoitus siitä, miten kritiikittömästi totalitaarista ajattelua on ruvettu lännessä omaksumaan kylmän sodan jälkeen.

Salaliittoteorian mukaisesti Venäjä näyttää olevan kaiken tai ainakin lähes kaiken väärän tiedon takana tavalla tai toisella. Sen todistaa jo se, että sellainen saattaisi sitä hyödyttää.

Tästä on tuskin askeltakaan siihen, että kaiken Venäjälle myönteisen tiedon katsotaan olevan väärää a priori ja sellaisen levittämisen enemmän tai vähemmän rikollista. Unkari onkin kuulemma tällaiseen syyllistynyt, mutta komissio on ryhtynyt vastaiskuun.

Informatiivisista vastaiskukampanjoista ei ole pahaa sanottavana silloin, kun ne liikkuvat asiatasolla kuten EU-komission tiedotuskampanjassa siitä, mitä hyvää EU on Unkarille tuonut. Luultavasti kampanja ei kuitenkaan painota niitä negatiivisia seuraamuksia, joten se asia taitaa yhä jäädä unkarilaisten omalle vastuulle ja lienee sekä sallittua että tarpeellista.

Mikäli sen sijaan aletaan demonisoida sellaisia mielipiteitä, jotka eivät edusta EU:n tämänhetkistä linjaa, ollaan väärällä asialla väärin keinoin. Facebookin harjoittama sensuuri puolestaan ei kaipaa kommentteja, se on niin ilmiselvästi mielivaltaista ja klassisen liberalismin perinteiden vastaista.

EU:n niin sanottujen arvojen kannalta nykyinen suuntaus on erittäin arveluttava ja tämän asian soisi selvästi tulevan esille myös sen päättävissä elimissä. Mikä sitten lienee suomalaisten meppien kyky ja halu tässä asiassa. Siitähän ei kukaties palkittaisi kollegojen taholta.

Mutta toki hesarilla on lohdullistakin kerrottavaa. Vaalihäirintä voi vielä lisääntyä Suomessa, hälyttää lehti ensin, vaikka sitten yllättäen toteaakin, ettei selviä merkkejä vieraiden valtioiden sekaantumisesta vaaleihin ole edes tullut ilmi.

Sitä paitsi vaalihäirinnältä voi suojautuakin sikäli kuin asia koskee valeuutisia ja muuta väärää propagandaa, kaiketi mukaan lukien myös väärät mielipiteet.

Jokainen voi noin kuvaannollisesti sanoen kaivaa itselleen oman bunkkerin, jossa saattaa pysytellä oikeuden ja totuuden valtapiirissä.

Lehti esittää keinoja väärän ja kaiketi myös maailmalle muuten arvottoman tiedon tunnistamiseksi ja ne tietenkin perustuvat normaaliin terveeseen järkeen.

Sen käyttöä kyllä kannattaakin suositella ihan kaikille, mukaan lukien toimittajille ja informaatiosotureille.

Kysymys ei nyt ole jostakin irrallisesta, yksityisestä artikkelista, vaan yhä totaalisemmasta kampanjasta sanan- ja ajatuksenvapauden kahlitsemiseksi. En usko, että sen selittämiseen mitään salaliittoa tarvitaan. Ei sopuleillakaan sellaista ole.