Kömmähdyksiä

Onnetonta brändäystä

Nykyään moni kuvittelee, ettei liikemiehen tarvitse osata muuta kieltä kuin englantia. Sillähän on niin hyvä ja mukava ajatuksensa toisille välittää ja totta onkin, että riihikuivan rahan lisäksi se on ainoa, mitä ostaja tarvitsee markkinoilla.

Myyminen on kuitenkin asia erikseen.

Koska kielet eivät ole vain ekvivalentisti toistensa kaltaisia merkkijärjestelmiä, vaan sisältävät myös valtavia määriä erilaisia assosiaatioita eli, kuten sanotaan, konnotaatioita, jotka antavat sanoille ja lauseille oman sivumerkityksensä ja värinsä, pitäisi niistä olla tietoinen ainakin mainoksia värkätessään.

Pohjoismaiden yhdyspankki otti aikoinaan kansainväliseksi nimekseen Unitas, eli latinaksi yhteisyys, joka kuulosti aika komealta ja arvokkaalta.

Venäjällä firma käytti samaa nimitystä ja teetti jo itselleen komean esitteen, jossa ei painokuluja säästetty.

Huomaamatta kuitenkin jäi, että kaikki paikalliset naureskelivat nimelle ja vasta viime tingassa joku älysi, että nimi on venäjäksi pankille aivan sopimaton. Unitaz kun nimittäin tarkoittaa vessanpyttyä.

Sellaiset ovat tarpeellisia ja jokaisella aivan välttämättömiäkin mukavuuksia, mutta juuri pankin tarvitsemaa arvokkuutta niistä puuttuu.

 Monissa kulttuureissahan koko sanan mainitseminen on jotenkin sopimatonta ja luulenkin, että mikäli venäjässä joutuu arvokkaassa seurassa mainitsemaan vessaan liittyvän sanan, kannattaa samaan hengenvetoon lisätä väliin sana anteeksi -izvinite.

Niinpä kuuluu jääneen aivan käyttämättä tuo komea esite, johon oli uhrattu työtä ja vaivaa ja joka varmaan oli aikomus julkistaa jossakin sopivassa cocktail-tilaisuudessa.

Toinen mielestäni vastaava tapaus tuli äskettäin vastaani Pietarissa. Mainoksessa kerrottiin tuotteesta Dermocil ja kerrottiin sen olevan suomalainen.

Sattumalta tuo sana dermo on hyvin venäjässä hyvin ruma ja tarkoittaa paskaa. Jotenkin tuntuu siltä, että hienot neidit ja rouvat jotenkin kavahtavat kasvojensa voitelemista aineella, jonka nimessä se esiintyy. Mutta ehkä olen erehtynyt.

Takavuosina taas joku hampurilaispaikka mainosti itseään valtavilla julisteilla, joissa kysyttiin ”huikooko?”. Julisteessa sana ”hui-” oli ylhäällä erillään tavuviivan kera ja sen alla sitten jatko ”kooko”?

Venäläisissä vieraissa mainos sai aikaan hillittömän naurukohtauksen ja he kuvauttivat itsensä sen alla suu virneessä. Mokomaa tekstiä ei Venäjällä ole julkisesti luettavissa missään. Se mielletään siis todella kovan luokan kirosanaksi, vaikka kyse oikeastaan asiallisesti on vain viattomasta anatomiasta.

Toinen vastaava, hyvin rumana pidetty sana bljad viittaa oikeastaan vain maailman vanhimpaan ammattiin, joka meillä ymmärretään kai normaaliksi sisällöntuottamiseksi. Joka tapauksessa sen julkinen käyttäminen leimaa ihmisen loppuiäksi. Tai ehkäpä tehokas katumus auttaa, en tiedä.

No, itse, liikkuessani Vladimirski-aukion tienoilla saan aina lukea kännykästäni, että paikka on nimeltään Bladimirsky.

Tuon mielettömän translitteraation suorittaa kaiketi tekoäly, joka meille muutenkin jatkuvasti toimittaa paljon naurun aihetta. Kiitos siitäkin.

Mutta kyllä hölmöjä mainoksia voi tehdä, vaikka kieltä osaisi loistavasti.

Muuan esimerkki on Finnairin lyhytaikaiseksi jäänyt mainoslause: ”Many happy landings”.

Ymmärrän, että tässä leikittiin tervehdyksellä ”Many happy returns” ja viitattiin siihen, että Finnairin tilillä on toistaiseksi hyvin vähän onnettomuuksia. Ne pari 60-luvun tapausta me vanhemmat ihmiset muistammekin.

Nyt kuitenkin lukijalle jää se vaikutelma, että yhtiö yrittääkin puolustautua sillä, että monet laskeutumiset ovat sentään onnistuneet, vaikka paljon on mennyt metsäänkin. Kyllä siitä ainakin minulle se vaikutelma tulee.

Mitsubishi taas otti erään kaupunkimaasturinsa nimeksi Pajero, joka ei oikeastaan merkitse mitään, kuten luultiin. Espanjassa se kuitenkin merkitsee runkkaria ja koska espanjankielisissä kulttuureissa tuohonkin viattomaan ja kaiketi jopa suositeltavaan asiaan liittyy häpeää ja noloutta, lienee siellä jouduttu muuttamaan nimeä. Näin väitetään.

Asia erikseen ovat vielä erilaiset hakaristin, tuhatvuotisen symbolin esiintymiset eri yhteyksissä. Kun jotkut kansat ovat oppineet näkemään siinä vihollisen tunnuksen, reagoivat ne kuin Pavlovin koirat ärsykkeeseen, eikä järkipuheella ole asiaan mitään tehoa.

Yleensäkin mainosalalla joudutaan aina pelaamaan tyhmimpien ehdoilla ja niinpä ei voida välttää sitä, että se alkaa jo olla täysin englanninkielistä, mikä liittyy tuon kielen nykyiseen prestiisiin takapajuisten ainesten keskuudessa.

1800-luvullahan samassa asemassa oli ranska, jota mainokset ainakin jonkin verran käyttivät vielä 1950- ja 60-luvuilla.

Vieras kieliympäristö joka tapauksessa sisältää aina vaaroja, jotka on syytä tiedostaa.