Venäjän demokratian kehto ja hauta
Moni tietää Taurian palatsin, jonka näkee, kun menee
Špalernajaa pitkin Smolnaan. Harvempi siellä on kuitenkin
käynyt.
Asia johtuu siitä,
että sinne on ennakolta ilmoittauduttava ja otettava passi mukaan. Proseduuri
on samanlainen kuin Jeltsinin kirjastossa,
joka sijaitsee entisessä Senaatin ja
Synodin rakennuksessa.
Salakähmäisyys
johtuu siitä, että rakennuksen siivissä majailee IVY-maiden parlamenttienvälinen
neuvosto. IVY kuuluu lähinnä historian haamuihin, mutta monenlaista ekselenssiähän
sen edustajiin yhä kuuluu.
Rakennuksen
teetti Katariina II Potjomkinille Krimin valloittamisen kunniaksi ja Krimin eli
Taurian mukaanhan se on nimettykin. Potjomkin, Taurian ruhtinas, ei itse siitä
ehtinyt nauttia, kun kuoli pian. Katariina oli sitä paitsi jo löytänyt uuden
öittensä sulostuttajan.
Keisari Paavali,
jonka äitisuhde oli haasteellinen, kuten nykyään sanotaan, alensi äitinsä
luomuksen hevoskaartin maneesiksi ja Aleksanteri I joutui puhdistamaan
tanssisalin hevosenlannasta, kun palatsi taas otettiin arvoiseensa käyttöön.
Joka tapauksessa,
kuntoon se tuli ja rakennuksen kupolisalissa järjestetään nykyään urkukonsertteja,
kun sinne pari vuotta sitten hankittiin komeat urut.
Itse rakennus on
koruttoman yksinkertaista empireä, mutta mitoiltaan mahtava. Sen suureen saliin
-siihen entiseen maneesiin- mahtuu 3000 tanssijaa ja se on yhä Pietarin suurin lajissaan.
Historiallisesti
kiinnostavin on joka tapauksessa suuri istuntosali, jonka Nikolai II vuoden
1905 levottomuuksien jälkeen antoi valtakunnanduuman käyttöön.
Siellä Venäjä
sitten harjoitteli demokratiaa vuosina 1906-1917. Tämä kymmenen vuoden aika,
josta osa tosin kului maailmansodan merkeissä, oli merkillinen kausi, jossa
itsevaltiutta pyrittiin rajoittamaan, mutta se toisaalta puolestaan onnistui
vyöryttämään takaisin uudistuksia.
Siinä salissa
Suomenkin asemasta ja kohtalosta keskusteltiin monet kerrat ja siellä myös
mustasotnialaisten Puriškevitš sai aiheen kuuluisaan välihuutoonsa: ”Finis Finlandiae!”.
Mutta
dramaattisimmat tapahtumat sattuivat vuonna 1917. Silloinhan väliaikainen
hallitus astui syrjäytetyn keisarin tilalle ja julisti hallitsevansa maata siihen
saakka, kunnes koko Venäjän kansa saisi vapaasti, yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella
valita itselleen perustuslakia säätävän kansalliskokouksen (Ns. ”Perustava
kokous” eli Учредительное собрание).
Vain sillä voisi
olla valtuudet päättää siitä, millainen poliittinen tulevaisuus Venäjällä
olisi. Tasavallaksi se jo miellettiinkin, mutta valtioelimet ja valtion rakenne
olivat vielä päättämättä.
Väliaikaisen
hallituksen liikkeelle laskemissa 250 ruplan seteleissä on keskellä kuva Taurian
palatsista, joka auringon lailla säteilee ympäristöönsä. Siinä viitataan
ilmeisesti juuri tuohon Perustavaan kokoukseen.
Setelin takapuolella
on suurikokoinen hakaristi, joka on ns. pyörivää mallia. Sillä on varmaankin hyvä
pelotella sellaisia henkilöitä, joiden ajattelu perustuu ns. ehdollisiin
reflekseihin.
Muuan varsin
kiinnostava kysymys oli se, mitä alueita uuteen Venäjään kuuluisi. Väliaikainen hallitus ei tietenkään
voinut ottaa itselleen vastuuta sellaisten asioiden ratkaisemisesta, eihän se edustanut
kuin pientä osaa venäläisistä.
Sitä paitsi
valtion hajottaminen kesken sotaa ei yleensäkään kuulu ns. hyvän hallinnon
piiriin. Tämä on meillä usein unohdettu, kun on vanhasta muistista toistettu
manauksia Kerenskille, joka ei hyväksynyt suomalaisten tulkintaa korkeimman
vallan haltijasta.
Kun suomalaiset
sitten, siihen kehotettuina, kävivät pyytämässä bolševikkien perustaman
kansankomissaarien neuvoston tunnustusta itsenäisyysjulistukselleen, oli
juridinen ongelma samanlainen.
Eihän vallan
kaapannut kopla edustanut muuta kuin neuvostojen edustajakokouksen hetkellistä
enemmistöä, jos nyt todella edes sitä. Mikä oli bolševikkien todellinen kannatus
Venäjällä, nähtäisiin Perustavan
kokouksen vaaleissa.
Niinhän se pian
nähtiinkin. Osoittautui, että bolševikkeja noissa Venäjän ensimmäisissä
yleisissä ja vapaissa vaaleissa oli äänestänyt noin neljännes.
Sosialistivallankumouksellisten äänisaalis oli sen sijaan noin puolet koko
määrästä.
Vallankaappaajien
oli kuitenkin käytännössä mahdotonta olla tunnustamatta koko Venäjän ääntä, kun
he sitä paitsi itsekin olivat keväällä 1917 vaatineet Perustavan kokouksen mahdollisimman
pikaista koolle kutsumista. Sitähän koko Venäjän demokratia oli vaatinut jo
pian sata vuotta.
Eipä siinä
sitten muuta kuin avattiin enemmän tai vähemmän juhlallisesti kokous Taurian
palatsissa, jonka toisessa päässä oli jo vuoden ajan majaillut Pietarin neuvosto, vallankumouksellisen
aineksen pesä.
Kuten suurissa
ja historiallisesti ratkaisevan tärkeissä kokouksissa on tapana, asiat
käsitellään hitaasti ja arvokkaasti.
Arvokkuutta
tosin vähensi aseellinen vartiosto, joka välillä jo tähtäili ei-bolševistisia
edustajia. Työtä kuitenkin jatkettiin ja aamulla kello 4.20 vartioston
päällikkö, anarkisti Železnjakov lausui sakramentaaliset sanat: ”Vartiosto on
väsynyt” (Караул устал).
Asia herätti ärtyneen
reaktion ja muuan menševikki tiuskaisi, ettei tässä mitään vartiostoja tarvita,
mutta kiväärit ovat kivääreitä ja Smolnan käskyjä tottelevan, hermostuneen
anarkistin sanaa kannatti uskoa.
Niin päättyi
kokouksen ensimmäinen ja viimeinen istunto ja samalla Venäjän demokratia.
Buharin kertoo, että kuullessaan kokouksen kohtalosta Lenin nauroi nauramistaan,
eikä millään meinannut saada iloaan loppumaan.
Kun työtä
yritettiin tulla seuraavana päivänä jatkamaan, oli vastassa aseet, joiden
käytöstä annettiin havaintoesityksiä.
Utšredilka
yritti sitten jälleensyntymistä Ufassa, jossa se perusti bolševikkien
vastaisen hallituksen, Komutšin (Komitet utšreditelnogo
sobranija). Sen taru jäi lyhyeksi, sillä kelpo parlamentaarikkojen tilalle
sisällissodan osapuoliksi ilmaantuivat häikäilemättömät kenraalit.
Kuitenkin myös
valkoisten kenraalien piirissä perusteltiin Venäjän yhtenäisyyttä ja
jakamattomuutta sillä, että vain koko Venäjän ääntä käyttävällä Perustavalla
kokouksella olisi oikeus sanoa sanansa imperiumin osien, kuten Suomen,
mahdollisesta irtautumisesta.
Bolševikkien
käyttöön ottama suuri uutuus oli kuitenkin täydellinen häikäilemättömyys, joka
perustui ajatukseen ehdottomasta oikeassa olemisesta.
Kaiken maailman
äänestysliput ja parlamentaariset hienoudet heitettiin syrjään, mikäli se sopi
puolueelle. Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 1917 sille sopi Suomen
itsenäisyyden tunnustaminen.
Olisiko se
sopinut sille myös pari kuukautta myöhemmin ja olisiko se sopinut Perustavalle
kokoukselle, sitä emme tiedä. Kyllä ajatus Perustavan kokouksen puoleen kääntymisestä
esillä oli, mutta taisivat jäljet peloittaa.
Joka tapauksessa
Suomi itsenäistyi heti bolševikkikaappauksen jälkeen ja reaktiona siihen ja sai
asialle naapurin taholta eräänlaisen hallituksen suostumuksenkin, minkä
neuvostokongressi pian vahvisti.
Toki ymmärrämme,
että se oli jo itsenäistynyt tuon tunnustuksen
saadessaan eikä missään tapauksessa olisi suostunut itsenäisyydestään
luopumaan.
Tunnustus olisi
sitten aikanaan tullut, kuten se tuli Baltian maillekin, mutta olisihan
sellainen tie saattanut merkitä joitakin mutkia matkaan.
Taurian palatsi,
jossa Suomen kohtalo oli useaan kertaan esillä, ei sittenkään tullut paikaksi,
jossa se olisi lopullisesti ratkaistu.
Venäjän demokratian
kohtalo siellä kyllä ratkaistiin.
Kiitos Taurian, vai lännen?, maailman parhaassa maassa pidettiin mitä parhaimmat vaalit ulkovaltojen asetettua ne itsenäisyyden tunnustamisen ehdoksi maailman parhaimman sisällissodan jälkeen.
VastaaPoistaWikipedian mukaan Länsi-Uudellamaalla Ruotsin suurlähetystön edustaja kävi rauhanneuvotteluja ruotsinkielisen rankaisukaartin ja punaisten välillä mitä onnistuneimman historian vakiinnuttamiseksi itämaassa.
PoistaEn tunnista kieltä.
VastaaPoistaOnnittelut kauneimmasta nimmarista täällä, ja muutenkin. Tunnistat varmasti kielen kuin kielen, jos haluat niin.
PoistaEn tunnista tarvetta ajatella tuolla tavalla.
PoistaTämä ei liity itse kirjoitukseen, mutta esitän pitkäaikaisen toiveeni ääneen lausuttuna nyt: Sinun pitäisi luoda Twitter-tili ja julkaista ainakin näiden kirjoitusten linkit otsikoineen siellä.
VastaaPoistaEikä tietysti pieni kommentointikaan olisi pahitteeksi (optio). Niin paljon historian vääristelyä velloo siellä.
Maininta vääristelystä pitää paikkansa. Juuri äskettäin dos. Sari Näre totesi haastattelussa, että esim. Suomen viime sotien taustan "itsestäänselvyyksistä", siis vääristelystä, "tulee helposti kilpi, jonka taakse piilotetaan faktoja".
PoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta, se oli erittäin mielenkiintoinen. Tekstissä oli kiinnostavaa minulle uutta tietoa Venäjän "demokratiakokeilusta" yhdistettynä Taurian palatsin historiaan.
VastaaPoista