Pro et contra

Pro et contra

Pietarissa, Fontankan varrella, talossa 15 toimii Kristillinen humanistinen instituutti (RHGI/RHGA, Русский Христианский гуманитарный институт).

Toisin kuin voisi epäillä, kyseessä ei ole mikään obskuranttinen hämärämiesten oppilaitos, jonka missiona on saada oppilaat lakkaamaan ajattelemasta. Näin ainakin olen päätellyt, erinäisistä syistä.

Yksi syy on instituutin julkaisema kirjasarja Pro et contra  (oikeastaan kai nimeltään ”Russki put” eli venäläinen tie.

Toki tuokin formulointi tuo heti mieleen tunnetun ajatuksen ”Venäjän erikoistiestä ” (особый русский путь) ja siihen liittyvät näkemykset venäläisestä partikularismista, mihin minkäänlaiset normaalit järkiperusteet eivät uppoa, siis eräänlaisesta feminismin rinnakkaisilmiöstä.

Saattaahan siellä sellaisiakin näkemyksiä olla esillä ja varmaan onkin. Toki niillä on suuri suosio myös lännessä ja se on vain lisääntynyt sitten Richard Pipesin chef d’oeuvren, joka näki päivänvalon 1970-luvun lopulla. Muistan hyvin, minkä vaikutuksen se teki.

Joka tapauksessa minua viehättää erityisesti tuon instituutin julkaisema yllä mainittu kirjasarja.

Sen aiheet ovat mitä moninaisimpia. Mukana on ideologioita ja suuntauksia, liberalismista protestantismiin ja ortodoksisuudesta katolisuuteen. Henkilöitä löytyy kymmenittäin, Pietari Suuresta Pobedonostseviin ja Leninistä Staliniin. Kirjailijoita käsitellään Tolstoista Tšehoviin, filosofeja Platonista Rousseau’hon ja Nietzscheen. Ks. kotisivua http://russianway.rhga.ru/search/.

Mukana on myös niinkin kiinnostavia ja herkullisia teemoja kuin Moskova vastaan Pietari.

Kaiken kaikkiaan valikoima on sangen venäläinen, mikä ei mielestäni juuri vähennä sen kiinnostavuutta. Onhan opinahjon missionakin sen oman ilmoituksen mukaan palvella ihmistä, synnyinmaata, kulttuuria ja Jumalaa. Joka tapauksessa se samalla julistaa kaiken klerikalismin olevan itselleen täysin vierasta.

Siltä se näyttääkin tämän sarjan kirjojen perusteella. Jokaisesta teemasta on todella koottu yksien kansien väliin –joskus volyymejä on kaksikin- eri aikoina julkaistuja arvioita ja kommentteja, joiden joukossa on sekä myönteisiä että kielteisiä.

No, siltä pohjaltahan kaikki vakava akateeminen opiskelu lähtee tai ainakin on kerran lähtenyt. Kun seuraa nykyisen opiskelijan nuorison touhuja, näyttää kyllä pelottavasti siltä, että tämä perustotuus todellisen oppimisen metodeista on unohtunut ja joutunut typerien pilkan kohteeksi.

Mikäli jotkut argumentit jätetään jostakin syystä sopimattomina esittämättä tai suorastaan pidetään jotakin kohdetta kielteisten arvostelujen ulottumattomissa olevana (vaikkapa nyt liberalismi tai ortodoksia), on jo otettu ratkaiseva askel tiellä hämäräin miesten maailmaan, jossa järjelle on sanottu jäähyväiset.

Tällaiseen ei tämä sarja siis ainakaan nähdäkseni sorru. Olen itse hankkinut aika montakin näistä jykevistä niteistä (esim. Pietari I, 1023 s.) ja todennut, että niihin kannattaa aina uudelleen palata.

Esimerkiksi monet nykyään kanonisoidut kirjailijat saivat aikoinaan osakseen myös hyvin tuimaa, mutta omalla tavallaan perusteltua ja asiallistakin kritiikkiä ja siihen on aina kiinnostavaa ja opettavaista tutustua.

Yleensä vain varsin yhdentekevät henkilöt ovat tässä maailmassa saaneet osakseen pelkkää hymistelyä.

Mutta se siitä sarjasta. Eihän täällä matoisessa maailmassa mikään täydellistä ole ja tuossa oppilaitoksessa ja sen julkaisuissa on varmasti yhtä ja toista arvosteltavaa. Itse asiassa olisi kiinnostavaa nähdä koko laitos myös yhden kirjan teemana: RHGA –pro et contra.

Joka tapauksessa, noita kirjoja saa kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista ja etenkin instituutin vieressä olevasta Porjadok slov-kirjakaupasta, joka muutenkin on harvinaisen tasokas eikä siis muistuta lainkaan meidän nykyisiä kirjasupermarkettejamme.

Sen liberaalin suuntauksen voi heti havaita muutaman sarjan, kuten NLO (nimitys ei viittaa ufoihin vaan Novoje literaturnoje obozrenije- sarjan alkukirjaimiin) läsnäolosta.

Toki kirjojen ystävän kannattaa käydä myös Liteinillä Akatemian kirjakaupassa ja sen vieressä olevassa Podpisnyje izdanija-kaupassa ja tietenkin Dom knigissä ja miksei myös Bukvojedin liikkeissä, joista ainakin jokin palvelee ympärivuorokautisesti.

Fiksun oloinen nuoriso täytti ainakin viikko sitten tungokseen asti muodikkaalta vaikuttavan Podpisnyje izdanijan, jossa on myös erityisen paljon kiinnostavia aikakauslehtiä ja hyvää kahvia, kuten monessa muussakin kirjakaupassa. Niitähän löytyy myös esimerkiksi taiteen alalta. Uusimpia on Uudessa Hollannissa sijaitseva alan liike.

Mutta tuosta Pro et contra-sarjasta ja sen ideasta piti puhumani.

Olisipa hauskaa saada vastaavia kokoelmia myös suomeksi. Teemoina voisivat olla vaikkapa nationalismi, eläinten oikeudet, ilmastonmuutos ja feminismi sekä tietenkin myös kirjailijat ja vaikuttajat: Mannerheim, Kekkonen, Kivi, Runeberg, Waltari, Linna ja niin edelleen.

Nykyään on useinkin mentävä kustantajien arkistoihin, mikäli haluaa tietää, miten tiettyjä merkittäviä kirjoja aikoinaan arvosteltiin, puolesta ja vastaan.

Se on kuitenkin erittäin kiinnostavaa tietoa, joka avaa silmämme kyseisen aikakauden elämään ja sen perusolettamuksiin eri puolilla yhteiskuntaa. Kirjoillakin on kohtalonsa ja ne ovat jopa hyvin kiinnostavia, jännittäviäkin.

Mikä kustantamo nyt ehtiikään ottamaan onkeensa briljantin idean, jota naapurissa on menestyksellä sovellettu? Hop, hop!