Pro et contra
Pietarissa,
Fontankan varrella, talossa 15 toimii Kristillinen humanistinen instituutti
(RHGI/RHGA, Русский Христианский гуманитарный институт).
Toisin kuin
voisi epäillä, kyseessä ei ole mikään obskuranttinen hämärämiesten oppilaitos,
jonka missiona on saada oppilaat lakkaamaan ajattelemasta. Näin ainakin olen
päätellyt, erinäisistä syistä.
Yksi syy on
instituutin julkaisema kirjasarja Pro et
contra (oikeastaan kai nimeltään ”Russki
put” eli venäläinen tie.
Toki tuokin
formulointi tuo heti mieleen tunnetun ajatuksen ”Venäjän erikoistiestä ” (особый русский путь)
ja siihen liittyvät näkemykset venäläisestä partikularismista, mihin minkäänlaiset
normaalit järkiperusteet eivät uppoa, siis eräänlaisesta feminismin
rinnakkaisilmiöstä.
Saattaahan
siellä sellaisiakin näkemyksiä olla esillä ja varmaan onkin. Toki niillä on
suuri suosio myös lännessä ja se on vain lisääntynyt sitten Richard Pipesin chef d’oeuvren, joka näki päivänvalon
1970-luvun lopulla. Muistan hyvin, minkä vaikutuksen se teki.
Joka tapauksessa
minua viehättää erityisesti tuon instituutin julkaisema yllä mainittu
kirjasarja.
Sen aiheet ovat
mitä moninaisimpia. Mukana on ideologioita ja suuntauksia, liberalismista
protestantismiin ja ortodoksisuudesta katolisuuteen. Henkilöitä löytyy kymmenittäin,
Pietari Suuresta Pobedonostseviin ja Leninistä Staliniin. Kirjailijoita
käsitellään Tolstoista Tšehoviin, filosofeja Platonista
Rousseau’hon ja Nietzscheen. Ks. kotisivua http://russianway.rhga.ru/search/.
Mukana on myös
niinkin kiinnostavia ja herkullisia teemoja kuin Moskova vastaan Pietari.
Kaiken kaikkiaan
valikoima on sangen venäläinen, mikä ei mielestäni juuri vähennä sen
kiinnostavuutta. Onhan opinahjon missionakin sen oman ilmoituksen mukaan palvella
ihmistä, synnyinmaata, kulttuuria ja Jumalaa. Joka tapauksessa se samalla
julistaa kaiken klerikalismin olevan itselleen täysin vierasta.
Siltä se
näyttääkin tämän sarjan kirjojen perusteella. Jokaisesta teemasta on todella
koottu yksien kansien väliin –joskus volyymejä on kaksikin- eri aikoina
julkaistuja arvioita ja kommentteja, joiden joukossa on sekä myönteisiä että
kielteisiä.
No, siltä
pohjaltahan kaikki vakava akateeminen opiskelu lähtee tai ainakin on kerran
lähtenyt. Kun seuraa nykyisen opiskelijan nuorison touhuja, näyttää kyllä
pelottavasti siltä, että tämä perustotuus todellisen oppimisen metodeista on
unohtunut ja joutunut typerien pilkan kohteeksi.
Mikäli jotkut
argumentit jätetään jostakin syystä sopimattomina esittämättä tai suorastaan
pidetään jotakin kohdetta kielteisten arvostelujen ulottumattomissa olevana
(vaikkapa nyt liberalismi tai ortodoksia), on jo otettu ratkaiseva askel tiellä
hämäräin miesten maailmaan, jossa järjelle on sanottu jäähyväiset.
Tällaiseen ei tämä
sarja siis ainakaan nähdäkseni sorru. Olen itse hankkinut aika montakin näistä
jykevistä niteistä (esim. Pietari I, 1023 s.) ja todennut, että niihin
kannattaa aina uudelleen palata.
Esimerkiksi
monet nykyään kanonisoidut kirjailijat saivat aikoinaan osakseen myös hyvin
tuimaa, mutta omalla tavallaan perusteltua ja asiallistakin kritiikkiä ja
siihen on aina kiinnostavaa ja opettavaista tutustua.
Yleensä vain
varsin yhdentekevät henkilöt ovat tässä maailmassa saaneet osakseen pelkkää hymistelyä.
Mutta se siitä
sarjasta. Eihän täällä matoisessa maailmassa mikään täydellistä ole ja tuossa
oppilaitoksessa ja sen julkaisuissa on varmasti yhtä ja toista arvosteltavaa.
Itse asiassa olisi kiinnostavaa nähdä koko laitos myös yhden kirjan teemana: RHGA
–pro et contra.
Joka
tapauksessa, noita kirjoja saa kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista ja
etenkin instituutin vieressä olevasta Porjadok
slov-kirjakaupasta, joka muutenkin on harvinaisen tasokas eikä siis
muistuta lainkaan meidän nykyisiä kirjasupermarkettejamme.
Sen liberaalin
suuntauksen voi heti havaita muutaman sarjan, kuten NLO (nimitys ei viittaa ufoihin
vaan Novoje literaturnoje obozrenije-
sarjan alkukirjaimiin) läsnäolosta.
Toki kirjojen
ystävän kannattaa käydä myös Liteinillä Akatemian kirjakaupassa ja sen vieressä
olevassa Podpisnyje izdanija-kaupassa
ja tietenkin Dom knigissä ja miksei
myös Bukvojedin liikkeissä, joista
ainakin jokin palvelee ympärivuorokautisesti.
Fiksun oloinen
nuoriso täytti ainakin viikko sitten tungokseen asti muodikkaalta vaikuttavan Podpisnyje izdanijan, jossa on myös erityisen
paljon kiinnostavia aikakauslehtiä ja hyvää kahvia, kuten monessa muussakin
kirjakaupassa. Niitähän löytyy myös esimerkiksi taiteen alalta. Uusimpia on Uudessa Hollannissa sijaitseva alan
liike.
Mutta tuosta Pro et contra-sarjasta ja sen ideasta
piti puhumani.
Olisipa hauskaa saada
vastaavia kokoelmia myös suomeksi. Teemoina voisivat olla vaikkapa nationalismi,
eläinten oikeudet, ilmastonmuutos ja feminismi sekä tietenkin myös kirjailijat
ja vaikuttajat: Mannerheim, Kekkonen, Kivi, Runeberg, Waltari, Linna ja niin
edelleen.
Nykyään on
useinkin mentävä kustantajien arkistoihin, mikäli haluaa tietää, miten tiettyjä
merkittäviä kirjoja aikoinaan arvosteltiin, puolesta ja vastaan.
Se on kuitenkin
erittäin kiinnostavaa tietoa, joka avaa silmämme kyseisen aikakauden elämään ja
sen perusolettamuksiin eri puolilla yhteiskuntaa. Kirjoillakin on kohtalonsa ja
ne ovat jopa hyvin kiinnostavia, jännittäviäkin.
Mikä kustantamo
nyt ehtiikään ottamaan onkeensa briljantin idean, jota naapurissa on
menestyksellä sovellettu? Hop, hop!
Eli siis Kristillinen humanitäärinen instituutti.
VastaaPoistaNo, jos vitsikkäiksi ruvetaan.
VastaaPoistaГуманистический ja гуманитарный ovat eri sanoja ja käsitteitä venäjänkielessä. Kaipa se on vain vitsi.
PoistaTyyliin гуманистические идеалы ja гуманитарный помощь.
PoistaToki ne liippaavat läheltä toisiaan.
PoistaJaahas ne voivatkin olla venäjänkielessä synonyymeja, no ei minulla sitten enempää siitä.
Poista"Olisipa hauskaa saada vastaavia kokoelmia myös suomeksi."
VastaaPoistaTässäpä se on se pienen maan ja kielialueen kirous: ei ole laadukkaita käännöksiä tietokirjoista, laadukkaita menestyviä kirjakauppoja eikä tuollaisia kirjasarjoja.
Ja mitä ikävintä: tilanne vain huononee, kun kansan enemmistö on kiintonnostunut erilaisesta hömpästä ja nopeaa klikkaustyydytystä antavasta somesta.
"Olisipa hauskaa saada vastaavia kokoelmia myös suomeksi."
VastaaPoistaOlisipa hauskaa ja tarpeellistakin saada vastaavia kokoelmia myös suomeksi. Helpoin ja halvin versio olisi varmaankin nettiversio.
"halvin versio olisi varmaankin nettiversio."
PoistaOlen ymmärtänyt, että tietokirjoissa merkittävin kustannuserä on nykyisin käännöskustannukset, ei niinkään painaminen.
Yhteistö on toive laadukkaista tietokirjoista.
Ketuttaa muuten sekin, että monet kustantajat tekevät heikkoja kirjoja ts. kovakantisissakin saattaa olla pelkkä liimasidos.
VastaaPoistaKäsittääkseni venäjäksi on julkaistu todella paljon mm. laadukasta sotahistoriaa varmasti suomalaisiakin kiinnostavista aiheista. Esimerkiksi Mark Solonin.
Solonin on tosiaan kiinnostava myös Suomen historian kannalta. Erityisesti tuo 26.7.41 -rikosta vai tyhmyyttä?
PoistaEhkä se vielä suomennetaan.
No siis tuo päivä oli tietenkin 25.6.1941. Kiinnostava päivä kyllä.
Poista